Heti alkuun todettakoon, että porukka (jota oli liikaa) oli varsin leppoisan lupsakkaa ja järjestyshäiriöt loistivat poissaolollaan. Ainakaan minun silmiini ei yhtään tappelua sattunut, eikä kyllä korviinkaan kantautunut muiltakaan mitään erityistä. Lukuunottamatta tietenkään muutamaa viinan väsyttämää metallin ystävää, jotka halailivat autuaan uupuneina Äiti maata, mutta sehän taitaa vain kuulua asiaan.
Tulipa siellä muuten ystävystyttyä jopa Ruotsalaisten kanssa. En vaan kirveelläkään saa isoon päähäni mistä orkesterista kyseiset pelimannet olivat poissa, mutta näin se kuulkaa musiikki yhdistää kansakuntia ja jopa verivihollisia. Naapurivihakin muuttuu suorastaan veljesrakkaudeksi hyvän musiikin ja (kalliin) keskioluen seurassa. Jalometallissa nähdään Svedu-pellet, mutta EI armaat naapurikansan veljeni, ette pyynnöstänne huolimatta yövy luonani.
Seuraavaksi jotain pysäytys kuvia ja pientä tarinointia heviurpojen kokoontumisajosta Helsingistä, Kaisaniemenpuistosta 2008. (Kiitokset kuvista Nimimerkki Korroosiolle ja Millalle).
PERJANTAI 27.6 2008
Aamulla muu retkikunta, eli Veljekset Mattila (Milla & Niina), Niinan vaimo Tomi (meniköhän tämä nyt oikein?!) ja Esa hyppäsivät aamulla junaan, kun minä sensijaan olin vielä tajukankaan baarissa. Eli nukuin vielä lapsen lailla kotona, olinhan ollut yön töissä. Muillehan en tästä pienestä matkustustavan muutoksesta ilmoitellut. Eli minä painelisin siivin sinisin edeltä...tai oikeastaan perästä. Tämä osoittautui halvemmaksi ja henkilökohtaisesti järkevämmäksi ratkaisuksi, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Onhan valtion rautateilla toki hauska matkustaa, ja juna tunnetusti jyskyttää vanhaa ystävää, mutta ei välttämättä yötä valvoneena. Ja sitä paitsi, ylimalkaiseksi viinan juonniksihan se olisi kuitenkin mennyt hetimiten, sen tietää perkele jo vanhasta muistista.
Jostain syystä minulla on joka kesä epämiellyttävä kunnia matkustaa Kemiläisen Sonata Arctica yhtyeen kanssa. Pelottavaa jo sinällänsä, mutta ei mitään verrattuna itse lentomatkaan, mikä muistutti enemmän viimeistä matkaa sinne jonnekkin. Ja voin sanoa, että ylhäällä se paikka ei ole. Eli ukkosen johdosta lento oli ensinnäkin jo tunnin myöhässä ja ukkosenjumala, Thorin heilutellessa vasaraansa Suomen suvessa, teki lentokonen senverran epämääräisiä liikeratoja lentokone, että naama menetti sen vähänkin värinsä. Todettakoon, että koskaan en ole lentokoneessa pelännyt, mutta nyt allelasku ei ollut kovinkaan kaukana. Ja voin kertoa, että koneen sisällä sen hetkisestä tunnelmasta ja metelistä päätellen en ollut ainoa matkustaja joka luuli viikatemiehen olevan liikkeellä. Sanotaan, että pelon voi haistaa. Lennon myöhästymisen johdosta tuli sitten missattua se Amon Amarth, mikä oli yksi syy lentää perille. Vituiksihan sekin meni. Kuinkas muutenkaan.
TÄSSÄ VAIHEESSA KAIKKI VIELÄ HYVIN...JOSSAINPÄIN SUOMEA
Itse menopaikalle päästyä, ensimmäinen havainto oli mukavan mittainen jono. Siis vielä klo 17.00 aikaan. No, eipä meidän tarvinnut moiseen operaatioon ryhtyä. Sitä paitsi siinä olisi voinut jano yllättää. Kuulopuheiden ja valokuvan perusteella jono olisi perjantaina ollut jopa 1km pitkä. Pahimmillaan jotkut olivat pönöttäneet jonossa 3 tuntia. Hyvä hyvä! Toimintaa sujuvimmasta päästä sanoisin. Olisikohan aiheellista laittaa useampi sisäänkäynti jatkossa? Ainakin se voisi jouduttaa toimintaa.
KUVIA JONON PÄÄSTÄ (lauantai)
PERJANTAIN JONO. KUVA ON MUUTEN RAUTATIEASEMAN TORILTA.
Itse paikanpäällä jo hyvän aikaa ennen Carcassin vetoa alkoi otsassa tuntua outoa tykytystä. Siihen oli kasvamassa orastava vitutuksesta johtuva kikkeli. Paikka oli nimittäin suhteellisen täynnä tummiin pukeutunutta väkeä. Näköetäisyydellä pääsy, tai edes mikserikopin läheisyyteen olisi vaatinut isoja lihaksia. Näinollen Carcass jäi suurimmaksi osaksi kuuntelu asteelle. Mutta mikäpä se siinä, ensi kerralla puujalat ja kiikarit retkivarustukseen.
Itse Carcass oli varmaan festareiden parasta antia. Ei muuta kuin kyrpä otsassa anniskelualueelle. Siellä odotti seuraava varsin "positiivinen" yllätys. Olut 7€ tuoppi!!! What the F...? Tilanteesta seurannutta järkytystä lievensi ehkä tuopin palautuksesta saatu pantti, eli 2€. Mutta 5€ festari oluesta on jo liikoja kiertelemättä perverssiä riistoa. Tai eihän se kallista ole, jos sitä rahalla saa, mutta joku roti se on ahneudellakin. Niin saatana!!!
CARCASS MINUN NÄKÖVINKKELISTÄ
CARCASS HIEMAN ZOOMATTUNA
Alkupamauksesta selvittyä fiilis alkoi kuitenkin hivenen nousta. Iltasella musisoivat vielä Entombed kakkoslavalla ja ensimmäisen illan pääesiintyjä Dimmu Borgir. Kakkoslavalle meno, tai edes lähimaastoon pääsy oli yllättäen täysin mahdotonta, ellei paikalla olisi ängännyt jo kuukausi ennen kyseistä esitystä. Taisipa tulla pienesti liioiteltua, mutta Entombedin setin alkaessa, päätin häviäjänä palata takaisin muiden janoisten oluen ystävien seuraan. Todettakaan tähän väliin, että bajamajoihin tarpeiden tekeminen on oma extreme lajinsa. En suosittele herkille enkä pikku sieluisille. Lievää oksennus refleksiä härnäävä laji on siis kyseessä. Yllättävänkin vähällä jonottamisella kuitenkin yleensä näistä pakollisista sessioista selvisi.
VARMAAN HYVÄKIN JUTTU MENOSSA
Ruotsalaiset vihaavat Norjalaisia. Tämä kävi ilmi, kun svedujen kanssa nautimme börstaa, elikkäs mölöä anniselualueella. Suhde on kuulemma vieläkin "läheisempi", kuin mitä Suomalaisten kanssa. Tiedä sitten, voi olla, että lievää pyllyb nuoleskelun makua oli havaittavissa, koska olihan minulla ns.kotikenttäetu. Jokatapauksessa tämä viikinkiä muistuttava Ruotsalais- veijari uhkasi vetää itsensä Aatamin asuun, jos Dimmu Borgirin solisti heittäisi keikan alkuun sanat "welcome to darkness". Kieltämättä se olisi ollut kornihkoa näin keskellä kesää ja auringon paistetta. Sitä ei minun harmikseni ja Ruotsalaisen onneksi kuultu, mutta kaikki klassikot sieltä tuli. Mourning Palacea unohtamatta. Hyvältähän se kuullosti perkele! Pakko myöntää. Loppuilta onkin hieman hämyistä muistin tehdessä kavalia temppujaan. Syy tähän, jää arvoitukseksi. Epäilen kuitenkin kuningas alkoholilla olleen osuutta asiaan. Asiaa tutkitaan.
DIMMU BORGIR
SHAGRATH FROM DIMMU BORGIR
LAUANTAI 28.6 2008
Aamulla peilistä katsoi vieras mies ja hotellihuoneen valtasi epämiellyttävä tuoksu. Peilistä tuijottava miestä ei parin oluen jälkeen nähty ja tuoksukin paljastui lopulta vain vanhan viinan ja perseen sekoitukselle. Visio päivästä alkoi muodostua. Aamukaljalle, syömään, viinakauppaan ja ihmettelemään Tuskan tämän päivän ilmapiiriä. Se oli paikalle päästyä varsin mukava Sotajumalan veivatessa suomi- döödsiä pikku lavalla. Ja hyvin veivasikin. Jos Sotajumala kuullostaa levyllä saatanan hyvältä, on porukka potenssiin 1000 livenä. Perkele, että toimi. Valitettavasti bändi oli "yllättäen" ehkä buukattu liian pienelle lavalle, joten kaukaa ihmettelyksi jäi tämäkin. Karvoja nostattava tunnelma jokatapauksessa. Ja kyllä Mynni on Mynni vaikka palavassa rasvassa paistaisi. Perkele! Lavakarismaa ei mieheltä puutu. Tämä pitää Elokuisessa Jalometallissa ehdottomasti nähdä. Suosittelen.
AAMUKALJOITTELUA TENNISPALATSIN EDESSÄ
MILLA JA ESA JULKIJUOPOTTELEE "ASSAN" PORTAILLA
Behemoth Puolasta oli seuraava akti päälavalla. Jostain syystä nyt ei niinkään menevä death metal saanut ainakaan minusta minkäänlaista otetta. Hyvänä taustameluna kaiken muun "oheistoiminnan" seassahan se meni. Conquer All:in kaltainen hitti ja loppuun encore vedetty Tubonegro cover I Got a Erection sai kuitenkin pientä hymyä yrmeään pärstääni ja hyväksyvää nyökytystä niskoihini. Ei tämän kaltainen musiikki oikein toimi päiväsaikaan. Hyvänä asiana oli, että olokin kääntyi pienen ja sopivan nousun puolelle. Se on aina mukavaa se.
SOTAJUMALA
YLLÄTTÄVÄN "VÄLJÄÄ" BEHEMOTHIN REUHATESSA
BEHEMOTH JA HILSELINKO
Tarkoituksena oli lauantai päivän ratoksi käydä tsekkaamassa Discardin rässäilyä, mutta jostain syystä aika riensi ohi ja tuli missattua sekin. Päälavall tällävälin kapusi joku vitun Fields of the Nephilim. Aivan käsittämätön veto järjestäjältä laittaa tällainen paskaporukka päälavalle. Suoraan sanottuna poppoon esiintyessä olisi eturiviin päässyt sukset jalassa. Luistelutyylillä luonnollisesti.
Voin rehellisesti sanoa, että sivistyksessäni on juuri tämän orkesterin kokoinen aukko, ja voin sanoa, että se aukko tuoksahtaa. Hyvä niin, sillä kaiken kukkuraksi se kuullosti juuri samalta miltä näytti. Eli asiaa mitenkään hienostelematta hirveältä kuralta.
Asia herätti pientä hilpeää keskustelua ja ihmetystä lähes joka paikassa, missä nyt asiasta puhuttiin. No, jokaiselle jotain, mutta tämä olisi kuulunut mielestäni kakkos- lavalle, jos edes sinne.
MILLA & ILME
MILLA, EPA JA ILME (jo se on perkele, kun ei voi olla valokuvissakaan kunnolla.)
Se kourallinen ihmisiä, jotka jaksoivat Fields of the Nephilimiä suhteellisen edessä seurata, oli todennäköisesti jo odottavissa tunnelmissa Saksan Trash-jyrä Kreatorin suhteen. Ei turhaan. Ei loistanut, eikä pettänyt, paitsi laulaja Millen ääni, joka keikan loppupuolella lievästi sanottuna antautui täysin. Kieltämättä Kippari Kallelta kuullostanut laulaja huvitti osaa, mutta keikka oli tästä pienestä episodista huolimatta vitun kova. Setti oli suurinpiirtein spiikkeineen päivineen sama, kuin viime vuonna Jalometallissa Oulussa. Mitäpä sitä nyt hyväksi havaittua kaavaa muuttamaan.
OLIKO HÄNKIN PAIKALLA?
Lauantain pääesiintyjäksi oli buukattu Morbid Angel. Rienaavaa toimintaa siis vielä tulossa, mutta minä yritin jälleen kakkoslavalle ihmettelemään "äijäheviksi" musiikkiaan tituleeraavaa Diabloa. Mitäköhän vittua sekin mahtaa olla? Anyway, ei tälläkään kertaa asiaa 50 metriä lähemmäksi kakkoslavan telttaa. Päälava kamaa yleisön määrästä päätellen, ja miksei noin muutenkin. Alkaahan Diablo olla yksi kotimaamme suosituimpia akteja. Mikäpä se siinä. Hyvin toimii itsellekkin aina joskus, tosin pienissä erissä nautittuna.
Leuka rinnassa vituksesta ajattelin tehdä itselleni palveluksen ja häipyä koko alueelta. Morbid Angel jäi siis näkemättä, mutta ei kieltämättä kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihin, vaikka hetkensä on tälläkin orkesterilla. Hyvä oli kuulemma ollut, kuin myös pikkulavalla maalailevaa Irlantilaista black/folk-henkistä sekameteli soppaa tarjoillut Primordial. Eli se sitten siitä päivästä, mutta lauantaissa olikin sellaista välipäivän makua jo alunperinkin. Huomenna oli vielä jaksettava. Pakko.
KUULUIKO TÄMÄ "TENNILÄ" KENTIES KYPCK (Kursk) ORKESTERILLE?
ESA IHMETTELEE NAAPURIN "KALUSTOA" PISUAARILLA
KREATOR
SUNNUNTAI 29.6 2008
Jälleen harmaalta näyttävä aamu. Se johtui Tomin mukaan hotellin likaisista ikkunoista, mikä pitikin pienen tarkastelun jälkeen paikkansa. Aamupalalle ja jonnekkin oluelle. Hiphei ja taas mentiin. Reissun aikana tuli todettua, että allekirjoittaneen herkkä maha oli silkkaa rautaa. Siitä oiva osoitus oli Rossossa nautittu chili pizza. Loistavaa ja ei muuta kuin käkättimet kohti Kaisaniemen festivaali aluetta, jossa Korpiklaanin piti aloitella veivaamistaan. Sen humppaavan metallin mukana pitäisi hörähtää myös henkisestikkin käyntiin. Mutta eipä humpattu ei, mutta eipä nyt pettymyskään mitenkään järin suuri ollut. Korpiklaani siis oli paikalla, mutta Korpiklaanin soittovermeet olivat ilmeisesti vielä Belgiassa. Sillälailla, näin toimii ilmailualan ammattilaiset. Puolen tunnin varoitusajalla paikkalle hälytetty Before the Dawn murahteli viimeisiä sulosointuja, kun saavuimme pelipaikoille. Iltasella vielä Tyr, kikkeliheviä a'la Sonata Arctica ja Slayer. Nilekin olisi tarjolla, mutta heiluttelin jo valkoista lippua tuon kakkoslavan läheisyyteen pääsyn suhteen. Tunnelma oli varsin leppoisa ja hyvä humalatila valloillaan.
KUVA PÄÄPORTIN EDESTÄ SUNNUNTAILTA
EPA JA SE VÄLJÄHTYNEEMPI KOKIS. HYVÄÄ NÄYTTÄISI ILMEESTÄ PÄÄTELLEN OLEVAN. TOMI SENSIJAAN RAAPII PÄÄTÄ PELKÄSTÄ HÄMMENYKSESTÄ.
SEURAAVAA SUKUPOLVEA
Päälavalla aloitteli Killswitch Engage Amerikan yhdysvalloista. Olisivat jääneet sinne. Metalcoren ja ja pomppuhevin sekoitus näkyi kiinnostavan vain nuorempaa kuulijakuntaa. Potkuhousut ratkeilivat saumoistaan, kun yönmusta solisti huuteli pirpanat wall of deathin pariin. Boooriiing!!! Hoipuimme kohti paikkaa, jossa vain ammattilaiset ja janoiset viihtyivät. Tunnelma oli siellä yllättävänkin hilpeä, huolimatta jo parin viinanhöyryisen päivän. Johtunee Slayeristä. Itse asiassa näytti, että jengi oli keski-iältään tänään vanhempaa, mitä aikaisempina päivinä. Johtunee Slayeristä tämäkin. Mutta oman kaupungin vientivaltti, Sonata Arctica tiluttelisi seuraavana päälavalla. Itse asiassa olisin halunut nähdä Sonatan, mutta kuten arvata saattoi...kyllä! Kaljan kiskomiseksihän se meni. Hyvä niin...johtui muuten Slayeristä.
MIKÄHÄN TÄMÄKIN MAHTAA OLLA?
TYYNTÄ MYRSKYN EDELLÄ
Sonata oli yllättävän paska. Tai suoraan sanottuna Kakko oli paska. Solisti keskittyi näyttämään lähinnä idiootilta. Järkyttävissä releissä, kuin pikku pireissä hyppelevä Kakko sai minut tuntemaan lähinnä myötähäpeää. Eräs Oululainen oluen ystävä mainitsi vaatteiden olleen tällä kertaa inhillisemmät, mitä Sauna open airissa Tampereella paria viikkoa aikaisemmin. Mies oli kuulemma muistuttanut enemmän Narria, kuin metalli yhtyeen solistia. En tiedä, mutta jokin siinä Kakon esiintymisessä on tökkinyt aina. Vetoa en mene lyömään. mutta olin näkeväni Kakon silmien ympärillä kajaalia...
Juuri kun luulin olevani nähnyt kaiken, niin suuren maailman tyyliin rumpukapuloiden, pyyhkeiden yms. sälän heittely joukkokumarruksineen heitti vielä bensaa liekkeihin. Häpeälläni ei enää ollut mittasuhteita. Loppu vetona esitetty "Nukku Matti-laulu" oli kuin viimeinen kuolinisku. Piste. Annettaisiin nämä rituaalit pääesiintyjille. Jooko?
Ja minä vielä ylpeänä hehkutin olevani bändin kotikaupungista ja olevani ylpeä heidän saavutuksistaan. Henkisesti oli piesty olo siitä nolouden yliannostuksesta. Turpaani sietäisin saada. Saatana!
Ei siinä mitään. Soitto kyllä sujui Kemin miehillä varsin mallikkaasti. Keikka rutiini näkyy selvästi. Sääli, että noinkin hyvällä äänellä varustettu vokalisti, pilaa ainakin minun silmiini koko performanssin yleisellä habituksella ja lapsellisilla yleisön huudatuksilla yms. Hillitympikin tyyli menee. Säälittävä yli yrittäminen kun näkyy valitettavan kauas. Tai voi olla, että minä keskityn siihen huonoon esiintymistaitoon liikaa. Oli miten oli, nyt piti hiissata isot perseet kohti pikkulavaa ja sitä myöten odottelemaan illan ja ehkä koko festarin pääsesiintyjää. Fuckin' SLAYER!!
MR. KAKKO KESKITTYY NÄYTTÄMÄÄN IDIOOTILTA
MILLA, MINÄ JA HYVÄ YSTÄVÄNI OLUT
Tyr Färsaarilta oli positiivinen yllätys. Ääriä myöten täyteen ängetty ns. pikkulava todisti vanhaa kunnon viikinki meininkiä. Onneksi olivat jättäneet ne pahimmat folk- jollotukset sinne saarelle ja keskittyivät olennaiseen. Hyvä oli keikka, ainakin teltan vierustalle. Hail to the Hammer!!! Taisin olla jo hieman pieruisanikin...
Ennen viikonlopun odotetuinta bändiä yllätin vielä itseni olut alueelta. Hyvää esileikkiä siis ennen multihuipennusta. Tunnelma siellä oli odottava ja vanhempi väki oli täpinöissään pelkästä nostalgiasta. Pientä tutinaa oli kyllä havaittavissa myös omissa lumpioissa. "Tämän jälkeen voisi kuolla", sanoi eräs vanhempi hevi-herrasmies. Perään huudettu " VITTU VENOM!!" ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Tosissaanhan tämä kaveri oli.
Slayerhän ei koskaan ole käyttänyt juuri mitään teatraalisia kulisseja lavoillaan. Eikä nytkään. Uuden albumin kansikuva taustalla riiti vallan mainiosti.
KUVA ANNISKELUALUEELTA. LAVALLA SLAYER
Ennen "ekumeenista" sessiota, roudarin yhdellä kädellä päällekkäin heitellyt Marshallit herättivät pienen epäilyn siemenen. Ei mahtanut olla ihan kaikki rojut paikoillaan. Hieman ehkä vanhanaikaista Marshall prassailua minun mielestä. Olisi nyt hyvä mies teeskennellyt hieman. Nooohh!...turha tarttua pieniin yksityiskohtiin. Eihän sitä naamaa nussita. Noin hienoa ja kaunista metaforaa käyttääkseni.
ESA TUULETTAA SLAYERIN AIKANA HIONNEITA KAINALOITAAN JA MINÄ VUOROSTANI KESKITYN NÄYTTÄMÄÄN IDIOOTILTA
Slayer oli odotetun kova. Kaikki parhaat rallit vuosien varreltahan sieltä odotetusti tuli. Eli yhtä mahtavaa infernaalista tykitystähän se oli koko keikka. Täytyy sanoa, että vaikka Slayerin jamppojen ikä alkaa olla 40:nen pahemmalla puoliskolla ja ulkomuoto jo hieman turpea (valokuva ei petä), on Slayer edelleen silkkaa rautaa. Sanonta "Älä opeta isääsi nussimaan" konkretisoituu tässä yhtyeessä. Eli Slayer porskuttaa edelleen genrensä kärjessä, huolimatta uudemman tuotannon tasapaksuudesta. Loppu klimaxina vedetyt South of Heaven, Raining Blood ja pakollinen Angel of Death toimivat, tätä on varmaan edes turha kertoa. Voiko se enään paremmin loppua? Kerron teille, että EI VOI! Kylmiä väreitä kulkee pitkin lihavaa ruohoani jo pelkästä ajatuksesta, sen verran se oli pysäyttävä kokemus.
FUCKIN' SLAYER
KERRY KING (Slayer)
JEFF HANNEMANN (Slayer)
TOM ARAYA (Slayer)
Niin ja nähtiinhän siellä Slayerin vedellessä sitä leiskuvaa lempeäkin. Ellen Jokikunnashan sai ilmeisesti vakavan auringonpistoksen päivällä ja sen seurauksena päätti ihan polvitansa kosaista kokokansan heviurpo, verbaalihirviö Jone Nikulaa. Siitä ei kuulkaa romantiikkaa puutu, kun Slayer laulaa kuoleman enkelistä nimeltä Mengele ja siitä kuinka jumala inhoaa meitä kaikkia. Sen päälle nainen vielä siinä polvillaan vannomassa ikuista rakkautta ja anelemassa astumaan avioliiton auvoisaan satamaan. Kaunista perkele! Voiko mies enää muuta vaatia? Tämäkö on sitä kuuluisaa romantiikkaa? Oliko alkoholilla sittenkin osuutta asiaan? Harmittaako? Mihin katosi Dingon rahat?
Summa summarum. Rankka viikonloppu oli takana ja odotin maanantain krapulan olevan jotain, joka saa toivomaan kuolemaa. Vähintään valaistumaan ja kääntymään uskoon. Mutta kun ei niin ei. Vaikka pientä kuolemanpelkoa olikin aistittavissa, oli olotila olosuhteisiin nähden loistava. Pientä pakollista vapinaa raajoissa tosin oli kyllä havaittavissa ja sellainen kevyt kalma koetteli ruhoa pari päivää reissusta kotiuduttua, mutta selkeästi säilyin kuitenkin yhtenä kappaleena. Ymmärrettävää. Ei tässä olla enää mitään ihan nuoria ja vetreitä pojan koltiaisia. Fyysistä ikää on, mutta henkistä ei.
Kyllähän tämän mustiin pukeutuneiden pyhiinvaelluksen voisi joskus ottaa uusiksi. Epäilen kyllä, että kattaus tuskin pääsee edes lähelle tulevina vuosina, joten eihän tuolla tarvitse joka vuosi olla kekkuloimassakaan. Pitäisi kai koeponnistaa Tampereen Sauna open air festari myös, riippuen tietenkin esiintyjistä. Tämän kesäinen Whitesnake - Scorpions osasto ei ehkä kolahtele täällä päässä näppäimmistöa kovinkaan kovaa. Mutta vielä ennen sitä elokuinen Jalometalli Oulussa. Tästä on hyvä jatkaa kohti sitä ja uusia, antoisia ja viinankatkuisia seikkailuja.
Kaunis kiitos vain kaikille seurasta. Chiers!
