GT5

Täytyy kyllä myöntää, että pelimaailma on mennyt eteenpäin noista kultaisista Vic-20 ja Commodore 64 ajoista, vai mitäpä sanotte näistä kuvista. Tätä autopelien kuningasta on tullut viime päivinä jauhettua, ja nämät pysäytyskuvat ovat pelitilanteista. Teknologia kehittyy, pitäisi vain pysyä perässä.
Saattaa olla, että lapsenmieleni tulee esiin, ja joulupukilta pitää pyytää ratti+poljin hässäkkä, koska olen ollut kiltisti koko vuoden.

GT-4 Celica


Mitsubishi Lancer Evolution IV


EVO 4 Lacuna Seca Raceway


Subaru Impreza 09 WRC


Mitsubishi Lancer Evolution 9


Lancia



Huomattavasti parempiakin "mulkunjatkeita" pelistä löytyy, mutta rallimies kun ei karvoistaan pääse.

Olen sanaton

Kuten otsikko väittää. Ja jos se lukee otsikossa, se on silloin yleensä totta. Näin ainakin pääpiirteittäin painetussa mediassa. Vai metalliolut...what next?!

Purkkiorjan palsta: Koiran homma

On aika avata uusi osio tässä kokoon kuivumassa olevaan blogiin. Tässä osiossa nillitetään rakkaasta ja harvoin harrastettavasta harrastuksesta nimeltä ralliautoilu. Tuntemuksista, ja ennenkaikkea sen mukanaan tuomasta vitutuksesta, joita lähinnä aiheuttaa keskusjärjestömme AKK. Toki muutakin mukavaa ja ärsyttävää varmasti lajin parista kirjoitellaan, jos aihetta on.

Tämä osio on hyvä alottaa valottamalla lajin saloja toimiston puolelta, eli kartanlukijan paikalta.
Kartanlukijahan on se, jota kukaan ei koskaan muista kun mestaruuksia voitetaan, vaikka mielestäni ansio kuuluu myös niille hiljaisille puurtajille, joiden työpäivä venyy ammattilais - ja miksei myös amatööri tasolla pitemmiksi, mitä itse kuljettajan. Hommaa piisaa nuottien puhtaaksi kirjoittamisessa yms. Mutta ennenkaikkea kartanlukija pitää kuljettajan aikataulussa, koska rallissa operoidaan minuuttiaikataululla. Siinä "ohessa" kartanlukija pitää myös kuljettajan tiellä, niin erikoiskokeen kuin siirtymnätaipaleenki aikana. Ns. navetankierto ralleissahan erikoiskokeet ajetaan valmiista tiekirjasta, muutoin hommat toimistossa on jokseenkin samat.

Ehkä huvittavinta takavuosina kartanlukijoiden arvostuksen kannalta oli se, kun auton ikkunoissa ei enää ollut kuin pelkän kuljettajan nimi. Se viimeinenkin seikka tyhmempienkin huomata, että siinä ohikiitävässä autossa on toinenkin ohjastaja oli poissa. Tämä "kunnia" on kuitenkin nyttemmin palautettu, ja parivaljakon heikompi palkkainenkin on nimensä auton kylkeen saanut takaisin. Eikä turhaan. Itse katson asiaa niin, että hyvällä kartanlukijalla voidaan voittaa ralli, ja hyvä kartanlukija voi voittaa useita tärkeitä sekuntteja erikoiskokeilla, ennenkaikkea "pimeissä" ralleissa.
Kartanlukijan tehtävä ei anna armoa. Ainutta virhetta ei saa tapahtua. Siinä missä kuljettaja saa esimerkiksi MM-tasolla tehdä viikonlopun aikana useita pieniä virheitä, ja miksei isompiakin, on kartanlukijan oltava hereillä aamusta ihan iltaan asti. Ihan siihen viimeiseen huoltoparkin aikatarkastusasemalle saakka opastaen kuskia näissä aikataulu kiemuroissa Parc Fermeineen (ns. suljettu alue).
Kartturin mokista siis rankaistaan. Ennenkaikkea ajallisesti ja väärän nuotin antamisesta saattaa koitua myös useimmiten töitä tallissa. Siitä pienenpinestä minuutti virheestä saatetaan sakottaa 10 sekunnista useisiin minuutteihin. Minuutti rallissa on päivä. Sitä ei ajamalla saa kiinni. Se on tekemätön paikka lähes missä lajissa hyvänsä.
Kuljettajan suusta monesti kuulee, kuinka minä ajoin ja minä voitin. Mutta sitten kun pelti rytisee tai tekniikka pettää, vaihtuu ääni kellossa ja sanan minä tilalle vaihtuu me. Me ajettiin ulois jne jne. Näin se valitttavasti menee. Koiran hommahan se kartanlukijan virka on!

Suomalaisissa lajin valmennusryhmissä on onneksi myös koulutusta kartanlukijoille. Tämä varmaankin siksi, että lajin kärkiryhmän vetäjänä toimii entinen Tommi Mäkisen purkkiorja Risto Mannisenmäki. Myös F-Cupin puolella konttorirotat taistelevat omista pisteistä, mikä on hyvä lisä tähän omituiseen omissa kuppikunnissa pyörivään ihmislajikkeeseen. Kartanlukijat ovat siis saaneet tunnustusta myös rallin järjestäjien ja kattojärjestön puolelta viime vuosina.

Itse jouduin näihin koiran hommiin puoli vahingossa. Räpeltäminen alkoi vuonna 2003 Suopunki rallista, josta on taivallettu pitkä ja kivinen tie useine keskeytyksineen. Toki se kuuluu lajin luonteeseen. Ralleja ei välttämättä ole CV:een montaa vuodessa tullut, mutta vähintään se yksi, eli paikallinen Kemi ralli, johon on aina PAKKO päästä mukaan. Ralleja taitaa olla kaikenkaikkiaan kohta 20. Paljoa se ei ole, mutta kokemusta se on tuokin ja kaikenlaista on nähty ja koettu. Sormi ei enää mene herkästä suuhun sääntö kieruroiden ja rallin sisäisten tapahtumien keskellä. Tiesilmäkin on kehittynyt ainakin omasta mielestä. Tässä kai se pienikin kokemus aloittelijaan verrattuna näkyy. Toki aloittelijoitahan tässä kuitenkin edelleen ollaan. Viilipyttynä on pysytty, vaikka jokseenkin kiivas luonteeltani väliin olenkin. Etunsa silläkin.

Viime vuosi oli raskas. Ainoa ralli jossa olin osallisena oli siis tämä paikallinen, jossa Mitsubishin tekniikka teki temput. Vuosi oli myös raskas henkisesti. Sovitut asiat eivät pitäneet. Sovitut sponsori kuviot eivät menneet kuten oli minun kantilta sovittu, ja vaakakupissa alkoi painaa raha, vaikka amatööri tasolla kinttupoluilla kiviä kierrellään. Nämä asiat on kai kaiketi unohdettu.
Silloin kun ystävyyden ja kaiken pahan alun, eli rahan vaakakupissa alkaa raha painaa enemmän ollaan huonoilla vesillä. Se ei ole enää mukavaa, ja se saattaa alkaa syömään kemiaa auton sisällä, mikä on tärkeää. Kun kemia toimii ja vieressä istuva tunnetaan kaikine kommervenkkeineen, ovat ohjeet ja yleiset kuviot helppo sopia. Harrastuksenhan pitäisi kuitnkin olla hauskaa, vaikka se kallista onkin.

Ensi vuosi on jälleen arvoitus. Ollaanko mukana vai ei olla. Saatanan mukavaa on aina ollut, vaikka pettymyksiä mahtuu mukaan enemmän kuin onnistumisia. Nämä onnistumiset maistuvatkin silloin paremmalle, kun alla on huonompi suoritus. Luonnollisesti.
Ralli on myös viime vuodet ollut reikä arjesta ja kurjuudesta pois pääsyyn. Höyryt tulevat adrenaliinin mukana mukavasti kartanolle ja arjen murheet unohtuvat hetkeksi. Tätä kai harrastukselta haetaan, ja toivottavasti jatkossa myös näin.

V*ttu Mosh!

Tästä se lähtee! Nimittäin tämän vuoden ehkä turhin suoritus. Ehkä hirveintä paskaa...ikinä!!!

Joopa joo osa: 149814918274

Ompas taas hauskaa....

Kuulumisia

Työharjoittelu on ohittanut puolen välin, mikä tuntuu uskomattomalta. Loputonta via dolorosaa tämä on ollut varsinkin viime ajat Metsä-Botnian keittämöllä. Ensimmäiset viikot KemiArt Linerssin pintakäsittelyssä oli sinänsä mukavaa, johtuen uudesta asiasta ja ennenkaikkea hyvästä porukasta, johon pääsin sisälle nopeasti. Kun vielä mentori oli varsin leppoisa kaveri, aika kartonkikoneelle meni nopeasti ja hyvillä arvosanoilla. Mutta tämä keittämö on päinvastainen. Juttua ei synny, ja koko yhteisö tuntuu menettäneen joko elämän halunsa, motivaation työhön tai vaihtoehtoisesti toisten naamat ja jutut ovat sen verta tutut, että aika raksuttaa lehtiä lueskellessa ilman sosiaalista kanssakäymistä.
Tämä minun ohjaajani on samaa verta. Kysymyksiin vastataan korkeintaa parilla sanalla. Hädin tuskin ne edes muistuttavat lauseita.
Toki on tässä katsottava peiliinkin. Prosessi keittämöllä on varsin tuttu, mikä ilmeisesti kävi myös ohjaajalleni selväksi prosessikaaviota lukiessani. Ja onhan tämä käyty läpi jo koulussakin monenmonta kertaa. Olisi kai pitänyt esittää tyhmää ja tietämätöntä ja turhautua siihen, että opetetaan suurinpiirtein uudestaan lukemaan.
Jokatapauksessa loppuaika tulee olemaan pitkäveteisen hiljainen. Jostain pitäisi nyt kerätä loput motivaation rippeet, mutta varasto sen suhteen alkaa ehtyä uhkaavaa tahtia.
Kävi toki mielessä, että otan yhteyttä kansankynttilään, eli opettajaan, ja ehdotan hänelle harjoittelupaikan vaihtoa. Saa nyt nähdä.

Onkohan muuten mitään minulle niin vastenmielistä, kuin työskentely ilman rahallista korvausta? Ja kun sitä tehdään vielä öisin viikonloppuisin, ei pojat perkele! Nyt tiedän miltä niistä tuhansista kiinalais -lapsista tuntuu, kun he väsäävät jalkapalloja eurooppalaisille ikätovereille.

Nyt on kuitenkin pitkä(hkö) vapaa, ja aika kerätä sitä motivaatiota loppurutistukseen. Se ei ainakaan lisäänny sillä, että takaraivossa kelluu jo kevään urakka, joka on pituudeltaan tuplat. Eli 16 viikkoa palkatonta painamista.

Tapaus Triptykon

Aluksi: Tämä ei yritä olla levyarvostelu!
Tom Gabriel Fischer on kumma heppu. Kaikki mitä hän on tehnyt, on jälkeenpäin muuttunut jonkinlaiseksi metallin klassikoksi. Hellhammer ja sitä seurannut Celtic Frost näin etunenässä. Myöhemmin Celtic Frost hajosi sen muututtua lirkutukseksi, mutta vain kootakseen rivinsä uudestaan mahtipontiseen ja omalla tavalla yliarvostettuun Monotheist levyyn. Sen jälkeen mantiin pillit taas pussiin.
Tästä pari vuotta, ja Mr.Fischer ilmoitti, että jälleen on taas pumppu kasassa, mutta tällä kertaa nimellä Triptykon. Herra ilmoitti myös, että tämä nykyinen orkesteri olisi jatkumaa Celtic Frostin Monotheist levylle.
Tässä vaiheessa olisi kai pitänyt kellojen soida. Hälytyskellojen.

Osittain hyvän tumman puhuvaa maalailua sisältävän Monotheistin jälkeen Triptykonin ja Fischerin "taide" on mutkittelematta ilmaistuna aivan järjetöntä paskaa!!! Hetkensä siinä on, mutta ei helvetti.
Toki kriitikothan ovat mielissään, onhan kyseessä Tom Gabriel Fischer jolla on Midaksen kosketus.
Se kosketus on nyt poissa, sanokaat mitä hyvänsä. Paskaksi se on muuttunut.

Homma pointti on tämä. Minua vituttaa! Minua vituttaa tämä kriitikoiden paskan syöttäminen. Kun artistin tavara on jopa hieman uskaliasta ja tavallisesta poikkeavaa, yltyy kriitikko kehumaan sitä hienoksi taiteeksi, jota se ei mitä todennäköisimmin edes itse ymmärrä. En ymmärrä minäkään.
Mutta kun se on ex-Celtic Frostia, niin sen täytyy olla hienoa ja mahtavaa. Paskaa se on, siitä ei päästä mihinkään. Ja kaiken kukkuraksi tämä Triptykon juhlii keikoilla vanhoilla Celtic Frost klassikoilla. Ymmärrettävää, sillä onhan ne Fischerin käsialaa suurimmaksi osaksi, mutta jos veivataan vanhan suuren veisuja eri nimellä, ei ilmeisesti omaan taiteeseen luotto ole vielä uomissaan.

En taaskaan tajua mikä minuun iski, mutta ei ne Triptykonin biisit ole missään nimessä 10/10 arvoisia. Jos taiteiljia tekee ratkaisun johonkin uuteen ja sotkee sormensa sontaan, se ei välttämättä ole se oikea ratkaisu, kuten kriitikot aina väittävät. Celtic Frostin Cold Lake 1988 (tästä ei todellakaan tullut klassikkoa, eikä tule) oli hirveää kuraa. Hellhammerin tuotanto, joka oikeastaan nousi klassikko asemaan vasta parikymmentavuotta sen hajoamisen jälkeen oli varsin mukiinmenevää ja on sitä vieläkin. Celtic Frost oli rautaa parin ensimmäisen levyn verran, mutta aina se ei onnistu!
Tämä samainen Tom Gabriel Fischer kielsi muuten koko Hellhammer orkesterin aikoinaan, koska tuolloin kriitikot lyttäsivät sen täysin. Nykyään hän taas ilmoittaa sen olevan taidetta, jota ei aikanaan ymmärretty. Tom Gabriel Fischer teki tässä vaiheessa itsestään totaalisen myötätuuleen pyllistelevän idiootin.

Tässäpä pieni näyte uudesta biisistä videon muodossa. Ei se tämäkään häävi ole, mutta varmasti kyseisen "taiteilijan" uuden joukon parhaimpia.

Support Kimmo Wilska

Huumorista sakotetaan, ainakin YLE:llä. Kimmo raukka hieman kevensi tunnelmaa englanninkielisissa uutisissa, ja Jalasta tuli takapuoleen. Eli suomeksi Kimmo sai kenkää!
Kyseine spektaakkeli kesti kokonaista sekunnin verran. Melkolailla harkitsematonta YLE:n puolelta. Mutta YLE:n linja lienee selvä: Huumori pois ja hiljaa...uutiset alakaa!


Support Kimmo Wilska facebook sivusto kasvaa hurjaa vauhtia. 100 "tykkäystä" pariin minuuttiin ja jäseniä tällä hetkellä yli 27 000. Näin sitä pitää! :)

Top 100 levyt nro 77: Limbonic Art - Legacy Of Evil

Limbonic Art on köyhän miehen Emperor, näin ennen väitettiin. Väite kai pitää osittain paikkansa, vaikka aika kaukaa haetulta. Aina kun Limbonic Artin tyylistä syntikka vetoista Black Metallia vievataan, ei voidaa vertauksilta välttyä. Tätähän se tänä päivänä on. Mitään mainittavan omaperäistä ei paisuvasta genrestä enää pulppua, ja ehkä jopa onneksemme tämä syntetisaattorilla ja rumpukoneilla ahdettu Black Metallin alalaji on kuoleva kansanperinne. Oma fanikuntansahan tälläkin genrelle on ja Limbonic Art kulkee ehdottomasti sen letkan kärkipäässä.



Itselleni tämä 2007 tehty ns. Come back levy tuli puskista silmille. Bändihän telakoitui vuonna 2003 vain aktivoituakseen vuonna 6.6.2006 (yllättävä päivämäärä) uudestaan. Omistin tältä duolta 1998 julkaistun Epitome Of Illusions:in, enkä juuri perustanut levystä enkä bändistä. Juuri tämän takia korvat oli pudota päästä saatuani levyn näppeihini. Parannus oli huomattava ja kovaa tämä kolisee vieläkin.

Otetaampa kerrankin ensin käsittelyyn levyn heikot puolet. Vaikka rumpukoneen halvahko digitaalinen napsuttelu häiritsee ja on selvästi ihmiskorvan kuultavissa, se ei tämän levyn painoarvoa onneksi paljoa laske. Daemon ja Morfeus väittävät jopa haastatteluissa, että se on tarkoituksellista. Se ehkä pitänee paikkansa, koska huomattavasti parempia rumpukoneen tekemiä tuotoksia on olemassa heinäladollinen. Rättejä täytyy antaa myös jälleen kerran jopa hieman liiankin kliinisestä soundista ja liian pitkästä kestosta. Homma alkaa valjua, vaikka hyviä biisejä löytyy myös albumin lopusta. Mutta hyvät korvaa huonot ja sormien läpi katsomme nämät tietyt taiteelliset epäkohdat.
Hyviä puolia onkin ehkä enemmän ja paljolti sen tärkeimmän, eli musiikin itsensä takia. Perkeleen iskeviä riffeja ja aiemmista levyistä poikkeavaa tarttumapintaa löytyy varsin mukavasti ja mukavaa paukuttelua noin muutoinkin. Jos ei levyä vaivaudu ostamaan, kannattaa ainakin kuunnella jostain kappaleet: A Void of Lifeless Dreams, Infernal Phantom Kingdom ja Nebulous Dawn. Nämä kulkevat ehdottomasti levyn eturintamassa. Ja jos Emperor:in In The Nightside Eclipse avaruusromuinen kaaos viehättää, uskon, että tämäkin toimii. Mutta samanlaista klassikkoa tästä tuskin tuleekaan, vaikka ainekset siihen ovatkin olemassa.

Yhtyeeltä on tullut sittenmin myös uutta tuotantoa, jota en ole vielä kuullut. Oikeastaan enää tuskin voidaan puhua yhtyeestä, koska duon toinen jäsenistä vaikuttaa nykyään Mayhemissä, ja uusin levytys on kokonaan Daemonin hengentuotos. Pitänee se jostain kuunnella, ennen kuin ostaa sikaa säkissä.

NHL 2010 - 2011

Eilenhän tämä oikean lätkän, eli NHL:än herkuttelku taas alkoi. Eilen siis alkoivat myös kahinat, josta tässä pieni näyte. Nukkuukohan Ivanans vieläkin?

Työvoimatoimisto

Ketonen & Myllyrinne ovat parodioineet asian varsin todenmukaisesti. Se nimittäin sarkastisesti on tänä päivänä juurikin tätä.

Cradle Of Filth - Forgive Me Father (I Have Sinned)

Jälleen uutuuksia bändeiltä, jotka ovat menneet lehmän hännän lailla alaspäin. Oikeastaan Dusk...and Her Embrace:n jälkeen Saastan kehto on suoltanut sieltä samaisen hännän alta tulevaa elimistön jätettä. Cruelty and Beast:in vielä meni, mutta sitten homma meni gootteiluksi, ja kuten tässäkin videon optisessa näkymästä voidaan huomata, ei glitteriä puutu. Kaiken kukkuraksi Dani Filthin sekopäinen kirkuna on väistynyt lähes kokonaan tämän hieman miedomman tyylin edestä. Pysyn edelleen siis 90-luvun tuotannan parissa, kuten tähänkin päivään asti.



Minä siis loikkaan huomenna aamusta junaan, ja painelen viikonlopuksi merelle. Tänään pitäisi vielä käydä tehdaskierroksella Veitsiluodossa (boooring). Eilen kävimme Botnialla ja Kemiartilla. Kieltämättä Botnian kuorimon tuoksut ja valvomo toi muistoja mieleen. Oli kuin kotiinsa olisi tullut.

Kuulumisia

Hiljaista on ollut tilittäminen ja nillittäminen tähän typeryyttä yli äyräiden pursuavaan blogiin. Syyt ovat monet. Opinnäytetyö vie pahimmat palot kirjoittamiseen, vaikka uusi tietokone tuli tähän konkurssiin hankittuakin. Osin myös tämän uuden koneen myötä on into vielä kateissa, koska kaiken maailman ohjelmien asentaminen yms. näpertäminen vie aikaa, puhtia ja mielenkiintoa koko touhuun. Ja oikeastaan ei ole pahemmin vitutellut. Se kuitenkin tapahtunee ihan lähiaikoina.

Koulussa on tehty: ei mitään. Odotellaan työharjoittelun alkamista, joka tapahtuu jo ensi viikolla. Suoraan sanottuna vituttaa moiseen oravanpyörään hypätä ilman rahallista korvausta, mutta kuten todettua, ns. käyntikorttejahan noihin tehtaisiin nyt jaellaan, eli eiköhän tässä automaattisesti tapahdu ryhtiliike sen suhteen. Luulisin.
Paikkana ovat Kemiart ja siellä kartonkikone sekä Metsä Botnian sellun keittämö.
Toiveissa olisi, että työhönopastaja ei olisi elämään ja varsinkaan työhönsä kyllästynyt hissukka, mutta minun tähtien asennon tietäen...

Ennen tätä myrkkyä pitäisi viettää huonomman puolikkaan kanssa "laatuaikaa" kokonainen viikonloppu. Koska ilmainen lahjakortti on yllättävästi Silja Linen suuntaan, ei matkakohde liene salaisuus.
Toisaalta epäilen, pystynkö tätä loman kannalta ottamaan, vaikka se lomaa lapsista onkin. Takaraivossa kun hakkaa tuo työharjoittelu ja vanhemman tytön matkailuinnostus. Veikkaan, että kun hetki koittaa perjantai aamuna, ja tytölle selviää asian laita, on hänellä herneenpalot nenässä. Säälittää jo valmiiksi.

Pitänee kai silti yrittää rentoutua ja olla ajattelematta. Eipä olla akan kanssa käyty missään 4 vuoteen.
Ajattelen ehkä asioita hieman liikaa. Pitäisi kai ajatella joskus itseäkin enemmälti.

Fartfinder

Eipä ole taas paljoa kerrottavaa, eikä siis näin kirjoitettavaakaan. Mutta pieruhuumori on silti aina pieruhuumoria... Mummihan se täällä mätänee...
¨

Dimmu Borgir - Gateways

Kuinkahan huonoksi tämäkin yhtye voi vielä mennä. Alkaa ilmeisesti tuo teatraalisuus vievän pohjan koko hommasta. Se pohja tosin on ollut aika hatara jo legendaarisen Entroned -levyn jälkeen, mutta ihmetelkäätte taas näitä kummajaisia.

Hajoamisia

Auton omistaminen on valinta, varsinkin tuollaisen viime vuosituhannen version. Hiljalleen sitä alkaa korroosia järsiä. Ajan patinan tekemiä lahoamisia on myös havaittavissa muuallakin, kuin peltiosissa. Moottori syö öljyä kohta enemmän mitä itse polttoainetta. Kuluvat osat kuluvat nopeammin ja kuluvat osat myös antavat merkkejä siitä, että parasta ennen päiväys lähestyy uhkaavaa vauhtia.

Niinkuin sanotaan: Auto on huono sijoitus, mutta ilmankaan ei pärjää. Minäkään en tee poikkeusta sanontaan. Perheellinen ei ainakaan pärjää. Ja kun opiskelevan perheellisen kulut ovat mitä ovat, ei tekisi mieli niitä vähäisiä ropoja laittaa ikäloppun kiesin entisöimiseen. Selkä seinää vasten siis ollaan. Jälleen kerran.
Tällä hetkellä auto tarvitsisi uudet kesäkumit, jarrut, vetoakselin suojakumit. Itse vetoakselitkin lienevät jo loppunsa edellä. Luulisin. Tieto lisäisi tuskaa. Ja tämä kaikki, ennen kuin katsastusmies leiman suvaitsee antaa. Perkeleellistä!

Tietokone tekee myös hiljaista ja sisäistä kuolemaa. Jo kohta kuusi vuotta palvellut HP tökkii päivä päivältä enemmän kaikista tekohengitys yrityksistä huolimatta, mikä nostaa veren painetta. Tämäkin tietää paineen lievennystä lompakkoon. Tänä päivänä ei pärjää oikein ilman tätäkään rakkinetta, mitä juuri vitutuksissani näpytän. Pankkiasiat, ja jopa sosiaalinen kanssakäyminen kouluhommista puhumattakaan pitäisi yrittää hoitaa tällä. Yritykseksi mahtaa jäädä. Huonoksi sellaiseksi. Pelkkä koneen käynnistyminen kestää melkein tunnin. Kaksi internetsivua yhtä aikaa päällä on miltei mahdotonta. Yritä tässä tehdä sitten opinnäyte työtä menettämättä hermoja.
Olisi tietenkin viisain ja edullisin ratkaisu puhdistaa ja formatoida koko masiina, mutta ei se tätä nuoremmaksi tee. Kaikki roju tuolla sisällä alkaa olla loppuunajettu ja vanhaa, kuten autoni kesärenkaat.

Pää alkaa hajota myös. Pieniksi palasiksi. Stressiä pukkaa joka rintamalta. Opinnäyte työ, minkä suuressa viisaudessa olen aikatauluttanut jouluksi. Kahden kuukauden työharjoittelu vaanii myös ensi kuussa, eli ihan kulman takana. Ilman palkkaa näin kesätöiden jälkeen ei luonnollisestikkaan motivoi. Tähän kun plussataan vielä nuo edellä mainitut, on aivot huuhtelu kunnossa.

Auto, tietokone ja aivot. Kaikki siis päreinä...ihan kohta! Hyvin siis menee, mutta en jaksa valittaa. Ja sitä paitsi pientä rakoa ahdinkoon antaa se, että auton rengas huolet ovat hetkeksi historiaa, kiitos Maken.

Ajattelin tänään näin lopputilin kunniaksi huuhdella aivoni alkoholilla.
Ehkä saan jopa seuraa, tai jos vanhat merkit pitävät kutinsa, niin en saa. Jokatapauksessa...

Hajoamisiin!

Immrtal - All Shall Fall

Tässäpä se nyt sitten on kaikessa kauheudessaan. Linja videoitten suhteen on näköjään pysynyt yhtä huonolla tasolla, mitä se oli 15 vuotta sitten. Tämähän on sekoitus tuosta edellisestä postauksesta ja legendaarisesta jäätikköseikkailusta Grim and frostbitten Kingdoms. Laitetaanpa sekin hupailu tähän ensiksi ja uutukainen viimeiseksi. Siinäpä ihmettelette.



Tarkkaavaisimmat varmasti huomaavat tuossa uudessakin videossa sitä aitoa ja oikeaa rapukävelyä.

Video viikonlopuksi

Kuten otsikko kertoo. Vain YKSI tällä kertaa, ja myöhemmin tai huomenna tai...tai...tai sitten enstaina toinen.
Kyseessä on Immortal, tuo koomisista videoistaan tunnettu pingviinilauma. Tämäkään video ei tee poikkeusta, mutta biisi on mielestäni yksi Immortalin parhaista, ellei jopa paras. Mielipiteitä?

Immortal julkaisi jokin aika sitten uuden levyn bändin ollessa hetken telakalla. Se ei vaikuttanut, ainakaan minuun. Kaikesta hehkutuksestaan huolimatta. Kyseessä oli aika pliisu metallinen sävellys, ei niinkään synkkä Black Metal rypistys.
Jokatapauksessa 15 vuoteen näillä hetkillä julkaistaan uusi video tältä uudelta All Shall Fall -levyltä. Heti kun joku hakkerinörtti saa sen ripattua, laitan sen myös tänne teidän ihmeteltäväksi halusitte tai ette.

Mutta nyt kuitenkin tämä.....BLASHYRRRRKKKKK!!!!!!

Loppuja ja alkuja

Se oli sitten siinä taas vähäksi aikaa. Nimittäin kesän aherrus Stora Ensolla saatettiin päätökseen tämän kesän osalta lauantaina ja ensi suvena katsellaan taas tilanne uudelta kantilta.
Töiden jatkumiselle marraskuun loppuun oli myös optio, mutta tätä optiota en nyt käyttänyt. Tähän varsin hulluun ratkaisuun oli syyt. Koulu päällimmäisenä. Koska "loman" anominen ja sen saaminen kuullosti hieman vaikealta ja toiseksi valmistumisen viivästyminen vielä seuraavalle lukukaudelle sinetöivät asian. Ehkä kadun vielä tekojani, mutta ajatus koulun penkin kostuttamisesta niin pitkään ei houkuttele. Ja kuka perkele senkin tietää, milloin kyseiset kurssit järjestetään jotka väliin olisivat jääneet. Ja toiseksi korvattavaa olisi tullut myös työharjoittelusta. Ei kiitos!
Onneksi tämä saatettiin hyvin töissä mestarin kanssa päätökseen. Hyvässä ja ymmärtävässä hengessä. Olen hänen mukaansa tervetullut takaisin, jos tarve ensi kesänä vaatii. Tämä ehkä lievitti tuskaa jonkin verran.

Koulu siis alkaa. Tämä konkretisoituu jo huomenna. Eli ei tässä ehdi kauaa laakereilla levätä eikä oikein ole vielä ajatuksetkaan siellä vaikka pitäisi kai jo olla. Opinnäyte työ pitäisi sepostaa ja yhteensä 20 viikkoa (palkatonta) työharjoittelua olisi tiedossa tulevina jaksoina. Tuo työharjoittelu ei ainakaan tässä vaiheessa motivoi. Ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä työtä ilmaiseksi. Mutta pakko se kestää hammasta purren ja särmästi. Tätäkin kautta saattaa tulevaisuudessa jotain poikia.

ÄLKÄÄÄ!!!!!

Älkää ÄLKÄÄ ja vielä kerran anelen. ÄLKÄÄ. Tuo supisuomalainen ja todistetusti kamalalta sanalta ulkomaalaisen korvissa kuullostava sana sanoo paljon, ainakin tässä tapauksessa.
ÄLKÄÄ sana menee nyt tälle bändille. ÄLKÄÄ koskaan tehkö tällaista musiikkia, ja ÄLKÄÄkä koskaa tehkö varsinkaan tällaista videota, mikä on tehty n.1988991 kertaa.
ÄLKÄÄÄÄÄ!!!!



Kemiläisittäin ÄLÄKÄÄ!!!

Videot viikonlopuksi

Sex, drugs & Rock`n roll. Nämä kait pitäisi yhdistää heti, jopa ehkä myyttiseen bändiin nimeltä Mötley Crüe. Maksullisia naisia, yliannostuksia ja hieman kornihkoa musiikkia, mutta "Mötikät" jokatapauksessa hakkasi, ja hakkaa edelleen kaikki nämä 80-luvun Los Angelesin Sunset Stripin hiuslakan tuoksuiset bändit. Tähän ei siis pidä sekoittaa mitään Ozzy Osbournea, eikä AC/DC:ta. Ne ovat oma lukunsa ja eri genreä. Ja kieltämättä bändi on rock, sen myöntää paatuneimmatkin heviköriläät. Olen jopa vakavasti miettinyt kahden ensimmäisen julkaisun hankkimista.
Saatana, että on jätkillä hienot kostyymit!



Seuraavaksi yhtye, josta en tiedä mitään. Sitä ärsyttävää metalgore -skeidaako tämä sitten on? Tämä on kuitenkin siedettävä kappale. En edes oikeasti pidä tästä, mutta Youtubessa tämä tuli vastaan, ja on soinut päässä nyt muutaman päivän. Avenged Sevenfold olkaatte hyvät.



Kaikki tietää Doron, tuon saksalaisen metallihoron. Tämäkin 80-luvulta, jolloin tämä hevilehmä oli vielä Warlockin riveissä, ja kait orkesteri on pystyssy edelleen, sama lehmä keulilla. Jokatapauksessa tämäkin varsin legendaarinen veisu, ja ainoa minkä kyseiseltä paskapumpulta tiedän.
Nämä kasari videot on kyllä noloja!!!

Kesän loppu

Niin se vaan tuntuu, että kesän selkä alkaa olemaan taitettu. Koulut alkaa ja päiväkoti eukaisee ovensa. Talvi se tulee saatana! Ainakin tänä aamuna siitä saatiin viitteitä, kun lämpömittarin elohopea kipusi nipin napin yli kymmenen. Siihen tunnettu Kemiläinen tuuli, niin keli tuntui varsin venäläiseltä.

Tänään siis vein jo tyttäret päiväkotiin. Tunsin jostain syystä sääliä sisälläni, vaikka mielellään sinne menivätkin ja ovat jopa sitä hieman odottaneet. Tilanne voi olla toisenlainen jo huomenna.
Toisaalta kesän mittaan jo hieman näyttikin, että jompi kumpi pääsee henkikullastaan, koska koko kesä on leikitty suurimmaksi osaksi kahdestaan. Eli toisen naama oli tullut tutuksi ainoastaan sitä tuijottaessa.

Koulu ja koulut alkavat myös. Minulla se alkaisi huomenna ja ajatuksena olisi käydä ainakin muutama lappunen opintotoimistolta noutamaan. Näin saadaan byrokratian eri rattaita taas pyörimään mm. Kelalle yms.
Ajatus koulun alkamisesta ei kovinkaan paljoa lämmitä. Ajatus siitä, että kesä tienestit menivät suurimmaksi osaksi vuokriin ja ajatus siitä, että se kituuttaminen ja taloudellinen ahdistus taas koittaa ei lämmitä senkään vertaa. Kai se lukukausi nyt menee vaikka päällään. Tästä on lähdettävä.

Kun koulu alkaa, niin kesätyöt loppuu. Näin myös minulla. Vielä olisi kuljettavana aamu -ja iltavuorot ja hommat Ensolla olisi paketissa. Tämä viimeistään todistaa kesän olevan ohi. Eli kun lomakausi loppuu ja osa palaa töihin ja osa sinne AA-kerhon kautta.

Pimeää syksyä kaikille!!!

Räpsyjä ja riimejä reissun päältä

Joku viikko takaperin tuli pyörähdettyä reissun päällä perheen kera, kuinkas muutenkaan. Lomaksi tuota ei voi kutsua, koska täältä matkustaminen joka vitun paikkaan kestää aina melkeinpä sen vuorokauden. Näin siis vuorotyöläisen pitkävapaa ei ihan riitä sellaiseen lomaksi kutsuttuun. Pikemminkin hirveällä kiireellä pää punaisena joka paikkaan. Suoraan puhuttuna siinä väsyy itse ja lapset. Piste. No, näistäpä sitä oppii lasten kanssa matkustamisesta yhtä ja toista. Tyylilleni uskollisena kantapään kautta, mutta avartaa se matkailu kai näinkin.

TYTÖT RUOKATUNNILLA JUNASSA


Aluksi tuli pistäydyttyä Tampereella, tuolla mustanmakkaran syntysijoilla ja siellä tottakai Särkänniemessä pakollisine härpättimineen, Näsinneuloineen ja delfinaarioineen.
Kiva kaupunki, jossa se esimerkiksi pääkaupunkiimme verrattava hälinä ja kiire ei näy. Särkänniemeen painelimme samantien hotelliin kirjauduttua. Tässä tullaan ensimmäiseen virheeseen. Olisi kai lasten ja miksei omalta kantilta katsottunakin pitänyt rauhoittua edes yksi ilta, mutta minkäs teet.
Hotelli oli muuten varsin viihtyisä ja ihan Tammerkosken ja keskustan kupeessa. 4 tähden muka, vaikka ulkokuori hieman allekirjoittanutta hämäsi. Mukavan oloinen terassikin näytti olevan, mutta sitä ei valitettavsti tullut koeponnistettua. Suosittelen!

HOTELLI TAMMER


PAKOLLINEN TURISIKUVA NÄSINNEULASTA


JOKU VITKUTIN TAI HEILUTIN


Matkaa jatkettiin Suomen Turkuun ja pakolliselle ja joka kesäiselle risteilylle. Mikäpä siinä, kun lapset ja ennenkaikkea isi viihtyy maisemia ihaillessa. Saattoi siinä kaunista saaristoa ihaillessa mennä tuoppi jos toinenkin.
Varustamon lievän kämmäilyn vuoksi matkustimme vaatimattomasti sviitissä. Poreallas, oma sauna, kaksi huonetta, baarikaappi ja huonepalvelu käytössä oli aika luksusta, ja minun merimatkailuni sai uusia piirteitä. Kalliita sellaisia. Miten vastedes voi edes niissä 2neliön putkissä matkustaa. Todellisuudessahan niissä aika vähän kelloa kulutetaan, mutta kuinka näppärää oli laittaa muksut toiseen huoneeseen nukkumaan ja itse ottaa löylyt. Noh, löylyjen jälkeen maisteltiin skumppaa ja minä painelin baarikaapin tyhjentämisen jälkeen baariin, missä tulikin sitten erään englantilaisen herrasmiehen nimeltä Mark napattua pintti jos toinenkin. Kummaa porukkaa nämä britit, kun pitää joka oluen lomassa napsia shotti. Minä kun en varsinaisesti ole väkevien ystävä, otti ystäväni kuningas alkoholi minusta niskalenkin ja muisti hieman rakoilee siltä illalta, mutta hauskaa tämän britin kanssa oli ja toisiamme näemmä hyvin ymmärsimme. Lupasin muuten adoptoida hänet suomeen palattuani. Kukapa ei haluaisi tälläistä turpeaa, hiemn Harry Enfieldiä muistuttavaa kaljahuuruissa "WANKER" sanaa aikaajoin viljelevää heppua omia illanistujaisia pelastamaan.

TURUN SINAPPI


VAATIMATON HYTTI




MINNEA (Taustalla Maarianhamina, joka kuulemma kuuluu suomelle)


VIKING ISABELLA


Laitan ehkä muutaman räpsyn Facebookkin myös tässä lähitulevaisuudessa, jos vain jaksan. Nyt pitänee kai painella yöksi Veitsiluotoon.

Vuorotyön kiroja

Vuorotyössä on puolensa. Ne hyvät, kuin myös ne huonot. Huonoja puolia on enemmän, onhan kyse yleensäkin työstä ja työ ei ole koskaan mukavaa. Sanotaan, että vain hullu tykkää työstä. Ihminenhän on jo sen verran jalostunut huippuyksilö lajissaan että ei tykkää pidemmän päälle mistään, mistä maksetaan rahallista korvausta. Kummalista, mutta totta.
Vuorotyössä ollaan käytännössä kokoajan töissä. Viikonloput, juhlapyhät jne.jne. Vapaatakin tulee muutama päivä vähemmän, mitä normaali ihmisen ns.päivä töissä. Kesäloma on lyhyempi, talvilomaa ei ole, "pekkaspäivät", eli vapaapäivät eivät tilinauhassa näy eikä liukumaa työajoissa ole. En minä valita, mutta kun joillekkin se vuorotyön autuus saa aikaa vihertävää kateutta, niin avataan hieman tämän ihanuuden saloja.

Aamuvuorot perinteisesti avaa seeman. Olen itseasiassa alkanut pitämään eniten aamuvuoroista, vaikka se ensimmäiseen aamuun herääminen tuntuu nyrkin iskulta vasten taulua vapaiden jäädessä päälle. Aamuvuoron jälkeen aikaa jää muuhunkin (ei mihinkään), päinvastoin kuin iltavuoron. Aamuvuorot ovat parhaimmillaan näin kesäisin, ja ennenkaikken viikonloppuisin. Viikonloppuina ne turhat valkokypärät yms. penkinkostuttajat loistavat poissaolollaan, ja työpaikalla saa keskittyä omiin aherruksiin ilman mitään ylimääräistä perseilyä. Talvisin tosin nämä aamut ovat kalmaisempia kylmine huuruisine autoineen, mutta kuten sanoin, kesällä menee varsin mukavasti. Ja eihän niitä ole kuin neljä peräkkäin, ja sitten puhalletaan ja kuivatellaan haalareita yksi päivä.

Aina niin ihanat iltavuorot raastavat ihmistä. Vaikkakin aamulla olisi aikaa, menee kello eteenpäin vätystellessä ja töihin lähtöä odotellessa. Mitään ei saa aikaiseksi, kun ajatus muutaman tunnin päästä kutsuvaa työvuoroa kolkuttaa takaraivoa. Tämän lisäksi tuntuu, että varsinkin näin viikonloppu iltaisen aika tehtaalla ei mene ihan sovitulla kaavalla. Aika matelee, ja tämä aamun saamattomuus esiintyy paikoitellen myös töissä. Eli aamu odotellaan, että päästään illaksi töihin. Perseestä koko vuoro.

Yövuorojen jälkeen on pitkä vapaa, tai ainakin pitkähkö. Yövuorot olivat vielä aikoinaan mukavia, kun pieniä ruokittavia suita ei kotona asustellut. Nyt asia on hieman kääntynyt päinvastoin. Työvuoron loputtua, ja suihkun yms. jälkeen kello on lähempänä seitsämää ennen kuin silmät saa ummistettua. Silloin yleensä nämä ruokittavat herää. Mekastus, mekkala yleinen häiriköinti, itku ja muut lapsista lähtevät erikoiset äänet valtaavat unta yrittävän duunarin korvakäytävät. Siinäpä sitten yrität nukkua, vaikka torumisesta huolimatta se hiljaisuus kestää maksimissaan sen viisi minuuttia. Näinollen unet jää vähiin, vaikka mukulat usein ulos painelevatkin.
Mielestäni kahden euron lisä tuntiin yössä on liian vähäinen. Käsittääkseni tämä on jopa muilla aloilla korkeampi.

Pitkä vapaa meneekin sitten toipuessa kaikesta tästä unirumbasta, ja sama ralli alkaakin kuusi päivää toivuttuaan alusta. Huvittavaa sinänsä, että monet, ketkä eritoten teollisuuden vuorotyöläisiä kadehtii, mainitsevat aina palkkojen jälkeen nämä pitkät vapaat. Ovatkohan nämä kadehtijat panneet merkille, että ennen tätä pitkää vapaata tehdään 12 päivää töitä?!

Ja mitä palkkoihin tulee, on paperimiesten palkat lehdissä paisuteltuja uutisankkoja. Lähes jokainen päivätyöläisistä hakkaavat mennen tullen ja palatessa meidät tuntiliksoissa monilla euroilla. Putkimiehet, rakennusmiehet ja sähkömihet muunmuassa. Kun tähän lisätään inhimmilliset työajat, niin ihmitellä täytyy kateellisia ja niitä paperimiehiä kansantalouden romahduttajiksi kutsuvia.

Ja kysymykseen, miksi se paperimiehen tilipussi on joskus hieman paksumpi kuin sen päivätyöläisen. Juuri siksi, että esimerkiksi tänään moni painuu terassille, mökille, minne nyt meneekään viikon pölyjä tuulettamaan, menen minä töihin illaksi 13.30-21.30. Tämä sama toistuu jouluaattona, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena. Vuorokalenterin mukaan. Epäilen, että se kateellinen on hissukseen pienessä pierussa juhannuksena grillatessaan, kun vuorotyöläiset, sairaanhoitajia myöden lähtevät töihinsä.

Olen puhunut, mutta en tarpeeksi!

WTF?!

Ei hel... en edes viitsi sanoa tuon (epä)pyhänpaikan nimeä, mutta katsokaas nyt näitä! Onneksi diggasin Iron Maidenia.
...ja mitä olisimmekaan ilman Mikko Alataloa ja hittimittaria, vai mikä sen legendaarisen ohjelman nimi nyt olikaan. Nuket ja pyhät nuket...pääasia, että on nuke





Ja näitähän olisi satoja, mutta nyt selvisitte säihkähdyksellä.

Juha Kankkunen

Nämä oli vielä niitä viimeisiä aikoja, jolloin mies vei autoa. Vai mitäpä olette mieltä tästä lyhyesrtä klipistä vuodelta 1998?!

Jaakko heittää kylmän kiven

Vanhan sanonnan ja kansanperinteen mukaan 25.heinäkuuta eivät enää uimavedet uimareita helli. Jaakko paiskaa kylmän kiven jorpakkoon ja kesä alkaa olla taputeltu ennen kuin se ehti taas alkamaankaan. Tämä kansanperinne tosin on niinsanotusti kaupunkilaistunut, nimittäin vuosittain joku "chosen one" Jaakko viskaa pyyhkeillä viilennetyn kiven kolera-altaaseen Helsingissä. Yllättävää. Miten tämä liittyy uimiseen? Itse en siinä altaassa kroppaani uittaisi edes rahasta.
Mutta tosiasissa aika koleaa on ollut jo aamuisin, kun tehtaan portille päin on yövuoron jälkeen kaikkensa antaneena taapertanut. Celsius on painunut jo alle kymmenen plus -asteen.

Joulahtipa mieleeni, että oma "talviturkki" on vielä niskassa, eli ei ole tullut tälle suvelle pulahdettua järvessä eikä meressä. Johtunee siitä, ettei ole tullut käytyä kenenkään mökilläkään, vaikka pitkät vapaat ovat menneet lähinnä kiviä näpytellessä.
Samaa voi sanoa terasilla käynneistä. Plakkarissa on nollat tämänkin toiminnan osalta. Eikä muutosta ole näköpiirissä kummankaan kesärituaalin suhteen, "kovista" yrityksistä huolimatta. Pitäkää tunkkinne!!!

Jokatapauksessa minä alan nyt pakata ja suuntaan akanlänkyröitten kanssa huomenaamuna kohti Tamperetta ja Särkänniemeä. Perin mielikuvituksetonta, mutta onpahan lapsille puuhaa. Näinollen blogi hiljenee muutamaksi päiväksi.

Povipommit

80-luvulla muilla, kuin laulajan avuilla pinnalle nousseet povipommit Samantha Fox ja Sabrina ovat täällä taas. Valitettavasti. Ja valitettavasti noiden pinnalle nousun välineiden välissä taitaa olla tänä päivänä olla napa.

Videot viikonlopuksi

Ensimmäiseksi tällaistä "mukahauskaa" Mokomalta. Kieltämättä tämä lopun kaatuiluineen voittaa ne suomalaiset teollisuushalli videoviritelmät.

"Nythän on arvon neitokaiset niin että tämä kyseinen kenttä on meitille varattu tästä kellonlyömästä etiäppäin että, jos niinku pikkukoipinenne sipsuttelisitte sitten poies päin, kiitos."



Witchery. Tuo jonkunlainen all-star viritelmä, mikä myös käsittääkseni keikkailee. Nyt keulilla näyttäisi, tai hieman erillaiselta näyttävä ex-Marduk korisija Legion. JA vilahtaapa videossa myös hänen perkellellisyytensä Kerry King. Tarkemmin kun kuuntelee, aika lailla on Slayer mausteista kamaa.



Kreator on aina Kreator. Tuttua, turvallista, mutta ajoittain kaavamaista ja mautonta. Uniikki soundi ja loistelias orkesteri. Support!!

Top 100 levyt Nro 78: Testament - The Legacy

Legendaa ja metallin kulmakiviä jälleen tälle osastolle. Tästäkin levytyksestä on varmasti kirjoitettu jo kaikki mahdolliset korulauseet ja ylistyksen sanat, eli käydään tämä suppeasti läpi.

Henkilökohtaisesti tämä 1987 julkaistu lätty kolisi teinipojan päähän samantien. Loistavia biisejä ja kitaristi Alex Skolnickin hienoja, tänä päivänä jopa power metallista muistuttavia melodiota ja laulaja Chuck Billyn vahvaa tulkintaa sisältämä levy oli jotain erillaista, mitä tuona trashin kulta-aikana ja sen yleistyessä oli kuultu. Olin myyty siis ensi kuulemalta, mikä tänä päivänä on harvinaista. Sitä ei tapahdu edes joka vuosi.



Tämä Testamentin debyytin kappalemateriaali on sen verran vahvaa, että live setissä ne kuullaan miltei jokainen vielä tänäkin päivänä. Levyllä ei nimittäin ole ainutta heikkoa lenkkiä, suoraan puhuttuna ainoastaan loistavia biisejä, joten en ala niitä erittelemään. Pieni näyte kuitenkin.



The Legacyn merkityksestä tämän päivän metalliin ei ehkä ole kuultavissa, mutta kyseiseen genreen sen vaikutus sanotaan olevan suurempi kuin Slayerin Reign in Bloodin. Totta. Slayer vaikutti enemmän johonkin muuhun, mutta siitä myöhemmin.

Näinä päivinä Testament on aallonpohjan ja huipun nähneenä vakiinnuttanut paikkansa metallikansan mustissa sydämmissä. Vaikka muutama "huti" levyrintamalla on tehty, uuden Trash -buumin ollessa valloillaan tämä ja yhtyeen toinen albumi: New Order ovat löytäneet paikkansa uudemmankin sukupolven levykokoelmissa. Ja suoraan sanottuna, pitäähän ainakin tämä löytyä meiltä jokaiselta.

Kuulumisia

Kuulumisia ei ole. Töissä olen ollut ja sitten lähinnä töissä. Jonkun verran vapaalla, ja sitten taas töissä.
Ei ole edes karvaasti vitutellut viime aikoina, mitä nyt välillä töissä. Aina kun saikkaa, niin pukkaa verenpaine nousemaan vitutuksen tasolle...töissä.

Futiksen MM-kisat on nyt sitten historiaa. Mitä jäi lapaseen? Eipä juurikaan mitään.
Aika kuivat oli kisat, tai siten aikaisemmista kisoista on aika kullannut muistot, vai mitenkä se typerähkö sananparsi menee.
Kisat jäi lähinnä mieleen surkeasta tuomarilinjasta, tylsähköistä alkulohkon peleistä, Italian ja Ranskan rämpimisestä ja vuvuzelasta. Tämän viimeksi mainitun torven äänen onnistui Yle kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa hyvin suodattamaan äänitarkkaamossa. Hyvä niin.
Entäpä muuta. Cristiano Ronaldo, Wayne Rooney, Fabio Cannavaro, Fernando Torres ja osittain myös Brasilian Kaka ja Argentiinan Lionel Messi. Surkeita esityksiä jokaiselta. Koko tuon revohkan yhteenlaskettu maalimäärä tasan nolla, jos ei Ronaldon pientä onnenkantamoista ei laskettaisi. Mutta kaikki valitettavasti lasketaan. Cannavarolta ei nyt kukaan maaleja odottaisi, mutta surkea oli esitys. Tervemenoa sinne Qatariin eläkekassaa kerryttämään, niinkuin noilla tämän päivän futareille ei sitä riihikuivaa jo olisi.

Huomenna olisi viimeinen aamu (keskiviikko) tästä seemasta. Ajattelin laittaa mölöt kylmään. Jos jollain on mielihaluja lähteä huomenna iltaolusille, niin allekirjoittaneelle voipi ilmoitella...tai antaapa olla, ettehän te kuitenkaan millään ehdi, lomalla on niin kiire aina. Jopa ihan kotosalla.
Ja kyllä, tuo viimeinen oli jälleen sitä legendaarsta sarkasmia.

Vuvuzela

Äkkiseltään näyttää, että Burzumin Filosofemin kannessa puhallellaan vuvuzelaan, tuota jalkapallon MM-kisoissa kuultavaa ärsyttävää torvea. :D:D:D

LET`S GO DEUTCHLAND!!!

Venähtänyt reissu

Näinkös se menee?

Tero Vaaran tarina ontuu

Töissä tulee kuunneltua paljolti radiota, ja minun työpaikalla kanava on valitettavan usein radio suomi. Suuren ikäluokan kanava. Epäilen, että Veitsiluodossa on sensuroitu kaikki muut taajuudet työmoraalin laskemisen takia.
Jokatapauksessa tuossa viimeisen yön aikana valitettavasti jälleen kerran eetteristä pukkasi Mambaa, ehkä suomi-rockin kauheinta kuraa. En oikeastaan tajua, mihin tämän bändin suosio edes perustuu, mutta niin vain tämän saman taajuuden soittolistoilla Tero Vaaran luotsaaman Mamban "ikivihreät" renkutukset soi.
Kappaleet: Mitä yhdestä särkyneestä sydämmestä ja tämä käsittelyssä oleva Lauantai ilta, on päänsärkyä aiheuttavaa tavaraa jo niiden toiston takia ja ihmetellä täytyy, miksi vitussä näitä soitetaan aina vaan ja uudestaan vuodesta toiseen joka kanavalla. Siis pitääkö joku edelleen näistä biiseistä, mitkä kohta jokainen sukupolvi osaa saatana sanasta sanaan ulkoa?!

Lauantai-ilta kappale jättää minuun kysymysmerkin mentävän reiän. Mistä ovesta Tero Vaara lauantai aamuyöstä karkaa, kun tarinan mukaan eteisestä alkaa ääniä kuulua? Eteenkin kun tarina muuten etenee varsin yksityiskohtaisesti. Ja kuka sieltä aamuyöstä tulee? Jos se on tämän naisen mies, niin mistäs perkeleestä se ketale tulee aamuyöstä? Kenties samoista puuhista, vai yövuorosta? Vituttaa moinen! Lukekaapa sanat ja miettikää. Vai jättääkä taiteilija kuulijalla tulkinnan varaa vai onko kyseessä vain taiteilijan lahjattomuus?

lauantai-iltana ravintolaan
oli tarkoitus lähteä juhlimaan
ottaa muutama olut vaan
ja tulla kotiin nukkumaan
ensin meit oli vaan Peku ja mä
sitten siihen tuli pari tyttöä
Peku tunsi ne, mutta minä en
niinpä tilasin yhden oluen

toiseen tytöistä tutustuin,
mutta siihen vaaleaan ihastuin
ja loppuillasta sanoin: "hei,
meille vai teille, kultasein?"
hän vastasi minulle silmilläin:
"juodaan nää ja lähdetään"
annoin ovimiehelle vitosen
koska olin niin iloinen

hän asui aika kaukana
aivan kaupungin laidalla,
mutta maksoin taksin tietenkin
koska herrasmiehet tekee niin
sitten mieleni rohkaisin
ja häntä hellästi suutelin
hän vei minut sisään lempemme pesään
ja sai minut onnesta sekaisin

aamuyöllä heräsin
lattialta vaatteeni keräsin
ja juuri kun joku tuli eteiseen
niin näin yöpöydällä sormuksen

sain sekunnin aikaa miettiä
jotakin sopivaa selitystä,
mutta katsoin parhaaksi kuitenkin
juosta niin kauas kuin jaksaisin
ja kilometrin ainakin
juoksin halki kaupungin
sitten pysähdyin ja pukeuduin
ja jatkoin kävellen kotiin

Thank god it`s monday

Maanantai on perkeleestä! Sen huomaa aina...ööö...maanantaisin. Mikähän tuota viikon ensimmäista päivää, varsinkin monelle ensimmäistä työpäivää oikein riepoo? Onko se keksitty syy vain yleistä vitutusta, epäonnistumista ja huonoa karmaa varten? En usko. Jokin siinä on, nimittäin aina kun tuona perkeleen päivänä johonkin ryhtyy, ei yleensä saa kuin tuhoa ja yleistä hämmennystä aikaan. Tai vaihtoehtoisesti ei saa mitään aikaan.

Kun puhutaan heti uutuudeltaan epäkuntoon menneistä laitteista tai koneista, puhutaan ns.maananatai päivän versiosta. Tämän myytin uskoo. Työpaikoilla motivaatio ei liene se korkein maanantaisin. Mutta eikös sama tilanne ole perjantaisin? Perjantaisin ollaan jo mieli ja puoli ruumista viikonlopussa, jolloin tarkkaivaisuus työhön ei ole korkeimmalla tasolla. Toisinsanoin, vain tiistai - torstai akseli on tehokkaimmat. Vai onko?
Henkilökohtaisesti koulussa tuntui, että oli vain kaksi päivää. Maanantai kesti torstaihin ja sitten tulikin jo perjantai.

Vuorotöissä ei maanantai päivillä ole merkitystä. On vain työpäiviä ja vapaapäiviä, ja seeman aloitus, eli se ensimmäinen aamu saattaa sattua vaikka sunnuntaille. Mutta jostain perkeleen syystä maanantai päivinä sattuu ja tapahtuu enemmän, mitä muina päivinä. Viimeksi eilen, ja viime maanantaina oli myös erinäistä ylimääräisiä ohjelmanumeroita muun uurastuksen ohessa.
On toki totta, että maanantaisin varsinkin tehdasmiljöössä vipeltaa tuona perkeleen päivänä jos minkäväristä kypärää ja johtajaa uusini "hyvine" ideoineen, mutta sekään ei selitä, miksi ainakin minun kohdalla maanantai on tuomittu, jo ennen kuin orjahaalarit saa niskaansa.

Tilannetta tuskin helpottaa, että siirtäisi maanantai tiistaille ja toisinpäin. Sitten olisi se tiistaikin pilalla. Vai olisiko järkevää yleinen tilipäivä, eli perjantai siirtää maanantaille?

Tänäänhän on jo tiistai, eli hyvää alkavaa päivää. Eilen tätä ei olisi pystynytkään kirjoittamaan...tiedättehän...maanantai.

Ja lopuksi vielä legendaarista Airdashia ja Thank god it`s monday. Pahoittelen kuvanlaatua. Tämä on joku rippaus tuosta 80-luvun konsertista maanantai -päivän vehkeillä.

Haikuja ja kaikuja keskikesän juhlasta

Iän karttuessa alkaa juhlista mennä hohto ja lankaa ei tahdo enää löytyä, josta sen fiiliksen saisi kiskaistua päälle. Ennenhän näitä vappuja ja juhannuksia odotti kuin kuuta nousevaa. En enää. Ikä tappaa.

Näitä juhannuksia on tullut vietettyä jos ja vaikka missä. Hauskaa kaiketi on ollut aina.
Nuoruudessa niitä ensimmäisiä väkijuomiin lähempää tutustumista tehtiin uimarannoila ja joissain nuorisotilojen välittömässä läheisyydessä.
Iän karttuessa niitä vietettiin myös Räiskössä, eli saaressa Kemin edustalla, tai oikeastaan Kemijoen edustalla. On suoranainen ihme, ettei kukaan hukkunut, nimittäin väliin se veneellä ajelu oli sitä luokkaa. Meinattiimpa sinne kerran unohtua pienellä porukalla koko kesäksi, ellei eräs Sössö olisi ollut viereisestä saaresta puunhaku reissulla.

Iso-Syötteen juhannukset olivat myös omalla tavallaan varsin mukavia, vaikka yleensä kovin kosteita. Niin sisäisestä kuin ulkoisesti. Harmi, että nekin autourheilu henkiset kekkerit ovat nyt ainakin hetkeksi historiaa, ellei uutta järjestävää seuraa löydy.

Kerran elämässäni olen tämän keskikesän juhlan viettänyt festareilla. Tämäkin hetken mielijohteesta, ja noin 15min. päätöksestä oltiinkin jo käkätin kohti Vaasaa. Kyseessä oli Rantarock -festivaali. Bändien takia sinne ei tullut lähdettyä, ja läpimärkänä telttailessa taisi tulla päätettyä, ettei meikäläistä enää festareilla nähdä, ainakaan telttamajoituksessa. Se reissu meni myös hirveässä tumussa, ettei vuorokauden ajat olleet enää hallinnassa. Bändejäkään ei tullut katseltua, eikä kieltämättä se discopaska oikein ole ollut se minun juttu koskaan, eikä tule olemaan. Hyvä reissu jokatapauksessa. Satoikohan sielläkin vettä?!?

Yksi juhannus on tullut vietettyä sorvinkin ääressä. Näin olin juhannuksen päänmenoksi suunnitellut nytkin, mutta toisinhan siinä kävi. Eipä mitään, nyt sitten ihmetellään mille aletaan, vai aletaanko millekkään. Olutta on nyt kuitenkin kylmässä, eli kai sitä pitää perinteitä siinä mielessä kunnioittaa.

Hyvää juhannusta! Älkää hukkuko, minäkään en ole vielä koskaan juhannuksenä hukkunut!

Ylisoittaja vailla vertaa

Tommy Lee:n ylisoittaminen pattereiden takana on pelkkää heilumista tähän äijään verrattuna. Eli tsekatkaapa rumpalia.

Potkupalloilua

Tovi on kulunut siitä, kun viimeksi kävin kotimaista pääsarjatason jalkapalloa, jos sitä siksi voi tässä maassa kutsua, ihan paikan päällä kentän laidalla ihmettelemässä. Taisi olla niitä Kemin palloseuran, eli edustusjoukkue tasolla edesmenneen Keps:in kulta-aikoja 80-luvulla.

Kun nykyinen Urho-Tv tarjoaa nyt ilmaispalveluna tätä kotimaista "herkkua", tiedän syyn, miksi en ole vaivaitunut edes paikallisten divari porukoiden pelejä Kemin Sauvosaaren hornankattilan aurinkokatsomoon seuraamaan. VAi vieläkö se sillä nimellä kulkee?
Itkun ja naurun sekaisin tuntein olen muutaman pelin nyt television välityksellä katsellut. Mitä vittua? Euroopan huippusarjojen päätyttyä, ja laadukkaaseen futikseen silmä tottuneena, on kotimaan tasoero jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää.
Kentät muistuttavat osalla paikkakunnista kesannolle jääneitä pottupeltoja. Keskialueen jälkeen vähintään neljäs syöttö menee naapurille. Tämäkin jo huippusuoritus.
Tiedä sitten, mistä se Copa Mundial puristaa, mutta miten voi olla, että sitä pelivälinettä ei edes saada kuoletettua. Tämähän opetettiin muistaakseni jo ensimmäisten harjoitusten aikana f-juniori tasolla?!
Ja johtuuko kenties kentän kunnosta, että näitä kumisaapaskierteitä näkee vielä(kin) aikuistenkin tasolla?!

Huolestuttaa. Tuntuu, että junioreille suunnattu palloliiton "kaikki pelaa" käytäntöä ja periaatetta käytetään myös kotimaisessa veikkausliigassa, perustuen aikas suureen pelaajien tasoeroon. Ja näiden tasokkaidenkin vai pitäisi kai sanoa tasokkaampien pelimiesten hyvät suoritukset hukkuvat pääsääntöisesti huonojen suorittamiseen. Se on kuin sementtitolpalle syöttäisi...herranjumala mitä hommaa!
Ja valitettavasti suurin osa näistä tasokkaamista pelaajista on vierastyövoimaa, eli ulkomaalaisia. Toki muutama kotimainenkin "huippu" pääsarjastamme löytyy, nimiä mainitsematta.

Kyllä suomalainen futis on kehittynyt, sitä en väitä. Mutta lapsen kengissä se on edelleen, verrattuna esimerkiksi Sveamammam vastavaan liigaan. Ihan pelillisesti ja yleisöstä fanikulttuuriin. Suomessahan pelejä käy seuraamassa kourallinen ihmisiä (se kolmas jätti maksamatta).
Fanikulttuuri Ruotsin maalla on tosi hienoa, puhumattakaan euroopan huippusarjoista. Laulua ja mölyä lähtee. Suomessakin tämä fanittaminen nostaa pikkuhiljaa päätään. Mitään fanaattista se ei vielä ole, mutta ne pakolliset seepralle heiniä syöttävät ovat vähitellen lehtereiltä poistumassa, ja joitain faniporukoita pelipaidoissaan ja huiveissaan alkaa olla jo varsin yleinen näky monella paikkakunnalla. Näistäkin valitettavan usein kolme laulaa, yksi ei muista sanoja ja yksi on sammunut. Eteenpäin se on kuitenkin tämäkin. Tämä kai kuitenkin johtuu suomalaisesta juroudesta.

Eipä hätää. Tänäänhän ne alkaa, nimittäin kuukauden kestävät joka neljäs vuosi järjestettävät jalkapallon MM-kisat. Maailman seuratuin urheilutapahtuma.
Nyt siis tämäkin penkkiurheilija napottaa sohvan nurkassa silmä kovana pelejä tuijottamassa. Tosin tulevat yövuorot hieman haittaavat tätä harrastusmuotoa, mutta ehtiihän noita seuraamaan. Samalla pitää yrittää bongata tuttuja katsomosta. Liuta kemiläisiähän Johannesburgiin huomenissa suunnistaa kisahulinaa ja otteluita seuraamaan.

Niin...mitäs perkele sitä juhannuksena? Kellä ja missä päin Suomea grilli lämpenee? Otan perheen mukaan ja väännän isot luuni sinne. piste.

Herrojen metkuja!

Taas on lyöty lyötyä. Hakattu mies maanrakoon. Juuri kun ajatus siitä, että juhannuksen saisi viettää työn puitteissa, se unelma siitä puhkesi työnantaja puolen ratkaisuun.
Oppisivat jo perkeleet päättämään. Ensin ilmoitetaan käymisestä, ja sitten ilmoitetaan ilmoitusajan viime metreillä, ettei tilanne sitä salli. Osa tehtaasta käy, mutta ei meidän osasto.

Täytynee siis ottaa nuo ylimääräiset lomapäivät rennosti. Noita kun ei vuorotyössä liiemmälti ole. Ainoa asia, mikä tässä pistää veren kiehahtamaan kotelossa on se, että asiaan olin tuudittautunut ja samalla olisin hieman saanut kohennettua edelleen kuralla olevaa talouttani. Olisi tuosta voinut jäädä jopa jotain sukanvarteenkin talvea varten, mutta kun ei niin ei. Tilanne kai stabilisoituu vasta syksyllä, kun se on jo raa`asti liian myöhäistä. Teen siis plus/miinus tuloksen, kuten tämän päivän paperiteollisuus suomessa.

Ymmärrän yskän. Sellun hinta on tällä hetkellä kova. Kuitupuun hinta on nousussa, mutta se ei mahdu pieneen päähäni, että kun tilauksia on noinkin paljon, että herrat työpaikalla eivät muista olleen sitten kulta-aikojen, miksi noita ei siiten ajeta pois. Euron kurssi, dollari...? Kai nämä sen tekevät, eli jonkun muun maan konserniin kuuluva tehdas kai nämä paukuttaa sitten ulos, koska koko suomen Ensoille on tehty sama päätös tämän tuotteen osalta.

Onneksi sellun hinta kuljee pääsääntöisesti käsikädessä paperin kanssa, että luulisi tämän piristyvän, mutta niin luulin nytkin. Kai se sitten on kannattamatonta, ainakin juhannuksena. Pistelee vain nämä herrojen metkut!

Työ tekijäänsä opettaa

Työhön opastus alkaa olla ohi, tai se siis on ohi. Koskaan ei kai voi tulla valmiiksi. Oppi on nyt käyty kahteen paikkaan, eli vanhaan tuttuun latojan tehtävään ja uutena massaosaston hoitajaksi, missä ollaankin paljolti yksin ja vastuu on toisenlainen. Köytännössa kuitenkin ammattinimike on prosessinhoitaja.

Latojan opastuksesta vastasi vanha tuttu. Juuri se samainen menninkäinen, jonka kanssa väännettiin jo toissa kesänä, mutta massankäsittelystä vastasi eri mies. Ainoa lajissaan kieltämättä hänkin, mutta ehkä jotain pientä tarinaa hänestä kesän myöhemmässä vaiheessa.

Tuo kyseinen massaosaston hoitajan paikka on työpaikkana helppo, ja palkka siellä sen mukainen. Minut kun on koulutettu nyt kahteen paikkaan, näkyy se myös tilinauhassa.
Tämäkös sitten herättää pientä närää vakituisissa massankäsittelijöissä. Aiheesta tai ei, 70 senttiä tunnille enemmän tekee vuositasolla tukun riihikuivaa, eli ymmärtänen yskän, mutta kelpaa minulle.
Työn kuvaan kuuluu mm. valtion rautateiden omistamien massavaunujen purkua, massalinja täyttöä trukilla ja prosessin ohjaus ja seuranta. Työtahti on varsin verkkainen, ja hommat saa hoitaa omaan tahtiin, kunhan ne hoitaa ja paperikoneet 1 ja 5 saavat raaka-ainetta. On muuten ainoa paikka Suomessa, missä yhden miehen vastuulla on 120-150 tonnia massaa per vuoro. Eli ei siellä auta mennä äkkiseltään tupeksimaan.

Jos jostain kumman syystä sinne kesäksi "joutuu", täytynee keksiä joku harrastus, koska aika hiljaista väliin on. Linjan täyttö n. kerran tunnissa johon kuluu rapia 10min. Ja sen verran syrjässä paikka on, että vaikka orastava erokoituinen onkin menossa, tarvitsee sitä kuitenkin töissä sitä sosiaalistakin kanssakäymistä. Ainoat kaverit siellä on nimittäin jänikset ja pulut.

Oli tai ei, niin tai näin. Tämän kierron aamut on nyt herätty ja sunnuntaina palaa sen kesävakanssin hommiin, eli menninkäisen kanssa lätkimään puitu hiomakiville.
Sen kunniaksi voisi tänään oluen tai kaksi tempaista kuiviin kitusiin.

PS. Jalometalli huhuissa kiertää nyt vahvasti Autopsyn ja D.R.I:in nimet. Tuo D.R.I kuuluisi ehkä mielummin Puntalan punk -festareille, oli se niiden parin levyn cross-over "rässikausi" sen verta huttua, että oksat pois. Mutta pikapuolinhan nuo loput esiintyjät julkaistaan ja päätökset sinne lähtemisestä täytynee tehdä vasta sitten.

Elämä on!

En ymmrärrä aina näitä kaikkia yhteiskunnan kiemuroita. Opintotuki kun maksetaan toukokuun alussa, seuraava tuki, eli kodinhoidontuen maksusuoritus on vasta kesäkuun lopussa. Näin siis se 221€ ja risat pitäisi riittää about 2kk. Helppoa. Ja kun asumistuki luonnollisesti lakkautetaan minun työllistymiseni takia, on mahdotonta maksaa vuokra.Ja kun kaiken paskan kukkuraksi minun aherrukseni Ensolla alkoi sopivasti palkkajakson viimeisenä päivänä, eli sain kokonaista yhden päivän korvauksen menetetystä vapaa-ajasta tilipäivänä.

Käännyin siis sosiaalitoimen puoleen. Tuon meidän kaikkien köyhien ylläpitäjään ja huolitsijaan. NOT!!! Vaikka olin epärehellinen, enkä kertonut työllistymisestäni, saimme valtavan summan rahaa. Kaikki ja kokonaista 24 €uroa ja 77 senttiä vielä päälle. Mihinkähän tämänkin rahan saisi kulutettua? Nyt on siis edelleen vuokra rästissä, ja kohta toinen. Onneksi juhannus vietetään työmaalla, joten sillekkin rahalle on jo käyttökohde valittu. Mielelläni olisin tuonkin rahan säästänyt syksyyn, koska opinnot jatkuvat, ainakin näillä näkymin silloin.

Paskassa kahlataan. Joskus syvemmällä, ja joskus matalammalla. Pääasia on, että kahlataan. Ei se näet tämä työntekokaan ole aina niin hyvästä, varsinkaan näin alkuunsa, ja toki tämä tästä vielä tasoittuu. Näin ainakin uskon, vaikkei nämä uskon asioita olekkaan.

Huomenna pitäisi pitää juhlat. Vanhempi tyttäreni saa mittariin 4vuotta. Itseasiassa tuo ikä tuli täyteen jo maanantaina, mutta luonnollisesti maanantai ei ole ehkä se parhain juhlapäivä. Tietenkin muistimme häntä kuitenkin jo tuolloin pienin lahjuksin.
Vaikka olen toitottanut, että vanhemuuten vuodet vierivät nopeammin, tuntuu tuo 4 vuotta kuitenkin ikuisuudelta.
Suoraan sanottuna tuosta lähtien on elämä mennyt kokoajan loivaa alamäkeä, joskin pientä nousua pohjalta on aina silloin tällöin ollut havaittavissa. Mutta se ei ole lapsen vika se. Ärsyttävän kliseistä ja menetyksensä menettänyt sanonta: Elämä on!, pitänee kutinsa.

Nyt siis saatana siivoamaan! Eihän sitä tiedä vaikka vieraat kurkistaisivat vaikka pesukoneen taakse! Tuo oli sitten sarkasmia, ettei jää kenellekkään epäselväksi. Vihaan kaikkia juhlia! Vihhaan vihhaaaan!!!

PS. Onko sitä jengiä lähössä Jalometalliin? Ajattelin, että vois tuossa kesäkuun aikana alkaa tilailemaan pilettejä ja hotelleja?!

Jos ei ole liikettä, ei ole elämää

Jääkiekon jokavuotiset MM-kisat on Suomen osalta taputeltu. Eilen tuli pataan Tsekiltä rankkareissa, ja suoraan puhuttuna, Tsekin tasavallan olisi pitänyt lyödä se naula arkkuun jo viimeistään toisessa erässä, mutta Tsekin tehottomuus, tuo Suomen kirous vuodesta toiseen piti lukemat tasan. Parempi voitti, ja sen ansaitsi.

Hyvää näissä kisoissa oli, että ne vanhat kiekkoikonit jätettiin uskaliaasti rannalle. Ja näistä ns.kovista nimistäkin ainakin Miettinen alitti riman ja reilusti. Tasan 0 -maalia. J.Jokinen nyt onneksi paransi loppua kohden, mutta se loppu tulikin sitten, kun ne tosi pelit alkoivat.

Mikä sitten tökkii? Vastaus on vuodesta toiseen sama. Keppi tärisee lapasissa, eikä ole sitä näissä kisoissa paljolti hehkutettua pelirohkeutta. Sankarin viittaa ei kukaan jaksa kantaa, vaikka halua onkin. Ja kun sitä viittaa yrittää väkisin sinne harteilla laittaa, saa sinne viitan sijasta apinan, joka näkyy tehottomuutena. Eli ei osuta edes tyhjiin.

Kaikesta huolimatta ja hyvää hakemalla postiivista oli, että uskallettiin ottaa niitä uusia naamoja, joita olympialaisten jälkipyykissä peräänkuulutin. Myönnettäköön, että välillä mm.Vatasta vietiin, kuin litran mittaa, mutta sanotaan, että Siperia opettaa. Korpikosski, Aaltonen ja Kontiola, eteenkin maalivahdit (kuten aina) vaikuttivat pirteiltä. Hahl, Santala ja Hytönen ovat mielestäni liian samankaltaisia duunareita, joita suomesta löytyy, mutta ei mielestäni niitä kaikkia tarvitse kisoihin ottaa. Kyseiset herrat eivat paljoa pisteillä mässäile. Ainakin yhden noista olisin jättänyt suosiolla (Santala, tuo Jalosen lempilapsi) rannalle ruikuttamaan.

Koko suomen peliä vaivasi tehottomuuden lisäksi väliin huono liike. Välillä taas peli pyöri, eteenkin Venäjä pelin ensimäisellä kympillä, mutta kun ei saada mustaa verkkoon, niin ei sitten saada. Tämä liikkeen puute korostui varsinkin eilen Tsekki pelissä. Tuntui, kuin olisi menty parkit päällä koko peli. Vai oliko se sittenkin vain Tsekin hyvyyttä, jossa käytettiin Suomen aseita Suomea vastaan?!

Ensi vuonna taas...valitettavasti. KISAT JOKA TOINEN VUOSI, sanon minä.

R.I.P Ronnie James Dio

Hevikääpiö on poissa! Mies joka tiettävästi keksi kennel -liiton merkin, eli etusormi pikkurilli yhdistelmän joka myös pirunmerkiksi lanseerattiin. Tervemenoa helvettiin Ronnie!

Miten maailma makaa?

Mexikon lahdella on öljykatasrofi, elintarvikeala lakkoilee ja siitä viimeisestä jauhelihapaketista tapellaan, kuin köyhät konsanaan keskiajalla ruuasta. Islannin konsonanttihirviö -nimellä varustettu tulivuori pössäyttelee maailmanlopun enteitä, ettei lentokoneet pysy taivaalla, tai ainakaan ne eivät sinne pääse. Kreikassa ei ole tajuttu painaa "hätä-seis" nappulaa ajoissa ja nyt koko eurooppa on taloudellisesti polvillaan. Myöskin armas kotimaamme osallistuu Kreikan pelastus talvoisiin miljadilla. Mistäköhän tämäkin raha on revitty? Todennäköisesti sekin on lainaa, joka on otettu kalliimmalla korolla, millä Kreikka sen ottaa suomelta. Ja näitä rahoja tuskin Suomi koskaan saa takaisin maalta, jonka metsurit saavat ulkotyön lisän. Miten Nerokasta! Suomi myöskin kirjoittaa kokoajan uudestaan jääkiekko historiaa. Tälle kertaa häviämällä Tanskalle. Näin maailma makaa vuonna 2010.

Mutta jokatapauksessa kotimaassamme on kaikki suhteellisesti katsottuna hyvin, lukuunottamatta väliin huonosti toimivaa rahallista sosiaalipalvelua, ja varsin höveliä maahanmuuttopolitiikkaa. Sosiaalitoimistohan palvelee kaikkia muita, paitsi rehellisiä, ja oikeasti taloudellista tukea tarvitsevia ihmisiä. Sosiaalitoimisto voitaisiin mielestäni siirtää suoraan viinakaupan viereen, tai sen pullon voisi saada suoraan toimiston luukulta. Loput rahat meneekin sitten niille, keillä kaikki on reilassa. On vain löydetty se porsaanreikä mistä se raha lypsetään, ja niitä on. Niitä vain en kuuliaisena kansalaisen käytä törkeästi hyväkseni, mutta sekin päivä voi vielä koittaa.

Maahanmuutto asioihin en sen kummemmin viitsi edes puuttua. Vaikkakin SDP on esimerkiksi aloittanut populismin jo ensi vaaleja varten, en silti menisi ihan noin absurdeihin kommentteihin, mitä Heinäluoma ja Urpilainen ovat mediassa tehneet. Toki se on jälleen kerran sitä toimittajien rivien välistä lukemista, missä on epäonnistuttu.
Mutta sananen niissä on asian tynkääkin. Kyllä mielestäni tänne tulevilla pitäisi olla samat lait, eli tämä Urpilaisen "maassa maan tavalla" pitänee paikkansa. Muutoin meillä kohta rangaistuskeinona käytetään kivityksiä, ja noitia poltetaan toreilla. Ei sentäs, mutta työn perässä tulevat toisaalta ymmärrän, koska Helsingin velliperseille ei siivoushommat kelpaa, eikä bussin pyörittäminen kiinnosta. Toisaalta en taas ymmärrä niitä nuoriamiehiä jotka varmasti selviäisivät entisessä kotimaassaan, ja se maa varmasti heitä myös tarvitsee. Ja mielestäni rikollista taustaa omaavat voisivat mennä vaikka Ahvenanmaalle. Perkelettäkö niitä pitäsi täällä hyysätä. Eiköhän niitä ole ihan omasta takaa. Eli oikeaa turvapaikkaa tarvitsevat ovat kyllä tervetulleita.

Niin tai näin. Suomi on kuitenkin vielä hyvinvointivaltio ja muutenkin maantieteellisesti helpohko paikka olla, jos ei hankeen paleltumista oteta huomioon. Tämäkin yleensä on vain väkijuomien aiheuttamaa. Pohjanmaalle ei myöskään kannata haukkua painia homojen lajiksi, eikä lappalaiselta kysyä, miltä se poron pimpero tuntuu.
Täällä ei tornadot pyöri, ei tulivuoret sulata jäätiköitä, eikä tuhkä peitä puolta suomea. Ei lymyö malaria juomavedessä, eikä mamba matele marjastajaa väijymässä syksyisessä metsässä. Eikä myöskään Osaman miehet istu metroissa ja lentokoneissa pommi vyötäisillä...ainakaan vielä. Sisällissodatkin taitavat olla taakse jäänyttä elämää, vaikka lievää taistolais -verta vieläkin ilmenee, jos ei muualla, niin ainakin meidäm kemiläisten monikansallisissa metsäyhtiöissä.

Olipa harvinaisen positiivinen postaus tällä kertaa. Huomenna aamuvuoroon, niin eiköhän sitä nillittämisen aihetta taas löydy. Jos ei allekirjoittaneelta, niin muilta kylläkin potenssiin 6.

Kuva arvoitus

Nimeä vasemmanpuoleinen tyyppi. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että oikeanpuoleinen on hänen "paras kaveri", ellei peräti "lempi ystävä"!

Top 100 levyt Nro 79: Iron Maiden - Number Of The Beast

Elettiin joulun alusaikaa 1986. Pieni varhaisteini kemiläisessä tehdastyöläisten lähiössä oli 11-vuotias koululainen. Kaverilta, tai oikeastaan kaverin isältä oli lainassa jotain, joka mullistaisi tämän pienen pojan elämän. Joululahjaksi saatu tupladekki mankka viimeistään ratkaisi asian. Enää ei tarvinnut harjoittaa kaiutin kaiutinta vasten hiiren hiljaisuutta vaativaa äänitystoimintaan, joka usein keskeytyi oven avaukseen, puhelimen pirinään (kyllä, tuolloin puhelimet pirisivät) tai Äidin syömään kutsuun.

Tämä vaikuttava äänitys oli Iron Maidenin Number Of The Beast vuodelta 1982. Jos levy muutti tämän pienen pojan elämää, niin eniten se kenties vaikutti metallin nykyiseenkin tilaan, siinä missä Metallican Puppets ja Slayerin Reign in Blood. Maiden vaikutteen kuulee lähes jokaisessa metalliorkesterissa jollain tapaa, myös näistä edellä mainituista. Puhutaan siis todellisesta klassikosta ja ennenkaikkea klassikko bändistä. Näinollen tästäkin on varmasti kaikki ylistyksen sanat sanottu ja varsinkin biisit loppuun soitettu.

Levy oli ensimmäinen missä Bruce Dickinson otti vokalistin vakanssin, ja josta oikeastaan alkoi koko Iron Maidenin marssi kohti maailman kenties suurinta metallibändiä. Tätä kesti aina vuoteen 1988, jolloin Seventh Son Of The Seventh Son ilmestyi, ja NWOBHM -genre Judas Priesteineen ja Saxoneineen joutui antamaan periksi Metallicalle, ja muille Trash -buumin bändeille. Seventh Sonin ja Beastin väliin mahtui Piece Of Mind, Powerslave, Live After Death live äänitys ja Somewhere In Time. Klassikoita kaikki, ja varmasti kaikki tällä listallakin.



Kappaleet: Number Of The Beast, Run To The Hills, Hallowed By Thy Name ovat vieläkin osa Iron Maidenin keikkasettiä, mutta miksipä ei olisi. Legenda -statusta kantavia biisejä on huono ottaa setistä poiskaan.
Tosin esim. Gangland ja The Prisoner olivat jostain syystä tuossa hamassa nuoruudessa suosikkeja. Johtuen kai, että rumpujen paukuttelu kiinnosti tuolloin suuresti. Ja kyseiset kappaleet alkavat rumpuintrolla.

Levyn nimen yhdeksi inspiraatioksi on nimetty eräs kolari, jonka albumin tuottaja Martin Birch ajoi. Birch nimttäin törmäsi nunnien pakettiautoon, ja auton korjaaminen maksoi yllättästi 666 puntaa. Vaikka tuohan nyt oli pelkkää sattumaa, syytettiin Maidenin ympäri maailmaa saatananpalvonnasta, kuinkas muutenkaan.

Nyt tämä samainen poika on kautta rantain jälleen koulussa. Tehdaslähiö on hiljalleen slummeutunut, asuinpaikka muuttunut, mutta monien musiikillisten mutkien kautta Iron Maidenia tulee vieläkin ajoittain kuunneltua, lähinnä nostalgian nostatus mielessä.
Viimeksi tämä levy soi vappuna, ja muutaman oluen antamalla voimalla se kuullosti pitkästä aikaa hyvältä, joskaa ei kovin tuoreelta. Alkaahan tämän äänityksestä olla jo 30-vuotta aikaa, ja 2012 ilmestymisestä tuo samainen ikä. Syntymäpäiviä odotellessa.

Kuulumisia

Lukukausi loppui, ennen kuin se kerkesi näemmä edes alkaa. Siltä se ainakin tuntui. Vuosi siis vilahti, mutta ei tällä kertaa ihan turhuuteen, poikihan se ainakin kesätöitä, jos ei muuta.

Mitä siis jäi käteen. Ei mitään yleissivistävää, eikä suuresti ammatillistakaan. Ainakaan mitään täysin uutta. Henkistä hyvinvointia nyt ainakin, ja yllättävää itsensä ylittämistä muutamissa aineissa. Esim Kemia, ja siihen liityvä matematiikka kaikkine perseilyineen. Kokonaisuutena koulumenestykseni yllätti myös, eli ylitin itseni. Sitä kai ole ehkä niin tyhmä, mitä luulisi ulkonäonnöllisesti katsottuna.
Fysiikan peruskurssi, kemiaa, laboratorio läträystä, teräksen valmistus, koneistusta ja tietenkin alaan liityvät aineet menivät siis erittäin hyvällä menestyksellä läpi. Mutta toki kesän työt lyhentää ensi lukukautta, ja todennäköisesti pidentää sitä luonnollisesti peräti seuraavaan vuoteen. Eli tämä elokuu vielä hikoillaan hiokkeen valmistuksen merkeissä. Mutta toivotaan nyt kuitenkin, ettei se vaikuta valmistumiseen. Rästejä on siis ainakin tiedossa heinähäkillinen.

Tänään tuli käytyä virallistamassa työsuhde. Lakoonisen perehdytyksen jälkeen annettiin nimikirjoitusnäyte, ja sitä vasten sai kulkuluvat. Ja kaikesta päätellen, vihdoin ja viimein myös hiomolle ollaan saatu ns. työsuhdelisä palkkaukseen. Ollaan siis poistuttu 60-luvulta ja vanhan Veitsiluodon aikaisista pykälistä ja vedetty kello oikeaan aikaan.

Ja kun tuota almanakkaa katsoo, niin näyttäisi se tämän päivämäärän kohdalla vappua. Eli kai se illalla pitää "simapullo" aukaista.

Pasi Rautiainen - The Legend

Moni ei ehkä tätä tiedä, mutta jalkapallo, tuo vihreänveran shakki on huomaamattani noussut suosikkilajikseni ohi jääkiekon. Lukuunottamatta NHL -kiekkoa, mikä onkin periaatteessa eri peli, mitä täällä vanhalla mantereella. Suomalainen jalkapallo (potkupallo) ei kylläkään kiinnosta kiven vertaa.

En nyt ala puhumaan tässä lajin hienouksista, mutta tässä muutamien vuosien aikana suomalaiseenkin mediaan on onnistuttu löytämään varsin värikkäitä persoonia. Kaikki muistavat, ja tai ainakin ovat kuulleet valmentaja/kommentaattori Pasi Rautiaisesta, tuosta pörrötukkaisesta moottoriturvasta, jonka tajunnanvirta ohittaa välillä painokelvollisuuden. Tässä pari sitaattia miehen "kommenteista". Varsin suorapuheinen mies, ja onpa hän suorissa lähetyksissä luvannut yhtä ja toista, ja kävelyksi ja pyöräilyksihan se on mennyt (studiosta kotiin Porvooseen). Jalkapalloon vihkiytymättämänkin kannattaa tutustua. Tietenkään nämä eivät näin luettuina ole kovinkaan hauskoja, mutta anyway..

" Katsellesani peliä meinasi mulla mennä bratwurstit väärään kurkkuun. Se oli karmeaa katseltavaa. Se peli oli kuin gasellit vastaan norsut. Jos joku nauraa Miguli Kottilan käänöksille, niin ne ovat vielä elastisia moottorivenekäännöksiä Janckeriin verrattuna. Mies kääntyi kuin autolautta!"

"Tuo Eto'o on kyllä vahva vääntämään. Tuollaista siitä tulee kun on pikkupojasta asti kipaissut noutamaan kaivolta äidille vettä 9km päästä."

"Jos miehen nimi on Trabelsi niin ei kai siitä muuta ole ku harmia"

Ei,ei, ei.. Kyllä nämä jätkät on harjoitelleet ja tehneet kotiläksynsä. Ei siihen tarvita mitään mustaa
voodoo-pappia seisomassa munanpäällään.."

"Mestareiden liigassa tuli nähtyä Rüstun otteita useastikin 2000-luvun alkupuolella, mutta ennen kisoja olin varma että tämä herra on jo nykyisin myymässä mattoja Istanbulin basaareissa".

"Se lääkäri (Hans-Willem Müller-Wohlfarth) tuntee mun kropan salaisuudet paremmin kuin mun vaimo Päivi. Ja herranjestas, me ollaan oltu yhdessä kohta 30 vuotta."-

Simolle tuli pientä takapakkia ja Andreasenista pitää kysyä Casagrandelta (TPS:n toimitusjohtaja), voin antaa numeron. Viimeinen tarina oli se, että MYPA-pelin jälkeen hän lähti Tanskaan. Sitten mulle sanottiin, että se lähtee gimmafrendinsä kanssa etelään. Se varmaan pamputtaa muijaansa jossain Mallorcalla. Mutta eihän se ole tehnyt kuin viisi maalia meille.

"Sori, että mä tulen tähän väliin. Juhliiko ne Euroopan mestaruutta vielä? Mä luulin, että se turnaus oli saatana loppu. Vai jatkuuko se vielä?"

"Sitten mitä mä en tajunnu saatana. Mä luulin, ettei Suomi saanut pinnan pinnaa mutta ne vissiin voitti koko EM:n kun saivat palkintoja. Mulla oli kutina, ettei tullut voittoja. Niinhän se oli sähköteknikkojen hiihtoskaboissakin kuusivuotiaana kun oli kolme osallistujaa ja jäin aina kolmanneksi niin kyllä mäkin siitä aina jonkun lusikan sain".

"Heinikankaan "Jallusta" on yöllä tullut tyttölapsen isä. Wayne Brown sai kaksi päivää sitten tyttöystävänsä Lontoosta tänne. Eilen hän ei ollut terävimmillään luonnollisista syistä, mutta tänään oli jo pikkuisen terävämpi".

Mietitään kuka veti silloin joukkuetta? Nenä-Thompson. Itse muistat seiskyt luvulta, Thompson kuulu itse siihen luunmurskaaja/lanausosastoon. Eihän hän mee Littii opettaan ulkoteräsyöttöö, hän ei edes tiedä mikä on ulkoterä."

"Paineita ja paineita! Paineita on siinä vaiheessa kun hyppää vaimon kanssa sänkyyn ja Pikku-Pasin pitäis alkaa suorittaan."

Eve: " Pasi, mitä mieltä olet Pablo Aimarin peliesityksestä"?

Pasi: "No onhan toi Aimar aikamoinen tarhapöllö. Ei tolla varmaan baarin pääsis. "

"...kyl sä Matti tiedät sen tunteen kun mustaa miestä tulee edestä ja takaa"

"Miehellä on vasen jalka vain seisomista varten"

Yms yms. Jokatapauksessa supliikkimies, ja juuri tällaisia persoonia pitäisi olla Suomen urheilussa enemmän. Harmi, että niitä parhaimpia Rautiaisen lohkaisuja en enää muista, enkä niitä tähän hätään netin syövereistä löyrtänyt.
Mutta vielä paremmaksi laittaa selostaja Tuomas Virkkunen, mutta siitä vaikka ensi viikolla.

Kesäksi saareen

Facebookissa on olemassa ryhmiä joihin voi liittyä, mukamas kannatuksen vuoksi. Osa turhempia ja osa sitäkin turhempia. Yksi ryhmä inhoaa kaikkia, joilla koskaan ole asiat hyvin. Hyvä ryhmä, sillä itsehän henkilökohtaisesti kuulun tuoin ryhmän vastapuolelle, toistaiseksi. Vai muistaako joku, milloin tähän risukasaan olisi käynyt edes häivähdys tuosta taivaalla loistavasta tulipallosta? Tuskin muistaa.

Mutta vapun jälkeen voinen loikata vastapuolelle, ja tästä ei Merisalolla ole olemassa nauhoja, kuten eräässä Tiuran tapauksessa, sillä näyttää vakavasti siltä, että kesällä ei tarvitse sittenkään kylkeä tuon tulipallon loisteessa grillata, nimittäin saari kutsuu. Tarkemmin sijainti on Veitsiluoto, ja Hiomo. Eli ns.mekaanisen massan valmistus.

Niinkuin tyypillistä, niin haetaan hakemalla ne varjopuolet tästäkin paisteesta. Paikka on sama, missä jo toissa kesänä ahkeroin. Ja mikäli paikan kymppiä on uskominen, on "hyvällä" tuurilla vuorokin sama, eli sen hassun näköisen tonttu-ukon kanssa työskentely siis jatkuu. (Tästä menninkäisestä voi lukea kesän 2008 plörinöistä).
Myös huonoa tuuria oli siinä, että minun työhalukkuudesta oltiin kiinnostuneita myös paperikone 1:ellä, mutta nopeat elävät, enkä tätä tiennyt haastatteluun lupautuessani. Opintoja silmällä pitäen, olisi ollut hyvä nähdä saaren toimintaa tuoltakin kantilta.

Mutta samapa tuo. Pääasia on, että ON töitä, vaikka vain 4kk.

Opintojen rintamaltakin kuuluu pelkästään positiivista. Perusosaamisen näyttötutkinto hujahti läpi, ja vielä kiitettävällä arvosanalla. Mainittavaa on, että näin ei ole opettajan mukaan monesti tapahtunut.

Nyt sitten vain odotellaan, mikä paikka tai mikä kodinkone hajoaa. Näin yleensä käy, kun töihin pääsee. Auto pitänee huoltaa ainakin ensi töiksi. Jos tuota koslaa voi enää edes autoksi kutsua.

PS. Mika "The Darkest side of" Jurmu. Se Nihilistin levy löytyy Spotifysta, mutta voin toki lähettääkkin biisejä. Kerrot vain mitä.

PS2. Nyt olutta kylmään ja kurkusta alas.

Ei sittenkään niin omaperäistä

Fist:in ja Panteran levyn kansissa on jotain samaa. Fist julkaisi tämän levyn 1982 ja Pantera kymmenen vuotta myöhemmin. Sattumaako?

Videot viikonlopuksi

Alkuun heti pimppiheviä, muistaakseni Tanskasta. Pretty Maids, joka jäi ameriikan hiuslakan tuoksuisten kollegoiden jalkoihin, mutta enemmän tämä taitaa erästä Helloweenia muistuttaa. Mutta hitti suoraan 80-luvulta. Karu meininki.



Uutta Finntrollia. Mukavaa kaljoittelu musiikkia edelleen, mutta kieltämättä tästä on jo hohto pois. Osasyynä nyt ainakin se, että näitä samantyylisia rallatuksia viljeleviä bändejä on syntynyt kuin sieniä sateella. Saksasta yllättäen. Mutta...



Naiset viimeisenä!! Tämä vain sen takia, että tässä on akka ratissa, eli äänijänteita kurittaa nainen skeban kera. Support! Näitähän ei paljoa tämän suunnan musiikissa ole. Mutta ihmetelkää. Darkened Nocturn Slaughtercult