Jahas! Jääkiekon MM-kisat näkyisivät olevan taas ovella. Eletään siis 100% varmuudella kevättä. Tämän vuotisista kisoista ei ole kyllä odotettavissa ainakaan Suomen joukkueen kannalta mitään suuria suorituksia, tosin altavastaajana on ehkä Suomen jopa helpompi lähteä, kuin suosikkina. Toivotaan ainakin näin.
NHL -tähdet loistavat poissaolollaan ja muutoinkin joukkue vaikuttaa, ainakin paperilla, aika heikolta ja materiaaliltaan ehkä jopa kapealta. Valmentaja Jukka Jalosen valinnat aiheuttavat muutoinkin pientä ihmetystä.
Maalivahti puoli pitäisi kaiketi olla kunnossa. Loistavan tulokaskauden Nashvillessa pelannut, ja ensi esiintymisen MM-kisoissa tekevä Pekka Rinne ja loppukauden Tampa Bay Lightningissa veräjää vartionut Karri Rämö olivat helppoja valintoja, kun kerran Niklas Bäckström ei kisoihin lähtenyt. Luultavammin Rinne aloittaa ns. ykkösenä, Rämö aukoo luukkua ja Riksman polkee kuntopyörää ja roikkuu paikallisissa baareissa. Suomi ei muistaakseni koskaan ole kaatunut maalivahteihin, ja tuskin nytkään. Ainoa heikkous maalivahtipelissä näissä karkeloissa on vain kokemattomuus, mutta kisojen edetessä tämä on sitten nähtävissä. Toivottavasti kisoissa käytettävä iso kaukalo ei aiheuta myöskään probleemaa pieneen kaukaloon tottuneille NHL -vahdeille.
Kovinkaan tarkkaa tutkimusta en ole pelaajien terveydellisistä tilanteista ottanut, mutta juuri puolustuksen valintoja lähtisin kritisoimaan eniten. Onko nyt lähdetty hakemaan jopa liikaa erikoistilannepelaamista ja jätetty muutamat ns. kovat luut rannalle roikistelemaan. Jo 14. kisoihin lähtevä Petteri Nummelin on tietenkin oiva valinta ylivoimaan ja nopeisiin avauksiin, mutta kun joukkueessa ovat Niskala ja Koistinen, eli hieman samantyylisiä hyökkääviä puolustajia, putkahtaa esiin kysymys? Mistä näille kaikille hyökkäämään ja paljon ylivoimaan tottuneille "köyhän miehen Nummelineille" löytyy tilaa, ja sitä ylivoima aikaa? Teemu Laine voidaan kai laskea myös tähän offensiivisen osaamisen kategoriaan hyvän lämärin omaavana, mikä hänen onnekseen lähtee vielä rightin puolelta. Tämä varmasti on hänen vahvuus, ja jopa syy miksi kisoissa on.
Eli ylöspäin pelaaminen ja "viiva" pitäisi olla suurinpiirtein uomissaan. Mutta entäpä sitten, kun pitäisi aloittaa ukkojen siirtely oman maalin edestä ja vääntäminen kulmissa isoja Pohjois-Amerikkalaisia, ja miksei muitakin kovia maita vastaan. Näistä pelaajista tulee noissa väännöissä auttamattomasti lapasia ja lasista arvotavaraa pelihousuissaan piteleviä kurvailioita. Missä siis kaikki puolustavat puolustajat ja vahvat duunari "jässikät"? Yksi, tai kaksi sellaista, niin puolustus näyttäisi minun silmiin paljon kirkkaamalta.
Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Ehkä, Ehkä ei. Suomen hyökkäys ei minusta kyllä arsenaalillaan mikään suoranainenpelote ole. Selkeä ykkössentteri puuttuu, ellei Saku Koivu sitten saavu paikalle. Toinen seikka sitten onkin, onko Koivusta apuja? Jos viime vuoden kisoja muistellaan, niin eipä juurikaan. Mies on tainnut olla saman verran sairastuvalla, kuin jalkapallosta tuttu Jari Litmanen...tai no ei ehkä kuitenkaan. Sensijaan nuorempi Koivuista, eli Mikko olisi mielestäni sopinut Jalosen konseptiin vallan hyvin, mutta loukkaantuminen ja seurajoukkueen penseähkö suhtautuminen MM-kisoihin, ei tehnyt Koivun osallistumista kisoihin mahdolliseksi. Harmi. Hän olisi ollut SE johtava sentteri, ja ennenkaikkea loistava kahteen suuntaan pelaava sellainen. Toki Hytönen ja Jalosen suosikkipoju Santala, joista viimeksei mainittu on ihan järjetön veto, nämä kriterit täyttää, mutta ei lähellekkään samalla potentiaalilla. Voi olla, että Hytönen nousee vielä puolustus pelaamisellaan arvoonsa, mutta aika tämänkin näyttää. Voisin kaavailla häntä nelos -ketjuun Ruudun ja Komarovin väliin. Siinäpä säpinää ja ryskettä kentälle, kun nämä umpiluut pääsevät hämmentämään. Tosin varsin jäähyherkkiä ovat molemmat, mutta tosipeleissä ainakin Ruutu on mies paikallaan, olipa miehen pelitaidot sitten mitä hyvänsä. Roolipelaaminenhan on aikamme sana. Se, että tarvitaanko kahta samantyylistä vastustajan paidan alle pyrkivää pelaajaa, on sitten toinen seikka. Mutta kieltämättä ajatus Ruutu - Hytönen - Komarov troikasta kiehtoo tällaista fyysisen jääkiekon ystävää. Ja kukapa kovista taklauksista ei syttyisi?
Nimien Kerman ja Vahalahti tilalla olisin kyllä nähnyt kyvyiltään parempiakin pelaajia, esim Jypin Virtasen. Eihän Virtanen mikään härkä ole, mutta tämän vuoden SM-Liigan parhaan ketjun jäsenet, Immonen ja Pihlman kun joukkueessa ovat, niin varsin helpostihan Virtasenkin olisi nähnyt tuota parivaljakkoa täydentämässä. Olisipa siinä ollut kemialtaan heti valmis kenttä, eikä roolitusta olisi tarvinnut paljoa valmennuksen miettiä.
Kaiketi joukkue vielä täydentyy muutamalla pelaajalla. Ainakin dinosaurus Ville Peltosen (ylläri!) toipumista odotellaan. Mutta pahalta näyttää, mutta niin näytti vuonna 1992, jolloin eräs Pentti Matikainen kokosi nuoren ja ennakkoluulottoman joukkueen silloisen Tsekkoslovakkian kisoihin ja eteni ensimmäisen kerran loppuotteluun. Ja jos muistiní ei tee pahoja tepposiaan, tuona vuonna YLE ei edes kisoja televisioinut, vaan ne tulivat maksullisista kanavista. Eurosport yms. Ainoa ero tuohon vuoteen on se, että vaikkakin joukkue tänä vuonnakin on osittain nimetön, on se yllättävän vanha. Peräti 13 pelaajaa on yli 30. Yllättävän paljon siis. Eli olisiko nyt ollut sen pienen murroksen aika, ja jättää jo muutama ikoni kesä laitumille. Esim. Vahalahti, Peltonen 8jos nyt tulee), Niinimaa, Kapanen ja koota nuori kokematon jengi kisoihin, koska joskus sen ikäpolven on vaihduttava radikaalistikkin. Olisin mielelläni katsellut jo Toni Kähkösen, Erkinjuntin ja vaikka Kärppien Koiviston kisoissa kirmaamassa, mutta enhän minä näitä valintoja tee, enkä mitään mistään tiedäkkään. Kunhan spekuloin ja piereskelen! Että näin!
Toivotaan, että nyt pudotuspeli vaiheeseen päästäisiin, niin voisi ihan tunnelman vuoksi pelin tai kaksi ihan baarissa asti käydä kyyläämässä.
