1. KRISTALLNACHT 26
2. DROWNING THE LIGHT 20
3. KORGONTHURUS 17
4. BLACK DEATH RITUAL 15
4. SAMAEL 15
6. HORNA 12
7. MOONBLOOD 11
8. GRAVELAND 10
9. VERGE 9
9. BAAL GADRIAL 10
...Tämmöstä paskaa viimeviikolla. Ettäs tiedätte!
keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008
tiistaina, heinäkuuta 15, 2008
Olisiko kellään...
...lainata ulosvetäjää? Isoa sellaista. Meinaan, että se voisi kohta olla paras ratkaisu tähän dilemmaan. Vai onko parempia vaihtoehtoja? Rupeaa meinaan jo kyllästyttämään tämä odottelu. Ei sillä, mutta neljän seinän sisällä olo ja tämä päivystäminen tuntuu nyt jo siltä, että nuo seinät alkavat kaatuilla päälle. Tarvitsen vapaata tilaa ajatuksilleni!!!
Kohtalohan tietenkin on se, että kun pääsen tänään yöksi työmaalle, tulee lähtö samantien takaisin. Lapsethan syntyy jostain syystä aina yöllä. Saatana! Hommaa siinä nyt sitten lapsenkaitsija keskellä yötä ja ajata se taksilla toiselta puolelta Kemiä siinä samalla, kun suoriudut itse töistä kotiin. Ja pitäisihän tietenkin suihkussakin ehtiä jossain raossa käydä.
Kylläpä on taas pienet asiat minulle vaikeita, mutta taas helpotti tämä pienikin avautuminen. Tämä blogi alkaa siis saada terapeuttisen vaikutuksensa takaisin. Pitkään on oltukkin hakoteillä. Hyvä näin!
HYVÄSTI!
Kohtalohan tietenkin on se, että kun pääsen tänään yöksi työmaalle, tulee lähtö samantien takaisin. Lapsethan syntyy jostain syystä aina yöllä. Saatana! Hommaa siinä nyt sitten lapsenkaitsija keskellä yötä ja ajata se taksilla toiselta puolelta Kemiä siinä samalla, kun suoriudut itse töistä kotiin. Ja pitäisihän tietenkin suihkussakin ehtiä jossain raossa käydä.
Kylläpä on taas pienet asiat minulle vaikeita, mutta taas helpotti tämä pienikin avautuminen. Tämä blogi alkaa siis saada terapeuttisen vaikutuksensa takaisin. Pitkään on oltukkin hakoteillä. Hyvä näin!
HYVÄSTI!
maanantaina, heinäkuuta 14, 2008
Still waiting!!
Mitään merkittävää ei ole yksinkertaisesti tapahtunut. Ei niin yhtään mitään. Olemme edelleen vain kolmihenkinen köyhä perhe. Kyllä minä sitten ilmoitan teille jos jaksan. Ja mikäli mitään ilmoittamisen arvoista yleensä on. Luonnollisia tapahtumiahan nämä vain ovat. Maailmaan syntyy lapsia joka sekuntti. Eikö ole kummallista?
Minulla on silti vahva epäily siitä, että jos ja kun jotain tapahtuu, niin se tapahtuu nopeasti. Isän vaistoni vain jotenkin kertoo minulle sen. Eli katsellaan...tai katselkaa vaikka tämä video. Hyvä biisi, vaikkei sitä vitun hevinlänkytystä nyt olekkaan.
Turbonegro: Fuck the World
Minulla on silti vahva epäily siitä, että jos ja kun jotain tapahtuu, niin se tapahtuu nopeasti. Isän vaistoni vain jotenkin kertoo minulle sen. Eli katsellaan...tai katselkaa vaikka tämä video. Hyvä biisi, vaikkei sitä vitun hevinlänkytystä nyt olekkaan.
Turbonegro: Fuck the World
perjantaina, heinäkuuta 11, 2008
Tuska 2008 loppuanalyysi
Niin se vaan Tuska 2008 on elettyä elämää. Eli on aika sulkea tämäkin reissu muistojen lahoon aittaan. Täytyy näin jälkeenpäin sanoa, että hauskaakin oli, lukuunottamatta välillistä väsynyttä humalaa yms. Paremmissakin bileissä on oltu, mutta toki myös paljon paljon huonommissakin. Jotain pitkätukkia siellä tuntui pyörivän paljolti. Mistä lie johtui?
Heti alkuun todettakoon, että porukka (jota oli liikaa) oli varsin leppoisan lupsakkaa ja järjestyshäiriöt loistivat poissaolollaan. Ainakaan minun silmiini ei yhtään tappelua sattunut, eikä kyllä korviinkaan kantautunut muiltakaan mitään erityistä. Lukuunottamatta tietenkään muutamaa viinan väsyttämää metallin ystävää, jotka halailivat autuaan uupuneina Äiti maata, mutta sehän taitaa vain kuulua asiaan.
Tulipa siellä muuten ystävystyttyä jopa Ruotsalaisten kanssa. En vaan kirveelläkään saa isoon päähäni mistä orkesterista kyseiset pelimannet olivat poissa, mutta näin se kuulkaa musiikki yhdistää kansakuntia ja jopa verivihollisia. Naapurivihakin muuttuu suorastaan veljesrakkaudeksi hyvän musiikin ja (kalliin) keskioluen seurassa. Jalometallissa nähdään Svedu-pellet, mutta EI armaat naapurikansan veljeni, ette pyynnöstänne huolimatta yövy luonani.
Seuraavaksi jotain pysäytys kuvia ja pientä tarinointia heviurpojen kokoontumisajosta Helsingistä, Kaisaniemenpuistosta 2008. (Kiitokset kuvista Nimimerkki Korroosiolle ja Millalle).
PERJANTAI 27.6 2008
Aamulla muu retkikunta, eli Veljekset Mattila (Milla & Niina), Niinan vaimo Tomi (meniköhän tämä nyt oikein?!) ja Esa hyppäsivät aamulla junaan, kun minä sensijaan olin vielä tajukankaan baarissa. Eli nukuin vielä lapsen lailla kotona, olinhan ollut yön töissä. Muillehan en tästä pienestä matkustustavan muutoksesta ilmoitellut. Eli minä painelisin siivin sinisin edeltä...tai oikeastaan perästä. Tämä osoittautui halvemmaksi ja henkilökohtaisesti järkevämmäksi ratkaisuksi, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Onhan valtion rautateilla toki hauska matkustaa, ja juna tunnetusti jyskyttää vanhaa ystävää, mutta ei välttämättä yötä valvoneena. Ja sitä paitsi, ylimalkaiseksi viinan juonniksihan se olisi kuitenkin mennyt hetimiten, sen tietää perkele jo vanhasta muistista.
Jostain syystä minulla on joka kesä epämiellyttävä kunnia matkustaa Kemiläisen Sonata Arctica yhtyeen kanssa. Pelottavaa jo sinällänsä, mutta ei mitään verrattuna itse lentomatkaan, mikä muistutti enemmän viimeistä matkaa sinne jonnekkin. Ja voin sanoa, että ylhäällä se paikka ei ole. Eli ukkosen johdosta lento oli ensinnäkin jo tunnin myöhässä ja ukkosenjumala, Thorin heilutellessa vasaraansa Suomen suvessa, teki lentokonen senverran epämääräisiä liikeratoja lentokone, että naama menetti sen vähänkin värinsä. Todettakoon, että koskaan en ole lentokoneessa pelännyt, mutta nyt allelasku ei ollut kovinkaan kaukana. Ja voin kertoa, että koneen sisällä sen hetkisestä tunnelmasta ja metelistä päätellen en ollut ainoa matkustaja joka luuli viikatemiehen olevan liikkeellä. Sanotaan, että pelon voi haistaa. Lennon myöhästymisen johdosta tuli sitten missattua se Amon Amarth, mikä oli yksi syy lentää perille. Vituiksihan sekin meni. Kuinkas muutenkaan.
TÄSSÄ VAIHEESSA KAIKKI VIELÄ HYVIN...JOSSAINPÄIN SUOMEA
Itse menopaikalle päästyä, ensimmäinen havainto oli mukavan mittainen jono. Siis vielä klo 17.00 aikaan. No, eipä meidän tarvinnut moiseen operaatioon ryhtyä. Sitä paitsi siinä olisi voinut jano yllättää. Kuulopuheiden ja valokuvan perusteella jono olisi perjantaina ollut jopa 1km pitkä. Pahimmillaan jotkut olivat pönöttäneet jonossa 3 tuntia. Hyvä hyvä! Toimintaa sujuvimmasta päästä sanoisin. Olisikohan aiheellista laittaa useampi sisäänkäynti jatkossa? Ainakin se voisi jouduttaa toimintaa.
KUVIA JONON PÄÄSTÄ (lauantai)
PERJANTAIN JONO. KUVA ON MUUTEN RAUTATIEASEMAN TORILTA.
Itse paikanpäällä jo hyvän aikaa ennen Carcassin vetoa alkoi otsassa tuntua outoa tykytystä. Siihen oli kasvamassa orastava vitutuksesta johtuva kikkeli. Paikka oli nimittäin suhteellisen täynnä tummiin pukeutunutta väkeä. Näköetäisyydellä pääsy, tai edes mikserikopin läheisyyteen olisi vaatinut isoja lihaksia. Näinollen Carcass jäi suurimmaksi osaksi kuuntelu asteelle. Mutta mikäpä se siinä, ensi kerralla puujalat ja kiikarit retkivarustukseen.
Itse Carcass oli varmaan festareiden parasta antia. Ei muuta kuin kyrpä otsassa anniskelualueelle. Siellä odotti seuraava varsin "positiivinen" yllätys. Olut 7€ tuoppi!!! What the F...? Tilanteesta seurannutta järkytystä lievensi ehkä tuopin palautuksesta saatu pantti, eli 2€. Mutta 5€ festari oluesta on jo liikoja kiertelemättä perverssiä riistoa. Tai eihän se kallista ole, jos sitä rahalla saa, mutta joku roti se on ahneudellakin. Niin saatana!!!
CARCASS MINUN NÄKÖVINKKELISTÄ
CARCASS HIEMAN ZOOMATTUNA
Alkupamauksesta selvittyä fiilis alkoi kuitenkin hivenen nousta. Iltasella musisoivat vielä Entombed kakkoslavalla ja ensimmäisen illan pääesiintyjä Dimmu Borgir. Kakkoslavalle meno, tai edes lähimaastoon pääsy oli yllättäen täysin mahdotonta, ellei paikalla olisi ängännyt jo kuukausi ennen kyseistä esitystä. Taisipa tulla pienesti liioiteltua, mutta Entombedin setin alkaessa, päätin häviäjänä palata takaisin muiden janoisten oluen ystävien seuraan. Todettakaan tähän väliin, että bajamajoihin tarpeiden tekeminen on oma extreme lajinsa. En suosittele herkille enkä pikku sieluisille. Lievää oksennus refleksiä härnäävä laji on siis kyseessä. Yllättävänkin vähällä jonottamisella kuitenkin yleensä näistä pakollisista sessioista selvisi.
VARMAAN HYVÄKIN JUTTU MENOSSA
Ruotsalaiset vihaavat Norjalaisia. Tämä kävi ilmi, kun svedujen kanssa nautimme börstaa, elikkäs mölöä anniselualueella. Suhde on kuulemma vieläkin "läheisempi", kuin mitä Suomalaisten kanssa. Tiedä sitten, voi olla, että lievää pyllyb nuoleskelun makua oli havaittavissa, koska olihan minulla ns.kotikenttäetu. Jokatapauksessa tämä viikinkiä muistuttava Ruotsalais- veijari uhkasi vetää itsensä Aatamin asuun, jos Dimmu Borgirin solisti heittäisi keikan alkuun sanat "welcome to darkness". Kieltämättä se olisi ollut kornihkoa näin keskellä kesää ja auringon paistetta. Sitä ei minun harmikseni ja Ruotsalaisen onneksi kuultu, mutta kaikki klassikot sieltä tuli. Mourning Palacea unohtamatta. Hyvältähän se kuullosti perkele! Pakko myöntää. Loppuilta onkin hieman hämyistä muistin tehdessä kavalia temppujaan. Syy tähän, jää arvoitukseksi. Epäilen kuitenkin kuningas alkoholilla olleen osuutta asiaan. Asiaa tutkitaan.
DIMMU BORGIR
SHAGRATH FROM DIMMU BORGIR
LAUANTAI 28.6 2008
Aamulla peilistä katsoi vieras mies ja hotellihuoneen valtasi epämiellyttävä tuoksu. Peilistä tuijottava miestä ei parin oluen jälkeen nähty ja tuoksukin paljastui lopulta vain vanhan viinan ja perseen sekoitukselle. Visio päivästä alkoi muodostua. Aamukaljalle, syömään, viinakauppaan ja ihmettelemään Tuskan tämän päivän ilmapiiriä. Se oli paikalle päästyä varsin mukava Sotajumalan veivatessa suomi- döödsiä pikku lavalla. Ja hyvin veivasikin. Jos Sotajumala kuullostaa levyllä saatanan hyvältä, on porukka potenssiin 1000 livenä. Perkele, että toimi. Valitettavasti bändi oli "yllättäen" ehkä buukattu liian pienelle lavalle, joten kaukaa ihmettelyksi jäi tämäkin. Karvoja nostattava tunnelma jokatapauksessa. Ja kyllä Mynni on Mynni vaikka palavassa rasvassa paistaisi. Perkele! Lavakarismaa ei mieheltä puutu. Tämä pitää Elokuisessa Jalometallissa ehdottomasti nähdä. Suosittelen.
AAMUKALJOITTELUA TENNISPALATSIN EDESSÄ
MILLA JA ESA JULKIJUOPOTTELEE "ASSAN" PORTAILLA
Behemoth Puolasta oli seuraava akti päälavalla. Jostain syystä nyt ei niinkään menevä death metal saanut ainakaan minusta minkäänlaista otetta. Hyvänä taustameluna kaiken muun "oheistoiminnan" seassahan se meni. Conquer All:in kaltainen hitti ja loppuun encore vedetty Tubonegro cover I Got a Erection sai kuitenkin pientä hymyä yrmeään pärstääni ja hyväksyvää nyökytystä niskoihini. Ei tämän kaltainen musiikki oikein toimi päiväsaikaan. Hyvänä asiana oli, että olokin kääntyi pienen ja sopivan nousun puolelle. Se on aina mukavaa se.
SOTAJUMALA
YLLÄTTÄVÄN "VÄLJÄÄ" BEHEMOTHIN REUHATESSA
BEHEMOTH JA HILSELINKO
Tarkoituksena oli lauantai päivän ratoksi käydä tsekkaamassa Discardin rässäilyä, mutta jostain syystä aika riensi ohi ja tuli missattua sekin. Päälavall tällävälin kapusi joku vitun Fields of the Nephilim. Aivan käsittämätön veto järjestäjältä laittaa tällainen paskaporukka päälavalle. Suoraan sanottuna poppoon esiintyessä olisi eturiviin päässyt sukset jalassa. Luistelutyylillä luonnollisesti.
Voin rehellisesti sanoa, että sivistyksessäni on juuri tämän orkesterin kokoinen aukko, ja voin sanoa, että se aukko tuoksahtaa. Hyvä niin, sillä kaiken kukkuraksi se kuullosti juuri samalta miltä näytti. Eli asiaa mitenkään hienostelematta hirveältä kuralta.
Asia herätti pientä hilpeää keskustelua ja ihmetystä lähes joka paikassa, missä nyt asiasta puhuttiin. No, jokaiselle jotain, mutta tämä olisi kuulunut mielestäni kakkos- lavalle, jos edes sinne.
MILLA & ILME
MILLA, EPA JA ILME (jo se on perkele, kun ei voi olla valokuvissakaan kunnolla.)
Se kourallinen ihmisiä, jotka jaksoivat Fields of the Nephilimiä suhteellisen edessä seurata, oli todennäköisesti jo odottavissa tunnelmissa Saksan Trash-jyrä Kreatorin suhteen. Ei turhaan. Ei loistanut, eikä pettänyt, paitsi laulaja Millen ääni, joka keikan loppupuolella lievästi sanottuna antautui täysin. Kieltämättä Kippari Kallelta kuullostanut laulaja huvitti osaa, mutta keikka oli tästä pienestä episodista huolimatta vitun kova. Setti oli suurinpiirtein spiikkeineen päivineen sama, kuin viime vuonna Jalometallissa Oulussa. Mitäpä sitä nyt hyväksi havaittua kaavaa muuttamaan.
OLIKO HÄNKIN PAIKALLA?
Lauantain pääesiintyjäksi oli buukattu Morbid Angel. Rienaavaa toimintaa siis vielä tulossa, mutta minä yritin jälleen kakkoslavalle ihmettelemään "äijäheviksi" musiikkiaan tituleeraavaa Diabloa. Mitäköhän vittua sekin mahtaa olla? Anyway, ei tälläkään kertaa asiaa 50 metriä lähemmäksi kakkoslavan telttaa. Päälava kamaa yleisön määrästä päätellen, ja miksei noin muutenkin. Alkaahan Diablo olla yksi kotimaamme suosituimpia akteja. Mikäpä se siinä. Hyvin toimii itsellekkin aina joskus, tosin pienissä erissä nautittuna.
Leuka rinnassa vituksesta ajattelin tehdä itselleni palveluksen ja häipyä koko alueelta. Morbid Angel jäi siis näkemättä, mutta ei kieltämättä kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihin, vaikka hetkensä on tälläkin orkesterilla. Hyvä oli kuulemma ollut, kuin myös pikkulavalla maalailevaa Irlantilaista black/folk-henkistä sekameteli soppaa tarjoillut Primordial. Eli se sitten siitä päivästä, mutta lauantaissa olikin sellaista välipäivän makua jo alunperinkin. Huomenna oli vielä jaksettava. Pakko.
KUULUIKO TÄMÄ "TENNILÄ" KENTIES KYPCK (Kursk) ORKESTERILLE?
ESA IHMETTELEE NAAPURIN "KALUSTOA" PISUAARILLA
KREATOR
SUNNUNTAI 29.6 2008
Jälleen harmaalta näyttävä aamu. Se johtui Tomin mukaan hotellin likaisista ikkunoista, mikä pitikin pienen tarkastelun jälkeen paikkansa. Aamupalalle ja jonnekkin oluelle. Hiphei ja taas mentiin. Reissun aikana tuli todettua, että allekirjoittaneen herkkä maha oli silkkaa rautaa. Siitä oiva osoitus oli Rossossa nautittu chili pizza. Loistavaa ja ei muuta kuin käkättimet kohti Kaisaniemen festivaali aluetta, jossa Korpiklaanin piti aloitella veivaamistaan. Sen humppaavan metallin mukana pitäisi hörähtää myös henkisestikkin käyntiin. Mutta eipä humpattu ei, mutta eipä nyt pettymyskään mitenkään järin suuri ollut. Korpiklaani siis oli paikalla, mutta Korpiklaanin soittovermeet olivat ilmeisesti vielä Belgiassa. Sillälailla, näin toimii ilmailualan ammattilaiset. Puolen tunnin varoitusajalla paikkalle hälytetty Before the Dawn murahteli viimeisiä sulosointuja, kun saavuimme pelipaikoille. Iltasella vielä Tyr, kikkeliheviä a'la Sonata Arctica ja Slayer. Nilekin olisi tarjolla, mutta heiluttelin jo valkoista lippua tuon kakkoslavan läheisyyteen pääsyn suhteen. Tunnelma oli varsin leppoisa ja hyvä humalatila valloillaan.
KUVA PÄÄPORTIN EDESTÄ SUNNUNTAILTA
EPA JA SE VÄLJÄHTYNEEMPI KOKIS. HYVÄÄ NÄYTTÄISI ILMEESTÄ PÄÄTELLEN OLEVAN. TOMI SENSIJAAN RAAPII PÄÄTÄ PELKÄSTÄ HÄMMENYKSESTÄ.
SEURAAVAA SUKUPOLVEA
Päälavalla aloitteli Killswitch Engage Amerikan yhdysvalloista. Olisivat jääneet sinne. Metalcoren ja ja pomppuhevin sekoitus näkyi kiinnostavan vain nuorempaa kuulijakuntaa. Potkuhousut ratkeilivat saumoistaan, kun yönmusta solisti huuteli pirpanat wall of deathin pariin. Boooriiing!!! Hoipuimme kohti paikkaa, jossa vain ammattilaiset ja janoiset viihtyivät. Tunnelma oli siellä yllättävänkin hilpeä, huolimatta jo parin viinanhöyryisen päivän. Johtunee Slayeristä. Itse asiassa näytti, että jengi oli keski-iältään tänään vanhempaa, mitä aikaisempina päivinä. Johtunee Slayeristä tämäkin. Mutta oman kaupungin vientivaltti, Sonata Arctica tiluttelisi seuraavana päälavalla. Itse asiassa olisin halunut nähdä Sonatan, mutta kuten arvata saattoi...kyllä! Kaljan kiskomiseksihän se meni. Hyvä niin...johtui muuten Slayeristä.
MIKÄHÄN TÄMÄKIN MAHTAA OLLA?
TYYNTÄ MYRSKYN EDELLÄ
Sonata oli yllättävän paska. Tai suoraan sanottuna Kakko oli paska. Solisti keskittyi näyttämään lähinnä idiootilta. Järkyttävissä releissä, kuin pikku pireissä hyppelevä Kakko sai minut tuntemaan lähinnä myötähäpeää. Eräs Oululainen oluen ystävä mainitsi vaatteiden olleen tällä kertaa inhillisemmät, mitä Sauna open airissa Tampereella paria viikkoa aikaisemmin. Mies oli kuulemma muistuttanut enemmän Narria, kuin metalli yhtyeen solistia. En tiedä, mutta jokin siinä Kakon esiintymisessä on tökkinyt aina. Vetoa en mene lyömään. mutta olin näkeväni Kakon silmien ympärillä kajaalia...
Juuri kun luulin olevani nähnyt kaiken, niin suuren maailman tyyliin rumpukapuloiden, pyyhkeiden yms. sälän heittely joukkokumarruksineen heitti vielä bensaa liekkeihin. Häpeälläni ei enää ollut mittasuhteita. Loppu vetona esitetty "Nukku Matti-laulu" oli kuin viimeinen kuolinisku. Piste. Annettaisiin nämä rituaalit pääesiintyjille. Jooko?
Ja minä vielä ylpeänä hehkutin olevani bändin kotikaupungista ja olevani ylpeä heidän saavutuksistaan. Henkisesti oli piesty olo siitä nolouden yliannostuksesta. Turpaani sietäisin saada. Saatana!
Ei siinä mitään. Soitto kyllä sujui Kemin miehillä varsin mallikkaasti. Keikka rutiini näkyy selvästi. Sääli, että noinkin hyvällä äänellä varustettu vokalisti, pilaa ainakin minun silmiini koko performanssin yleisellä habituksella ja lapsellisilla yleisön huudatuksilla yms. Hillitympikin tyyli menee. Säälittävä yli yrittäminen kun näkyy valitettavan kauas. Tai voi olla, että minä keskityn siihen huonoon esiintymistaitoon liikaa. Oli miten oli, nyt piti hiissata isot perseet kohti pikkulavaa ja sitä myöten odottelemaan illan ja ehkä koko festarin pääsesiintyjää. Fuckin' SLAYER!!
MR. KAKKO KESKITTYY NÄYTTÄMÄÄN IDIOOTILTA
MILLA, MINÄ JA HYVÄ YSTÄVÄNI OLUT
Tyr Färsaarilta oli positiivinen yllätys. Ääriä myöten täyteen ängetty ns. pikkulava todisti vanhaa kunnon viikinki meininkiä. Onneksi olivat jättäneet ne pahimmat folk- jollotukset sinne saarelle ja keskittyivät olennaiseen. Hyvä oli keikka, ainakin teltan vierustalle. Hail to the Hammer!!! Taisin olla jo hieman pieruisanikin...
Ennen viikonlopun odotetuinta bändiä yllätin vielä itseni olut alueelta. Hyvää esileikkiä siis ennen multihuipennusta. Tunnelma siellä oli odottava ja vanhempi väki oli täpinöissään pelkästä nostalgiasta. Pientä tutinaa oli kyllä havaittavissa myös omissa lumpioissa. "Tämän jälkeen voisi kuolla", sanoi eräs vanhempi hevi-herrasmies. Perään huudettu " VITTU VENOM!!" ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Tosissaanhan tämä kaveri oli.
Slayerhän ei koskaan ole käyttänyt juuri mitään teatraalisia kulisseja lavoillaan. Eikä nytkään. Uuden albumin kansikuva taustalla riiti vallan mainiosti.
KUVA ANNISKELUALUEELTA. LAVALLA SLAYER
Ennen "ekumeenista" sessiota, roudarin yhdellä kädellä päällekkäin heitellyt Marshallit herättivät pienen epäilyn siemenen. Ei mahtanut olla ihan kaikki rojut paikoillaan. Hieman ehkä vanhanaikaista Marshall prassailua minun mielestä. Olisi nyt hyvä mies teeskennellyt hieman. Nooohh!...turha tarttua pieniin yksityiskohtiin. Eihän sitä naamaa nussita. Noin hienoa ja kaunista metaforaa käyttääkseni.
ESA TUULETTAA SLAYERIN AIKANA HIONNEITA KAINALOITAAN JA MINÄ VUOROSTANI KESKITYN NÄYTTÄMÄÄN IDIOOTILTA
Slayer oli odotetun kova. Kaikki parhaat rallit vuosien varreltahan sieltä odotetusti tuli. Eli yhtä mahtavaa infernaalista tykitystähän se oli koko keikka. Täytyy sanoa, että vaikka Slayerin jamppojen ikä alkaa olla 40:nen pahemmalla puoliskolla ja ulkomuoto jo hieman turpea (valokuva ei petä), on Slayer edelleen silkkaa rautaa. Sanonta "Älä opeta isääsi nussimaan" konkretisoituu tässä yhtyeessä. Eli Slayer porskuttaa edelleen genrensä kärjessä, huolimatta uudemman tuotannon tasapaksuudesta. Loppu klimaxina vedetyt South of Heaven, Raining Blood ja pakollinen Angel of Death toimivat, tätä on varmaan edes turha kertoa. Voiko se enään paremmin loppua? Kerron teille, että EI VOI! Kylmiä väreitä kulkee pitkin lihavaa ruohoani jo pelkästä ajatuksesta, sen verran se oli pysäyttävä kokemus.
FUCKIN' SLAYER
KERRY KING (Slayer)
JEFF HANNEMANN (Slayer)
TOM ARAYA (Slayer)
Niin ja nähtiinhän siellä Slayerin vedellessä sitä leiskuvaa lempeäkin. Ellen Jokikunnashan sai ilmeisesti vakavan auringonpistoksen päivällä ja sen seurauksena päätti ihan polvitansa kosaista kokokansan heviurpo, verbaalihirviö Jone Nikulaa. Siitä ei kuulkaa romantiikkaa puutu, kun Slayer laulaa kuoleman enkelistä nimeltä Mengele ja siitä kuinka jumala inhoaa meitä kaikkia. Sen päälle nainen vielä siinä polvillaan vannomassa ikuista rakkautta ja anelemassa astumaan avioliiton auvoisaan satamaan. Kaunista perkele! Voiko mies enää muuta vaatia? Tämäkö on sitä kuuluisaa romantiikkaa? Oliko alkoholilla sittenkin osuutta asiaan? Harmittaako? Mihin katosi Dingon rahat?
Summa summarum. Rankka viikonloppu oli takana ja odotin maanantain krapulan olevan jotain, joka saa toivomaan kuolemaa. Vähintään valaistumaan ja kääntymään uskoon. Mutta kun ei niin ei. Vaikka pientä kuolemanpelkoa olikin aistittavissa, oli olotila olosuhteisiin nähden loistava. Pientä pakollista vapinaa raajoissa tosin oli kyllä havaittavissa ja sellainen kevyt kalma koetteli ruhoa pari päivää reissusta kotiuduttua, mutta selkeästi säilyin kuitenkin yhtenä kappaleena. Ymmärrettävää. Ei tässä olla enää mitään ihan nuoria ja vetreitä pojan koltiaisia. Fyysistä ikää on, mutta henkistä ei.
Kyllähän tämän mustiin pukeutuneiden pyhiinvaelluksen voisi joskus ottaa uusiksi. Epäilen kyllä, että kattaus tuskin pääsee edes lähelle tulevina vuosina, joten eihän tuolla tarvitse joka vuosi olla kekkuloimassakaan. Pitäisi kai koeponnistaa Tampereen Sauna open air festari myös, riippuen tietenkin esiintyjistä. Tämän kesäinen Whitesnake - Scorpions osasto ei ehkä kolahtele täällä päässä näppäimmistöa kovinkaan kovaa. Mutta vielä ennen sitä elokuinen Jalometalli Oulussa. Tästä on hyvä jatkaa kohti sitä ja uusia, antoisia ja viinankatkuisia seikkailuja.
Kaunis kiitos vain kaikille seurasta. Chiers!
Heti alkuun todettakoon, että porukka (jota oli liikaa) oli varsin leppoisan lupsakkaa ja järjestyshäiriöt loistivat poissaolollaan. Ainakaan minun silmiini ei yhtään tappelua sattunut, eikä kyllä korviinkaan kantautunut muiltakaan mitään erityistä. Lukuunottamatta tietenkään muutamaa viinan väsyttämää metallin ystävää, jotka halailivat autuaan uupuneina Äiti maata, mutta sehän taitaa vain kuulua asiaan.
Tulipa siellä muuten ystävystyttyä jopa Ruotsalaisten kanssa. En vaan kirveelläkään saa isoon päähäni mistä orkesterista kyseiset pelimannet olivat poissa, mutta näin se kuulkaa musiikki yhdistää kansakuntia ja jopa verivihollisia. Naapurivihakin muuttuu suorastaan veljesrakkaudeksi hyvän musiikin ja (kalliin) keskioluen seurassa. Jalometallissa nähdään Svedu-pellet, mutta EI armaat naapurikansan veljeni, ette pyynnöstänne huolimatta yövy luonani.
Seuraavaksi jotain pysäytys kuvia ja pientä tarinointia heviurpojen kokoontumisajosta Helsingistä, Kaisaniemenpuistosta 2008. (Kiitokset kuvista Nimimerkki Korroosiolle ja Millalle).
PERJANTAI 27.6 2008
Aamulla muu retkikunta, eli Veljekset Mattila (Milla & Niina), Niinan vaimo Tomi (meniköhän tämä nyt oikein?!) ja Esa hyppäsivät aamulla junaan, kun minä sensijaan olin vielä tajukankaan baarissa. Eli nukuin vielä lapsen lailla kotona, olinhan ollut yön töissä. Muillehan en tästä pienestä matkustustavan muutoksesta ilmoitellut. Eli minä painelisin siivin sinisin edeltä...tai oikeastaan perästä. Tämä osoittautui halvemmaksi ja henkilökohtaisesti järkevämmäksi ratkaisuksi, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Onhan valtion rautateilla toki hauska matkustaa, ja juna tunnetusti jyskyttää vanhaa ystävää, mutta ei välttämättä yötä valvoneena. Ja sitä paitsi, ylimalkaiseksi viinan juonniksihan se olisi kuitenkin mennyt hetimiten, sen tietää perkele jo vanhasta muistista.
Jostain syystä minulla on joka kesä epämiellyttävä kunnia matkustaa Kemiläisen Sonata Arctica yhtyeen kanssa. Pelottavaa jo sinällänsä, mutta ei mitään verrattuna itse lentomatkaan, mikä muistutti enemmän viimeistä matkaa sinne jonnekkin. Ja voin sanoa, että ylhäällä se paikka ei ole. Eli ukkosen johdosta lento oli ensinnäkin jo tunnin myöhässä ja ukkosenjumala, Thorin heilutellessa vasaraansa Suomen suvessa, teki lentokonen senverran epämääräisiä liikeratoja lentokone, että naama menetti sen vähänkin värinsä. Todettakoon, että koskaan en ole lentokoneessa pelännyt, mutta nyt allelasku ei ollut kovinkaan kaukana. Ja voin kertoa, että koneen sisällä sen hetkisestä tunnelmasta ja metelistä päätellen en ollut ainoa matkustaja joka luuli viikatemiehen olevan liikkeellä. Sanotaan, että pelon voi haistaa. Lennon myöhästymisen johdosta tuli sitten missattua se Amon Amarth, mikä oli yksi syy lentää perille. Vituiksihan sekin meni. Kuinkas muutenkaan.
TÄSSÄ VAIHEESSA KAIKKI VIELÄ HYVIN...JOSSAINPÄIN SUOMEA
Itse menopaikalle päästyä, ensimmäinen havainto oli mukavan mittainen jono. Siis vielä klo 17.00 aikaan. No, eipä meidän tarvinnut moiseen operaatioon ryhtyä. Sitä paitsi siinä olisi voinut jano yllättää. Kuulopuheiden ja valokuvan perusteella jono olisi perjantaina ollut jopa 1km pitkä. Pahimmillaan jotkut olivat pönöttäneet jonossa 3 tuntia. Hyvä hyvä! Toimintaa sujuvimmasta päästä sanoisin. Olisikohan aiheellista laittaa useampi sisäänkäynti jatkossa? Ainakin se voisi jouduttaa toimintaa.
KUVIA JONON PÄÄSTÄ (lauantai)
PERJANTAIN JONO. KUVA ON MUUTEN RAUTATIEASEMAN TORILTA.
Itse paikanpäällä jo hyvän aikaa ennen Carcassin vetoa alkoi otsassa tuntua outoa tykytystä. Siihen oli kasvamassa orastava vitutuksesta johtuva kikkeli. Paikka oli nimittäin suhteellisen täynnä tummiin pukeutunutta väkeä. Näköetäisyydellä pääsy, tai edes mikserikopin läheisyyteen olisi vaatinut isoja lihaksia. Näinollen Carcass jäi suurimmaksi osaksi kuuntelu asteelle. Mutta mikäpä se siinä, ensi kerralla puujalat ja kiikarit retkivarustukseen.
Itse Carcass oli varmaan festareiden parasta antia. Ei muuta kuin kyrpä otsassa anniskelualueelle. Siellä odotti seuraava varsin "positiivinen" yllätys. Olut 7€ tuoppi!!! What the F...? Tilanteesta seurannutta järkytystä lievensi ehkä tuopin palautuksesta saatu pantti, eli 2€. Mutta 5€ festari oluesta on jo liikoja kiertelemättä perverssiä riistoa. Tai eihän se kallista ole, jos sitä rahalla saa, mutta joku roti se on ahneudellakin. Niin saatana!!!
CARCASS MINUN NÄKÖVINKKELISTÄ
CARCASS HIEMAN ZOOMATTUNA
Alkupamauksesta selvittyä fiilis alkoi kuitenkin hivenen nousta. Iltasella musisoivat vielä Entombed kakkoslavalla ja ensimmäisen illan pääesiintyjä Dimmu Borgir. Kakkoslavalle meno, tai edes lähimaastoon pääsy oli yllättäen täysin mahdotonta, ellei paikalla olisi ängännyt jo kuukausi ennen kyseistä esitystä. Taisipa tulla pienesti liioiteltua, mutta Entombedin setin alkaessa, päätin häviäjänä palata takaisin muiden janoisten oluen ystävien seuraan. Todettakaan tähän väliin, että bajamajoihin tarpeiden tekeminen on oma extreme lajinsa. En suosittele herkille enkä pikku sieluisille. Lievää oksennus refleksiä härnäävä laji on siis kyseessä. Yllättävänkin vähällä jonottamisella kuitenkin yleensä näistä pakollisista sessioista selvisi.
VARMAAN HYVÄKIN JUTTU MENOSSA
Ruotsalaiset vihaavat Norjalaisia. Tämä kävi ilmi, kun svedujen kanssa nautimme börstaa, elikkäs mölöä anniselualueella. Suhde on kuulemma vieläkin "läheisempi", kuin mitä Suomalaisten kanssa. Tiedä sitten, voi olla, että lievää pyllyb nuoleskelun makua oli havaittavissa, koska olihan minulla ns.kotikenttäetu. Jokatapauksessa tämä viikinkiä muistuttava Ruotsalais- veijari uhkasi vetää itsensä Aatamin asuun, jos Dimmu Borgirin solisti heittäisi keikan alkuun sanat "welcome to darkness". Kieltämättä se olisi ollut kornihkoa näin keskellä kesää ja auringon paistetta. Sitä ei minun harmikseni ja Ruotsalaisen onneksi kuultu, mutta kaikki klassikot sieltä tuli. Mourning Palacea unohtamatta. Hyvältähän se kuullosti perkele! Pakko myöntää. Loppuilta onkin hieman hämyistä muistin tehdessä kavalia temppujaan. Syy tähän, jää arvoitukseksi. Epäilen kuitenkin kuningas alkoholilla olleen osuutta asiaan. Asiaa tutkitaan.
DIMMU BORGIR
SHAGRATH FROM DIMMU BORGIR
LAUANTAI 28.6 2008
Aamulla peilistä katsoi vieras mies ja hotellihuoneen valtasi epämiellyttävä tuoksu. Peilistä tuijottava miestä ei parin oluen jälkeen nähty ja tuoksukin paljastui lopulta vain vanhan viinan ja perseen sekoitukselle. Visio päivästä alkoi muodostua. Aamukaljalle, syömään, viinakauppaan ja ihmettelemään Tuskan tämän päivän ilmapiiriä. Se oli paikalle päästyä varsin mukava Sotajumalan veivatessa suomi- döödsiä pikku lavalla. Ja hyvin veivasikin. Jos Sotajumala kuullostaa levyllä saatanan hyvältä, on porukka potenssiin 1000 livenä. Perkele, että toimi. Valitettavasti bändi oli "yllättäen" ehkä buukattu liian pienelle lavalle, joten kaukaa ihmettelyksi jäi tämäkin. Karvoja nostattava tunnelma jokatapauksessa. Ja kyllä Mynni on Mynni vaikka palavassa rasvassa paistaisi. Perkele! Lavakarismaa ei mieheltä puutu. Tämä pitää Elokuisessa Jalometallissa ehdottomasti nähdä. Suosittelen.
AAMUKALJOITTELUA TENNISPALATSIN EDESSÄ
MILLA JA ESA JULKIJUOPOTTELEE "ASSAN" PORTAILLA
Behemoth Puolasta oli seuraava akti päälavalla. Jostain syystä nyt ei niinkään menevä death metal saanut ainakaan minusta minkäänlaista otetta. Hyvänä taustameluna kaiken muun "oheistoiminnan" seassahan se meni. Conquer All:in kaltainen hitti ja loppuun encore vedetty Tubonegro cover I Got a Erection sai kuitenkin pientä hymyä yrmeään pärstääni ja hyväksyvää nyökytystä niskoihini. Ei tämän kaltainen musiikki oikein toimi päiväsaikaan. Hyvänä asiana oli, että olokin kääntyi pienen ja sopivan nousun puolelle. Se on aina mukavaa se.
SOTAJUMALA
YLLÄTTÄVÄN "VÄLJÄÄ" BEHEMOTHIN REUHATESSA
BEHEMOTH JA HILSELINKO
Tarkoituksena oli lauantai päivän ratoksi käydä tsekkaamassa Discardin rässäilyä, mutta jostain syystä aika riensi ohi ja tuli missattua sekin. Päälavall tällävälin kapusi joku vitun Fields of the Nephilim. Aivan käsittämätön veto järjestäjältä laittaa tällainen paskaporukka päälavalle. Suoraan sanottuna poppoon esiintyessä olisi eturiviin päässyt sukset jalassa. Luistelutyylillä luonnollisesti.
Voin rehellisesti sanoa, että sivistyksessäni on juuri tämän orkesterin kokoinen aukko, ja voin sanoa, että se aukko tuoksahtaa. Hyvä niin, sillä kaiken kukkuraksi se kuullosti juuri samalta miltä näytti. Eli asiaa mitenkään hienostelematta hirveältä kuralta.
Asia herätti pientä hilpeää keskustelua ja ihmetystä lähes joka paikassa, missä nyt asiasta puhuttiin. No, jokaiselle jotain, mutta tämä olisi kuulunut mielestäni kakkos- lavalle, jos edes sinne.
MILLA & ILME
MILLA, EPA JA ILME (jo se on perkele, kun ei voi olla valokuvissakaan kunnolla.)
Se kourallinen ihmisiä, jotka jaksoivat Fields of the Nephilimiä suhteellisen edessä seurata, oli todennäköisesti jo odottavissa tunnelmissa Saksan Trash-jyrä Kreatorin suhteen. Ei turhaan. Ei loistanut, eikä pettänyt, paitsi laulaja Millen ääni, joka keikan loppupuolella lievästi sanottuna antautui täysin. Kieltämättä Kippari Kallelta kuullostanut laulaja huvitti osaa, mutta keikka oli tästä pienestä episodista huolimatta vitun kova. Setti oli suurinpiirtein spiikkeineen päivineen sama, kuin viime vuonna Jalometallissa Oulussa. Mitäpä sitä nyt hyväksi havaittua kaavaa muuttamaan.
OLIKO HÄNKIN PAIKALLA?
Lauantain pääesiintyjäksi oli buukattu Morbid Angel. Rienaavaa toimintaa siis vielä tulossa, mutta minä yritin jälleen kakkoslavalle ihmettelemään "äijäheviksi" musiikkiaan tituleeraavaa Diabloa. Mitäköhän vittua sekin mahtaa olla? Anyway, ei tälläkään kertaa asiaa 50 metriä lähemmäksi kakkoslavan telttaa. Päälava kamaa yleisön määrästä päätellen, ja miksei noin muutenkin. Alkaahan Diablo olla yksi kotimaamme suosituimpia akteja. Mikäpä se siinä. Hyvin toimii itsellekkin aina joskus, tosin pienissä erissä nautittuna.
Leuka rinnassa vituksesta ajattelin tehdä itselleni palveluksen ja häipyä koko alueelta. Morbid Angel jäi siis näkemättä, mutta ei kieltämättä kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihin, vaikka hetkensä on tälläkin orkesterilla. Hyvä oli kuulemma ollut, kuin myös pikkulavalla maalailevaa Irlantilaista black/folk-henkistä sekameteli soppaa tarjoillut Primordial. Eli se sitten siitä päivästä, mutta lauantaissa olikin sellaista välipäivän makua jo alunperinkin. Huomenna oli vielä jaksettava. Pakko.
KUULUIKO TÄMÄ "TENNILÄ" KENTIES KYPCK (Kursk) ORKESTERILLE?
ESA IHMETTELEE NAAPURIN "KALUSTOA" PISUAARILLA
KREATOR
SUNNUNTAI 29.6 2008
Jälleen harmaalta näyttävä aamu. Se johtui Tomin mukaan hotellin likaisista ikkunoista, mikä pitikin pienen tarkastelun jälkeen paikkansa. Aamupalalle ja jonnekkin oluelle. Hiphei ja taas mentiin. Reissun aikana tuli todettua, että allekirjoittaneen herkkä maha oli silkkaa rautaa. Siitä oiva osoitus oli Rossossa nautittu chili pizza. Loistavaa ja ei muuta kuin käkättimet kohti Kaisaniemen festivaali aluetta, jossa Korpiklaanin piti aloitella veivaamistaan. Sen humppaavan metallin mukana pitäisi hörähtää myös henkisestikkin käyntiin. Mutta eipä humpattu ei, mutta eipä nyt pettymyskään mitenkään järin suuri ollut. Korpiklaani siis oli paikalla, mutta Korpiklaanin soittovermeet olivat ilmeisesti vielä Belgiassa. Sillälailla, näin toimii ilmailualan ammattilaiset. Puolen tunnin varoitusajalla paikkalle hälytetty Before the Dawn murahteli viimeisiä sulosointuja, kun saavuimme pelipaikoille. Iltasella vielä Tyr, kikkeliheviä a'la Sonata Arctica ja Slayer. Nilekin olisi tarjolla, mutta heiluttelin jo valkoista lippua tuon kakkoslavan läheisyyteen pääsyn suhteen. Tunnelma oli varsin leppoisa ja hyvä humalatila valloillaan.
KUVA PÄÄPORTIN EDESTÄ SUNNUNTAILTA
EPA JA SE VÄLJÄHTYNEEMPI KOKIS. HYVÄÄ NÄYTTÄISI ILMEESTÄ PÄÄTELLEN OLEVAN. TOMI SENSIJAAN RAAPII PÄÄTÄ PELKÄSTÄ HÄMMENYKSESTÄ.
SEURAAVAA SUKUPOLVEA
Päälavalla aloitteli Killswitch Engage Amerikan yhdysvalloista. Olisivat jääneet sinne. Metalcoren ja ja pomppuhevin sekoitus näkyi kiinnostavan vain nuorempaa kuulijakuntaa. Potkuhousut ratkeilivat saumoistaan, kun yönmusta solisti huuteli pirpanat wall of deathin pariin. Boooriiing!!! Hoipuimme kohti paikkaa, jossa vain ammattilaiset ja janoiset viihtyivät. Tunnelma oli siellä yllättävänkin hilpeä, huolimatta jo parin viinanhöyryisen päivän. Johtunee Slayeristä. Itse asiassa näytti, että jengi oli keski-iältään tänään vanhempaa, mitä aikaisempina päivinä. Johtunee Slayeristä tämäkin. Mutta oman kaupungin vientivaltti, Sonata Arctica tiluttelisi seuraavana päälavalla. Itse asiassa olisin halunut nähdä Sonatan, mutta kuten arvata saattoi...kyllä! Kaljan kiskomiseksihän se meni. Hyvä niin...johtui muuten Slayeristä.
MIKÄHÄN TÄMÄKIN MAHTAA OLLA?
TYYNTÄ MYRSKYN EDELLÄ
Sonata oli yllättävän paska. Tai suoraan sanottuna Kakko oli paska. Solisti keskittyi näyttämään lähinnä idiootilta. Järkyttävissä releissä, kuin pikku pireissä hyppelevä Kakko sai minut tuntemaan lähinnä myötähäpeää. Eräs Oululainen oluen ystävä mainitsi vaatteiden olleen tällä kertaa inhillisemmät, mitä Sauna open airissa Tampereella paria viikkoa aikaisemmin. Mies oli kuulemma muistuttanut enemmän Narria, kuin metalli yhtyeen solistia. En tiedä, mutta jokin siinä Kakon esiintymisessä on tökkinyt aina. Vetoa en mene lyömään. mutta olin näkeväni Kakon silmien ympärillä kajaalia...
Juuri kun luulin olevani nähnyt kaiken, niin suuren maailman tyyliin rumpukapuloiden, pyyhkeiden yms. sälän heittely joukkokumarruksineen heitti vielä bensaa liekkeihin. Häpeälläni ei enää ollut mittasuhteita. Loppu vetona esitetty "Nukku Matti-laulu" oli kuin viimeinen kuolinisku. Piste. Annettaisiin nämä rituaalit pääesiintyjille. Jooko?
Ja minä vielä ylpeänä hehkutin olevani bändin kotikaupungista ja olevani ylpeä heidän saavutuksistaan. Henkisesti oli piesty olo siitä nolouden yliannostuksesta. Turpaani sietäisin saada. Saatana!
Ei siinä mitään. Soitto kyllä sujui Kemin miehillä varsin mallikkaasti. Keikka rutiini näkyy selvästi. Sääli, että noinkin hyvällä äänellä varustettu vokalisti, pilaa ainakin minun silmiini koko performanssin yleisellä habituksella ja lapsellisilla yleisön huudatuksilla yms. Hillitympikin tyyli menee. Säälittävä yli yrittäminen kun näkyy valitettavan kauas. Tai voi olla, että minä keskityn siihen huonoon esiintymistaitoon liikaa. Oli miten oli, nyt piti hiissata isot perseet kohti pikkulavaa ja sitä myöten odottelemaan illan ja ehkä koko festarin pääsesiintyjää. Fuckin' SLAYER!!
MR. KAKKO KESKITTYY NÄYTTÄMÄÄN IDIOOTILTA
MILLA, MINÄ JA HYVÄ YSTÄVÄNI OLUT
Tyr Färsaarilta oli positiivinen yllätys. Ääriä myöten täyteen ängetty ns. pikkulava todisti vanhaa kunnon viikinki meininkiä. Onneksi olivat jättäneet ne pahimmat folk- jollotukset sinne saarelle ja keskittyivät olennaiseen. Hyvä oli keikka, ainakin teltan vierustalle. Hail to the Hammer!!! Taisin olla jo hieman pieruisanikin...
Ennen viikonlopun odotetuinta bändiä yllätin vielä itseni olut alueelta. Hyvää esileikkiä siis ennen multihuipennusta. Tunnelma siellä oli odottava ja vanhempi väki oli täpinöissään pelkästä nostalgiasta. Pientä tutinaa oli kyllä havaittavissa myös omissa lumpioissa. "Tämän jälkeen voisi kuolla", sanoi eräs vanhempi hevi-herrasmies. Perään huudettu " VITTU VENOM!!" ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Tosissaanhan tämä kaveri oli.
Slayerhän ei koskaan ole käyttänyt juuri mitään teatraalisia kulisseja lavoillaan. Eikä nytkään. Uuden albumin kansikuva taustalla riiti vallan mainiosti.
KUVA ANNISKELUALUEELTA. LAVALLA SLAYER
Ennen "ekumeenista" sessiota, roudarin yhdellä kädellä päällekkäin heitellyt Marshallit herättivät pienen epäilyn siemenen. Ei mahtanut olla ihan kaikki rojut paikoillaan. Hieman ehkä vanhanaikaista Marshall prassailua minun mielestä. Olisi nyt hyvä mies teeskennellyt hieman. Nooohh!...turha tarttua pieniin yksityiskohtiin. Eihän sitä naamaa nussita. Noin hienoa ja kaunista metaforaa käyttääkseni.
ESA TUULETTAA SLAYERIN AIKANA HIONNEITA KAINALOITAAN JA MINÄ VUOROSTANI KESKITYN NÄYTTÄMÄÄN IDIOOTILTA
Slayer oli odotetun kova. Kaikki parhaat rallit vuosien varreltahan sieltä odotetusti tuli. Eli yhtä mahtavaa infernaalista tykitystähän se oli koko keikka. Täytyy sanoa, että vaikka Slayerin jamppojen ikä alkaa olla 40:nen pahemmalla puoliskolla ja ulkomuoto jo hieman turpea (valokuva ei petä), on Slayer edelleen silkkaa rautaa. Sanonta "Älä opeta isääsi nussimaan" konkretisoituu tässä yhtyeessä. Eli Slayer porskuttaa edelleen genrensä kärjessä, huolimatta uudemman tuotannon tasapaksuudesta. Loppu klimaxina vedetyt South of Heaven, Raining Blood ja pakollinen Angel of Death toimivat, tätä on varmaan edes turha kertoa. Voiko se enään paremmin loppua? Kerron teille, että EI VOI! Kylmiä väreitä kulkee pitkin lihavaa ruohoani jo pelkästä ajatuksesta, sen verran se oli pysäyttävä kokemus.
FUCKIN' SLAYER
KERRY KING (Slayer)
JEFF HANNEMANN (Slayer)
TOM ARAYA (Slayer)
Niin ja nähtiinhän siellä Slayerin vedellessä sitä leiskuvaa lempeäkin. Ellen Jokikunnashan sai ilmeisesti vakavan auringonpistoksen päivällä ja sen seurauksena päätti ihan polvitansa kosaista kokokansan heviurpo, verbaalihirviö Jone Nikulaa. Siitä ei kuulkaa romantiikkaa puutu, kun Slayer laulaa kuoleman enkelistä nimeltä Mengele ja siitä kuinka jumala inhoaa meitä kaikkia. Sen päälle nainen vielä siinä polvillaan vannomassa ikuista rakkautta ja anelemassa astumaan avioliiton auvoisaan satamaan. Kaunista perkele! Voiko mies enää muuta vaatia? Tämäkö on sitä kuuluisaa romantiikkaa? Oliko alkoholilla sittenkin osuutta asiaan? Harmittaako? Mihin katosi Dingon rahat?
Summa summarum. Rankka viikonloppu oli takana ja odotin maanantain krapulan olevan jotain, joka saa toivomaan kuolemaa. Vähintään valaistumaan ja kääntymään uskoon. Mutta kun ei niin ei. Vaikka pientä kuolemanpelkoa olikin aistittavissa, oli olotila olosuhteisiin nähden loistava. Pientä pakollista vapinaa raajoissa tosin oli kyllä havaittavissa ja sellainen kevyt kalma koetteli ruhoa pari päivää reissusta kotiuduttua, mutta selkeästi säilyin kuitenkin yhtenä kappaleena. Ymmärrettävää. Ei tässä olla enää mitään ihan nuoria ja vetreitä pojan koltiaisia. Fyysistä ikää on, mutta henkistä ei.
Kyllähän tämän mustiin pukeutuneiden pyhiinvaelluksen voisi joskus ottaa uusiksi. Epäilen kyllä, että kattaus tuskin pääsee edes lähelle tulevina vuosina, joten eihän tuolla tarvitse joka vuosi olla kekkuloimassakaan. Pitäisi kai koeponnistaa Tampereen Sauna open air festari myös, riippuen tietenkin esiintyjistä. Tämän kesäinen Whitesnake - Scorpions osasto ei ehkä kolahtele täällä päässä näppäimmistöa kovinkaan kovaa. Mutta vielä ennen sitä elokuinen Jalometalli Oulussa. Tästä on hyvä jatkaa kohti sitä ja uusia, antoisia ja viinankatkuisia seikkailuja.
Kaunis kiitos vain kaikille seurasta. Chiers!
keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008
Ajatusten karkailua & Odottelua
DEAR DIARY
Vaimoke on edelleen yhtenä kappaleena. Valitettavasti. Laskettu aikakin on tosin vasta tänään, eli ei tässä vielä ole syytä panikoida. Alkaa kuitenkin jo tuntua korvien välissä itsellänikin tämä raskaus. Varsinkin, kun päivät menee odotellessa ja yötkin sängyssä pyöriessä. Hermot tuntuvan olevan taas rautaa.
Eihän se sieltä yleensä samantien maailmaan pulahda, mutta jotenkin vain haluaisi tämän vaiheen olevan jo ohi. Vittumaista tämä on näköjään miespuolisellekkin. Ei tämä esikoisen kanssa tällaista ollut, johtuen ehkä siitäkin, ettei välttämättä täysin tiennyt mitä odottaa.
Ehkä mieltäni kiusaa eniten se, että ei oikein vieläkään osaa muodostaa selkeää visiota nelihenkisestä perheestä. Siis NELJÄ! Ei vain yksinkertaisesti mahdu minun paksuun kalloon. Ajattelin jos sen kirjoittaisi tänne, niin sen voisi sisäistää paremmin. Eipä auttanut. Tuntuu, että kaikki tulee silmille.
Eniten tässä oikeastaan säälittää tuo esikoinen ja varsinkin sen suhtautuminen uuteen tulokkaaseen. Raukka pieni on täysin tietämätön tilanteesta. Oman paidan alle tunkee palloa matkien Äitiään. Ja onhan sille yritetty kertoa, mitä sielä Äidin paidan alla on, mutta katse on tämän informaation jälkeen tyhjä. Ei mene jakeluun. Miksipä se menisi, koska eipä tuo tunnu menevän itsellekkään.
Itsesta tuntuu nyt vain siltä, että tyttären lapsuus on nyt ohi, kun isosiskon velvollisuudet kutsuvat. Asiahan ei suinkaan ole näin, mutta jostain näitä ihan kummallisia ajatuksia ja tuntemuksia päähäni perkele vain pursuilee.
Olo on jollain tapaa sekava. Ei vain osaa ajatella mitään ja tuntuu, että joku muu hallitsee elämääni. Ohjat ei pysy käsissä. Keskittyminen on joka asiaan vähintäänkin vaikeaa, jos edes voi mihinkään ryhtyä ajatusten harhaillessa kokoajan. Ärsyttävintä on, että mitään järkeenkäypiä ajatuksia ei ole. Yhtä sekavaa kuin tämä kirjoitus tällä hetkellä.
Ei näitä tunteita osaa näköjään edes pukea oikeiksi sanoiksi. Tai sitten tähän olomuotoon sopivia sanoja ei vain yksinkertaisesti ole olemassa.
Katsotaan joko saisi niitä Tuskan kuvia esille ennen viikonloppua. Ja ehkä jotain pintapuolista raapusteluakin voisi harkita. Siinäpä se aikakin kuluisi.
Vaimoke on edelleen yhtenä kappaleena. Valitettavasti. Laskettu aikakin on tosin vasta tänään, eli ei tässä vielä ole syytä panikoida. Alkaa kuitenkin jo tuntua korvien välissä itsellänikin tämä raskaus. Varsinkin, kun päivät menee odotellessa ja yötkin sängyssä pyöriessä. Hermot tuntuvan olevan taas rautaa.
Eihän se sieltä yleensä samantien maailmaan pulahda, mutta jotenkin vain haluaisi tämän vaiheen olevan jo ohi. Vittumaista tämä on näköjään miespuolisellekkin. Ei tämä esikoisen kanssa tällaista ollut, johtuen ehkä siitäkin, ettei välttämättä täysin tiennyt mitä odottaa.
Ehkä mieltäni kiusaa eniten se, että ei oikein vieläkään osaa muodostaa selkeää visiota nelihenkisestä perheestä. Siis NELJÄ! Ei vain yksinkertaisesti mahdu minun paksuun kalloon. Ajattelin jos sen kirjoittaisi tänne, niin sen voisi sisäistää paremmin. Eipä auttanut. Tuntuu, että kaikki tulee silmille.
Eniten tässä oikeastaan säälittää tuo esikoinen ja varsinkin sen suhtautuminen uuteen tulokkaaseen. Raukka pieni on täysin tietämätön tilanteesta. Oman paidan alle tunkee palloa matkien Äitiään. Ja onhan sille yritetty kertoa, mitä sielä Äidin paidan alla on, mutta katse on tämän informaation jälkeen tyhjä. Ei mene jakeluun. Miksipä se menisi, koska eipä tuo tunnu menevän itsellekkään.
Itsesta tuntuu nyt vain siltä, että tyttären lapsuus on nyt ohi, kun isosiskon velvollisuudet kutsuvat. Asiahan ei suinkaan ole näin, mutta jostain näitä ihan kummallisia ajatuksia ja tuntemuksia päähäni perkele vain pursuilee.
Olo on jollain tapaa sekava. Ei vain osaa ajatella mitään ja tuntuu, että joku muu hallitsee elämääni. Ohjat ei pysy käsissä. Keskittyminen on joka asiaan vähintäänkin vaikeaa, jos edes voi mihinkään ryhtyä ajatusten harhaillessa kokoajan. Ärsyttävintä on, että mitään järkeenkäypiä ajatuksia ei ole. Yhtä sekavaa kuin tämä kirjoitus tällä hetkellä.
Ei näitä tunteita osaa näköjään edes pukea oikeiksi sanoiksi. Tai sitten tähän olomuotoon sopivia sanoja ei vain yksinkertaisesti ole olemassa.
Katsotaan joko saisi niitä Tuskan kuvia esille ennen viikonloppua. Ja ehkä jotain pintapuolista raapusteluakin voisi harkita. Siinäpä se aikakin kuluisi.
tiistaina, heinäkuuta 08, 2008
Vapauttakaa Varg!
Mutta kukas se siinä kesäisessä kukkaiskedolla kirmaileekaan? No perkele sehän on Varg Vikernes, alias Count Grishnackh. Todella vaarallisen näköinen mies, eikö? Paremminhan mies taidetaan tuntea Mayhem kitaristi Euronymouksen murhasta ja muutamasta kirkon poltosta 90-luvun alun Norjassa.
Jostain syystä miestä ei lasketa vapaaksi. Sanovat miestä vaaralliseksi ja yhteiskuntakelvottomaksi ihmiseksi. Ja muutamat pakoyritykset tuskin myöskään edesauttavat vapautumista. Varsinkin jos kiinni jäädessä ollaan raskaasti aseistettu. Kieltämättä Norjan valtiolla ei rahasta ole pulaa, joten eiköhän yksi Mr.Burzum laske tiilenpäitä vielä jonkun aikaa ihan jo julkisuudenkin takia vai suojellaanko tässä hänet vasikoinutta Snorrea. Tuskin. Luulenpa, että ei se Vargillakaan tule olemaan vapaus helppoa, jos ja kun joskus tiilestä vapautuu. Vihamiehensä ovat nimittäin hänelläkin, eikä vähiten hieman natsististen aatteidensa takia.
Tässä miehen maailmankatsomusta (Lähde: Wikipedia)
"Vikernes kertoo käyttäneensä itsestään nimitystä satanisti lyhyen aikaa 1990-luvun alussa, mutta lähinnä shokeraamistarkoituksessa. Eräs kiistoista Aarsethin (Euronymous) kanssa johtui siitä, että Aarseth halusi Mayhemin musiikin olevan vieläkin saatanallisempaa, kun Vikernes taasen kannatti pakanallista filosofiaa. Vikernes näkee satanismin olevan liian riippuvainen kristinuskosta ja haluaa näin katkaista kaikki siteet kyseiseen uskontoon.
Vikernes on monesti yhdistetty kansallissosialismiin. Omien sanojensa mukaan hän kuitenkin eroaa kansallissosialisteista siinä, että hän ei halua kannattaa mitään sosialismi-nimistä aatetta. Vikernes pitää muinaisskandinaavista yhteiskuntajärjestelmää nykyistä kapitalismia parempana ja näkee kulutusyhteiskunnan ja ympäristön saastumisen äärimmäisen vaarallisena asiana. Vikernes on halunnut myös tehdä eroa natsismiin sen slaaveja sortavan asenteen vuoksi. Nykyistä ajatteluaan hän kutsuu odalismiksi, joka viittaa omiin sukujuuriin, vanhakantaiseen uskontoon, isänmaahan ja heimoperinteeseen.
Vikernes suhtautuu jyrkän kielteisesti huumeisiin ja lääkkeisiin. Vaikka hän kertoo pitävänsä raskaasta musiikista, Vikernes pitää useimpia metallin kuuntelijoita pinnallisina typeryksinä, jotka vain juovat humalahakuisesti ja levittävät sukupuolitauteja. Hän on myös ilmaissut kielteisen suhtautumisensa seksuaalivähemmistöjä kohtaan."
Jokatapauksessa nyt huhutaan, että Varg vapautuisi huhtikuussa 2008 jolloin mies muuttaisi ostamalleen farmille Norjan maaseudulle 1993 ja 2007 syntyneiden lasten sekö Vaimonsa kanssa. "...Terveellisen maanviljelyelämän pariin ja Äiti Maan syleilyyn..." kuten Varg itse sanoi jossain haastattelussa. Aika näyttää onko se järkevää, koska Varg ei edelleenkään tunnusta katuvansa tekojaan.
Henkilökohtaista mielipidettäni en tiedä, että onko se suoraselkäistä olla aatteidensa takana vai onko se vain vitun ääliömäistä jääräpäisyyttä. Ehkä molempia, mutta jos mies vähääkään enää tajuaa elämän tai perheensä henkisen hyvinvoinnin päälle, luulisi hänen haluavan jo viettää "normaaliakin" elämää. Aika näyttää.
maanantaina, heinäkuuta 07, 2008
Lista
Tällaista viikolla 31
1. HAMMER 27
2. BLOODHAMMER 18
3. KORGONTHURUS 14
4. OVERKILL 12
5. VLAD TEPES 11
5. GOATMOON 11
7. UNCREATION'S DAWN 10
8. REVENGE 9
9. MOONBLOOD 7
10.SOTAJUMALA 6
...Sairastellen menee muuten elämä tällä hetkellä. Niin ja kai se tuo muijakin kohta puolin poksahtaa...toivotaan ainakin. Itseasiassa huomenna olisi laskettuaika, elikkäs eräpäivä. Katsellaan...
1. HAMMER 27
2. BLOODHAMMER 18
3. KORGONTHURUS 14
4. OVERKILL 12
5. VLAD TEPES 11
5. GOATMOON 11
7. UNCREATION'S DAWN 10
8. REVENGE 9
9. MOONBLOOD 7
10.SOTAJUMALA 6
...Sairastellen menee muuten elämä tällä hetkellä. Niin ja kai se tuo muijakin kohta puolin poksahtaa...toivotaan ainakin. Itseasiassa huomenna olisi laskettuaika, elikkäs eräpäivä. Katsellaan...
perjantaina, heinäkuuta 04, 2008
Sairauslomailua
Aih, Oih ja Voih! Kipu raastaa ihmispoloa! Jalka oli ja on edelleenkin niin perkeleellisen kipeä, että oli pakottava tarve käydä ihan lääkärin pakeilla. Eipä löytänyt lääkäri oireilleni syitä, mikä ei kyllä mitenkään päässyt yllättämään. Sairauslomaa tosin määräsi, mikä olikin mielestäni varsin aiheellista. Kipua on kestänyt kuukausia, mutta viimeiset 3 viikkoa on ollut yhtä elävää helvettiä. Viimeisistä päivistä nyt puhumattakaan, jolloin kipu kävi sietämättömäksi ja alkoi raastamaan jo ihmismielen pieniä sopukoita. Sanonta, kipuun tottuu ei pidä muuten paikkaansa. Kaikkia saatanan paskasanontoja sitä onkin.
Sinänsä tuo konitohtori oli oikeassa, että oikeat hoitomenetelmät antoi vaikka itse diagnoosi oli metsässä. Tai sitähän ei edes ollut, mutta internetin ihmeellisestä maailmasta sekin löytyi.´On se vaan helppoa, kun Google toimii jo kokoperheen lääkärinä. Asiaan. Eli minulla on joku jalkapohjan kalvojänteen tulehdus (Plantar fascian). Eli lepoa, särkylääke kuuri ja mobilattia hauteeseen yöksi sanoi lääkäri. Siinäpä konsteja, jos ei sitten halua piikkiä jalkapohjaan säännöllisin ajoin. Ja todettakoon se vielä tähän, että en halua.
Jostain se vaan kuitenkin tulee. Nimittäin se huono omantunto koputtelee hangolla olkapäähän siitä, että on on töistä pois. Varsinkin näin määräaikaisena tätä ei varmaankaan hyvällä herrojen silmissä katsota. Jalkojen päällä kokoaikainen toikkarointi, sen aiheittama kipu ja mobilat- hauteet jääpusseista puhumattakaan on aika mahdoton yhtälö töissä. Jopa paperitehtaalla.
Eihän näille saatana mitään voi. Sitä minun tuuriahan tämä taas on.
Pakollista lepoa ja liikkumista ainostaan jääkaapille, vessaan ja takaisin sohvalle. Kuullostaa varsin hienolta elämä tällä haavaa, mutta kun tuo akanlänkyrä saattaa jakautua kahteen osaan ihan näillä näppäimillä, on täydellinen lepo hieman hankalahkoa. Viikkoon ei kuulemma ole neuvolan mukaan räjähdysvaaraa, mutta vitustako noista tietää taas tietää...tai ehkä juuri nimenomaan sieltä.
PS. Tiedän, että eräällä "kollegallani" on samaa vikaa...siis kintussa. Tiesitkö, että jälkihoidoksi suositeltiin marmorikuulien poimimista varpailla? Siis pissikisat pystyyn, kun kaljan parissa jälleen kohtaamme. Lähipäivinä...?!
KIVULIASTA VIIKONLOPPUA VANHAT HOMEPERSEET!!!
Sinänsä tuo konitohtori oli oikeassa, että oikeat hoitomenetelmät antoi vaikka itse diagnoosi oli metsässä. Tai sitähän ei edes ollut, mutta internetin ihmeellisestä maailmasta sekin löytyi.´On se vaan helppoa, kun Google toimii jo kokoperheen lääkärinä. Asiaan. Eli minulla on joku jalkapohjan kalvojänteen tulehdus (Plantar fascian). Eli lepoa, särkylääke kuuri ja mobilattia hauteeseen yöksi sanoi lääkäri. Siinäpä konsteja, jos ei sitten halua piikkiä jalkapohjaan säännöllisin ajoin. Ja todettakoon se vielä tähän, että en halua.
Jostain se vaan kuitenkin tulee. Nimittäin se huono omantunto koputtelee hangolla olkapäähän siitä, että on on töistä pois. Varsinkin näin määräaikaisena tätä ei varmaankaan hyvällä herrojen silmissä katsota. Jalkojen päällä kokoaikainen toikkarointi, sen aiheittama kipu ja mobilat- hauteet jääpusseista puhumattakaan on aika mahdoton yhtälö töissä. Jopa paperitehtaalla.
Eihän näille saatana mitään voi. Sitä minun tuuriahan tämä taas on.
Pakollista lepoa ja liikkumista ainostaan jääkaapille, vessaan ja takaisin sohvalle. Kuullostaa varsin hienolta elämä tällä haavaa, mutta kun tuo akanlänkyrä saattaa jakautua kahteen osaan ihan näillä näppäimillä, on täydellinen lepo hieman hankalahkoa. Viikkoon ei kuulemma ole neuvolan mukaan räjähdysvaaraa, mutta vitustako noista tietää taas tietää...tai ehkä juuri nimenomaan sieltä.
PS. Tiedän, että eräällä "kollegallani" on samaa vikaa...siis kintussa. Tiesitkö, että jälkihoidoksi suositeltiin marmorikuulien poimimista varpailla? Siis pissikisat pystyyn, kun kaljan parissa jälleen kohtaamme. Lähipäivinä...?!
KIVULIASTA VIIKONLOPPUA VANHAT HOMEPERSEET!!!
keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008
Lista
Näitä viikolla 26
1. SLAYER 44
2. HAMMER 16
3. DISCARD 11
3. KALMAH 11
5. KYPCK 10
5. BLOOD RED FOG 10
7. AMYSTERY 9
8. REVENGE 8
9. KYPRIAN'S CIRCLE 5
9 .BEHEXEN 5
...Minä menen nyt jollekkin suu-ja sorkkatautien klinikalle. Kinttu on niin perkeleellisen kipeä, että tällä ei enää montaa korpivaellusta tehdä.
1. SLAYER 44
2. HAMMER 16
3. DISCARD 11
3. KALMAH 11
5. KYPCK 10
5. BLOOD RED FOG 10
7. AMYSTERY 9
8. REVENGE 8
9. KYPRIAN'S CIRCLE 5
9 .BEHEXEN 5
...Minä menen nyt jollekkin suu-ja sorkkatautien klinikalle. Kinttu on niin perkeleellisen kipeä, että tällä ei enää montaa korpivaellusta tehdä.
tiistaina, heinäkuuta 01, 2008
Alive
Tuskasta on selvitty. Ainakin ruumis on jo kotona. Fyysinen ja henkinen puoli onkin sitten vielä hieman niin ja näin. Pahimmat liskot taitaa kuitenkin olla vasta edessäpäin.
Täytyypä todeta, että ainakin henkilökohtaisesti tämä taisi olla ensimmäinen ja viimeinen reissu näille bakkanaaleille. Liian paljon ihmisiä on liian pienelle alueella on huono kompinaatio. Mitään bändiä ei näet päässyt sataa metriä lähemmäksi, joten pelkästään kuulo puolelle soitanta jäi (Jalometallissa tämä oli toisin). Tuntuu, että ei ehkä ole enää siinä iässäkään, että jaksaisi painella ihan eturiviin. Sitä paitsi siellä "pitin" seassa ei välttämättä kuule eikä näe. Kaikki keskittyminen menee hengissä säilymiseen.
Laitellaan kuvia ja raporttia joku ruma päivä, kunhan tästä nyt pääsee jalkeille. Omat otokset jäivät aika surkeiksi, joten niitä ei varmaankaan kannata julkaista. Kamerat ja kamerakännykät ovat kuitenkin vielä ihan erimaasta.
Täytyypä todeta, että ainakin henkilökohtaisesti tämä taisi olla ensimmäinen ja viimeinen reissu näille bakkanaaleille. Liian paljon ihmisiä on liian pienelle alueella on huono kompinaatio. Mitään bändiä ei näet päässyt sataa metriä lähemmäksi, joten pelkästään kuulo puolelle soitanta jäi (Jalometallissa tämä oli toisin). Tuntuu, että ei ehkä ole enää siinä iässäkään, että jaksaisi painella ihan eturiviin. Sitä paitsi siellä "pitin" seassa ei välttämättä kuule eikä näe. Kaikki keskittyminen menee hengissä säilymiseen.
Laitellaan kuvia ja raporttia joku ruma päivä, kunhan tästä nyt pääsee jalkeille. Omat otokset jäivät aika surkeiksi, joten niitä ei varmaankaan kannata julkaista. Kamerat ja kamerakännykät ovat kuitenkin vielä ihan erimaasta.
torstaina, kesäkuuta 26, 2008
Huoli huomisesta
Jaa-a! Huomenna pitäisi sitten ampautua junalla kohti armasta pääkaupunkiamme. Ehkä. Lompakossa huutaa vielä matti, mutta eiköhän sekin asia tästä vielä sutviudu. Ehkä.
Saas nyt nähdä mikä on ihmisen kunto huomenna, kun (t)yövuoron jälkeen pitäisi aamulla junaan hypätä. Ajatus kuumasta junasta aiheuttaa jo ahdistusta ja vitutusta suunnattomasti kautta linjan. Nukkuminenhan on mahdoton idea. Yleensä se ei onnistu minulta ainakaan, mutta jos sitä jonnekkin onnistuisi piiloutumaan. 100% varma olen kuitenkin siitä, että paluumatka tulee olemaan vieläkin vaikeampi. 3 päivää kun läträä viinan kanssa, veikkaan, että muistutan enää hyvin etäisesti ihmistä. Hajukirjokin voi olla kohdallaan. Aikä näyttää.
Festarialueelle ei muuten saa viedä lasipulloja, mikä on ihan luonnollista. Mutta miksi vitussa peltitölkkien vieminenkin on kiellettyä? Kysyy oluen suurkuluttaja Kemistä. Perkeleet! Joutuuko tässä nyt lipittämään akkamaisesti jotain siideriä muutaman päivän? Siltä näyttää, nimittäin niistä litran Koff pulloista saattaa höyryt hävitä aika äkkiä, jos ei sitten tempaise sitä lärviin puoleen tuntiin. Mikäpä se siinä, mutta tulokset voivat olla kohtalokkaat.
Selviääkö Hammer junaan? Onko Helsinki edelleen paska kaupunki? Mikä on kunto? Voiko krapulaan kuolla? Olenko jo liian vanha tällaiseen? Tapahtuuko paluumatka sinkkiarkussa lentokoneessa? Löytääkö Hammer sisäisen poserin, vai seisooko Hammer kädet puuskassa koko festarin? Onko maan ulkopuolista elämää? Mihin katosi Jimmy Hoffa? Uskon, että näihin löytyy vastaukset ensiviikolla, jos ollaan enää elävien kirjoissa.
TUSKAISAA VIIKONLOPPUA!
Saas nyt nähdä mikä on ihmisen kunto huomenna, kun (t)yövuoron jälkeen pitäisi aamulla junaan hypätä. Ajatus kuumasta junasta aiheuttaa jo ahdistusta ja vitutusta suunnattomasti kautta linjan. Nukkuminenhan on mahdoton idea. Yleensä se ei onnistu minulta ainakaan, mutta jos sitä jonnekkin onnistuisi piiloutumaan. 100% varma olen kuitenkin siitä, että paluumatka tulee olemaan vieläkin vaikeampi. 3 päivää kun läträä viinan kanssa, veikkaan, että muistutan enää hyvin etäisesti ihmistä. Hajukirjokin voi olla kohdallaan. Aikä näyttää.
Festarialueelle ei muuten saa viedä lasipulloja, mikä on ihan luonnollista. Mutta miksi vitussa peltitölkkien vieminenkin on kiellettyä? Kysyy oluen suurkuluttaja Kemistä. Perkeleet! Joutuuko tässä nyt lipittämään akkamaisesti jotain siideriä muutaman päivän? Siltä näyttää, nimittäin niistä litran Koff pulloista saattaa höyryt hävitä aika äkkiä, jos ei sitten tempaise sitä lärviin puoleen tuntiin. Mikäpä se siinä, mutta tulokset voivat olla kohtalokkaat.
Selviääkö Hammer junaan? Onko Helsinki edelleen paska kaupunki? Mikä on kunto? Voiko krapulaan kuolla? Olenko jo liian vanha tällaiseen? Tapahtuuko paluumatka sinkkiarkussa lentokoneessa? Löytääkö Hammer sisäisen poserin, vai seisooko Hammer kädet puuskassa koko festarin? Onko maan ulkopuolista elämää? Mihin katosi Jimmy Hoffa? Uskon, että näihin löytyy vastaukset ensiviikolla, jos ollaan enää elävien kirjoissa.
TUSKAISAA VIIKONLOPPUA!
keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008
Kaikki muu, paitsi hevi musiikki on paskaa ja se vasta paskaa onkin osa 3: Fuckin' Slayer
Sohaistaan heti tähän kärkeen ampiaspesää toteamalla, että Slayer on nykyään järkyttävän paska bändi. Slayer ratsastaa mielestäni liikaa vanholla klassikoilla, mitä tekee tosin muutama muukin akti näinä päivinä. Määritelmänä Slayer on yhtäkuin Trash metal, jos nyt lähdetään taas tähän genre- perseilyyn.
Ensikosketus itsellä oli tähän kultti statusta nauttivaan bändiin oli Reign in Blood levy. Samaisena vuonna ilmestyi myös eräs Master of Puppets albumi. Ensi kertaa kuultuna levy aiheutti sellaisen "mitä vittua äsken tapahtui?"-reaktion. Levyhän polkee nimittäin tänäkin päivänä monet levyt aggressiviisuudellaan jänkään. Tapaus on kyllä syöpynyt mielen syövereihin varsin elävästi, niinkuin sen hankkiminenkin. Mursin nimittäin polkupyörällä sotkiessani käteni tuona samana päivämääränä, mutta eipä siitä sen enempää. Kömpelö mikä kömpelö.
Slayerin levyistä sen verran, että Reign in Blood, South of Heaven ja Season in the Abyss hitti hakuisuudestaan huolimatta ovat mielestäni minulle"sitä" Slayeriä mikä antaa kärkkäriä munille. Ja ehkä vielä Divine Interventiokin jossain määrin. Mutta sitten alkoi se pakkopullan leipominen. Toki näillä uusillakin levyillä on vielä niitä hyviä hetkiä, soitto tiukkaa ja meininki muutenkin rienaavaa, mutta aika ajaa kuitenkin lujaa ohi. Jokin särmä puuttuu. Suuria ojanpohijia ei kuitenkaan ole ollenkaan, mikä tekeekin Slayeristä varsin tehokkaan ryhmän.
Täytyy kuitenkin ottaa aina hattu pois ja kumartaa syvästi yhtyeen hienoille luomuksille ja etenkin sille, että yhtye on jatkanut omaa, ehkä jopa jossain määrin kapeaakin polkua jo kunnioitettavat 20 vuotta. Tyylistä ei olla paljoa tingitty.. Sekin pitää muistaa, minkälaisen pioneerityön Slayer on tehnyt maailman metalli musiikille. Kuinkahan moni kellaribändi olisi jäänyt syntymättä ilman Raining bloodin tai South of Heavenin kiljupäissään vedettyjä alku riffejä? Veikkaan, että aika moni.
Slayerin osaksi on myös jäänyt, ns. pakkofanittaminen. Eli sen en pakko olla hyvä, kun se on Slayer. Darkthrone kuuluu samaan kategoriaan. Bändiä hehkutetaan kuola suupielessä kaljaporukoissa, tietämättä tai jopa kuulematta sitä sen enempää. Ja onhan ne hyviä, koska naapurin Perse-Olavin iso broidi niin sanoi. Get a life! Minä sanon rehellisyyden nimissä, että en katso kuuluvani Slayerin suurinpiin faneihin. Mutta vittuako se kellekkään kuuluu.
Jokatapauksessa huhu kertoo, että tuleva levy jää viimeiseksi. Slayerin kohdalla se on kuin suihinotto. Sitä odottaa herkeämättä, kunnes huomaa sen olevan samanlaista tuubaa kuin ennenkin. Kertokoon tuo sen, onko se hyvä vai huono asia.
Ja nämähän on niitä mielipide asioita.
Ei se mitään. Mielelläni minä, jos alakerran ukko suo, kuuntelen ne VITUN kovat biisit ensi sunnuntaina Helsingissä. Pelkkä ajatus Raining bloodin alun rummun pamautuksista saa karvat pystöön.
Tämän videon myötä...Kiitos ja Anteeks!
Ensikosketus itsellä oli tähän kultti statusta nauttivaan bändiin oli Reign in Blood levy. Samaisena vuonna ilmestyi myös eräs Master of Puppets albumi. Ensi kertaa kuultuna levy aiheutti sellaisen "mitä vittua äsken tapahtui?"-reaktion. Levyhän polkee nimittäin tänäkin päivänä monet levyt aggressiviisuudellaan jänkään. Tapaus on kyllä syöpynyt mielen syövereihin varsin elävästi, niinkuin sen hankkiminenkin. Mursin nimittäin polkupyörällä sotkiessani käteni tuona samana päivämääränä, mutta eipä siitä sen enempää. Kömpelö mikä kömpelö.
Slayerin levyistä sen verran, että Reign in Blood, South of Heaven ja Season in the Abyss hitti hakuisuudestaan huolimatta ovat mielestäni minulle"sitä" Slayeriä mikä antaa kärkkäriä munille. Ja ehkä vielä Divine Interventiokin jossain määrin. Mutta sitten alkoi se pakkopullan leipominen. Toki näillä uusillakin levyillä on vielä niitä hyviä hetkiä, soitto tiukkaa ja meininki muutenkin rienaavaa, mutta aika ajaa kuitenkin lujaa ohi. Jokin särmä puuttuu. Suuria ojanpohijia ei kuitenkaan ole ollenkaan, mikä tekeekin Slayeristä varsin tehokkaan ryhmän.
Täytyy kuitenkin ottaa aina hattu pois ja kumartaa syvästi yhtyeen hienoille luomuksille ja etenkin sille, että yhtye on jatkanut omaa, ehkä jopa jossain määrin kapeaakin polkua jo kunnioitettavat 20 vuotta. Tyylistä ei olla paljoa tingitty.. Sekin pitää muistaa, minkälaisen pioneerityön Slayer on tehnyt maailman metalli musiikille. Kuinkahan moni kellaribändi olisi jäänyt syntymättä ilman Raining bloodin tai South of Heavenin kiljupäissään vedettyjä alku riffejä? Veikkaan, että aika moni.
Slayerin osaksi on myös jäänyt, ns. pakkofanittaminen. Eli sen en pakko olla hyvä, kun se on Slayer. Darkthrone kuuluu samaan kategoriaan. Bändiä hehkutetaan kuola suupielessä kaljaporukoissa, tietämättä tai jopa kuulematta sitä sen enempää. Ja onhan ne hyviä, koska naapurin Perse-Olavin iso broidi niin sanoi. Get a life! Minä sanon rehellisyyden nimissä, että en katso kuuluvani Slayerin suurinpiin faneihin. Mutta vittuako se kellekkään kuuluu.
Jokatapauksessa huhu kertoo, että tuleva levy jää viimeiseksi. Slayerin kohdalla se on kuin suihinotto. Sitä odottaa herkeämättä, kunnes huomaa sen olevan samanlaista tuubaa kuin ennenkin. Kertokoon tuo sen, onko se hyvä vai huono asia.
Ja nämähän on niitä mielipide asioita.
Ei se mitään. Mielelläni minä, jos alakerran ukko suo, kuuntelen ne VITUN kovat biisit ensi sunnuntaina Helsingissä. Pelkkä ajatus Raining bloodin alun rummun pamautuksista saa karvat pystöön.
Tämän videon myötä...Kiitos ja Anteeks!
tiistaina, kesäkuuta 24, 2008
Lista
KUUNNELLUIMMAT ARTISTIT VKO 25
1. ANTAEUS 16
2. NACHTFALKE 15
3. BEHEMOTH 12
3. DEICIDE 12
5. SLUGATHOR 11
5. MOONBLOOD 11
5. FINNTROLL 11
8. SLAYER 10
9. HORNA 9
10.AMON AMARTH 7
1. ANTAEUS 16
2. NACHTFALKE 15
3. BEHEMOTH 12
3. DEICIDE 12
5. SLUGATHOR 11
5. MOONBLOOD 11
5. FINNTROLL 11
8. SLAYER 10
9. HORNA 9
10.AMON AMARTH 7
sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008
Kaikki muu, paitsi hevi musiikki on paskaa ja se vasta paskaa onkin. Osa 2: Luomisen tuskaa
Viimeajat on aina paskalla kipittettyä tullut kainaloon kaapattua joku vanha Inferno magazine. Vuodesta toiseenhan näissä lehdissä on ne samat pumput antamassa mukamas syväluotaavia haastatteluja uusista tuulista ja kiertue-elämän kiroista. Kyllä se muusikolla on vaikeaa ja ankeaa elo, mikäli painettuun sanaan on uskominen.
Juttuhan menee kutakuinkin aina samalla sävyllä. Eli, kun artisti kehuu uusinta tulevaa musiikillista luomustaan parhaaksi soundeiltaan, sanoituksiltaan ja kuinka sen levytys-prosessi oli yhtä elävää helvettiä. Ja varsinkin kuinka mennyt vuosi on henkilökohtaitaisella tasolla riipinyt pienen muusikonretkun sielua. Huvittavan tästä tekee sen, että seuraavan levyn ilmestyttyä se edellinen onkin huonoin ehkä koskaan heidän tekemänsä. Yleensä sitä haukutaan tuotantoa, soundeja ja levy-yhtiön tekemää promootiota. Tai oikeastaan sen tekemättä jättämistä. Studiokin oli vähintään perseestä. Ja raotettuaan taas kerran sielunelämäänsä, se elämä olikin pienessä käymistilassa sen viime levyn aikaan. "...se ei kuullostanut meiltä..." on myös melko usein viljelty fraasi. Loppuunkulunut sellainen. Eli jos ihan tarkasti ottaen pilkku panettaa, maailma on täynnä vain ja ainoastaan hyviä levyjä. Artistin pitäisi kuitenkin ottaa huomioon ne realiteetit, että se kultasuoni ei ole ehtymätön.
Jos kuitenkin käy niin, että 10 vuoden kuluttua se samainen paskalevy on jostain syystä noussut jonkinlaiseen kultti asemaan, niin sitä sitten vuorostaan hehkutetaan taas vuorostaan onnistuneimmaksi ja tunnelmaltaan juuri siksi oikeaksi. Heikoimmillaan jotkut yrittävät tehdä väenväkisin sen klassikon uudestaan, jotkut paskaretkueet menevät jopa ja nauhoittavat sen klassikon uudestaan fiineillä soundeilla yms. Tunnelma on pilalla, ja puritanisti kiroaa artistin alimpaan helvettin. Toki levy-yhtiöillä on näissä aina rahanhajuiset näpit pelissä, mutta eiköhän vastuu ja halu yleensä tule artistin puolelta. Mitäpä se ihminen ei tekisi, jos kahisevaa on nippu nenän edessä. Eli paskapuheet boheemi taiteilijoista osoittautuu mutinaksi tuulessa. Rahaa ne tottelee.
Toinen asia, mikä joskus pistelee, on yleensä ainaiset apinonnit. Johonkin toiseen artistiin vertailua on myös lehdissä jatkuvasti. Tottakai, tämähän on yleistä jo levymyynninkin takia, mutta se ainainen itkeminen siitä, kuinka me tehdään omaa juttua rupeaa olemaan jo käsitteenä suhteellinen. Apinointi on apinointia vaikka se nuotti olisi hieman eri rivillä. Joku raja ja häpy näissäkin asioissa.
Esitetäänpä asia vaikka näin, että bändi nimeltä X kuullostaa bändiltä nimeltä Y. X kuitenkin väittää, että heillä on se oma "juttu". Niinkuin aina. Kuitenkin artisti X nimeää artistin Y:n suurimaksi muusakseen ja muutama selvä riffi on varastettu juuri suurimmalta innoittajalta. Eikö taiteen pitäisi kuitenkin olla aina jollain tapaa henkilökohtaista? Eihän tässä kukaan tietenkään kehota keksimään pyörää uudestaan, mutta se häikäilemätön apinointi vituttaa joskus suunnattomasti.
Vuosituhannen vaihde oli ehkä pahinta apinoinin aikaa, kun jokainen kellaripaskapumppukin yritti kuullostaa Göteborg- skeneltä. Eli In Flames ja Dark Tranquillity melodöödsi oli kova juttu. Ja 90-luvun loppupuolella, ainakin jokainen Saksalainen ja miksei muukin viiksimies yritti epätoivoisesti tehdä Dimmu Borgirin Ethronedia uudestaan. Heikolla menestyksellä tietenkin. Saksa on paska maa, sanoisi Rädyn Seppo.
Tosiasiassa hevistähän on viimevuosina tullut tietyllä tapaa ärsyttävä trendi ja mediaseksikäs. Kaikki on niin vitun "heviä". Jopa Katri Helena on heviä, kattilasarjoista puhumattakaan. Onneksi laantunmisen merkkejä on. Kiitos Teräsbetonin "loistavan" viisumenestyksen. Se pieni kapina ja uho, mikä siinä metallissa piileskeli vielä 80-luvulla on nyt poissa. Sääli, mutta onneksi sain elää sen hienon aikakauden. Laitan nyt Slayerin Reign in bloodin soittimeen.
"Learn the sacred words of praise, hail satan" -Altar of Sacrifice (Slayer)
Juttuhan menee kutakuinkin aina samalla sävyllä. Eli, kun artisti kehuu uusinta tulevaa musiikillista luomustaan parhaaksi soundeiltaan, sanoituksiltaan ja kuinka sen levytys-prosessi oli yhtä elävää helvettiä. Ja varsinkin kuinka mennyt vuosi on henkilökohtaitaisella tasolla riipinyt pienen muusikonretkun sielua. Huvittavan tästä tekee sen, että seuraavan levyn ilmestyttyä se edellinen onkin huonoin ehkä koskaan heidän tekemänsä. Yleensä sitä haukutaan tuotantoa, soundeja ja levy-yhtiön tekemää promootiota. Tai oikeastaan sen tekemättä jättämistä. Studiokin oli vähintään perseestä. Ja raotettuaan taas kerran sielunelämäänsä, se elämä olikin pienessä käymistilassa sen viime levyn aikaan. "...se ei kuullostanut meiltä..." on myös melko usein viljelty fraasi. Loppuunkulunut sellainen. Eli jos ihan tarkasti ottaen pilkku panettaa, maailma on täynnä vain ja ainoastaan hyviä levyjä. Artistin pitäisi kuitenkin ottaa huomioon ne realiteetit, että se kultasuoni ei ole ehtymätön.
Jos kuitenkin käy niin, että 10 vuoden kuluttua se samainen paskalevy on jostain syystä noussut jonkinlaiseen kultti asemaan, niin sitä sitten vuorostaan hehkutetaan taas vuorostaan onnistuneimmaksi ja tunnelmaltaan juuri siksi oikeaksi. Heikoimmillaan jotkut yrittävät tehdä väenväkisin sen klassikon uudestaan, jotkut paskaretkueet menevät jopa ja nauhoittavat sen klassikon uudestaan fiineillä soundeilla yms. Tunnelma on pilalla, ja puritanisti kiroaa artistin alimpaan helvettin. Toki levy-yhtiöillä on näissä aina rahanhajuiset näpit pelissä, mutta eiköhän vastuu ja halu yleensä tule artistin puolelta. Mitäpä se ihminen ei tekisi, jos kahisevaa on nippu nenän edessä. Eli paskapuheet boheemi taiteilijoista osoittautuu mutinaksi tuulessa. Rahaa ne tottelee.
Toinen asia, mikä joskus pistelee, on yleensä ainaiset apinonnit. Johonkin toiseen artistiin vertailua on myös lehdissä jatkuvasti. Tottakai, tämähän on yleistä jo levymyynninkin takia, mutta se ainainen itkeminen siitä, kuinka me tehdään omaa juttua rupeaa olemaan jo käsitteenä suhteellinen. Apinointi on apinointia vaikka se nuotti olisi hieman eri rivillä. Joku raja ja häpy näissäkin asioissa.
Esitetäänpä asia vaikka näin, että bändi nimeltä X kuullostaa bändiltä nimeltä Y. X kuitenkin väittää, että heillä on se oma "juttu". Niinkuin aina. Kuitenkin artisti X nimeää artistin Y:n suurimaksi muusakseen ja muutama selvä riffi on varastettu juuri suurimmalta innoittajalta. Eikö taiteen pitäisi kuitenkin olla aina jollain tapaa henkilökohtaista? Eihän tässä kukaan tietenkään kehota keksimään pyörää uudestaan, mutta se häikäilemätön apinointi vituttaa joskus suunnattomasti.
Vuosituhannen vaihde oli ehkä pahinta apinoinin aikaa, kun jokainen kellaripaskapumppukin yritti kuullostaa Göteborg- skeneltä. Eli In Flames ja Dark Tranquillity melodöödsi oli kova juttu. Ja 90-luvun loppupuolella, ainakin jokainen Saksalainen ja miksei muukin viiksimies yritti epätoivoisesti tehdä Dimmu Borgirin Ethronedia uudestaan. Heikolla menestyksellä tietenkin. Saksa on paska maa, sanoisi Rädyn Seppo.
Tosiasiassa hevistähän on viimevuosina tullut tietyllä tapaa ärsyttävä trendi ja mediaseksikäs. Kaikki on niin vitun "heviä". Jopa Katri Helena on heviä, kattilasarjoista puhumattakaan. Onneksi laantunmisen merkkejä on. Kiitos Teräsbetonin "loistavan" viisumenestyksen. Se pieni kapina ja uho, mikä siinä metallissa piileskeli vielä 80-luvulla on nyt poissa. Sääli, mutta onneksi sain elää sen hienon aikakauden. Laitan nyt Slayerin Reign in bloodin soittimeen.
"Learn the sacred words of praise, hail satan" -Altar of Sacrifice (Slayer)
perjantaina, kesäkuuta 20, 2008
Kaikki muu, paitsi hevi musiikki on paskaa ja se vasta paskaa onkin. Osa 1: Alkusanat
Hevimiehenhän tunnistaa yleensä tummanpuhuvista vaatteista, mutta myöskin jyrkistä periaatteista ja suppeakatseisesta musiikkimausta. Tietyllä tapaa minäkin tunnistan itseni näistä edellämainituista tuntomerkeistä. Se kai kuuluu tähän "harrastukseen" tai mihin lienee. Vai puhutaanko peräti elämäntyylistä? Ehkä sellaisestakin, kun metalli musiikilla on sielunsa pirulle myynyt jo yli 20 vuotta sitten. Eli siitä on aikaa, kun ensimmäiset Iron Maidenit ja Slayerit polkupyörällä Sokokselta takatukka viuhuen haettiin.
Tilannehan on kohdallani sellainen, että kaikki vähäinenkin vapaa-aika menee yleensä musiikin kuuntelussa ja internetin tiedon valtaväylillä kuljailuun. Mitä nyt töiltään tai perheeltään kerkeää. Pitäisikökän keksiä joku oikea harrastus? Todella sisältököyhää elämää joku sanoisi, mutta musiikki antaa, kuin myös ottaa. Eli joskus metalligenressä noin yleensä joku asia aina vituttaa. Niin nytkin. Eli kirjoitellaan muutamia rivejä tässä tulevina päivinä metallimusiikin mätäpaiseista, posereista ja muista asioista mitkä ainakin minua joskus sieppaa. Ei pitäisi ottaa asioita niin vakavasti, mutta hevi on perkele haudanvakava asia.
Mutta noista joskus myöhemmin. Sensijaan haluan nyt piiskata ja hakata itseäni eräällä kultturisella epäkohdalla. Jostain syystä päivämäärä 7.9-1997 on minulle jäänyt mysteeriksi. Tuona päivämääränä olen ostanut Gorgorothin Pentagram levyn. Syytä sen vähäisellä kuuntelulle en tiedä, mutta perkeleellinen itsemurhan olen näemmä tehnyt. Sivistyksessäni oli juuri tuon kyseisen levyn mentävä reikä, nimittäin sen verran loistava tuotos oli, kun sen soittimeen viime viikolla pölyn ja hämähäkin seittien seasta räppäsin. Loistava black metal levy. Laittaisin tällä jopa kultti arvonimen ja samaan kategoriaan ensimmäisten Darkthrone ja muiden vuonojen maan levytysten kanssa. Loistavia, jopa punkahtavia ralleja täynnä oleva levy. Kermana kakun päällä todella rujot ja kalmankatkuiset vokaalit.
Tässäpä pieni pala.
boomp3.com
...ja niin sitä suomen suvea ja juhannusta. Toivottavasti saatte saatte alkoholimyrkytyksen ja tukehdutte makkaraan.
Tilannehan on kohdallani sellainen, että kaikki vähäinenkin vapaa-aika menee yleensä musiikin kuuntelussa ja internetin tiedon valtaväylillä kuljailuun. Mitä nyt töiltään tai perheeltään kerkeää. Pitäisikökän keksiä joku oikea harrastus? Todella sisältököyhää elämää joku sanoisi, mutta musiikki antaa, kuin myös ottaa. Eli joskus metalligenressä noin yleensä joku asia aina vituttaa. Niin nytkin. Eli kirjoitellaan muutamia rivejä tässä tulevina päivinä metallimusiikin mätäpaiseista, posereista ja muista asioista mitkä ainakin minua joskus sieppaa. Ei pitäisi ottaa asioita niin vakavasti, mutta hevi on perkele haudanvakava asia.
Mutta noista joskus myöhemmin. Sensijaan haluan nyt piiskata ja hakata itseäni eräällä kultturisella epäkohdalla. Jostain syystä päivämäärä 7.9-1997 on minulle jäänyt mysteeriksi. Tuona päivämääränä olen ostanut Gorgorothin Pentagram levyn. Syytä sen vähäisellä kuuntelulle en tiedä, mutta perkeleellinen itsemurhan olen näemmä tehnyt. Sivistyksessäni oli juuri tuon kyseisen levyn mentävä reikä, nimittäin sen verran loistava tuotos oli, kun sen soittimeen viime viikolla pölyn ja hämähäkin seittien seasta räppäsin. Loistava black metal levy. Laittaisin tällä jopa kultti arvonimen ja samaan kategoriaan ensimmäisten Darkthrone ja muiden vuonojen maan levytysten kanssa. Loistavia, jopa punkahtavia ralleja täynnä oleva levy. Kermana kakun päällä todella rujot ja kalmankatkuiset vokaalit.
Tässäpä pieni pala.
boomp3.com
...ja niin sitä suomen suvea ja juhannusta. Toivottavasti saatte saatte alkoholimyrkytyksen ja tukehdutte makkaraan.
keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008
Sotavammoja
Hail! Piti pyörähtää maanantaina ihan lääkärissä. Kinttu on niin perkeleen kipeä, että kävely varsinkin nukutun yön jälkeen on melkein mahdotonta. Tarkemmin sanottuna jalkapohja tässä kropassa reistaa, eikä siinä vielä kaikki. Vasemman käden ranne vaivaa myös. Edellisessa työpaikassa kömpelönä poikana senkin teloin siihen kuntoon, että lekurin mukaan se tulee todennäköisesti vaivaamaan lopunikää. Kiva kuulla. Tässähän alkaa olla jo raihnainen vanha käpy.
Muuten menee kyllä varsin mukavasti. Jörön kanssa työskentelykin alkaa sujua, kunhan tajuaa olla töppäilemättä tai muuten vaan ärsyttämättä tuota hassun näköistä olentoa. Se ei vain aina onnistu. Tahallisesti tai tahattomastikkaan. Kiusa se on pienikin kiusa.
Täytyynee alkaa nyt valmistautumaan aina niin "mukaviin" iltavuoroihin. Ärsyttävää odottelua koko tämä aamupäivä.
Muuten menee kyllä varsin mukavasti. Jörön kanssa työskentelykin alkaa sujua, kunhan tajuaa olla töppäilemättä tai muuten vaan ärsyttämättä tuota hassun näköistä olentoa. Se ei vain aina onnistu. Tahallisesti tai tahattomastikkaan. Kiusa se on pienikin kiusa.
Täytyynee alkaa nyt valmistautumaan aina niin "mukaviin" iltavuoroihin. Ärsyttävää odottelua koko tämä aamupäivä.
maanantaina, kesäkuuta 16, 2008
Lista+kuulumisia
KUUNNELLUIMMAT ARTISTIT VKO 24
1. CANNIBAL CORPSE 29
2. KHOLD 24
3. GORGOROTH 13
4. AMON AMARTH 12
5. AT THE GATES 11
6. KEEP OF KALESSIN 10
6. CARCASS 10
8. AASKAREIA 9
9. OBSCURO 8
9. UTERUS 8
1. CANNIBAL CORPSE 29
2. KHOLD 24
3. GORGOROTH 13
4. AMON AMARTH 12
5. AT THE GATES 11
6. KEEP OF KALESSIN 10
6. CARCASS 10
8. AASKAREIA 9
9. OBSCURO 8
9. UTERUS 8
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Aika rientää
Aina vuorotyöhön mennessä huomaa, että päivät menettää merkityksensä. Sunnuntai tai maanantai, ei mitään väliä. On vain työpäiviä ja vapaapäiviä.
Almanakkaa (työvuorokalenteri) plärätessäni huomasinkin, että Suomalainen pakanajuhla, eli juhannuskin on perkele kohta. Viikon päästä ihan tarkkaanottaen. Minun kohdalta juhannustaikojen tekeminen ja kaurapellolla alasti kirmaaminen jää työmaalle, eli näillä näkymin massan teossa menee keskikesän juoppojuhla. Rahan äänellähän se pistelee, eikä suurta vetoa etanoli pohjaisten aineiden pariin ole havaittavissa, ainakaan vielä. Tyydyn siis osaani. Satakoon siis vettä koko juhannus minun puolestani.
Suoraan sanottuna, mitä kylmempi sitä mukavampi minulla on elämä töissä. Ei niinkään henkisellä tasolla vaan fyysisellä. Nimittäin ulkoilman lämpötila on suoraan verranollinen työtason viihtyvyyden kanssa. Nytkin työpisteen lämpötila painelee reilusti yli kolmenkymmenen ja ilmastointi on jokseenkin hanurista. Ilmastointifirman miehet henkseleitä paukutellen kehua retostelivat, että ilmastoinnin pitäisi olla Suomen paras. Herääkin villi ajatusleikki, minkälainen se huonoin mahtaakaan olla?
Almanakkaa (työvuorokalenteri) plärätessäni huomasinkin, että Suomalainen pakanajuhla, eli juhannuskin on perkele kohta. Viikon päästä ihan tarkkaanottaen. Minun kohdalta juhannustaikojen tekeminen ja kaurapellolla alasti kirmaaminen jää työmaalle, eli näillä näkymin massan teossa menee keskikesän juoppojuhla. Rahan äänellähän se pistelee, eikä suurta vetoa etanoli pohjaisten aineiden pariin ole havaittavissa, ainakaan vielä. Tyydyn siis osaani. Satakoon siis vettä koko juhannus minun puolestani.
Suoraan sanottuna, mitä kylmempi sitä mukavampi minulla on elämä töissä. Ei niinkään henkisellä tasolla vaan fyysisellä. Nimittäin ulkoilman lämpötila on suoraan verranollinen työtason viihtyvyyden kanssa. Nytkin työpisteen lämpötila painelee reilusti yli kolmenkymmenen ja ilmastointi on jokseenkin hanurista. Ilmastointifirman miehet henkseleitä paukutellen kehua retostelivat, että ilmastoinnin pitäisi olla Suomen paras. Herääkin villi ajatusleikki, minkälainen se huonoin mahtaakaan olla?
keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008
Kiss...my ass
Olen monesti ihmetellyt järkyttävää antipatiaa yhtyettä nimeltä Kiss kohtaan. Edes hurjina 80-luvun aikoina, jolloin Iron Maiden, W.A.S.P, Kiss ja Twisted Sister oli kaikkien kasettisoittimissa ja farkkutakkien selkämyksissä, oli Kiss minulle aina kuin punainen vaate. Pelleporukka, joka teki paskaa musiikkia. Tällainen visio minulle muodostuu tästä pelleporukasta vielä 20 vuotta myöhemminkin. Mitään perusteltua syytä vain en osaa tähän mieleeni muodostuneeseen mustaan kohtaan sanoa. Ehkä se johtui sen aikaisesta tuputuksesta tai siitä, että se oli oikeasti jo silloin niin paskaa miltä se varsinkin tänäpäivänä kuullostaa.
Twisted Sister voitanee lisätä myös tähän samaiseen remmiin, mutta tämä porukka aiheittaa ehkä enemmän tahatonta komiikkaa kohdallani, kuin suoranaista inhoa. Mielipide kysymyksiähän nämä hyvin pitkälti ovat, mutta kyllä Iron Maiden oli silloin se kova juttu.
Tämä seuraava uutisointi ei ainakaan tule lisäämään kannatustani kyseiseen bändiin.
Eikö tämä nyt haise jo teidänkin mielestä hivenen rahanlypsämiseltä? Tämä on nyt mitä ilmeisemmin sitä yrityksissä harjoitettavaa ulkoistamista. Sehän on tämän päivän sana teoliisuudessakin.
KISS-YHTYE HAKEE UUTTA KEULAHAHMOA TELEVISIOSSA
07.06.2008 14:00
"...Suomessa juuri konsertoinut Kiss-yhtye etsii uusia jäseniä riveihinsä televisio-ohjelman avulla. Tarkoituksena on löytää korvaajat yhtyeen nykyisille keulahahmoille Paul Stanleylle ja Gene Simmonsille, kun he jossain vaiheessa jäävät yhtyeestä eläkkeelle.
Maailmalla on jo pitkään huhuttu, että Simmons ja Stanley haluavat yhtyeensä jatkavan toimintaa, vaikka he itse jättäytyvät siitä pois. Kumpikaan ei ole suostunut vielä paljastamaan mahdollisen miehistönvaihdoksen ajankohtaa. Nyt Kiss-yhtyeen manageri on kuitenkin vahvistanut yhtyeestä tehdyssä dokumentissa, että heidän korvaajiaan haetaan pian Idols-tyylisessä realityohjelmassa.
Paul Stanley ja Gene Simmons ovat yhtyeen ainoat alkuperäiset jäsenet..."
Mitähän seuraavaksi...uutta Kekkosta tosi-tv:en avulla?
Twisted Sister voitanee lisätä myös tähän samaiseen remmiin, mutta tämä porukka aiheittaa ehkä enemmän tahatonta komiikkaa kohdallani, kuin suoranaista inhoa. Mielipide kysymyksiähän nämä hyvin pitkälti ovat, mutta kyllä Iron Maiden oli silloin se kova juttu.
Tämä seuraava uutisointi ei ainakaan tule lisäämään kannatustani kyseiseen bändiin.
Eikö tämä nyt haise jo teidänkin mielestä hivenen rahanlypsämiseltä? Tämä on nyt mitä ilmeisemmin sitä yrityksissä harjoitettavaa ulkoistamista. Sehän on tämän päivän sana teoliisuudessakin.
KISS-YHTYE HAKEE UUTTA KEULAHAHMOA TELEVISIOSSA
07.06.2008 14:00
"...Suomessa juuri konsertoinut Kiss-yhtye etsii uusia jäseniä riveihinsä televisio-ohjelman avulla. Tarkoituksena on löytää korvaajat yhtyeen nykyisille keulahahmoille Paul Stanleylle ja Gene Simmonsille, kun he jossain vaiheessa jäävät yhtyeestä eläkkeelle.
Maailmalla on jo pitkään huhuttu, että Simmons ja Stanley haluavat yhtyeensä jatkavan toimintaa, vaikka he itse jättäytyvät siitä pois. Kumpikaan ei ole suostunut vielä paljastamaan mahdollisen miehistönvaihdoksen ajankohtaa. Nyt Kiss-yhtyeen manageri on kuitenkin vahvistanut yhtyeestä tehdyssä dokumentissa, että heidän korvaajiaan haetaan pian Idols-tyylisessä realityohjelmassa.
Paul Stanley ja Gene Simmons ovat yhtyeen ainoat alkuperäiset jäsenet..."
Mitähän seuraavaksi...uutta Kekkosta tosi-tv:en avulla?
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Tuskan aikatauluista
Tuska festarit alkavat olla jo ovella ja aikataulutkin on julkistettu. Muutama epäkohta siellä mielestäni on. Nimttäin Mokoma soittaa perjantaina ensimmäisenä (klo:14.45) ja Viikinki/Death retkue Amon Amarthkin jo puoli viideltä. Tämä tarkoittaa sitä, että juna-aikataulujen johdosta jää nuo aktit väliin. Sinänsä harmittaa, koska olisin noiden vedot halunnut ehdottomasti nähdä.
Päällekkäisyyksiä ei pahemmin tänä vuonna ole. Tosin Tyr ja Nile soittavat sunnuntaina päällekkäin, mutta epäilen, että tuossa vaiheessa leiritystä se alkaa olla ihan sama.
Ja vielä tiedotus Carcassista. Katsoin tuossa eräältä nettisivulta settilistaa ja voin pettymykseksenne kertoa, että sitä Heartworkin ja Swansongin aikaista "herkempää" ja teknisempää Carcassia siellä ei kuulla. Tätä varmaankin osa meidänkin retkikunnasta odotti. Eli lähinnä ruumiinavauksista ja muista varsin kiehtovista aiheista kertovia kappaleita tullaan kuulemaan enemmälti. Pari pakollista toki varmasti kuullaan. Vahnan Carcass koulukunnan väellehän tämä on varmasti pelkästään hyvä uutinen, minulle aivan sama. Pidän kuitenkin jossainmäärin molemmista. Ehkä kuitenkin näistä viimeisimmiksi jääneistä enemmän.
Laitetaan siis siivu siltä viimeiseksi jääneeltä. Keep on rotting...
Päällekkäisyyksiä ei pahemmin tänä vuonna ole. Tosin Tyr ja Nile soittavat sunnuntaina päällekkäin, mutta epäilen, että tuossa vaiheessa leiritystä se alkaa olla ihan sama.
Ja vielä tiedotus Carcassista. Katsoin tuossa eräältä nettisivulta settilistaa ja voin pettymykseksenne kertoa, että sitä Heartworkin ja Swansongin aikaista "herkempää" ja teknisempää Carcassia siellä ei kuulla. Tätä varmaankin osa meidänkin retkikunnasta odotti. Eli lähinnä ruumiinavauksista ja muista varsin kiehtovista aiheista kertovia kappaleita tullaan kuulemaan enemmälti. Pari pakollista toki varmasti kuullaan. Vahnan Carcass koulukunnan väellehän tämä on varmasti pelkästään hyvä uutinen, minulle aivan sama. Pidän kuitenkin jossainmäärin molemmista. Ehkä kuitenkin näistä viimeisimmiksi jääneistä enemmän.
Laitetaan siis siivu siltä viimeiseksi jääneeltä. Keep on rotting...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
