Ajatusten karkailua & Odottelua

DEAR DIARY

Vaimoke on edelleen yhtenä kappaleena. Valitettavasti. Laskettu aikakin on tosin vasta tänään, eli ei tässä vielä ole syytä panikoida. Alkaa kuitenkin jo tuntua korvien välissä itsellänikin tämä raskaus. Varsinkin, kun päivät menee odotellessa ja yötkin sängyssä pyöriessä. Hermot tuntuvan olevan taas rautaa.
Eihän se sieltä yleensä samantien maailmaan pulahda, mutta jotenkin vain haluaisi tämän vaiheen olevan jo ohi. Vittumaista tämä on näköjään miespuolisellekkin. Ei tämä esikoisen kanssa tällaista ollut, johtuen ehkä siitäkin, ettei välttämättä täysin tiennyt mitä odottaa.

Ehkä mieltäni kiusaa eniten se, että ei oikein vieläkään osaa muodostaa selkeää visiota nelihenkisestä perheestä. Siis NELJÄ! Ei vain yksinkertaisesti mahdu minun paksuun kalloon. Ajattelin jos sen kirjoittaisi tänne, niin sen voisi sisäistää paremmin. Eipä auttanut. Tuntuu, että kaikki tulee silmille.

Eniten tässä oikeastaan säälittää tuo esikoinen ja varsinkin sen suhtautuminen uuteen tulokkaaseen. Raukka pieni on täysin tietämätön tilanteesta. Oman paidan alle tunkee palloa matkien Äitiään. Ja onhan sille yritetty kertoa, mitä sielä Äidin paidan alla on, mutta katse on tämän informaation jälkeen tyhjä. Ei mene jakeluun. Miksipä se menisi, koska eipä tuo tunnu menevän itsellekkään.

Itsesta tuntuu nyt vain siltä, että tyttären lapsuus on nyt ohi, kun isosiskon velvollisuudet kutsuvat. Asiahan ei suinkaan ole näin, mutta jostain näitä ihan kummallisia ajatuksia ja tuntemuksia päähäni perkele vain pursuilee.
Olo on jollain tapaa sekava. Ei vain osaa ajatella mitään ja tuntuu, että joku muu hallitsee elämääni. Ohjat ei pysy käsissä. Keskittyminen on joka asiaan vähintäänkin vaikeaa, jos edes voi mihinkään ryhtyä ajatusten harhaillessa kokoajan. Ärsyttävintä on, että mitään järkeenkäypiä ajatuksia ei ole. Yhtä sekavaa kuin tämä kirjoitus tällä hetkellä.
Ei näitä tunteita osaa näköjään edes pukea oikeiksi sanoiksi. Tai sitten tähän olomuotoon sopivia sanoja ei vain yksinkertaisesti ole olemassa.

Katsotaan joko saisi niitä Tuskan kuvia esille ennen viikonloppua. Ja ehkä jotain pintapuolista raapusteluakin voisi harkita. Siinäpä se aikakin kuluisi.