HAUSKAA VAPPUA NYT KUITENKIN!!!
PS: Saako vappua juhlia, jos työt alkavat vasta 5.5?!
lauantaina, huhtikuuta 30, 2011
Wappu!
Työläisten juhla on täällä taas. Tarkoituksena oli etsiä tähän kuva vanhasta Pahkasiasta, jossa kyseltiin, että tietävätköhän nämä vesimahat, että suomessa on vappu, mutta sitä ei kuitenkaan suurtenkaan etsintöjän kautta löytynyt.
HAUSKAA VAPPUA NYT KUITENKIN!!!
PS: Saako vappua juhlia, jos työt alkavat vasta 5.5?!
HAUSKAA VAPPUA NYT KUITENKIN!!!
PS: Saako vappua juhlia, jos työt alkavat vasta 5.5?!
tiistaina, huhtikuuta 26, 2011
Kuulumisia
Niitä on sekä huonoja, erittäin huonoja ja hyviä(kin). Hyväksi voidaan kai laskea se, että tämä pääsiäinen on jälleen lusittu. Se olikin varsinainen kärsimysnäytelmä, niinkuin se oli siinä eräässä satukirjassa.
Ensiksikin hajosi digiboksi, tallentava sellainen. Varalle löytyi kuitenkin varsin nopeasti uusi - kiitos Facebookin. Kerrankin, kun olisi ollut sopivaa saumaa katsoa kaikkea paskaa, mitä sinne boksin kovalevylle on upottanut, niin se saatanan saha päättää leikata kiinni. Eniten mielipahaa tämän laitteen leveäminen aiheutti kuitenkin perheen pienimmille, koska lukuisat lastenohjelmat häipyvät bittiavaruuteen.
Seuraava hajosikin sitten Playstation 3. Eli kun television katselulta olisi välttynyt, niin olisi ollut aikaa tuhlata aikaa hakkaamalla typeriä pelejä, mutta eipä onnistunut tämäkään. Nimittäin suhteellisen tuore laite otti lopputilin.
Eli varsin mukavaa oli koko pääsiäinen, tai pääsiäisen illat kaikenkaikkiaan.
Tuosta tulikin mieleeni, kuinka jollain tapaa riippuvainen tämän päivän ihminen on kaikista turhista vempaimista ja arjesta virtuaalisesti pois vievistä härveleistä.
Näin valitettavasti maailma makaa. Ennen minun kaltaistani entistä urheilijaa vitutti, kun ulkona satoi vettä, ettei päässyt kentälle nahkakuulaa potkimaan, niin vastoin tämän päivän nuori on valmis puhdistamaan korvansa aseella, jos ei matkapuhelimella pääse internettiin.
Mitenhän tämänkin joskus selittää omille lapsille. Siis sen, että ennen ei ollut tietokoneita ja televisosta näkyi vain 4 kanavaa, joista ainoastaan kahdessa puhuttiin kotimaista kieltä. Huh huh!
Positiivisia asiota ei siis kauheasti ole. Paitsi se, että 12.4 sain koulusta paperit kouraan ja valmistuin siis hieman etuajassa. Hyvä kuitenkin näin. Eli saan jopa pari viikkoa olla työttömänä työnhakijana. Jippii ja hurraa! Nyt on kuitenkin niin, että rahaa ei tipu mistään ennen ensi kuun puolta väliä. Näin toimii byrokratia, jonka olen jo haukkunut täälläkin, joten en jaksa enää palata niihin asioihin.
Vedän siis nyt hieman lonkkaa muutaman päivän. Tosin huomenna käyn (jälleen) Stora Enson ns.infotilaisuudessa, että opin (taas) talon tavoille. Samapa tuo, koska tuosta saa palkan.
ENKÄ KOSKE MIHINKÄÄN RATAKISKOA TEKNISEMPÄÄN LAITTEESEEN!!!
Ensiksikin hajosi digiboksi, tallentava sellainen. Varalle löytyi kuitenkin varsin nopeasti uusi - kiitos Facebookin. Kerrankin, kun olisi ollut sopivaa saumaa katsoa kaikkea paskaa, mitä sinne boksin kovalevylle on upottanut, niin se saatanan saha päättää leikata kiinni. Eniten mielipahaa tämän laitteen leveäminen aiheutti kuitenkin perheen pienimmille, koska lukuisat lastenohjelmat häipyvät bittiavaruuteen.
Seuraava hajosikin sitten Playstation 3. Eli kun television katselulta olisi välttynyt, niin olisi ollut aikaa tuhlata aikaa hakkaamalla typeriä pelejä, mutta eipä onnistunut tämäkään. Nimittäin suhteellisen tuore laite otti lopputilin.
Eli varsin mukavaa oli koko pääsiäinen, tai pääsiäisen illat kaikenkaikkiaan.
Tuosta tulikin mieleeni, kuinka jollain tapaa riippuvainen tämän päivän ihminen on kaikista turhista vempaimista ja arjesta virtuaalisesti pois vievistä härveleistä.
Näin valitettavasti maailma makaa. Ennen minun kaltaistani entistä urheilijaa vitutti, kun ulkona satoi vettä, ettei päässyt kentälle nahkakuulaa potkimaan, niin vastoin tämän päivän nuori on valmis puhdistamaan korvansa aseella, jos ei matkapuhelimella pääse internettiin.
Mitenhän tämänkin joskus selittää omille lapsille. Siis sen, että ennen ei ollut tietokoneita ja televisosta näkyi vain 4 kanavaa, joista ainoastaan kahdessa puhuttiin kotimaista kieltä. Huh huh!
Positiivisia asiota ei siis kauheasti ole. Paitsi se, että 12.4 sain koulusta paperit kouraan ja valmistuin siis hieman etuajassa. Hyvä kuitenkin näin. Eli saan jopa pari viikkoa olla työttömänä työnhakijana. Jippii ja hurraa! Nyt on kuitenkin niin, että rahaa ei tipu mistään ennen ensi kuun puolta väliä. Näin toimii byrokratia, jonka olen jo haukkunut täälläkin, joten en jaksa enää palata niihin asioihin.
Vedän siis nyt hieman lonkkaa muutaman päivän. Tosin huomenna käyn (jälleen) Stora Enson ns.infotilaisuudessa, että opin (taas) talon tavoille. Samapa tuo, koska tuosta saa palkan.
ENKÄ KOSKE MIHINKÄÄN RATAKISKOA TEKNISEMPÄÄN LAITTEESEEN!!!
tiistaina, huhtikuuta 19, 2011
Tuli iso jytky!
Otetaanpa heti alkuun tämä.
Ja tämän jälkeen voin kertoa, että EN omista PerSujen puoluevaltakirjaa, ENKÄ äänestänyt menneissä vaaleissa kyseistä puoluetta, ja enkä olisi äänestänyt.
Se mikä pistää nyt vituttamaan, on ihmisten valitus. Äpinät tyyliin: "Markka tulee takaisin", "Kaljaveikot pääsi äänestämään" ja "Kekkonen kaivettiin haudasta" kertoo aika paljon äpinöitsijästä itsestään ja heidän politiikan tajustaan. No, ymmärrän asioiden kärjistämisen. Ihminen on siinä hyvä, jos jokin ei miellytä.
Perussuomalaisten toiminnan, aivan kuten kaikkien puolueiden perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Tuota...en nyt oikein malta olla kysymättä, mikä noissa arvoissa nyt niin ihmisiä nyppii?
Oletettakoon, että PerSuja, (eli muutosta) vastustavat tiettyjä teesejä, mitä puolue ajaa takaa. Esimerkiksi Soini on ilmoittanut maahanmuuttopolitiikan pysyvän ennallaan, johon on myös itse tyytyväinen. Puolue tosin ajaa tiukempaa linjaa, mitä minäkin kannatan. Rikolliset rajalta takaisin ja se "turismi" on kitkettävä pois. Oikeasti hädässä olevat etusijalle, eli lähinnä naiset ja lapset. Tämä kai on ihan järkeenkäypää, eikä tee tästä yhtään takapajulampaa maata, mitä se on nyt. Ja selvennettäköön, että PerSuissa on töissä jopa vastaanottokeskuksissa työskenteleviä ihmisiä, eli eivät kaikki ole näitä Halla-Ahoja. Ja olisiko niin, että tälläinen ihminen tietää jopa näistä asioista enemmän?
Abortti asia oli taas Soinin oma kanta. Ei puolueen. Soinihan on käsittääkseni katollinen.
Loppupeleissä puolueella on vain kaksi yhteistä kantaa. Pakkoruotsi ja EU tukipakettien leikkaus. Eli lievää repeämistä on puolueen sisällä havaittavissa.
Enkä oikein muutenkaan jaksa uskoa, että tämä puolue mikään kovin yhteinäinen on tulevaisuudessakaan, koska puolueen nimikin on - perussuomalaiset.
Uskon myös, vaikka nämä eivät uskon asioita olekkaan, että loikkareita tullaan näkemään, vaikka tietyillä ehdokkailla on mustaa valkealla siitä, että remmissä pysytään 4 vuotta. Juridisesti tämän lappunen ei kuulemma mitään velvoita. Epäilenkin, että puolueen suurta nostetta ja hypeä käyttivät monet ehdokkaat haikäilemättömästi hyväksi. Se on perussuomalaista toimintaa ja Keskustalta opittua politiikan tekoa.
Jos vaalitulos kertoo vain ihmisten huonosta olosta, niin eikö silloin olla retuperällä. Nämä vaalithan olivat ns.protestivaalit. Muutosta on siis tapahduttava, tuli se sitten PerSujen tai muiden puolueiden taholta. Vanha peli ei kertakaikkiaan kansan mielestä enää vedellyt kaikilla pyörillä.
Vaikka tässä on pientä populismin makua, niin tuntuu siltä, että tämän "jytkyn" myötä kansalaisilla palasi usko vaaleihin ja ehkä jopa demokratiaan. Se, että se "kaljaveikko" voi vaikuttaa asioihin, teki suomalaiselle perus mentaliteetille varmasti pelkästään hyvää.
Muistetaan nyt kuitenkin se, että valta on edelleen demareilla ja Kokoomuksella, eli ei tätä nyt voi miksikään kansallis-sosialismin nousuksi ja kansankiihotukseksi voi vielä verrata, vaikka tässä tietyllä tapaa jo äsken mainittu populismi vahvasti tuoksahti.
Eli pidetäämpa nyt ne ääliömäiset mölyt mahassa ja olkaa huoleti. Junat eivät kulje vielä kohti Puolaa. Enempi minä olisin huolissani, jos täällä punikit tai vihreät pitäisvät valtaa. Kansa on siis puhunut ja neljän vuoden päästä ollaan viisaampia. Ei tämä aikakaan voi huonommaksi mennä.
Ja tämän jälkeen voin kertoa, että EN omista PerSujen puoluevaltakirjaa, ENKÄ äänestänyt menneissä vaaleissa kyseistä puoluetta, ja enkä olisi äänestänyt.
Se mikä pistää nyt vituttamaan, on ihmisten valitus. Äpinät tyyliin: "Markka tulee takaisin", "Kaljaveikot pääsi äänestämään" ja "Kekkonen kaivettiin haudasta" kertoo aika paljon äpinöitsijästä itsestään ja heidän politiikan tajustaan. No, ymmärrän asioiden kärjistämisen. Ihminen on siinä hyvä, jos jokin ei miellytä.
Perussuomalaisten toiminnan, aivan kuten kaikkien puolueiden perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Tuota...en nyt oikein malta olla kysymättä, mikä noissa arvoissa nyt niin ihmisiä nyppii?
Oletettakoon, että PerSuja, (eli muutosta) vastustavat tiettyjä teesejä, mitä puolue ajaa takaa. Esimerkiksi Soini on ilmoittanut maahanmuuttopolitiikan pysyvän ennallaan, johon on myös itse tyytyväinen. Puolue tosin ajaa tiukempaa linjaa, mitä minäkin kannatan. Rikolliset rajalta takaisin ja se "turismi" on kitkettävä pois. Oikeasti hädässä olevat etusijalle, eli lähinnä naiset ja lapset. Tämä kai on ihan järkeenkäypää, eikä tee tästä yhtään takapajulampaa maata, mitä se on nyt. Ja selvennettäköön, että PerSuissa on töissä jopa vastaanottokeskuksissa työskenteleviä ihmisiä, eli eivät kaikki ole näitä Halla-Ahoja. Ja olisiko niin, että tälläinen ihminen tietää jopa näistä asioista enemmän?
Abortti asia oli taas Soinin oma kanta. Ei puolueen. Soinihan on käsittääkseni katollinen.
Loppupeleissä puolueella on vain kaksi yhteistä kantaa. Pakkoruotsi ja EU tukipakettien leikkaus. Eli lievää repeämistä on puolueen sisällä havaittavissa.
Enkä oikein muutenkaan jaksa uskoa, että tämä puolue mikään kovin yhteinäinen on tulevaisuudessakaan, koska puolueen nimikin on - perussuomalaiset.
Uskon myös, vaikka nämä eivät uskon asioita olekkaan, että loikkareita tullaan näkemään, vaikka tietyillä ehdokkailla on mustaa valkealla siitä, että remmissä pysytään 4 vuotta. Juridisesti tämän lappunen ei kuulemma mitään velvoita. Epäilenkin, että puolueen suurta nostetta ja hypeä käyttivät monet ehdokkaat haikäilemättömästi hyväksi. Se on perussuomalaista toimintaa ja Keskustalta opittua politiikan tekoa.
Jos vaalitulos kertoo vain ihmisten huonosta olosta, niin eikö silloin olla retuperällä. Nämä vaalithan olivat ns.protestivaalit. Muutosta on siis tapahduttava, tuli se sitten PerSujen tai muiden puolueiden taholta. Vanha peli ei kertakaikkiaan kansan mielestä enää vedellyt kaikilla pyörillä.
Vaikka tässä on pientä populismin makua, niin tuntuu siltä, että tämän "jytkyn" myötä kansalaisilla palasi usko vaaleihin ja ehkä jopa demokratiaan. Se, että se "kaljaveikko" voi vaikuttaa asioihin, teki suomalaiselle perus mentaliteetille varmasti pelkästään hyvää.
Muistetaan nyt kuitenkin se, että valta on edelleen demareilla ja Kokoomuksella, eli ei tätä nyt voi miksikään kansallis-sosialismin nousuksi ja kansankiihotukseksi voi vielä verrata, vaikka tässä tietyllä tapaa jo äsken mainittu populismi vahvasti tuoksahti.
Eli pidetäämpa nyt ne ääliömäiset mölyt mahassa ja olkaa huoleti. Junat eivät kulje vielä kohti Puolaa. Enempi minä olisin huolissani, jos täällä punikit tai vihreät pitäisvät valtaa. Kansa on siis puhunut ja neljän vuoden päästä ollaan viisaampia. Ei tämä aikakaan voi huonommaksi mennä.
perjantaina, huhtikuuta 15, 2011
Uurnille(kko)?
Taas on se aika, että kansalaisvelvollisuudet kutsuvat, tai kutsuisvat jos jotain selkenisi. Puhun siis eduskuntavaaleista ja siitä äänestämisen vaikeudesta.
Vaikeutta ei sinällänsä aiheuta ehdokas, koska yleensä tyhmänä äänestän puoluetta. Nyt vaikeuden aiheuttaa puolue, koska en periatteessa kannata kumpaakaan puolta, vai pitäisikö sanoa, että kannatan molempia. Olenko siis perussuomalainen, eli persu?!
Moni ihmettelee persujen marssia gallupeiden kärjessä. Minä en. Ihmettelen sen sijaan sitä, miten joku keskusta jyllää viimevuosien vaaliraha sotkujen käryissä edelleen kärkipuolueena. Eli ei perussuomalaisten kannatus johdu tästäkään.
Persuilla on varsin hyviä pointteja vaalilupauksissaan, jotka yleisimmin jääkin aina mutinoiksi tuuleen. Ja oikeastaan on aika junttia äänestää persuja. Vai onko?
Tosin lupaukset ovat hyvät muillakin, mutta tätä rahan kylvämistä muihin maihin en edelleenkään ymmärrä. Onko siihen mitään järkevää perustetta, että Kreikan perseily saattaa maksaa meille veronmaksajille yhden miljrdin, eli viidesosan Roope Ankan rahoista.
Tässä touhussa ja vaalipaneeleita kuunnellessa ihmetyttää muutenkin, että mietitään ja väitellään enemmän Portugalin ja euroopan asioita, kun oma maa on kainaloita myöden suossa. Olisiko aika tuijottaa vaihteeksi omaan napaan?
Mitä siis äännestää? Kenties jopa Muutos 2011 -puoluetta?! Tuskin, mutta parin päivän takaisen maahanmuutto porukan hakkaaman kaverin takia kyllä. Käydä nyt viattoman töistä palaavan miehen kimmppuun. Mikä vittu näitä mamuja saatana vaivaa? Ja tässä pitäisi olla suvaitsevainen ja ymmärtää heidän ahdinkoa. On tuo ymmärrys ollut koetuksella pitkän aikaa.
Taidan siis rustata kirkkoveneen lipukkeeseen...tai enpä sittenkään. Saattavat luulla, että ääneni menee kristillisille. Eli jos nukkuisi nämäkin vaalit.
Hyvää vaaliviikonloppua!
Vaikeutta ei sinällänsä aiheuta ehdokas, koska yleensä tyhmänä äänestän puoluetta. Nyt vaikeuden aiheuttaa puolue, koska en periatteessa kannata kumpaakaan puolta, vai pitäisikö sanoa, että kannatan molempia. Olenko siis perussuomalainen, eli persu?!
Moni ihmettelee persujen marssia gallupeiden kärjessä. Minä en. Ihmettelen sen sijaan sitä, miten joku keskusta jyllää viimevuosien vaaliraha sotkujen käryissä edelleen kärkipuolueena. Eli ei perussuomalaisten kannatus johdu tästäkään.
Persuilla on varsin hyviä pointteja vaalilupauksissaan, jotka yleisimmin jääkin aina mutinoiksi tuuleen. Ja oikeastaan on aika junttia äänestää persuja. Vai onko?
Tosin lupaukset ovat hyvät muillakin, mutta tätä rahan kylvämistä muihin maihin en edelleenkään ymmärrä. Onko siihen mitään järkevää perustetta, että Kreikan perseily saattaa maksaa meille veronmaksajille yhden miljrdin, eli viidesosan Roope Ankan rahoista.
Tässä touhussa ja vaalipaneeleita kuunnellessa ihmetyttää muutenkin, että mietitään ja väitellään enemmän Portugalin ja euroopan asioita, kun oma maa on kainaloita myöden suossa. Olisiko aika tuijottaa vaihteeksi omaan napaan?
Mitä siis äännestää? Kenties jopa Muutos 2011 -puoluetta?! Tuskin, mutta parin päivän takaisen maahanmuutto porukan hakkaaman kaverin takia kyllä. Käydä nyt viattoman töistä palaavan miehen kimmppuun. Mikä vittu näitä mamuja saatana vaivaa? Ja tässä pitäisi olla suvaitsevainen ja ymmärtää heidän ahdinkoa. On tuo ymmärrys ollut koetuksella pitkän aikaa.
Taidan siis rustata kirkkoveneen lipukkeeseen...tai enpä sittenkään. Saattavat luulla, että ääneni menee kristillisille. Eli jos nukkuisi nämäkin vaalit.
Hyvää vaaliviikonloppua!
perjantaina, huhtikuuta 08, 2011
I Got the Fever
Autokuume on perkeleellinen tauti, johon ei ole vielä tähän päivään mennessä parantavia rohtoja löytynyt. Yksi rohto minulle kuitenkin toimii. Eli kun ottaa lompakon kauniiseen karvaiseen käteen ja hieroo sillä otsaa, niin tuo vanha ontuva rämä tuossa parkkipaikalla alkaa näyttää varsin hyvältä vaihtoehdolta.
Fakta on kuitenkin se, että jonkinnäköinen kiesi tulisi vanhan tilalle hankkia ennen kuin tämä nykyinen leviää käsiin. Nimittäin kun huonompi puolisko kulkee linja-autojen aikataulujen puitteissa duunissa Torniossa ja minä Veitsiluodossa, tulee nykyiseen mittariin roppakaupalla kilometrejä. Sanomattakin on selvää, että tuollainen 20.vuosijuhlaa viettävä autoksi kutsuttu ei välttämättä sitä enää kestä ja laskelmieni mukaan huoltoihin uppoasi sievoinen summa, eli reilusti auton arvon ylittävä €urosumma. Positiivisena seikkana täytyy sanoa, että ruostetta tästä ranskan autoteollisuuden "helmestä" ei löydy. Kiitos sinkityn rungon, jota ei ilmeisesti säästösyistä enää näinä aikoina autoissa nähdä.
Toinen merkittävä seikka mahdollisen uuden käytetyn auton ostoon on tila ja varsinkin sen alati kasvava puute. Tytöt kun kasvaa kokoajan, alkaa jalkatila turvaistuimien kanssa olla kortilla. Peräkonttiinkin olisi hyvä saada mahtumaan jotain, vaikka lastenrattaita ei enää varsinaisesti tarvitse. Ja miksei sitä tilaa tarvitsisi vaikka automatkan tekoon, jota ei nykyisellä villeimmissä unelmissakaan uskalla edes harkita. Ajatus tienposkessa perkeleen selän takana on koettu, eikä sitä toista kertaa välttämättä halua tehdä. Toisaalta ei kauheasti houkuta perheen kanssa autolomailu noin muutenkaan huutavine lapsineen, mutta miksei kohtuu matkan päähän sitä voisi jopa harkita.
Jouten ollessani olen internetin syövereistä kotteroita etsiskellyt ja erillaisia rahoitus tapoja tutkinut siinä määrin, että olen vakuuttunut ainakin siitä, että vaihtoehtoja on lukemattomia ja paketti leviää sen myötä, mitä enempi näihin asioihin käytetyn/uuden auton ostoon tutustuu. Hyvät neuvot olisi tarpeen.
Viimeistä väriä hiuksiin pukkaa ainakin autoon käytettävä hinta. Onko järkeä ostaa loppuun poljettua esim. Volvoa hintaluokassa 5000-10000€, jonka pellin alle saa upottaa muutamassa vuodessa saman verran rahaa? Mercedes kiinnostaa aina, mutta inflaatio on iskenyt niidenkin luotettavuuteen ja samainen tapahtuu silloin myös lompakolle.
Järkevin taitaisi olla joku Japanilainen. Mazda 6 olisi kai varsin etevä peli ja ulkonäkökin miellyttää silmää. Japseissahan on aina ollut tuo varustepuoli kunnossa, mutta koskaan ne eivät ole mitään häävejä ajaa.
Toisaalta jos autoon upottaa tuollaiset 20000€, eli suhteellisen uuteen, on auto taas niin sähköistetty ja tietokoneen takana, että suurinpiirtein pieni oikosulku lampussa jättää koko paskan tien poskeen, ja siinäpä sitä taas autoineen ollaan - tienposkessa.
Puuuh! On tämä vain vaikeaa, varsinkin kun ei ole rahaa. Taidan ostaa ihan oikean hevosen.
Fakta on kuitenkin se, että jonkinnäköinen kiesi tulisi vanhan tilalle hankkia ennen kuin tämä nykyinen leviää käsiin. Nimittäin kun huonompi puolisko kulkee linja-autojen aikataulujen puitteissa duunissa Torniossa ja minä Veitsiluodossa, tulee nykyiseen mittariin roppakaupalla kilometrejä. Sanomattakin on selvää, että tuollainen 20.vuosijuhlaa viettävä autoksi kutsuttu ei välttämättä sitä enää kestä ja laskelmieni mukaan huoltoihin uppoasi sievoinen summa, eli reilusti auton arvon ylittävä €urosumma. Positiivisena seikkana täytyy sanoa, että ruostetta tästä ranskan autoteollisuuden "helmestä" ei löydy. Kiitos sinkityn rungon, jota ei ilmeisesti säästösyistä enää näinä aikoina autoissa nähdä.
Toinen merkittävä seikka mahdollisen uuden käytetyn auton ostoon on tila ja varsinkin sen alati kasvava puute. Tytöt kun kasvaa kokoajan, alkaa jalkatila turvaistuimien kanssa olla kortilla. Peräkonttiinkin olisi hyvä saada mahtumaan jotain, vaikka lastenrattaita ei enää varsinaisesti tarvitse. Ja miksei sitä tilaa tarvitsisi vaikka automatkan tekoon, jota ei nykyisellä villeimmissä unelmissakaan uskalla edes harkita. Ajatus tienposkessa perkeleen selän takana on koettu, eikä sitä toista kertaa välttämättä halua tehdä. Toisaalta ei kauheasti houkuta perheen kanssa autolomailu noin muutenkaan huutavine lapsineen, mutta miksei kohtuu matkan päähän sitä voisi jopa harkita.
Jouten ollessani olen internetin syövereistä kotteroita etsiskellyt ja erillaisia rahoitus tapoja tutkinut siinä määrin, että olen vakuuttunut ainakin siitä, että vaihtoehtoja on lukemattomia ja paketti leviää sen myötä, mitä enempi näihin asioihin käytetyn/uuden auton ostoon tutustuu. Hyvät neuvot olisi tarpeen.
Viimeistä väriä hiuksiin pukkaa ainakin autoon käytettävä hinta. Onko järkeä ostaa loppuun poljettua esim. Volvoa hintaluokassa 5000-10000€, jonka pellin alle saa upottaa muutamassa vuodessa saman verran rahaa? Mercedes kiinnostaa aina, mutta inflaatio on iskenyt niidenkin luotettavuuteen ja samainen tapahtuu silloin myös lompakolle.
Järkevin taitaisi olla joku Japanilainen. Mazda 6 olisi kai varsin etevä peli ja ulkonäkökin miellyttää silmää. Japseissahan on aina ollut tuo varustepuoli kunnossa, mutta koskaan ne eivät ole mitään häävejä ajaa.
Toisaalta jos autoon upottaa tuollaiset 20000€, eli suhteellisen uuteen, on auto taas niin sähköistetty ja tietokoneen takana, että suurinpiirtein pieni oikosulku lampussa jättää koko paskan tien poskeen, ja siinäpä sitä taas autoineen ollaan - tienposkessa.
Puuuh! On tämä vain vaikeaa, varsinkin kun ei ole rahaa. Taidan ostaa ihan oikean hevosen.
keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2011
Virittelyä
Kummalliseksi alkaa mennä tämä maailma. Kaikki pitää virittää uudestaan, ja Tarot ei näemmä tee poikkeusta. Kyllä alkuperäinen on aina alkuperäinen, mutta kieltämättä tämä "päivitys" on paikallaan ihan ulkonäöllisesti. Kovasti on ajan patinaa ja pöhöttymistä havaittavissa. Varsinkin kitaristi Zachary Hietalalta taitaa olla nykyääm ns. pehmeän leivän kortti...se joka jutun muistaa.
Tuossa alkuperäisessä versiossa nuo Marshall pinot ovat muuten aitoja. Eivät Tarotin pojat aikanaan tienneet, että niitä saa pelkkinä rekvisiitta koteloina. Eipä ihme, että noilta ajoilta on velkaa edelleen.
Alkuperäinen
Päivitetty versio
Tuossa alkuperäisessä versiossa nuo Marshall pinot ovat muuten aitoja. Eivät Tarotin pojat aikanaan tienneet, että niitä saa pelkkinä rekvisiitta koteloina. Eipä ihme, että noilta ajoilta on velkaa edelleen.
Alkuperäinen
Päivitetty versio
perjantaina, maaliskuuta 25, 2011
Videot viikonlopuksi
2009 vuoden satoa jostain perseilyfestareilta. Eipä siinä, hienoja biisejä kaikki alla olevat.
Aina hämmentävä, ja tässä jopa rokkaava Voivod. Henkilökohtaisesti yksi suosikki biisejä kyseiseltä orkesterilta.
Samaa sukupolvea oleva Destruction, jonka nykyiset levytykset ovat aika turhauttavaa perus suorittamista. Vanhoissa oli sitä jotain.
Jonkinlaisessa nosteessa oleva Kataklysm. Eihän tämä mikään tuore tapaus ole. Ei musiikillisesti, eikä tämä mikään tuore ole bändinäkään.
Aina hämmentävä, ja tässä jopa rokkaava Voivod. Henkilökohtaisesti yksi suosikki biisejä kyseiseltä orkesterilta.
Samaa sukupolvea oleva Destruction, jonka nykyiset levytykset ovat aika turhauttavaa perus suorittamista. Vanhoissa oli sitä jotain.
Jonkinlaisessa nosteessa oleva Kataklysm. Eihän tämä mikään tuore tapaus ole. Ei musiikillisesti, eikä tämä mikään tuore ole bändinäkään.
tiistaina, maaliskuuta 22, 2011
Kuulumisia
Eipä laitettu viimeviikon lopussa kuulumisia. Ei näemmä huvittanut. Todellisuudessa tämän helvetin työharjoittelun takia niitä ei ole. Sitä samaa lakoonista rataa päivästä toiseen, lukuunottamatta, että rahallista korvausta tästä ei saa. Kuullostaa jo tässä blogissa vanhalta virreltä, mutta tämä alkaa jo syömään motivaatiota itse kesätöiltä, josta saa palkkaa. Alkaa hiljalleen tuntua samalta, miltä aikoinaan esinahattomista tuntui keskitysleirillä.
Monikansallisen metsä yhtiö Stora Enson rekrytoinnin hoitaa muuten nykyään henkilöstövuokraus yritys. Manpower. Kuullostaa hivenen hintiltä.
Tosiasia on kuitenkin se, että baletti on viimeisen päälle sekaisin. Se on sekaisin vielä minunkin osalta ja alkamisajankohta ja loppuminen on epäselvä. Manpowerin mukaan sopimus olisi jopa lokakuun loppuun, mutta Enson mukaan vain syyskuun alkuun. Kuullostaa lupaavalta ja valoisalta tulevaisuudelta Enson ja Manpowerin yhteinen tie. Herää kysymys - miksi?
Rekrytoinninhan loppupeleissä tekee osaston esimiehet, kuten tähänkin asti, mutta ilmoittaminen jää pois. Eli sen tekee Manpower, ja tuntuu tekevän päin suomalaista havupuuta. Katellaan nyt.
Kesäduunit olisi siis suhteellisen selvät. Vetoja oli paperikoneelle, mutta ilmeisesti hiomon osastomestari veti pidemmän korren. Kieltämättä turhauttaa, koska olisi tehnyt terää CV:lle olla palkoillisena muuallakin tehdasmiljöötä, vaikka harjoittelun kautta olenkin kiertänyt prosessin joka osa-alueen. Tuntuu myös siltä, että olen lähtöasemissa. Hiomolta koulun penkkiä lähdin kostuttamaan, ja hiomolle päädyn koulutuksen jälkeen. Pääasia, että töitä on. Ajatellaan positiivisesti.
Opinäytetyö alkaisi olla taputeltu. Pientä hienosäätöä, sisällysluettelo ja pohdintaa työn onnistumisesta ja aikatauluista, niin se olisi siinä. Ja siinä se olisi koko koulu kokonaisuudessaan. Loppuisi vaan tämä saatanan harjoittelu. Alan olemaan nimittäin kurkunpäätä myöden täynnä tätä, mutta ei se auta. Vielä tämä ja ensi kuu, ja sitten se näkyy toivottavasti pienenävänä laskupinona. Mutta mikäli Manpowerin sekoilu jatkuu, ei tässä voi vielä mitään voitonmaljoja nostella.
Olisiko muuten aiheellista pienimuotoisesti juhlistaa valmistumistani, esim jossain mökillä? Esityksiä otetaan vastaan.
Monikansallisen metsä yhtiö Stora Enson rekrytoinnin hoitaa muuten nykyään henkilöstövuokraus yritys. Manpower. Kuullostaa hivenen hintiltä.
Tosiasia on kuitenkin se, että baletti on viimeisen päälle sekaisin. Se on sekaisin vielä minunkin osalta ja alkamisajankohta ja loppuminen on epäselvä. Manpowerin mukaan sopimus olisi jopa lokakuun loppuun, mutta Enson mukaan vain syyskuun alkuun. Kuullostaa lupaavalta ja valoisalta tulevaisuudelta Enson ja Manpowerin yhteinen tie. Herää kysymys - miksi?
Rekrytoinninhan loppupeleissä tekee osaston esimiehet, kuten tähänkin asti, mutta ilmoittaminen jää pois. Eli sen tekee Manpower, ja tuntuu tekevän päin suomalaista havupuuta. Katellaan nyt.
Kesäduunit olisi siis suhteellisen selvät. Vetoja oli paperikoneelle, mutta ilmeisesti hiomon osastomestari veti pidemmän korren. Kieltämättä turhauttaa, koska olisi tehnyt terää CV:lle olla palkoillisena muuallakin tehdasmiljöötä, vaikka harjoittelun kautta olenkin kiertänyt prosessin joka osa-alueen. Tuntuu myös siltä, että olen lähtöasemissa. Hiomolta koulun penkkiä lähdin kostuttamaan, ja hiomolle päädyn koulutuksen jälkeen. Pääasia, että töitä on. Ajatellaan positiivisesti.
Opinäytetyö alkaisi olla taputeltu. Pientä hienosäätöä, sisällysluettelo ja pohdintaa työn onnistumisesta ja aikatauluista, niin se olisi siinä. Ja siinä se olisi koko koulu kokonaisuudessaan. Loppuisi vaan tämä saatanan harjoittelu. Alan olemaan nimittäin kurkunpäätä myöden täynnä tätä, mutta ei se auta. Vielä tämä ja ensi kuu, ja sitten se näkyy toivottavasti pienenävänä laskupinona. Mutta mikäli Manpowerin sekoilu jatkuu, ei tässä voi vielä mitään voitonmaljoja nostella.
Olisiko muuten aiheellista pienimuotoisesti juhlistaa valmistumistani, esim jossain mökillä? Esityksiä otetaan vastaan.
maanantaina, maaliskuuta 14, 2011
Tiedoksi
Epäonneksenne en ole vainaa. Blogi lepää nyt lähinnä kirjoitusmotivation puutteesta, jota söi ja syö edelleenkin koulun opinnäytetyö.
Yleinen vitutuskin on sitä luokkaa, ettei edes tänne jaksa siitä raapustaa. Tämä johtuu työharjoittelusta ja sen määrästä. Tästä olenkin jo äpissyt tänne kerran jos useamminkin.
Laitetaan loppuviikosta tänne kuulumisia.
Yleinen vitutuskin on sitä luokkaa, ettei edes tänne jaksa siitä raapustaa. Tämä johtuu työharjoittelusta ja sen määrästä. Tästä olenkin jo äpissyt tänne kerran jos useamminkin.
Laitetaan loppuviikosta tänne kuulumisia.
sunnuntaina, helmikuuta 20, 2011
Perse
Onkohan tuo hieno sanahirviö suomalais-ugrilaista perimää, on se sen verran hieno jo kovahkolta kalskahtava sana - PERSE...kaunista!
Ei minulla muuta tälläkään kertaa...perse!
Ei minulla muuta tälläkään kertaa...perse!
perjantaina, helmikuuta 18, 2011
1st Round Pick
Kun aikaisempina vuosina olen pähkäillyt pää punaisena ja panikoinut, että natsaakohan kesätyöt kohdalle, ei tänä vuonna näköjään ehtinyt edes käyttää asiaa mielen vieressäkään. Nyt nimittäin yllättäen hiomolta soitettiin kesäksi töihin. Hyvissä ajoin olivat liikkeellä, ja syyksi ilmoittivat, että hyvät miehet varataan ensimmäisinä. Heräsikin kysymys: milloin herrat ovat alkaneet lipittämään duunarin persettä?!.
Rehellisesti sanottuna aikomukseni kesätöiden suhteen oli toinen. Itseasiassa petasin jopa työharjoitteluni niin, että voisin jatkaa sujuvasti harjoittelupaikassa palkoillisena, eli Paperikoneella. Tarkemmin superkalanterilla. Olin jopa niin varma asiasta, että en edes hakenut Metsä-Botnialla, tosin toiseen saman saaren konserniin, eli Kemiartin kartonkitehtaalle kyllä hakemuksen näpytin.
Ei minulle ole mitään antipatioita Botniaa kohtaan, mutta opintojeni kannalta, olisi hyvä tietää alasta muutakin, kun kuluttaa polttoöljyä puunsyöttökoneella, mihin ilmeisemmin olisin "joutunut". Noin muutoinkin haluan työssäni olevan monialaisesti enemmän haastetta. Toki tulevaisuudessa pitänee kaikkeen suostua, ja rahaahan saa aina, kun portista sisään astelee.
Vaikka kesätöiden onnistumisen epäonnistuminen harmittaa(vituttaa) ison eläimen verran, pitää olla tyytyväinen, että töitä on. Hiomon ilmapiirihän on jo tuttu parilta vuodelta, mutta mielelläni olisi tehnyt hyvää ainakin CV:lle työskennellä välillä muuallakin. Lompakolle se tekee hyvää jokatapauksessa.
Työharjoittelua on vielä jäljellä...reilusti. Vielä vapulle asti, mutta sen jälkeen sitten kuljetaan Veitsiluodossa verokortilla. Motivaatio harjoitelun suhteen tasan nolla. Onneksi opinnäytetyö alkaa olla hyvällä mallilla ja näin myös koko koulu yleensäkin.
Rehellisesti sanottuna aikomukseni kesätöiden suhteen oli toinen. Itseasiassa petasin jopa työharjoitteluni niin, että voisin jatkaa sujuvasti harjoittelupaikassa palkoillisena, eli Paperikoneella. Tarkemmin superkalanterilla. Olin jopa niin varma asiasta, että en edes hakenut Metsä-Botnialla, tosin toiseen saman saaren konserniin, eli Kemiartin kartonkitehtaalle kyllä hakemuksen näpytin.
Ei minulle ole mitään antipatioita Botniaa kohtaan, mutta opintojeni kannalta, olisi hyvä tietää alasta muutakin, kun kuluttaa polttoöljyä puunsyöttökoneella, mihin ilmeisemmin olisin "joutunut". Noin muutoinkin haluan työssäni olevan monialaisesti enemmän haastetta. Toki tulevaisuudessa pitänee kaikkeen suostua, ja rahaahan saa aina, kun portista sisään astelee.
Vaikka kesätöiden onnistumisen epäonnistuminen harmittaa(vituttaa) ison eläimen verran, pitää olla tyytyväinen, että töitä on. Hiomon ilmapiirihän on jo tuttu parilta vuodelta, mutta mielelläni olisi tehnyt hyvää ainakin CV:lle työskennellä välillä muuallakin. Lompakolle se tekee hyvää jokatapauksessa.
Työharjoittelua on vielä jäljellä...reilusti. Vielä vapulle asti, mutta sen jälkeen sitten kuljetaan Veitsiluodossa verokortilla. Motivaatio harjoitelun suhteen tasan nolla. Onneksi opinnäytetyö alkaa olla hyvällä mallilla ja näin myös koko koulu yleensäkin.
lauantaina, helmikuuta 12, 2011
R.I.P Gary Moore
Ai niin! Mooren Garykin potkas tyhjää tuossa männäviikolla. Eipä tule ikävä, mutta kova keppimieshän se oli, ennen kuin alkoi sekoilla niiden blues -juttujensa kanssa. Ja kun niiden juttujen kanssa alkaa sekoilla, on vaarana hukkua massaan.
Henkilökohtaisesti olen omistanut Gary Moorelta yhden albumin...taisi olla Wild Frontier nimeltänsä ja olikohan tämäkin Disco iltojen viimeinen hidas tältä levyltä?!
Henkilökohtaisesti olen omistanut Gary Moorelta yhden albumin...taisi olla Wild Frontier nimeltänsä ja olikohan tämäkin Disco iltojen viimeinen hidas tältä levyltä?!
perjantaina, helmikuuta 11, 2011
Video viikonlopuksi
Ajattara palaa juurilleen sen akustisen perseilyn jälkeen. Tässä on havaittavissa jopa kahden ensimmäisen albumin aikaisia kaikuja, mikä on pelkästään positiivinen seikka. Pitänee pistää hankintalistalle.
perjantaina, helmikuuta 04, 2011
Kuulumisia
Se on helmikuukin pyörähtänyt almanakasta. Kevättä kohden siis mennään kovaa vauhtia, tosin talveahan vielä riittää maaliskuulle. Valkoista paskaakin on taas tullut viime aikoina kiitettävästi. Nollasta kahteenkymmeneen pakkasasteseen on menty. Kummaksi mennyt nämä talvet. Eipä ollut markka-aikana tällaista.
Tänään oli viimeinen koulupäivä, ainakin näin epävirallisen virallisesti. Epävirallisesti tarkoittaa siis, että koulunpenkkiä ei tarvitse enää kostuttaa persehiellä.
Loppuaika olisikin sitten työharjoittelua. Aina 1.6 asti, jos ei sitä ennen napsahda plakkariin kesätöitä. Perseestä kulkea taas töissä orjana ilman rahallista korvausta, mutta eiköhän se kunnialla mene, ja kiitos seisoo lopussa. Eli prosessinhoitajan paperit odottavat keväällä, ja hyvillä arvosanoilla kaiketi. Se kai on tärkeää, jos meinaa joskus saada muka töitäkin noista monikansallisista metsä yhtiöistä. Tosin eipä niillä papereillä ole niitä ennenkään saatu, ja tuskin vastaisuudessakaan.
Kuten tässä blogissa monesti on kirottu ajan kulumisen nopeutta, en voi ohittaa sitä seikkaa tälläkään kertaa. Pari vuotta meni taas kuin siivillä. Tämä päivä oli sinänsä sillä tapaa jopa haikea. Tuntuu typerältä ajatukselta, että ensi syksynä ei toivon mukaan tarvitse opinahjoon sännätä.
Opinnäytetyö kuluttaa tällä hetkellä lyyristä intoani, eli voi olla, että tänne ei vastenkaan tule päivityksiä, tai sitten tulee. Koko blogi tuntuu muutenkin varsin turhalta kapistukselta nykyään paristakin syystä. Tätä ei enää kukaan lue, mikä on sivuseikka, mutta yhtenä seikkana on se, että sosiaalinen media on ehkä ajanut tämän ohi. Tässä tapauksessa se on saastan kehto nimeltä Facebook.
Katellaan nyt vielä. Palautetta voi siltä tuonne vieraskirjaan antaa.
Tänään oli viimeinen koulupäivä, ainakin näin epävirallisen virallisesti. Epävirallisesti tarkoittaa siis, että koulunpenkkiä ei tarvitse enää kostuttaa persehiellä.
Loppuaika olisikin sitten työharjoittelua. Aina 1.6 asti, jos ei sitä ennen napsahda plakkariin kesätöitä. Perseestä kulkea taas töissä orjana ilman rahallista korvausta, mutta eiköhän se kunnialla mene, ja kiitos seisoo lopussa. Eli prosessinhoitajan paperit odottavat keväällä, ja hyvillä arvosanoilla kaiketi. Se kai on tärkeää, jos meinaa joskus saada muka töitäkin noista monikansallisista metsä yhtiöistä. Tosin eipä niillä papereillä ole niitä ennenkään saatu, ja tuskin vastaisuudessakaan.
Kuten tässä blogissa monesti on kirottu ajan kulumisen nopeutta, en voi ohittaa sitä seikkaa tälläkään kertaa. Pari vuotta meni taas kuin siivillä. Tämä päivä oli sinänsä sillä tapaa jopa haikea. Tuntuu typerältä ajatukselta, että ensi syksynä ei toivon mukaan tarvitse opinahjoon sännätä.
Opinnäytetyö kuluttaa tällä hetkellä lyyristä intoani, eli voi olla, että tänne ei vastenkaan tule päivityksiä, tai sitten tulee. Koko blogi tuntuu muutenkin varsin turhalta kapistukselta nykyään paristakin syystä. Tätä ei enää kukaan lue, mikä on sivuseikka, mutta yhtenä seikkana on se, että sosiaalinen media on ehkä ajanut tämän ohi. Tässä tapauksessa se on saastan kehto nimeltä Facebook.
Katellaan nyt vielä. Palautetta voi siltä tuonne vieraskirjaan antaa.
sunnuntaina, tammikuuta 23, 2011
perjantaina, tammikuuta 21, 2011
Märkä tammikuu
Olen muistaakseni aikaisemminkin äpissyt tästä tipattomasta tammikuusta, mutta otetaan se taas esille, koska se tuntuu olevan joillain taas elämää suurempi asia. Tässä tapauksessa kyseessä on luokkakaveri, tai oikeastaan samalla luokalla silloin tällöin askarteleva henkilö. Kaveri asteesta ei siis voida puhua.
En ymmärrä sitä, että siitä pitää nostaa numero ja vielä varmistetaan, että se asia tulee selväksi kaikille puhe etäisyydellä oleville ihmisille. Ja kaiken lisäksi, tämä samainen henkilö käyttää käsittääkseni hurmejuomaa varsin vähäisesti. Ei siis ole mikään saavutus, että vuoden lyhimmän kuukauden pystyy olemaan tipatta alkoholia.
Teeskentelyä sanon minä, ja tässä tapauksessa ehkä huomion hakuisuutta. Jos tammikuussa juotattaa, niin antaa silloin korkin narahtaa. Vitunko väliä sillä on ja ketä se lienee kiinnostaa. Hattua pitää nostaa vasta useammasta kuukaudesta, jos sattuu olemaan viinamäen miehiä.
Minun suhtautuminen alkoholiin on perisuomalalainen. Silloin kun otetaan, otetaan vain yhden ainoan tarkoitusperän takia. Eli humalan, kännin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä en teeskentele. Minä juon iloon, suruun ja huvikseni ajan kuluksi, enkä ole edes koskaan harkinnutkaan mitään tipattomia tammikuita enkä muitakaan kuukausia.
Nykyään vanhentumisen myötä ovat kankkuset kaksipäiväisiä kärsimysnäytelmiä, vaikka alkoholin täyteisiä iltoja ei välttämättä ole kuin yksi. Lauantaina kun kippaa oikein olan takaa, maanantaina puhalluttaa enemmän mitä sunnuntaina. Näin melkein poikkeuksetta. Kaksipäiväisiä sessioita ei tule enää harrastettua.
Näin koulua käydessä suhde noihin ruskeisiin lasisiin, joskus peltisiin ystäviini on iskostunut perjantai iltoihin, vaikkakin maltillisemmin. Kauheassa krapulassa lasten kanssa touhuaminen ei houkuta, eikä se liene suotavaakaan. En minä piilossa sitä lapsiltani tee, mutta en myöskään esiinny kaatokännissä kotona. Onko minusta tulossa sitten neutraali alkoholin käyttäjä vai onko minuun iskostumassa eurooppalaiset jomatavat - tuskin.
Nämä perjantait ovat hyvä tapa nollata ja alkoholi kuuluu minun reseptiini tehdä se nollaus. Siispä TSUP!!!
En ymmärrä sitä, että siitä pitää nostaa numero ja vielä varmistetaan, että se asia tulee selväksi kaikille puhe etäisyydellä oleville ihmisille. Ja kaiken lisäksi, tämä samainen henkilö käyttää käsittääkseni hurmejuomaa varsin vähäisesti. Ei siis ole mikään saavutus, että vuoden lyhimmän kuukauden pystyy olemaan tipatta alkoholia.
Teeskentelyä sanon minä, ja tässä tapauksessa ehkä huomion hakuisuutta. Jos tammikuussa juotattaa, niin antaa silloin korkin narahtaa. Vitunko väliä sillä on ja ketä se lienee kiinnostaa. Hattua pitää nostaa vasta useammasta kuukaudesta, jos sattuu olemaan viinamäen miehiä.
Minun suhtautuminen alkoholiin on perisuomalalainen. Silloin kun otetaan, otetaan vain yhden ainoan tarkoitusperän takia. Eli humalan, kännin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä en teeskentele. Minä juon iloon, suruun ja huvikseni ajan kuluksi, enkä ole edes koskaan harkinnutkaan mitään tipattomia tammikuita enkä muitakaan kuukausia.
Nykyään vanhentumisen myötä ovat kankkuset kaksipäiväisiä kärsimysnäytelmiä, vaikka alkoholin täyteisiä iltoja ei välttämättä ole kuin yksi. Lauantaina kun kippaa oikein olan takaa, maanantaina puhalluttaa enemmän mitä sunnuntaina. Näin melkein poikkeuksetta. Kaksipäiväisiä sessioita ei tule enää harrastettua.
Näin koulua käydessä suhde noihin ruskeisiin lasisiin, joskus peltisiin ystäviini on iskostunut perjantai iltoihin, vaikkakin maltillisemmin. Kauheassa krapulassa lasten kanssa touhuaminen ei houkuta, eikä se liene suotavaakaan. En minä piilossa sitä lapsiltani tee, mutta en myöskään esiinny kaatokännissä kotona. Onko minusta tulossa sitten neutraali alkoholin käyttäjä vai onko minuun iskostumassa eurooppalaiset jomatavat - tuskin.
Nämä perjantait ovat hyvä tapa nollata ja alkoholi kuuluu minun reseptiini tehdä se nollaus. Siispä TSUP!!!
perjantaina, tammikuuta 14, 2011
Ohi meni
Oli tarkoitus kirjoittaa tänne tänään itse viinapirusta, mutta jotenkin RAX:in syö niin paljon kun jaksat veti niin veteläksi, ettei jaksa edes hakata näppäimiä tästä näppäimmistöstä. Tämän lisäksi kävin mukuloiden kanssa köyhän miehen HopLopissa Haaparannalla. Ei ole lihavalla sielläkään helppoa. Olen väsyneempi kuin lapset...
Pitänee siis alkaa läträämään kaljan kanssa ja kuunnella Deathchainia.
Pitänee siis alkaa läträämään kaljan kanssa ja kuunnella Deathchainia.
keskiviikkona, tammikuuta 12, 2011
Kuulumisia
Ei niitä ole...taaskaan. Vuosi vaihtui ja koulukin alkoi viimeisine rypistyksineen.
Minulle se alkoi konkreettisesti vasta tällä viikolla, eikä jo viime viikolla kuten muilla. Kevyttä flunssaa oli havaittavissa ja vakavaksi äitynyttä lorvikataria.
Toisaalta turhauttaa istua koulussa tyhjän panttina koska varsinaista opetusta ei enää ole. Työsalissa tarpeetonta kikkailua ja työharjoittelun alkamisen tuskallista odottelua. Ja kun aika käy koulussa pitkäksi se pistää joskus jopa lapsettamaan ja siinä ajankuluksi pitä väsätä poikain kanssa legendaarinen pottutykki. Tai eihän me mitään poikia olla, aikuisia ukkoja kaikki.
Tänään pitäisi taas edusta suomalaisen paperiteollisuuden tulevaisuuden (epä)toivoja koulutus- ja työelämä messuilla Sauvon salissa. Mitä lie perseilyä taas tiedossa!
Näin niille pingottajille käy, mutta toisaalta paikallisten metsäyhtiöiden edustajat ovat paikalla, joten käy tässä saa taas omaan naamaansa esille. Ja tunnetusti tämä naama ei hevin unohdu.
Palataan perjantaina...
Minulle se alkoi konkreettisesti vasta tällä viikolla, eikä jo viime viikolla kuten muilla. Kevyttä flunssaa oli havaittavissa ja vakavaksi äitynyttä lorvikataria.
Toisaalta turhauttaa istua koulussa tyhjän panttina koska varsinaista opetusta ei enää ole. Työsalissa tarpeetonta kikkailua ja työharjoittelun alkamisen tuskallista odottelua. Ja kun aika käy koulussa pitkäksi se pistää joskus jopa lapsettamaan ja siinä ajankuluksi pitä väsätä poikain kanssa legendaarinen pottutykki. Tai eihän me mitään poikia olla, aikuisia ukkoja kaikki.
Tänään pitäisi taas edusta suomalaisen paperiteollisuuden tulevaisuuden (epä)toivoja koulutus- ja työelämä messuilla Sauvon salissa. Mitä lie perseilyä taas tiedossa!
Näin niille pingottajille käy, mutta toisaalta paikallisten metsäyhtiöiden edustajat ovat paikalla, joten käy tässä saa taas omaan naamaansa esille. Ja tunnetusti tämä naama ei hevin unohdu.
Palataan perjantaina...
perjantaina, joulukuuta 31, 2010
Tulevaisuuden jälkeisiä ja purkkiorjan tarun loppu
On aika panna pakettiin jälleen yksi vuosi elettyä elämää ja avata uusi vuosi uusine, mutta henkilökohtaisesti vanhoine kujeineen.
Joulu meni - onneksi. Syöminen pysyi tänä vuonna järjen rajoissa, mutta sukulaiset tuli rampattua läpi, ja kaikki vielä aattona, mutta yllättävän kivuttomasti sekin meni, eikä lapsetkaan repineet tapetteja alas seiniltä taattoa odotellessaan. Tosin meillä on maalatut seinät ja lapsethan kasvavat vuosi vuodelta ja kuukausi kuukaudelta.
Lahjojankin tuli tänä vuonna lapsille siedettävästi, vaikka niitä kahdella autolla pitikin rahdata. Osa paketeista tuli vasta jostain syystä joulupäivänä. Joko jossain päin vietetään joulua amerikkalaisittain, vai oliko niin, että pukki oli erehdyksissään tuonut kyseiseen osoitteeseen kaksi samanlaista pakettia. Syytä en tiedä, mutta olisit voinut toimittaa kummityttösi paketin itse, etkä laittaa tässä tapauksessa parempaa poliskoasi asialle.
Joulupäivä menikin rattoisasti. Akan valmistujaiset, kuohuvaa ja hyviä ystäviä talo täynnä. Kiitoksia käyneille. Muistona tästä kauhea kankkunen ja pilalle mennyt sohva, mutta se on menossa vaihtoon jokatapauksessa vuoden kahden päästä, eli no problemo!!! :)
Näin kun vuosi vaihtuu sitä miettii mitä jäi käteen vai jäikö mitään. Vuosi oli henk.koht varsin hyvä verrattuna edelliseen. Tosin loppuvuodesta tuli kuraa niskaan ja tämän seurauksena on hyvä päättää vuosi pieneen vuodatukseen ja julkaista purkkiorjan viimeinen palsta. Purkkiorjan palsta jäi siis kahteen osaan. Ensimmäiseen ja viimeiseen.
Enää ei siis ralliauatoilua harrasteta, ainakaan erään kanssa (tosin varusteetkin on jo myynnissä). Metodit joilla minun palveluksia ei enää tarvittu olivat vähintäänkin oudot. Nimittäin niitä ei ollut. Ei kyselty, ei soitettu ei puheluihin vastailtu. Koko kesä ja pitkään syksyyn valehdeltiin jälleen silmät ja suut täyteen. Näin toimii tosimies ja asiasta luetaan Facebookista. Se on kai sitten sitä nykyaikaa. Minä kutsun sitä raukkamaisuudeksi.
Henkilökohtaisesti en tarvitse sellaisia ihmisiä vierelleni joihin ei voi luottaa edes sanan vertaa. Se syö miestä ja kyseinen henkilö varmasti tiesi kuinka tärkeästä asiasta henkilökohtaisesti oli kyse. Kun sain asian tietää oli tunne samanlainen kun ensimmäistä kertaa meni vettä nenään. Olin närkästynyt, vittuuntunut ja olen sitä pitkälti vieläkin. Hänellä on ehkä syynsä, ehkä ei. Näin palkitaan miltei 7 vuoden törttöily rallipoluilla.
Vihaksi pistää, joka tosin on laantumassa. Vielä joku vuosi sitten tästä olisi seurannut turpakäräjät, mutta olkoon nyt tällä kertaa. Ystävyys - mitä se hänelle sitten merkitseekään, se ei näemmä ole hänelle arvokasta. Herää kysymys. Nukutko yösi tällaisen jälkeen hyvin? Se oli retorinen kýsymys, mutta sinä tuskin tiedät mitä se tarkoittaa.
Kerrompa vielä senkin, että yllätyksenä olin hankkinut rahoituksen uuteen rengassarjaan talven koitoksiin, mutta se on nyt peruttu.
Se miksi kerron tästä täällä on myös nykyaikaa, aivan kuten se miten sain selville oman sijani sinun tiimissä.
Kiitos ja anteeksi, vaikka joku muu tässä on anteeksi pyynnön ja ehkä pienen selityksenkin velkaa.
Joulu meni - onneksi. Syöminen pysyi tänä vuonna järjen rajoissa, mutta sukulaiset tuli rampattua läpi, ja kaikki vielä aattona, mutta yllättävän kivuttomasti sekin meni, eikä lapsetkaan repineet tapetteja alas seiniltä taattoa odotellessaan. Tosin meillä on maalatut seinät ja lapsethan kasvavat vuosi vuodelta ja kuukausi kuukaudelta.
Lahjojankin tuli tänä vuonna lapsille siedettävästi, vaikka niitä kahdella autolla pitikin rahdata. Osa paketeista tuli vasta jostain syystä joulupäivänä. Joko jossain päin vietetään joulua amerikkalaisittain, vai oliko niin, että pukki oli erehdyksissään tuonut kyseiseen osoitteeseen kaksi samanlaista pakettia. Syytä en tiedä, mutta olisit voinut toimittaa kummityttösi paketin itse, etkä laittaa tässä tapauksessa parempaa poliskoasi asialle.
Joulupäivä menikin rattoisasti. Akan valmistujaiset, kuohuvaa ja hyviä ystäviä talo täynnä. Kiitoksia käyneille. Muistona tästä kauhea kankkunen ja pilalle mennyt sohva, mutta se on menossa vaihtoon jokatapauksessa vuoden kahden päästä, eli no problemo!!! :)
Näin kun vuosi vaihtuu sitä miettii mitä jäi käteen vai jäikö mitään. Vuosi oli henk.koht varsin hyvä verrattuna edelliseen. Tosin loppuvuodesta tuli kuraa niskaan ja tämän seurauksena on hyvä päättää vuosi pieneen vuodatukseen ja julkaista purkkiorjan viimeinen palsta. Purkkiorjan palsta jäi siis kahteen osaan. Ensimmäiseen ja viimeiseen.
Enää ei siis ralliauatoilua harrasteta, ainakaan erään kanssa (tosin varusteetkin on jo myynnissä). Metodit joilla minun palveluksia ei enää tarvittu olivat vähintäänkin oudot. Nimittäin niitä ei ollut. Ei kyselty, ei soitettu ei puheluihin vastailtu. Koko kesä ja pitkään syksyyn valehdeltiin jälleen silmät ja suut täyteen. Näin toimii tosimies ja asiasta luetaan Facebookista. Se on kai sitten sitä nykyaikaa. Minä kutsun sitä raukkamaisuudeksi.
Henkilökohtaisesti en tarvitse sellaisia ihmisiä vierelleni joihin ei voi luottaa edes sanan vertaa. Se syö miestä ja kyseinen henkilö varmasti tiesi kuinka tärkeästä asiasta henkilökohtaisesti oli kyse. Kun sain asian tietää oli tunne samanlainen kun ensimmäistä kertaa meni vettä nenään. Olin närkästynyt, vittuuntunut ja olen sitä pitkälti vieläkin. Hänellä on ehkä syynsä, ehkä ei. Näin palkitaan miltei 7 vuoden törttöily rallipoluilla.
Vihaksi pistää, joka tosin on laantumassa. Vielä joku vuosi sitten tästä olisi seurannut turpakäräjät, mutta olkoon nyt tällä kertaa. Ystävyys - mitä se hänelle sitten merkitseekään, se ei näemmä ole hänelle arvokasta. Herää kysymys. Nukutko yösi tällaisen jälkeen hyvin? Se oli retorinen kýsymys, mutta sinä tuskin tiedät mitä se tarkoittaa.
Kerrompa vielä senkin, että yllätyksenä olin hankkinut rahoituksen uuteen rengassarjaan talven koitoksiin, mutta se on nyt peruttu.
Se miksi kerron tästä täällä on myös nykyaikaa, aivan kuten se miten sain selville oman sijani sinun tiimissä.
Kiitos ja anteeksi, vaikka joku muu tässä on anteeksi pyynnön ja ehkä pienen selityksenkin velkaa.
keskiviikkona, joulukuuta 29, 2010
Sid The Kid
Sidney Crosby on ihme äijä, vaan pitäisikö sanoa poika. Eihän tuolla klopilla ole ikää mittarissa vasta kuin 23. Jäbä on ehdottomasti kuumin pelaaja tällä hetkellä taalajäillä NHL:ssä. Pisteputki on 25 ottelun verran ja pisteitä 69. Ja kun otteluita on pelattu 39, alkaa tämä muistuttaa Lemieuxin ja Gretzkyn hallitsemaa kultaista 90-luvun alkua.
Tsiigatkaas tämä.
Tsiigatkaas tämä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
