Tapaus Triptykon

Aluksi: Tämä ei yritä olla levyarvostelu!
Tom Gabriel Fischer on kumma heppu. Kaikki mitä hän on tehnyt, on jälkeenpäin muuttunut jonkinlaiseksi metallin klassikoksi. Hellhammer ja sitä seurannut Celtic Frost näin etunenässä. Myöhemmin Celtic Frost hajosi sen muututtua lirkutukseksi, mutta vain kootakseen rivinsä uudestaan mahtipontiseen ja omalla tavalla yliarvostettuun Monotheist levyyn. Sen jälkeen mantiin pillit taas pussiin.
Tästä pari vuotta, ja Mr.Fischer ilmoitti, että jälleen on taas pumppu kasassa, mutta tällä kertaa nimellä Triptykon. Herra ilmoitti myös, että tämä nykyinen orkesteri olisi jatkumaa Celtic Frostin Monotheist levylle.
Tässä vaiheessa olisi kai pitänyt kellojen soida. Hälytyskellojen.

Osittain hyvän tumman puhuvaa maalailua sisältävän Monotheistin jälkeen Triptykonin ja Fischerin "taide" on mutkittelematta ilmaistuna aivan järjetöntä paskaa!!! Hetkensä siinä on, mutta ei helvetti.
Toki kriitikothan ovat mielissään, onhan kyseessä Tom Gabriel Fischer jolla on Midaksen kosketus.
Se kosketus on nyt poissa, sanokaat mitä hyvänsä. Paskaksi se on muuttunut.

Homma pointti on tämä. Minua vituttaa! Minua vituttaa tämä kriitikoiden paskan syöttäminen. Kun artistin tavara on jopa hieman uskaliasta ja tavallisesta poikkeavaa, yltyy kriitikko kehumaan sitä hienoksi taiteeksi, jota se ei mitä todennäköisimmin edes itse ymmärrä. En ymmärrä minäkään.
Mutta kun se on ex-Celtic Frostia, niin sen täytyy olla hienoa ja mahtavaa. Paskaa se on, siitä ei päästä mihinkään. Ja kaiken kukkuraksi tämä Triptykon juhlii keikoilla vanhoilla Celtic Frost klassikoilla. Ymmärrettävää, sillä onhan ne Fischerin käsialaa suurimmaksi osaksi, mutta jos veivataan vanhan suuren veisuja eri nimellä, ei ilmeisesti omaan taiteeseen luotto ole vielä uomissaan.

En taaskaan tajua mikä minuun iski, mutta ei ne Triptykonin biisit ole missään nimessä 10/10 arvoisia. Jos taiteiljia tekee ratkaisun johonkin uuteen ja sotkee sormensa sontaan, se ei välttämättä ole se oikea ratkaisu, kuten kriitikot aina väittävät. Celtic Frostin Cold Lake 1988 (tästä ei todellakaan tullut klassikkoa, eikä tule) oli hirveää kuraa. Hellhammerin tuotanto, joka oikeastaan nousi klassikko asemaan vasta parikymmentavuotta sen hajoamisen jälkeen oli varsin mukiinmenevää ja on sitä vieläkin. Celtic Frost oli rautaa parin ensimmäisen levyn verran, mutta aina se ei onnistu!
Tämä samainen Tom Gabriel Fischer kielsi muuten koko Hellhammer orkesterin aikoinaan, koska tuolloin kriitikot lyttäsivät sen täysin. Nykyään hän taas ilmoittaa sen olevan taidetta, jota ei aikanaan ymmärretty. Tom Gabriel Fischer teki tässä vaiheessa itsestään totaalisen myötätuuleen pyllistelevän idiootin.

Tässäpä pieni näyte uudesta biisistä videon muodossa. Ei se tämäkään häävi ole, mutta varmasti kyseisen "taiteilijan" uuden joukon parhaimpia.