Niilin Hanhet

Kaunista, niin kaunista. Herää kysymys, kuka näitä oikein väsää?

Survivors Zero

Tuossa kun Jalometallissa näin erään hahmon, jonka muunmuassa viime kesän Tuska festareille tunnistin jo kaukaa, ja huolestuttavasti takaapäin, mietin, että mitäpä tämä hassun näkoinen hahmo nykyään puuhastelee. No, paljastui Uncle-Googlen kautta, että soittaa otsikon nimisessä bändissä. Siis Survivors Zero:ssa. Kysehän on siis mörrimöykystä nimeltä Tapio Wilska.

Tästä biisistä, ja tämän genren muistakin tuoreista yrittäjistä täytyy todeta, että: hyvät herrat, meni jo!
Tätä tämmöistä kun on maailma pullollaan, ja tätä ns. Göteborg -skenen suuntaisia bändejä, naapurimaa Ruotsin ylituotannon lisäksi, on myös täällä armaassa kotomaassammekin ihan antaa asti.

Yleismurheilua osa: III

Minä poika se päästelen suustani ihan mitä sattuu. Tai siis tässä tapauksessa näpyttelin tuossa muutama päivä taaksepäin ihan täyttä paskaa suomalaisista keihäsmiehistä. Hienoa alisuorittamista kertakaikkiaan. Siis keihäsmiehiltäkin kauden huonoimmat heitot, jos niitä niiksi voidaan nimittää, tulivat siis kauden tärkeimmässä paikassa. Pitkämäellä pientä plussaa, että viskeli keppiä kuumeisena, ja korvatulehduksen riivaamana, mutta ei se nyt tulosta plus -merkkiseksi käännä.

Aika ajoin tätä vain näin suomalaisena ihmettelee. Siis sitä, että mistä tämä suomalaisten "haparointi" arvokisoissa vuodesta toiseen johtuu. Tunnetusti melankolinen ja heikosta itsetunnosta tunnettu kansa ei vain osaa voittamisen kulttuuria, siitä kai se johtuu.

Ja sitä paitsi. Olisiko vielä 80-luvulla kukaan uskonut, että musta mies ja Japanilainen seisoo podiumilla keihäs finaalissa? Vastaus: Ei. Mutta toisaalta, olisiko kukaan Mietaan ja Äiteen aikana uskonut, että hiihtokisoissakin nähdään Kenialaisia? Vastaus tähänkin on: Ei! Suoraan sanottuna sitä hieraisee vieläkin silmiään, kun hangella viilettää neekeri, ja vielä perinteisellä tyylillä.

Yleismurheilua osa:II

Niin, sitä Evilää vielä. Meinasihan se kuuluisa "pommi" räjähtää. Harmi, ettei tässä haastattelussa sitä varmaakin legendaksi jäävää kommenttia kuulla. Eli "oli sentin päässä, ettei toimittija Niki Juusela saanut nokkaan". Heh! Pitäisi tuo Evilä turpansa kiinni, niin ei tarvitsisi kuunnella toimittajien piilovittuilua.
..."Mä olin neljästoista"!!! Voi vittu!!!

Yleismurheilua

Ich bin ain Berliner -J.F Kennedy 1917-1963

Ei voi taas muuta sanoa, että on se hienoa seurata, kun suomipoika urheilee Berliinin yleisurheilun MM-kisoissa. Voi perkele! Kaukana on ne ajat, jolloin suomea vielä juostiin maailman kartalle, Nurmen, Ritolan yms. toimesta. Ihmettelyä minussa aiheuttaa tosin se, että miksi ja minkä takia tuonne noita kisaturisteja, joita myös jotkut huippu-urheilijoiksi kutsuvat. Kenenkä perkeleen etua se ajaa, että käy esim. paiskaamassa moukaria pari kertaa, ja karsiutuu. Toki se lisää sitä kuuluisaa "kisakokemusta", mutta jos joku, lajista nyt riippumatta on maailmantilastossa nipin napin 500 parhaan joukossa, ja on jo sitä kisakokemusta, vaikuttaako sellaista tuonne edes lähettää itseään nolaamaan miljoonien sierainparien eteen. Mielestäni EI kenenkään! Pysyisi vaan siellä piirikunnallisissa, joissa kaikki palkitaan lusikalla. Kiitoksia, kun osallistuit. Näkemiin.

Suomalaisten ongelma urheilussa on ollut, ja tulee näemmä aina olemaan alisuorittaminen. Siinä missä muiden maiden urheilijat täräyttelevät omia ja maittensa ennätyksiä, Suomipoika tekee kauden huonoimman suorituksen. Suomipojan kotelo ei kestä, niin se ei yksinkertaisesti kestä. Ja tämä lähes toistuu kisoista toiseen, ja monesti tämä toistuu samojen urheilijoiden kohdalla. Onhan näitä. Coloradon susi Risto Ulmala, Mikaela Ingberg, Päivi Tikkanen, joka aikoinaan veti herttaässän hihasta 5000m juoksun jälkeen, sanomalla, että tuli hikikin. Voi perkele! Selitysten aatelia, ihan koko maailmaa silmällä pitäen. Hiihtäjät eivät ole mitään Päivin rinnalla.
Nykyisistä tulee mieleen mm. kaikki korkeus- ja seiväshyppääjät. Onhan näitä, kun jaksaisi niitä muistin sopukoista tonkia, mutta nyt ei riitä aika sellaiseen aivotoimintaan.

Tuorein tapaus on egon pönkittäjä Tommi Evilä. Ei niin tyypillinen suomalainen urheilija. Suu vaahdossa vouhotetaan, kuinka kohta jysähtää. Tuota jysähdystä onkin sitten odotettu tovi. Liekö sitten ruuti kuivaa, vai mistä tämä pienehkö viive johtuu. No, hyvä on! Voittihan Evilä 2005 Helsingin kisoissa pronssia. Tuolloinkin taivaalta tuli varmaan kaikkea, mitä sieltä nyt voi vaan voi tulla, eli tuurissaan oli, kuka siellä yleensäkään tuloksen sai.

Eilen penkiurheiljat odottivat sitä jo huonoksi vitsiksi muodostunutta pamausta, mutta suutariksi jäi, kuten jäi viime vuonna Pekingissä. Suu kävi kyllä entiseen malliin yleisestä habituksesta puhumattakaan, mutta kun ei niin ei!

Mutta jospa keihäsmiehet pelastaisisivat suomalaisten maineen. Näinhän on käynyt ennenkin. Suomalainen kepinviskaaja, kun yleensä on hieman juntti tai ainakin juntihko, niin se ei näin paineita tunne. Tosin poikkeuksiakin löytyy, niitä nyt kuitenkaan tässä luettelematta. Joten odotellaan sitten sunnuntaita, josko silloin "pamahtaisi". Onhan se tietenkin niinkin, että urheilja urheilee itselleen, eikä meille, mutta ainahan se sydäntä lämmittää, kun kansallislaulu rupeaa soimaan, vai mitä?

Eli EI piiritason urheilijoita kisoihin, ja ennenkaikkea, VÄHEMPI PUHETTA, ENEMMÄN TEKOJA. Niin teki Seppo Rätykin aikoinaan, vai mitäpä sanotte näistä seuraavista Sepon legendaarisista vastauksista.



Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Nine lives

Jos sanotaan, että kissalla on yhdeksän elämää, taitaa tuo samainen kielikuva päteä minuunkin. Oli nimittäin taas kerran kuolettavan oloinen krapula Jalometallin jälkeisen viihdeviikonlopun jäljiltä, että tuntui oikeasti, että kuolema niittää satoaan hetkenä minä hyvänsä. Oikeastaan keho huutaa ja maksa vinkuu vieläkin, mutta mukavaahan tuo taas oli ja kinttupolku Tuonelasta hiljalleen löytyä.
Laitan tarkempaa raporttia kuvien kera, kunhan vain jaksan käydä sen itseni kanssa läpi ja saan materiaalia kuvien muodossa kokoon. Nyt katson olevani siihen edelleen aivan liian väsynyt, kuten kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Kiitos!

Niin ja ensi vuonna sitten Carcass, eli kai se on uhrattava taas yksi elämä lisää.

Aakkosia opiskelemassa

Alun järkytyksen, ja pienten negatiivisten tunnemyrskyjen jälkeen näyttäisi siltä, että mahdollisesti opiskelu ei olekkaan niin haitarista, mitä alunperin sen kuvittelin olevan.
Tämä alun järkytys johtui ehkä siitä, että ensimmäisenä aamuna kohtasin n.400 mopoa, skootteria ja jos minkänäköistä kahdella pyörällä liikkuvaa härveliä. Toiseksi näky oli kuin Tuska festareilta, mitä asukokonaisuuksiin oli katsominen. No, enpä ainakaan erottunut joukosta. Kolmanneksi, kun juhlasaliin kokoonnuimme, katsoin sitä porukkaa epätoivoisesti päätäni pudistellen. "Tuossako todellakin on tämän maan tulevaisuus ja toivo?" Painavat ovat suomineidon hartiat, jos näin on. Lasken kuitenkin myös itseni tuohon suuri lukuiseen ryhmään, vaikka yli-ikäinen olenkin. Toisaalta eipä tuo mopojen määrä ei yllättänyt, mutta taas toisaalta yllätti. Oman ammattikoulu aikaan, en muista nähneeni yhtään mopoa. Mopohan tunnetusti myytiin pois, kun siihen sallittavaan ikään pääsi. Oltiin "kovia" jätkiä silloin.

Subjektiivisesti ajateltuna, on motivaatio kohdillaan, vaikka nuo edellä mainitut ensin aivojani pehmensivätkin. Tähänkin löytyy kolme syytä. Ensinnäkin, pystyn ns. oikolukemaan muutamia aineita, kiitos Sähkotekniikan perusteet suorittaneena. Työkokemuksesta saan myös opintoviikkoja pois, ja kuin myös viime kesäisen hiomolla työskentelyn myötä, saan yhden pakollisen valinnaisen pois kuleksimasta. Näin ollen siis saatan valmistua nopeammin. Toiseksi ryhmä on pieni, ja siinä on muutama täysi-ikäinen, ja jopa pari puolituttua, eli eiköhän sekin jo motivoi. Ja kolmanneksi, meistä ei siis tule pelkän paperi prosessiin suuntautuvia prosessinhoitajia, vaan saamme myös koulutusta teräs- ja kaivos prossesseihin. Tämähän siis lisää mahdollisuuksia työllistyä, vaikka epäilen sitä kyllä ikäni puolesta suuresti. Minä en ainakaan palkkaisi itseäni...ehkä. Luetaan nyt sekin vielä positiivikseksi seikaksi, että meidän "paperipoikien" ryhmässä ovat myös "labralikat". En pistä pahaksi ollenkaan.

Huomenna sitten lintsataan opistomaisesti. Retkue kohti Oulua, ja Jalometalli festareita on täyttä totta. Tätä onkin odotettu, mutta ei ehkä niin paljoa, kuin viime vuotista. Jalometallin aito tunnelma onkin se, mikä tuonne vuodesta toiseen vetää. Jyrkkä ei siis Tuskalle.

Eli tällaista vouhotusta tällä kertaa.

Koulutielle

Koulutielle astelee tässä viikon sisällä lähes 56000 ekaluokkalaista. Minut ynnättynä tuohon, se tekee 56001. Siis joskus kouluja käyneenä voidaan näin äkkiseltään todeta, että eipä mennyt matematiikan opit hukkaan. Eli olkaa nyt varovaisia siellä liikenteessä. Varsinkin nyt, kun minäkin olen nyt siellä pyörimässä, se riski tulla yliajetuksi on vielä suurempi.

Omalta kohdalta paluu koulutielle alkaa huomenna. Voin sanoa, että eipä se kovin ruusuiselta tunnu. Suoraan sanottuna vituttaa, kuinkas muutenkaan. On onneksi vielä pieni oljenkorsi, että pääsisin jatkamaan sähköpuolen opintoja, mutta eiköhän tuokin asia valkene maanantaihin mennessä. Toivottavasti.
Tänään on siis viimeinen päivä suorittaa ostosreissu kohti Tiimaria. Penaali, kynät, hajukumeja unohtamatta on hankittava. Mahtaakohan muuten hajukumeja vielä olla? Muistaakseni ne tutkitusti aiheutti syöpää. Perkele! Tuntuu, että kaikki aiheuttaa nykyään syöpää...ruisleipäkin. Niin, ja nokinen grillimakkarakin on kuulemma nykyään vaarallista. Jokatapauksessa taitaisivat minun näköisellä herrasmiehelle tarjota ihan toisenlaisia kumeja, jos ja kun menen noita viehkeän tuoksuisia lyijyjäljen poistajia kysymään.

Niin ja uusi reppukin on ostettava, tottakai. Onkohan Spiderman vai Hello Kitty päivän sana? Vai pisteleekö toisen vuosikurssin amisviiksi uutta tulokasta pataan jokatapuksessa. Huomenna ollaaa tästäkin asiasta viisaampia. Time will tell!

Baden-Badeniiiiiin

En ole oikein koskaan ollut mikään taiteellisen musiikin suurin kannattaja, enkä poikkea linjastani nytkään. Päinvastoin. Tuo, jota jotkut "taiteeksi" kutsuvat on mielestäni, ainakin tässä tapauksessa silkkaa lahjattomuutta. Lahjoja noin ulkonäönnelisesti hänellä kuitenkin on. Myönnettäköön kuitenkin tietämättömyyteni tämän artistin kohdalla, koska en muita pläjäyksiä ole artistilta kuullut. Tuomitsen siis ilman, että kuulen syytettyä, mutta koska en tällaista musiikkia kuuntele, en edes vaivaudu moiseen, koska pelkkä maanantai muutoinkin silittelee vastakarvaan.

Olen kuitenkin 100% varma, että tästä ärsyttävästä renkutuksesta kasvaa jonkinlainen hitti. Niinhäin tällaiselle paskalla aina käy, eli siitä huonosta tulee niin huonoa, että se on hyvää.
Mutta nauttikaa Baden-Badenista....Hienoa lyriikkaa...voi vittu!

Jalometallin aikataulusta, ja vähän muustakin

Tulipa se sitten terassikausikin avattua niin, että taisin juoda kokonaista yhden tuopposen ulkosalla. Muuten se meni pubimaisesti sisätiloissa maistellen intensiteevisesti hurmejuomaa. Varsin mukava ja tunteikas ilta kaiken puolin, ja taisi se venyä ihan aamuun asti. Ja "aamulla" sen kyllä tukan alla huomasi. Taisipa kello lähennellä kahta, ennen kuin vaivauduin sängyn pohjalta edes jääkaapille. Huhhuh! Ei pitäisi... ja...jne jne.

Huomenna pitäisikin suunnata Kajaaniin, vai kirjoitetaanko se kuten lausutaan Kajaanilaisittain: Kajjjaaani. Anyway. Homman nimi olisi ralli sprint, ja tuonne pitäisi huoltohommiin lähteä. Eli siis toisten tielle seisomaan peukalo suussa. No parempi suussa, kuin keskellä kämmentä, missä se kieltämättä usein myös sijaitsee. Jokatapauksessa yksikin yö pois kotoa vastaa henkisesti noin viikkoa.

Jalometallin aikataulu olisi sitten tässä:

PERJANTAI:

ARMOUR (Ulkolava) 16.00-16.40
ALGHAZANTH (Sisälava) 16.40-17.20
DEATHCHAIN (Ulkolava) 17.20-18.10
BURNING POINT (Sisälava) 18.10-19.00
SOLSTAFIR (Ulkolava) 19.00-20.00
STORMWARRIOR (Sisälava) 20.00-21.00
HAIL OF BULLETS (Ulkolava) 21.00-22.00
RAGE (Sisälava) 22.00-23.00
VOIVOD (Ulkolava) 23.00-00.30
SPRITUS MORTIS (Sisälava) 00.30-01.30

LAUANTAI:

DAWN OF RELIC (Sisälava) 13.30-14.00
GNOSTIC (Ulkolava) 14.00-14.40
TORTURE KILLER (Sisälava) 14.40-15.20
ROTTEN SOUND (Ulkolava) 15.20-16.00
ARTILLERY (Sisälava) 16.00-17.00
NIFELHEIM (Ulkolava) 17.00-18.00
PARADOX (Sisälava) 18.00-19.00
ASPHYX (Ulkolava) 19.00-20.00
WHIPLASH (Sisälava) 20.00-21.00
ATHEIST (Ulkolava) 21.00-22.00
AGENT STEEL (Sisälava) 22.00-23.00
DEATH ANGEL (Ulkolava) 23.00-00.30
ELECTRIC WIZARD (Sisälava) 00.30-01.30

Eniten tuossa aikataulussa ihmetyttää ainakin näin akkiseltään tuo Nifelheimin soittopaikka ja aika. Päälava kamaa endottomasti, mutta ehkä se likainen Black/Trash toimii paremmin sisätiloissa, kuten varmaan tuo Rotten Soundkin. Nifelheim tulee näyttämään kaikkin releineen vähintään yhtä typerältä, kuin Immortalin pingviinit Suomen suvessa parina viime kertana.
Eli siis perjantaina tähdätään Alghazanthiin...jooko?! Hyvä on, menen yksin.

Top 100 levyt Nro 85: Deathchain - Deathtrash Legions

Kuopiosta kajahti vuonna 2005 "kuolonketjun", eli Deathchainin kakkoslevy Deathtrash Legions, ja kovaa kolahtikin ainakin täällä päässä. Hyvällä tapaa underground -piireistä suuremman yleisön tietoisuuteen bändi tuli juuri tällä toisellaan, vaikka ensimmäinenkin oli ihan mukavahko debyytti.


Levyn nimi kertookin jo mikä on kupletin juoni. Eli Death/Trashhiä painetaan vanhoja genren suuria nimiä kunnioittaen, tekemällä siitä oman kuulloista ja tunnistettavaa. Voitanee sanoa, että Deathchain on niitä harvoja, joka tässä kombinaatiossa onnistuu jopa kunnioitettavasti.
Levyn soundi politiikka ei ole turhan hiottua, ja soitossa kuuluu ehkä jopa sellainen kohkaaminen, mutta hyvällä tavalla. Ja sitä paitsi, tälläiseen mättöön se sopii kuin isä äitiin. Kappaleet: Venom Preacher, Lepra Lord, Graveyard Witchery, Deathtrash Legions ja Panzer Holocaust, kertovat mikä on homman nimi. Eli siis rauhasta ja rakkaudesta tässä ei paasata eikä julisteta, ja niin naiveilta, kuin nämä biisien nimet kuullostavatkin, niin todettakoon, että juuri tällaista "tematiikkaa" tämän genren bändit suoltavatkin. Juuri tämä ehkä näissä farkkuliiveissä ja panosvöissä kaikkine niitteineen hilluvine hemmoineen tekee tästä hommasta aitoa, tyyliin Desaster ja Nifelheim, vain muutamia mainitakseni.

Yhtyeen nykytilasta voi olla montaa mieltä, ja varmasti ollaankin. Minun mielestäni homma lähti jo kolmos levyn: Cult of Deathin aikana räpylästä. Hommasta näet katosi se aitous, ja soitanta alkoi mennä tekniseksi suoritukseksi, mikä on aika yleistä sen soittotaidon kehittyessä. Samalla Death Metal alkoi versota levyjen yleisilmeessä, sen puhjettua kukkaan uusimmalla: Death Eternal levyllä. Trashistä on oikeastaan jäljellä enää pieniä riffin tynkiä ja Exodus -tyyliset "mullikuorot" siellä täällä.
Voi tietenkin olla, että jotkut jäsenten vaihdokset ovat myös osana bändin uudempaa ja teknisempää linjaa. Harmi sinänsä, koska bändi tuli ja jopa loi jonkinlaista skeneä tämän Deathtrash levyn tiimoilta, mutta nykyään hukkuu massaan.

VIDEO UUDELTA LEVYLTÄ


Deathrash Legions uppoaa kyllä varmasti vanhan, kuin uudemmankin liiton miehille, ja miksei naisillekkin. Hyvää "rässiä" ja sopivasti mausteita vanhasta Death Metallista. Suosittelen!

PS. Deathchainin keikkakunnon voi tarkistaa nyt elokuussa Jalometallissa.

Jalometalli laajenee jatkoklubeihin

Eli tarjolla olisi ihquja jatkobileitä yökerho Lupissa, Oulun keskustassa. Perjantaille lauteille nousee Baptism ja lavaspektaakkeleistaan tunnettu Enochian Crescent. Sii melkeinpä parempia bändejä, kuin itse perjantai päivänä itse festari alueella. Lauantaina lavalla National Napalm Syndicate ja Wrathage. Nämät ei ehkä niin paljoa kiinnosta, että alkaisin 10€ mokomasta huvista maksamaan.

Perkele, jos perjantaina kunto kestää, tuonne on melkein mentävä. Itseasiassa tuo perjantain kattaus jaloissa ei edes kauheasti kiinnosta...tai no Alghazanth, Deathchain, Spiritus Mortis ja Hail of Bullets. Nuo nyt ainakin tulee osittain tsekattua. Perjantain pääesiintyjä Voivod ei kyllä kiinnosta, ainakaan se nykyinen avaruuspoppi, vai mitä lieneekään. Eikä se vanhempikaan sekamelska koskaan liiemmälti jaksanut napata, eli tuonne jatkoklubille voisi jopa olla mahdollisuuksia selvitäkkin. Tosin perjantaina Enochian Crescent aloittaa vasta 01.45. Eli se voi kaatua tuohoa, mutta ehkä Baptism kiinnostaa enempi.

Ja kaiken tämän lisäksi minun täytyy heti lintsata koulusta, jotta tuonne festareille pääsee. Hyvältä näyttää heti alkumetreillä.

Ilmoittelen Jalometallin aikataulun perinteisesti tännekkin sitten kun se julkaistaan.

JATKAKAA!!!

Teot puhuvat

Oli sitten Kimi Räikkösen julkinen puoli kuin huonoa tahansa, puhumattakaan miehen "hieman" vososta asenteesta, näytti mies, että minkä julkisessa ulosannissa häviää, sen ranteilla paikkaa. Hämmästyttävintä mielestäni tässä oli se, että mies reuhuutteli lähes samoja aikoja mm. Janne Tuohinoa, nuorempaa Alenia ja Ruotsin Flodinia vastaan, on suorituksena jotain uskomantonta. Varsinkin, kun mies ajoi ensimmäistä kertaa soralla, joka ei ole pidon vaihtelun takia se helpoin elementti. Vielä kun tähän lisätään, että sen nuotinkaan tekeminen, saati siitä ajaminen ei ole ihan amatöörin hommaa, nostaa se miehen tekemisiä entisestään. Ja jos Kimin ja kartanlukija Lindströmin sanoihin on uskominen, oli varaa vielä hieman nostaa vauhtia. Ja kartanlukijat ovat aina oikeassa. HEH! ;)

Pienten teknisten murheiden kautta kävi kuitenkin näin, miten niin useasti vähäisellä kokemuksella käy. Eli marjamättäissä ollaan mätipuoli kohti taivasta. Vauhtia yritetään nostaa riskirajalle, kun aikaa on palanut muualle. Vähällä kokemuksella se ei yksinkertaisesti onnistu. Vanha viisaus: "edellisen mutkan virhettä et voi voittaa seuraavassa mutkassa" pätee aina. Mutta rallissa ei vain pärjää koskaan ilman riskin ottoja, mikä sääntö taas ei päde rata puolella, missä Räikkönen leipänsä tienaa. Tässä on Räikkösellä selvästi parannettavaa. Ja kun nämä asiat saadaan kuntoon ja nuotti kokemusta karttuu, voi olla, että siinä on vielä muilla suomen ns. rallitoivoilla ihmettelemistä.

Paras paikka maailmassa

Se, että maailma on joskus paha paikka olla ja elää, herättää tämä ainakin minussa vielä enemmän vihaa tätä olemassaoloa kohtaan. Kuinka pahaksi tämä voi vielä mennä?

Näin kahden tyttölapsen isänä sitä miettii, että jos (ja kun) hieman ääntänsä joskus korottaa, onko se sittenkään sen arvoista. Ja kaiken sen paskan lisäksi, mitä sanotaan, että jokainen lapsi on maailmassa paikkansa ansainnut. Olen vahvasti eri mieltä. Siinäpä taas jeesusteliolle miettimistä. R.I.P Brianna!

Metsästä metsään

Skutsista ollaan taas kerran selvitty, ja vahingot ovat vain henkisellä puolella. Pari päivää se tietenkin verottaa fyysisestikkin.
Ilmat suosivat ennakko spekulaatioista huolimatta ainakin tiistai päivää, muuten olikin aika koleaa, mutta eipä se menoa tuntunut haittaavan. Ainoa huolen aihe löytyi kuitenkin alkoholin määrästä. Sillä nykyään sitä tulee ostettua liikaa, tai vaihtoehtoisesti sitä ei enää osaa juoda ns. tappotahdilla. Siis mannermaiset juomatavat ovat iskostuneet myös meihin, mikä on valitettavaa.

Jyväskylässäkin jokavuotiseen tapaan pörisee. Sorateiden GP alkoi eilen, ja puhelimeen saapui kaiken maailman puolitutuilta tiedusteluja, että missähän päin minä kisaa seurailen. Kerrottakoon, että paikan päälle en ole vielä koskaan vaivautunut, ja voipi olla, että en koskaan vaivaudukkaan. On nimittäin viime vuosina tuostakin tapahtumasta mennyt maku. Ihmiset ohjataan "karsinoihin" ja jokamiehen oikeudet metsässä liikkumiseen, ja näin valitsemalleen paikalle ei pääse rallia seuraamaan. Ja kieltämättä jossain kaljateltassa keskellä peltoa "baarissa" istuminen, ei jaksa liikuttaa minua tuonne asti. Tätä jälkimmäistähän voi tehdä huoletta täällä kotonakin, ilman, että joku Anssi Asiantuntija söpöttää tietämystään rallin saloista, ajamatta sitä metriäkään. Ei kiitos!

Laajan matalapaineen alueille

(Huokaus!) Sitä pitäisi kohta lähteä härkäporukalla mökille luonnonrauhaan. Ennenkaikkea rentoutumaan, lepäämään, saunomaan ja nauttimaan kesäkeleistä. Kuullostaa idylliseltä, mutta kun meidän retkikunta (Minä, Immo ja Nnärvi) suuntaa kohti Posion korpimaisemia, se tietää vain armotonta viinan kiskomista huonolla ravinnolla ja huonoilla yöunilla. Promillemäärä veressäkin on yleensä sitä luokkaa, ettei saunaa jaksa lämmittää, saati, että sinne edes pääsee. Ja nyt, kun sääennustetta katsoo, lievää matalapainetta olisi ilmassa. Eli todennäköisesti kaikkea mahdollista sataa maan ja taivaan väliltä. Eipä silti, eihän se baariin paista muutenkaan, mutta toki hieman poutaisammalla kelillä, se alkoholin kulutus mökkiolosuhteissa pienenee, sen kaiken muun värkkäämisen takia.

Mikähän se suomalaista miestä tässä mökki -juopottelussa oikein viehättää? Sen lisäksi, että se on kallista lystiä kaikkine tarpeineen, jo ihan bensan hintojen takia, se on vielä fyysisesti perkeleen raskasta. Ajaa nyt 250km ja hommata parin päivään yltiöpäisen dokaamisen jälkeen aivan infernaalinen krapula. Ei vain voi käsittää, mutta näin lähtöhetkillä se tuntuu todella järkevältä ratkaisulta.

Eli pikkuhiljaa kamat kasaan ja kauppaan. Eiköhän sitä korillisella olutta, jaloviina pullolla ja mäyräkoirallisella lonkeroa pari päivää luistele.

Siis palataan loppuviikosta, jos henkikulta on vielä tallessa.

Kaataako oppi ojaan?

Niin siinä nyt kuitenkin kävi, että opiskelemaan tässä vanhoilla päivillä joutui. Viimeistään siinä vaiheessa siihen tosiasiaan heräsi, kun opintotuki hakemusta rustailin. Eli huolestuttavasti näyttää nyt siltä, että nivusten raapiminen siirtyy sohvan sijasta pulpetin suojiin.
Perkele! Mitä lähemmmäksi tuo päivä tulee, sitä epävarmemmaksi käy olotila, ainakin sen suhteen, että onko paperiteollisuudella yleensäkkään Suomessa loppupeleissä tulevaisuutta. Ei varmaankaan. Muitakin harmeja on tiedossa. Rahatilanne yllättävästi jälleem huonontuu merkittävästi, koska molemmat opiskelee. Akan ketalekkin palaa siis opinahjoonsa. Näin sitä suomalaisia kannustetaan opiskelemaan. Itseasiassahan tähän opiskeluun työvoimatoimistokin melkeimpä pakottaa ukaaseineen. En kyllä nyt yhtään ihmettele, miksi se halukkuus opiskeluun on aikuispuolella vähäistä. Eihän tuolla opintuella nimittäin elä koirakaan.

Eniten ehkä hirvittää lasten hoitoon vieminen. Raukat eivät ole mummoloissakaan olleet. Vanhempi ehkä 3 yötä ja nuorempi ei vielä ollenkaan. Saapa nähdä, mutta eiköhän nuo perkeleet pärjää. Toivotaan ainakin.

Huomenna olisi sitten tiedossa ralli sprinttiä Ruotsinmaalla tai racing special, kuten svedupellet sen lajimuodon nimeävät, ja sen päälle vielä nuoremman 1v. syntymäpäivät. Mökkeilyäkin olisi tiedossa heti maanantaina, eli kyllä tässä kiirettä pitää, varsinkin kun eunukin kanssa ollaan jälleen halkaistu milliä kodinhoitohuoneen kaapistojen kanssa. Puuuh! Se on kuulkaa hommaa se!

Mutta vetäkääpä te vaikka vittu päähän silläaikaa!

Alkossa

Pari klippiä Ketonen ja Myllyrinne ohjelmasta. Tätä voisi jopa kutsua jo asiakaspalveluksi. Näin sen pitäisi olla, niin löytyisi oikea "aine" oikeaan tarkoitukseen.

JA TIEDOKSI! Matkapuhelimeni, merkkiä Nokia temppuilee ja vetelee viimeisiään, joten välttämättä puhelut eivät tule läpi, tai saattavat hälyttää, mutta vain soittajan päässä. Joskus se vieno naisääni ilmoittaa, että puhelin olisi suljettu yms. paskaa. Eli jos teillä on muka jotain tärkeääkin, niin laittakaa tekstiviestiä tai kirjoittakaa tänne...savumerkitkin käy, en vain osaa niitä tulkita, mutta lupaan opetella, jos en saa uutta luuria hetkeen hankittua.

Paluu arkeen

Jassoo! Ne ois kohta tämänkin kesän riennot riennetty. Tietenkin jotain mökkeilyä olisi vielä ehkä luvassa, ja tietenkin elokuinen Jalometalli. "Loma" Helsingin hälinässä, ja päiväristeily Turusta sujui alun pienestä väsymyksestä huolimatta varsin mallikkaasti. Ainakin lasten osalta, vaikka pieniä hentoja hermoromahduksia olikin havaittavissa. Siis niiltä pahimmilta raivonpuuskilta vältyttiin.

Loman kohokohdiksi muotoutui jostain syystä Helsingin yleiset kulkuneuvot. Etenkin raitiovaunu ja Korkeasaareen menevä pikku purtilo. Tarjolla oli kuitenkin Linnanmäkeä, Korkeasaaren eläinpuistoa ja hieman suurempaa merialusta. Pieneen ollaan siis tyytyväisiä. Näin toivottavasti tulevaisuudessakin.

Voisin melkein väittää, että Kemi on omassa aikavyöhykkeessä. On nimittäin vieläkin jonkinlainen "jetlaaki" päällänsä. Tiedä sitten, mutta kai vähillä yöunilla on myös osuutta asiaan, on meinaan tullut vedettyä vielä tänäänkin 3t. kauneusunet. Matkailu avartaa, mutta koti on aina koti!

Niin, ja pakko mainita se junamatka ravintolavaunussa. Sehän oli jo ennestään selvä, että rauhassahan siellä ei saa olla, mutta ennustajaeukon kykyni alkavat olla mittavat, koska siihen paikallehan pelmahti mies Kemijärveltä. Näin sen pitikin mennä, kuten siitä jo aikaisemmin kirjoitinkin. Eipä siinä mitään. Musiikista kovasti keskustelimme, etenkin bluesista. Aika nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäästä, eli syvällinenkään keskustelu ei tuottanut hedelmää. Se kuitenkin kävi ilmi, aivan kuten arvostettu blues -mies Heikki Silvennoinen sen joskus kuvaili. Blues on tylsää musiikkia tylsille ihmisille. No, ehkä ei ihan näinkään, mutta aivan kuten tämä Kemijärven mies asian ilmaisi, että moni siitä väittää pitävänsä, mutta vain harva tajuaa. Muusikot on muusikoita, mutta tämä asiahan pätee myös metallimusiikkiin, varsinkin siihen ei niin pinnalliseen puoleen.

Muutama kuvatus reissulta.

EI ILMEISESTI NIIN HYVÄÄ JÄÄTELÖÄ


KORKEASAAREN LAUTTA JA KUMMITÄDIN OSTAMA KROKO


ESSO?


LINNANMÄKI BY AIR


PIENINKIN TIETÄÄ OLEVANSA HUVIPUISTOSSA...VISSIIN!


JA MUUTAMA OTOS LAIVALTA






MAARIANHAMINA (Eikö tämä saari voitas jo myydä/hinata sveduille?!)


"VIINARALLI" VEROVAPAALLA VYÖHYKKEELLÄ

So long suckers...

...Taas pariksi päiväksi. Itseasiassa palaan tonteille vasta perjantaina reissuiltani, joka suuntautuu jälleen kerran Helsinkiin. Ainoa paikka, missä on penikoille tekemistä pariksikin päiväksi. Nämä Jukujuku ja Sukisuki -landit yms. eivät vielä ihan sovellu kolmen ja vuoden ikäisille pihkapöksyille.

Jos tämä minusta olisi kiinni, pysyisin visusti kotona. Mutta kun kerran lapsen tahto on tämä, niin olkoon. Asian oikea laitahan on loppupeleissä se, että orastava kyrpärihmasto kasvaa otsassa jo Oulun kohdalla, kun tämän lauman kanssa sinne lähtee. Eli taidan jälleen kerran painua sinne ravintolavaunuun kuuntelemaan jonkun Urpon turhanpäiväistä pälinää, tai jonkun, joka on dokannut jo Kemijärveltä asti, ja puhuu näin jo sujuvaa Mordoria. Perkele! Olisi pitänyt sijoittaa niihin isoihin MP3 kuulokkeisiin, kun nämä pienet eivät noita mussuttajia karkoita. Eli tämä joka kesäinen ongelma on taas edessäni.

So long!