Didaktiivinen tauko

Kuten huomaatte, blogissani on edelleen hiljaista. Tämä johtuu paristakin seikasta. Ei ole oikein ollut inspiraatiota höpötyksiin, koska olen pakertanut kouluun, suurinpiirtein samanlaista sontaa, mitä tännekkin. Nämä sepostukset ovat lähinnä olleet oppimiseen ja sen opitun ymmärtämiseen tarkoitettuja yhteenvetoja, joita jostain syystä on joutunut raapustelemaan. Ja toiseksi, nämä ns. yhteenvedot ovat kuluttaneet aikaani, ja ennenkaikkea hermojani. Eli oikeastaan blogin hiljaisuus johtuu vain yhdestä seikasta.

Tulevaisuus näyttää yhtä hiljaiselta. Koeviikkoa pukkaa päälle, ja mikäli vieraskirjaa on uskominen, saattaa olla, että koko blogi kulkee nyt loppunsa edellä. Mutta mietitään sitä sitten joskus.

Lisätään tähän nyt kuitenkin, että ensi kesän Jalometalliin ollaan kiinnitetty Carcass:in lisäksi Suffocation ja Gorgoroth.

PS. Onko jollain innostusta huomenissa lähteä seuraamaan Räikkösen ja Sordon otteita Tunturi ralliin? Kuskikin olisi, ja aikomus olisi päivän toiselle EK:lle suunnistaa, koska ensimmäinen vaatii reilusti kävelyä. Arvatenkin ei ole halukkaita, mutta kunhan kysyin.

Neuroottisia traumoja.

Vanhemmalla tyttäristäni on neuroosi. Tai oikeastaan niitä on lukemattomia. Aamurutiinit menee samalla kaavalla, syönnit, nukkumaan menot noudattavat myös samoja rituaaleja ja kaavoja. Eli toisinsanoin kaikki tehdään aina samalla tavalla aamusta iltaan, ja päivästä päivään. En tiedä kuinka yleistä tämä on, kun en noita pieniä ihmisiä ole isoiksi aiemmin kasvattanut. Luulisi tämän olevan raskasta, mutta kun ei itse voi muistaa oman lapsuuden aikoja, on hankalaa tietää tuntemuksia oman lapsen päässä.

Otetaan esimerkiksi aamutoimet: Aamun pikku kakkonen, kupillinen hedelmämuroja, ilman maitoa kuivana kupista napsien. Päiväkoti vaatetuksen pukee allekirjoittanut. Muut eivät saa osallistua. Hiukset kampaa synnyttäjä, jota lähes aina myös Äidiksi kutsutaan. Haalari vedetään niskaan itse. Ja kun minä yleensä vien nuo munapusseistani itäneet ihmistä muistuttavat oliot tarhaan, pitää tämän samaisen synnyttäjän tulla mukaan, vaikka suunta on eri. Odotappas, jos näistä rituaaleista poiketaan, on huutomyrsky valmis. Sitä yleensä kestää hetken, ennen kuin sopeutuminen tilanteeseen ja siihen, että tähän poikkeamaan ei voida vaikuttaa, ymmärretään. Hakeeko lapsi sitten tällä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, kuten sen epäilen olevan? Tätäkään ei voi tietää. Pitäisi kai kirjautua jollekkin lukemattomista vauvapalstoista jakamaan kokemuksia. Ehken kuitenkaan.

Lapselleni on jäänyt myös traumoja. Viimeisimpänä tämä Helsingissä sattunut junan vaunujen irtoaminen jonka seurauksena vaunut valuivat hotellin ala-aulasta sisään. Eräänä iltana leikimme junaa, ja tiedustellessani milloin juna mahtaa lähteä, oli vastauksena seuraava: " Ei voida lähteä, koska juna on peruuttanut seinään, ja juna pitää korjata" Tämän samaisen tapahtuman johdosta sen legendaarisen Brio:n puujunatkin ovat aika ajoin törmäilleet pitkin meidän huushollin seiniä. Traagisesti on siis tämä kuitenkin harmiton kolahdus koskettanut pienen lapsen sielunelämää. Ei siis enää pysty uutisiakaan seuraamaan, ettei lapsi ottaisi niistäkin vaikutteita, ja minun tietääkseni kyseinen lapsi ei ole edes koskaan uutisia katsonut, mutta kuuloelimet tuntuvat toimivan, mitä olen tämän päällä olevan uhmaiän seurauksena epäillyt.

Eli pitää siis kääntää uutisten tullen kanavaa, ettei meillä kohta leikitä Haitin maanjäristystä. Se ei ehkä ole enää leikin asia.

Sananen palautumisesta

Viikonloppu Oulun seudulla on nyt siirretty historian kirjoihin, johon oman lukunsa teki karmea kankkunen. Miehinen viihdeviikonloppu oli siis näiltä osin onnistunut, mutta se krapulan taso. Asteikolla 1-5, oli tämä ehkä 4, mutta sitä kestikin sitten useampi päivä, mikä nostaa sen tasoa entisestään.
Yleensähän krapula kestää tällä iällä sen 2 päivää, mutta nyt alettiin lähennellä jo peräti kolmea. Oikeastaan parin päivän tissutelun ja vähäisen unen jälkeinen olotila kestää aina minulla sen pari päivää, mutta nyt selviydyin opinahjoon vasta tänään keskiviikkona. Tällaista jälkitautia ei olekkaan vielä ollut, mutta nytpä on sekin koettu ja hirveäksi havaittu. Ja voin kertoa, että ei ollut herkkua. Toki täytyy myöntää, että ruuansulatuselimistö on vieläkin hieman järkytyksestä sekaisin, puhumattakaan yöllisistä kylmä/kuuma ilmiöstä.

Jostain kumman syystä parin päivän rännin jälkeen tulee nykyisin myös morkkis, os. Morbidelli. Kumma, vaikka tässä tapauksessa ei edes poistuttu yhdestä huoneistosta, jos ei pakollisia tupakkataukoja lasketa. En siis ymmärrä näitä pelkotiloja, mitä esimerkiksi joku kaupassa käynti voi ihmisrievussa alkoholin täyteisen viikonlopun jäljiltä aiheuttaa. Olisiko jotain paniikkihäiriötä, tai peräti oikeaa juoppohulluutta, sitä kun ei voi tietää.

Nythän siellä joku neropatti sitten ajattelee, että olisit hyvä mies ottanut loiventavaa. Suoraan sanottuna, olo oli sen mukainen, että se loivennus olisi kestänyt päiviä. Tuo krapula olisi tarvinnut erillaiset myrkyt, jos sellaisia edes on. Ja epäilen, että ei ole. Toki mitään suonensisäistä en ole koskaan kokeillut, mutta jos se tuossa olotilassa ja noissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista, en olisi hetkeäkään epäröinyt, jos se olisi siihen auttanut.

Kumma kyllä alkaa viikonloppu lähestyä, ja kaljahammasta taas kolottamaan. Mikähän tässä on, kun ei taaskaan opittu yhtikäs mitään? Jos kuitenkin hämyilisi vaan kotona...no jos kuitenkin pari...ihan vaan lääkkeeksi...

Finntroll - Solsagan

Tulevalta peikko albumilta pieni siivu. Näin yhden biisin perusteella on tietenkin vaikea mennä sanomaan kokonaisuudestan mitään, mutta vaikuttaa äkkiseltään aika suoraviivaiselta tavaralta. Toki tässä se "hilipatihippan" meno kuitenkin on tallella.



FINNTROLL - Solsagan (NEW VIDEO)

FINNTROLL [NEW VIDEO ONLINE] | MySpace Music Videos

Video viikonlopuksi

Tällä kertaa vain yksi, mutta sitäkin ahdistavampi. En tiedä, mikä tässä biisissä kiehtoo, mutta aika ajoin tämä pitää pakonomaisesti kuunnella. Näiden sulosävelten myötä tämä häipyy kohta Oulun laulumaille viettämään miesten viikonloppua saunan ja oluen merkeissä.

Siis Celtic Frost: A Dying God Coming Into Human Flesh ..enjoy!

Kevyttä ja kermaisaa

Näin uuden vuoden "kunniaksi" monet meistä tekevät uuden vuoden lupauksia, jotka suurella todennäköisyydella ennemmin tai myöhemmin kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Tai sitten ei. Sehän riippuu aivan omasta kotelosta, halusta ja selkärangasta, tai sen selkärangan kestävyydestä pitkässä juoksussa. Osa pitää tipatonta tammikuuta, osa laihduttaa tai lopettaa tupakoinnin. Henkilökohtaisesti haistatan näille kaikille pitkät perseet, koska minua riivataan jo taloudellisilla puutoksilla, niin ei ole halua moisiin kidutuksiin lähtemistä. Ja vaikka kukkaron nyörit periksi antaisivatkin, voin kertoa, että en silloinkaan edes harkitsisi. Miksi luopua jostain, mikä tuottaa edes jonkinlaista mielihyvää. Mitä se sitten onkaan.

Tosiasiahan kuitenkin on, että jokaisesta näistä edellä mainituista, eli laihdutuksesta, kaljan ylenpalttisesta lipittämisestä, ja tupakoinnin lopettamisesta olisi kai joskus jopa hyötyä. Toisaalta taas minulle on ihan sama elämkö 65 vai 75-vuotiaaksi. Kerranhan täällä vain kidutaan, ja tämän pienen jakson kai haluaisi elää mahdollisimman mukavasti. Siis syöden, juoden ja tuprutellen. Toki tämä jälkimmäinen ei ole minulle mikään välttämätön pahe. Joskus nimittäin menee viikkokin, että nortti ei suupielestä roihua. Hyvä kai niin, mutta perkellisen kroonisen yskän se saa aikaan.

Tähän ruokapuoleen täytyy kuitenkin puuttua. Kaupoissahan näkee, ja varsinkin television kaupallisilla kanavilla aina näitä toinen toistaan kevyempiä tuotteita. Minulle se kevyt näissä elintarvikkeissa tarkoittaa pääsääntöisesti mautonta. Lähes aina, tai suositelkaa ihmeessä jokin, mikä kevyt olisi parempaa kuin se aito ja oikea tuote.
Mutta mikä ja mitä se kevyt sitten on. Luin erään lehtiartikkelin, ja olin hämmästynyt. Toki aina pieni epäily näitä ns.kevyitä tuotteita kohtaan on ollutkin, mutta tässäpä eräs esimerkki, ei tosin pahin niistä.

HK:n Sininen lenkki. Alkuperäisessä lerssissä on kaloreita 18g. Light -versiossa 10. Eli siis lähes puolet, mutta entäpä tämä. Lihapitoisuus alkuperäisessä 45% ja kevyessä vain 5%. Se mitä kaikkea se loppu onkaan, en edes halua tietää. Ja tämän lisäksi kevyessä on näitä laihduttajalle tärkeitä hiilihydraatteja enemmän. Kumpi se sitten laihduttajalle on tärkeämpää. Rasva vai hiilarit? Sitä en tiedä. Molempi pahempi kai. Valaiskaa toki tässäkin asiassa.

No, tämä oli vain yksi esimerkki. Mutta artikkelin kaikki kevyt tuotteet olivat aika räikeästi harhaan johtavia. Kaikissa tuotteissa kalorimäärät olivat kevyen ja normaalin välillä lähes samat, ja rasva, sokeri yms. oli korvattu lisäaineilla. Kyllä minä ainakin popsin sitä itseään lihaa mielummin, kuin jotain korvaavaa perunakuitua pienen liha-annokseen sekoitettuna. Ja jos minä ostan esimerkiksi HK-sinistä, en suinkaan haluaa siihen mitään jauhettua broileria. Liha lihana ja siipikarja erikseen. Erotellaanhan ne eläimet jo biologian tunneillakin.

Ihmisille siis johdetaan väärä mielikuva kevyestä ja "kevyestä". Se mitä siinä pakkauksessa lukee, ei välttämättä pidä paikkaansa, vaan yleensä, ja vielä kalliimmalla hinnalla saa jopa epäterveellisempää murkinaa, mitä luulee saavansa.

Eli katsokaa perslävet mitä sinne leipäläpeenne tungette. Minä menen nyt valmistamaan perheelle kinkkukiusausta. Ja kyllä, laitan sinne ihan oikeaa kermaa.

PS. Kokeilkaapa joskus tuon kinkun tilalla poronkäristystä. Siihen vuokaan vain pottusuikaleet, poroa, suolaa, kermaa, mustapippuria ja muita mausteita oman maun mukaan, niin kylläpä vie kielen kohti peräsuolen mutkaa. Jotain tuorejuustoa voi myös laittaa piristeeksi. Suosittelen.

Kukkahattu corner osa 11

Herätelläänpä tätä osiota eloon, koska tuntuu muuten olevan täällä aika hiljaista. Aika ei vain ole ollut suotuisa, että olisi tänne joutanut raapustelemaan.

Eli viime yönä nämä kaverit mittailivat voimiansa pariin otteeseen.

ROUND 1


ROUND 2

Vuodet vierii

Vuosi on taas eletty pidempään, ja joka vuosi elämä näin myös lyhenee. Vittu mikä filosofi olenkaan. Tänään tulisi myös henklökohtaiseen mittariin vuosi lisää, ja tuntuu, että tämä päivä tulee aina vain nopeammin ja nopeammin. Niin kliseiseltä kun se kuullostaakin, ikääntymisen myötä vuodet vierii vain yksinkertaisesti nopeammin. Ennenkaikkea tuntuu, että ne vierivät ohitseni. Tuntuu, että jotain pitäisi saada aikaiseksi, mutta kun tarkemmin miettii, että mitäköhän se "jotain" mahtaisi olla, on mieleni syövereissä musta aukko, tyhjä tila, jossa ei ole vastausta tähänkään mieltäni raastavaan kysymykseen. Kai se jokin on, ei mitään. Orastava filosofointi siis jatkuu näköjään, ja samalla fontilla.

Uusi vuosi siis tuli ja meni. Varsin leppoisasti. Lasten alun iloksi ja lopun suruksi ammuttiin raketteja yms. Nyt kun ajatellaan, olisi tulitikkujen heittely parvekkeelta ajanut saman asian ja sädetikut olisivat hoitaneet sen loppu kliimaksin. Sen verran mukuloita se pauke näytti pelottavan.
Loppu vuosi ja vuoden vaihde menikin Monnan ja Jarnon kanssa höpistessä, että itse vuodenvaihde meni ns. ohi suun, mutta se rommi ei mennyt. Siis ohi suun. Eli kiitokset vielä sinne Mäntylään.

Niin, ja kai sitä pitäisi tänään jälleen tutustua alkoholin maailmaan. Jostain syystä, varsinkin nyt, kun lapsetkin menevät hoitoon, ei tuota hyvää oloa tuottavaa nestemmäistä ainetta ei tee mieli. Ei sitten niin yhtään, mutta kai tämä tilaisuus pitää käyttää hyväkseen, mutta tälläkin kertaa jäänee kaupungin houkutukset väliin, jollei sitten tule joku Veikko Hursti (eikös se ole kuollut?), ja lyö satasen seteliä kouraan. Tai kaksi, koska pitäisi ilmeisesti myös akanlänkyrä ottaa mukaan. Se olisi kuulemma sitä laatuaikaa. Minun käsityseni laatuajasta on kyllä jotain ihan muuta.

Mutta jos täällä päin liikutte, käykää toki torppaan. Olutta on, mutta vain omaksi iloksi. :)

Joulu paketissa

Nyt se on taas lusittu. Jouluruuan tuoman oksettavan ällötystilan ja joulustressin aiheuttama paniikki on ohi. Itse kärsin vain tuosta ensimmäisestä. Oikeastaan se ällötys tuli jo ennen kuin palastakaan näistä joulupöydän antimista löysi suuhuni. En tiedä mistä tämä johtui. Osittain ehkä siksi, että tämä oli ensimmäinen kerta, että aterioimme koko perheen voimalla kotona, ja ehkä siksikin, että tällä revohkalla syöminen aiheutti sen, että ruokailu täytyi yrittää suorittaa "muka" juhlallisesti, mutta erittäin vaikeaa se on kahden tenavan kanssa. Eli täytyi tehdä ns. ruotsinlaiva lautanen, ja sulloa siihen lautaselle kalat, lihat yms. sekaisin. Siis ei ihan minkään oikeaoppisen etiketin mukaan, mutta aivan sama.

Tein päätöksen: ensi jouluna näitä kinkkuja, karjalan paisteja ja laatikoita ynnä muut täyttävät vedetään vain ja ainoastaan aattona, jos silloinkaan. Sen verran tämä ällötys soimaa ajatuksiani ja sitä myötä vatsaani vieläkin. Onneksi siihen on jälleen kokonainen vuosi aikaa.

Seuraavaksi olisikin vuorossa uusi vuosi kaikkinen kujeineen. Tuumailin, että pitäisi kai hankkia räjähteitä, tai vähintäänkin ilotulitus tarpeistoa. Tosin ihan pienellä budjetilla, lasten iloiksi. Siinäpä sitä on ohjelmaa, kun ei kuitenkaan suuremmin kiehdo ajatus juottoloihin jonottamisesta. Ja varsinkin, kun vielä syntymäpäivät hiipivät jo siinä heti uuden vuoden kulman takana, voi olla, että uusi vuosi menee todellakin ihan kotosalla. Sitä paitsi, joulupäivänä suoritettu juopottelu osoitti, että ei tuonne suurempaa tunteen paloa ole, mutta mukavaa oli mukavassa seurassa.

Katellaan...

Hyvää Joulua!

Paniikki alkaa olla taputeltu, eli...

Joukossa se tyhmyyys tiivistyy

Kylläpä saatiin jälleen osoitus ihmisen tyhmyydestä ja varsinkin siitä, kuinka se tiivistyy tiivistymistään joukossa.
Tänään, kaiken sen markettirumban keskellä parkkipaikalla autoja oli kolme perätysten ja luonnollisesti monta myös rivissä. Miten perkele ei leikkaa ihmisellä, joka on ravintoketjun huipulla ja on saatana käynyt kuussa jo 60-luvulla voi olla noin tyhmä. Tai tässä tapauksessa, miten noita tyhmiä on noin paljon yhtä aikaa? Se on erittäin mukavaa lasten ja pursuavine kauppakasseineen hiki lakin alla huomata olevansa motissa.

Onneksi minä en tähän tilanteeseen joutunut, vaan akka jo muutama kymmen muu. En edes tiedä kuinka kovaa olisin lyönyt sitä neroa, joka sitä omaa rotteloa olisi tullut siirtämään sen infossa ramppaamisen ja odottelun jälkeen.

Kaiken huipuksi autoja oli jalkakäytävillä ja luonnollisesti invapaikalle ajaneet kokivat sillä sekunnilla ihmeparantumisen ja kävely luonnistua yllättävänkin hyvin. Toki on muitakin invalideettejä, kun liikuntakyvyttömyys, mutta tajuatte kai pointin.

Siis oikeasti. Mikä vittu tässä joulussa on, että tämä tekee ihmisesti täysin harkintakyvyttömän idiootin? Ei vain pysty käsittämään. Menkää itseenne!

Siitäkin huolimatta, huomenna tulee se pukinketale sitten. Vielä pitää olla kiltisti ja pukkia odotellessa voi ottaa vaikka ....hmmmmmmm.....glögia, terästettynä tottakai.

Että näin...

Jouluäpinöitä 2009 osa 2: Perinteiden perinteinen joulu

Perinteiden joulu jolkuttaa kohti, ja kaikki perinteiseen jouluun kuuluva pyllyily alkaa lähentyä uhkaavasti. Operoiminen minuutti aikataululla siis alkaa, ja sitä myötä ainakin minulla alkaa vitutuskäyrä nousemaan tasaisen varmasti.

Perinteiseen jouluun kuuluu joulukorttien lähettely. Mukavaa askartelua lasten kanssa. Mutta miten minusta tuntuu, että tästäkin pienestä huvista ollaan saatu pakkopullaa, joka kylvää paniikkia viimeistään siinä vaiheessa, kun huomataan että sen naapurin Irman osoite onkin vaihtunut, ja kortit pitäisi olla postissa näillä näppäimillä. Uskomatonta. Miksi tätä ei voitaisi aloittaa vaikka edes yhtä päivää aikaisemmin, niin olisipa taas yksi palanen siitä tavattomasta häsläyksestä takana.

Perinteiseen jouluun kuuluu myös ne rasittavat joululaulut. Ei siinä mitään, mutta miten minusta tuntuu, että ne markettien joululaulujen ns. instrumenttaali versiot ärsyttävyydellään saavat ihmiset ostohysterian pauloihin. Nimittäin joskus ne paukuttaa korvakäytäviin sellaisella volyymillä, että ihminen tietää tasan tarkkaan, että se joulu kaikessa kauheudessaan on totta, ja nyt on ostettava jotain...äkkiä! ...ja paljon.
Joululauluissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kieltämättä niissäkin olisi jo uusiutumisen aika, mutta eihän sitä voi, koska joulu on niin perinteinen. Ja Katri Helena laulaa tänäkin vuonna taas ikuisesta Joulumaasta. On ehkä niiden jeesustelupersejoululaulujen jälkeen rasittavin hoilotus.

Perinteinen jouluaatto kun saapuu, niin tämä perinteisyys konkretisoituu ja kaiken pitää mennä perinteisesti, kuten se on mennyt viimeiset 30 vuotta. On tietenkin totta, että jouluna tehdään ne asiat aina noin suurinpiirtein samalla tavoin, mutta auta perkele, jos jokin menee niin, kuin ei ole ennen mennyt. Joulu on pilalla. Rosolli haisee enemmän aikuisen alapäälle mitä viime jouluna, ja kinkkukin on vetistä. Haudallekkaan ei pääse, koska ne 12137 muutakin ovat raahaamassa kynttilöitä maatuville samaan aikaan. Loppujen lopuksi ne eivät edes syty, tai pahimmassa tapauksessa ne ovat jääneet ostamatta. Joulu on viimeistään tässä vaiheessa pilalla.

Perinteisesti jouluaattona pitää myös kiertää kaikki mummot, papat, anopit ja anoppipuolet. Miksi? Jos ei näitä rituaaleja voida suorittaa pyhinä niin saa jäädä minun puolestani sitten käymättä. Toki kauempaa matkustaville tämä taitaa olla pakollinen velvollisuus, eli se on ymmärretävää.
Ja sinne joulukirkkoonkin pitäisi sen yököttävän riisupuuron jälkeen ehtiä, mihin unohtui kaikessa hötäkässä laittaa manteli. Ja vasta tämän jälkeen Katri Helenan Joulumaa soi kaihoisasti kirkon lehtereiltä.

Ja missä se perkeleen perinteinen joulumielikin on? Siihen pitää soittaa taas joulumaata, josko se sitä kautta löytyisi.

Omasta mielestäni jouluun toki kuuluu vääjäämättä kaikkea perinteistä ja kummallisia perinteitä, ja eihän joulu tunnu joululta ilman niitä. Tämähän on fakta. Mutta jotkut ihmiset eivät hyväksi sitä tosiasiaa, että tämä kieltämättä kaamosta katkaiseva aika ei mene sen aina käsikirjoituksen mukaan, ja tarvitseeko mennäkkään. Eihän niitä enää erottaisi toisistaan, jos näin tapahtuisi.

Omalta kohdaltani voin kertoa, että meidän joulu vietetään kotona ilman mitään ylimääräistä sukulointi rumbaa ja sambaa. Joulupukki tulee jos on tullakseen, ja kun lapset painu unille, tämä tonttu saattaa ottaa glögiä ja soittelee omia kulkusia ja ennen kaikkea rauhoittuu, vaikka tänä jouluna ei ole mistä rauhoittua. Se EI ole perinteistä.

Perinteistä joulun odotusta!

PS. Tänään vielä perinteisille joulu ostoksille. Iltasella suu napsaakin sitten sopivasti, näin joululoman alkamisen kunniaksi.

Joulu Goatin konttiin 2009

Pieniä ja huonoja vinkkejä joulupukin konttiin. Itse en edes vaivaudu turhuuksien markkinoille tänä vuonna. Ainakaan isommin. Jotain kukkarolle sopivaa pitänee kuitenkin hankkia. Vai pitäisikö sanoa, että kukkaroon sopivaa kooltaan. No, tässä jälleen jotain kulutusjuhlan vinkkejä äänilevyjen+muun sälän muodossa.

AMORPHIS: Eclipse

Jos suunnittelee hankkivansa uusimman, eli Skyforgerin kannattaa hankkia kylkeen tämä eclipse myös, joka mielestäni on parasta Joutsenen vokalisoimaa Amorphista. Oikein hyvä tämä uusinkin, ei niin mätön ystäville.

SURVIVOR ZERO: CMXCIX

Menin vanhaan halpaan, ja tulkitsin bändin täällä yhden biisin perusteella. Kokonaisuus olikin huomattavasti parempi, mitä se kyseinen videobiisi. Käy Sotajumala - In Flames diggareille. Pitänee kirjoittaa tästä itsekkin joulupukille, vaikkapa ensi vuonna.

AJATTARA: Joululevy

Mitäpä olisi Joulu ilman Ajattaran riipiviä versioita joululauluista. Kyytiä saavat M.A Nummisen: Joulupukki puree ja lyö, Juicen: Sika, ja Hei Tonttu ukot. Nämä höystettynä muutamalla koverilla (mm. Nylon Beat) ja muutamalla omalla ennenjulkaisemattomalla biisillä. "...hetken kestän elämää, sekin synkkää ja ikävää..."

DARKSPACE : I, II, III

Darkspacen koko tuotanto on siis kyseessä, jos painetta löytyy lompakosta. Hämyilevää Black Metal, Ambient avaruushäröilyä. Ei kuitenkaan mitään Jean Michel Jarre kamaa, vaan synkkää ja karua äänimaisemaa. Sopii vuodenaikaan, kuin punakuonolle nenä. Suosittellaan ehdottomasti pimeässä, lapuilla kuunneltavaksi.

SLAYER: World Painted blood + Slayer kirja

Fanille oiva paketti. Joel McIver kirjoittama, ei virallinen historiikki Christ Illusioniin asti ja uusin musiikillinen hengentuotos. Suoraan sanottuna kumpikaan näistä ei ole mikään mestariteos, mutta kirja täydentää kuitenkin tuon levyn tuomaa pientä pettymystä.

CONTRADICTION: The Essence of Anger

Perinteistä Trashiä saksanmaalta, yhdestä trashin syntymaista. Uppoaa varmasti vanhankin rässin ystäville.

Siinäpä taas äkäisesti jotain. Tokihan voitte ostaa sen hittituotteen, mikä tänä jouluna näyttäisi olevan tuo fakiiri matto, eli jokin hierova piikkimatto. Ei perkele, mitäköhän vielä?!

Musta Joulu, musta koulu, musta elämä.

Sanoo ilmatieteenlaitos mitä tahansa, ja oli lunta jouluna tai ei, niin minun joulusta on tuleva musta. Näillä näkymin myös koko ensi vuosi menee samalla värillä, jos tätä omaa sielunelämää, ja itse konkreettistakin puolta värikartastosta katsoo.

On kai kaikille itsestäänselvää, että opiskelijan elämä on köyhää, mutta nyt näyttää, että sitä köyhää opiskeluelämää ei vuodenvaihteen jälkeen enää ole, koska niin köyhää se on, että näillä näkymin ja näillä tuloilla se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Siis miettikää mihin tuo ruhtinaallinen 221€uroa kuukaudessa riittää?!? Kerronpa teille. EI mihinkään.
Varsinkin näin joulun alla, vaikka selvänä asiana pidin sitä, että mihinkään kaupalliseen ralliin ei lähdettäisikään, niin nyt asian laita on oikeasti se, että lahjoja ei tässä taloudessa osteta, muutakuin pakolliset kummeille yms. Käpylehmät ja käsintehdyt villasukat saavat ajaa muut joulun ähkynsä. laskuihin menee jälleen kaikki, ja lopuillu voisi ostaa vaikka tikkuaskin.

Kuten sanottua, tuo joulu nyt on mitä on. Mutta eniten tässä pistää mielen jälleen ahtaaksi nämä opinnot. Varsinkin nyt, kun on huomannut pärjäävänsä, yllättävänkin haastavissa aineissa ja motivaatiokin on ollut vähintään kiitettävää.
Mutta kuinkas muutenkaan. Ei saatana minulta onnistu mikään, vaan kaikki kaatuu aina siihen samaan, eli rahaan. Tuohon niin välttämättömään ja ahneutta aiheuttavaa kilisivään ja suhisevaan maailmanpahaan. Kortisto, täältä tullaan taas. Viisaampana niinkin, mutta lyötynä.

Eli kylläpä taas näyttää häikäisevältä nuo tulevaisuuden näkymät, tai siis nämä ihan oven takana olevat asiat. Taas olisi helpompaa heittää köysi kattotuolin yli ja antaa aamutuulen kauniisti keinuttaa, mutta kun asun kerrostalossa, ja kaiken lisäksi vuokralla, niin lykkääntyy tuokin teko. Perkele!!!

Vitun hauskaa joulun odotusta ja nauttikaa elämästä, keillä sitä on!

Darker Grounds

Kemiläistä metallia. Julkaisevat kohtapuolin muuten levyn. On sitä paskempaakin kuultu, mutta myös huomattavasti parempaa. Mun mielestä laulaja on PASKA!

Piikujoulut, mikä ihana tekosyy

Näin joulua odotellessa, sen kaiken tuperruksen ja ylimääräisen hösläämisen keskellä on myös kiva vaihtaa niinsanotusti vapaalle, ja viettää pikkujoulua. Nehän tunnetusti ovat niitä juhlia, jolloin on hyvä tehdä itsestään koko konsernin edessä täysi idiootti. Näinhän se menee, tai sitten vastaavasti pyritään sukupuoliseen kanssakäymiseen firman typyjen kanssa. Huonolla menestyksellä luonnollisesti.

Henkilökohtaisesti jätin viime viikonlopun kinkerit väliin. Jostain syystä ei vain ollut virtaa, eikä mitään suurta tunteen paloakaan kyseisiin juhliin. Eiköhän noita vielä oile tulevaisuudessa edessä.

Huomenna, eli lauantaina olisi vuorossa luokan, eli meidän prosessinhoitajien ja laboratorio puolen pikkujoulut. Tässä jo pistää mietityttämään, että mitäköhän niistäkin tulee. Varsinkin kun labran puolella koeputkien kanssa näpertävät tyttöset ovat suurin osa hissukka porukkaa, niin luulenpa, että maanantaina se on vieläkin hiljaisempaa. Voi myös olla, että allekirjoittanut tuttuun tapaansa riisuu kostyymin niskastaan, ja painaa päänsä sunnuntai aamuna häpeästä tyynyyn, ja miettii sitä, että koko koulun edessä tuli lorttia heilutettua. Saapa nähdä, mutta koetetaan olla rauhassa, toivotaan, että sisäinen halu paljastaa itsensä koko kansan nähden pysyisi nyt kerrankin poissa.

Hiphei Ja tipvittutap!

P.I.S.S

Tämä on juuri niin hyvä, mitä Kiss yleensä on. Kukin tahollaan määrittää sen, mitä se sitten onkaan. Hyvin "rimmaa" noin duppaukset.

Jouluäpinöitä 2009 osa 1: Joulu kesäkuussa

On taas se aika vuodesta, että lapsia pelotellaan ikkunan takana kyyläilevillä tontuilla, ja kaikki se muu ylenpalttinen häslääminen voi alkaa. Eli on siis aika aloittaa myös jo näin joulukuun toisena päivänä jo perinteiseksi muodostunut jouluäpinä osio, koska onhan joulu perinteinen ja perinteitä kaavamaisesti noudattava juhla, joka juontaa kai alunperin Nasaretin miehen, tuon puusepän pojan syntymiseen. Siis nostetaan se olkipukki nyt pöydälle hyvissä ajoin, koska se on tämän päivän trendi.

Tuntuu, että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kalenteria kun katsoo, tulee joulu kyllä päivämäärälleen ajallaan, mutta kun vastaavasti katsotaan kaupan hyllyjä ja kaupan mainostamista, on kaupan alalla todennäköisesti eri almanakka.
Joulukoristeita kynttilöineen ja palloineen roikkuu hyllyissä jo lokakuussa, puhumattakaan mainostamisesta, jolla se turhanpäiväisyyden tarve saadaan luotua. Tämän ymmärtää, koska tänä päivänä joulu on kaupanalan tärkein aika.
Lelulehtisiä ja lukuisia muita mainoksia putkahtelee postiluukusta lähes joka päivä roskakorillinen, ja ainakin näiden lelulehtien sanoma tällä saralla menee oikeaan osoitteeseen, ja sen turhan rojun tarve saadaan luotua ihmiseen jo lapsena. Meilläkin nämä lelu mainokset ovat asiansa hoitaneet, ja niitä laavataan lähes päivittäin. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Lapset ovat lapsia ja ennenkaikkea joulu on lasten juhla mitä suuremmassa määrin ja asian näin ymmärtää. Mutta kuitenkin hommasta on mielestäni lähtenyt koko juju, koska nykyään joulupukkia ja sitä aattoillan kliimaksia aletaan odottaa jo loka-marraskuun vaihteessa. Ja koska pieni lapsi ei tunnetusti ole se pitkäjänteisin olio maan päällä, käy odottavan aika tätä nykyä päivä päivältä pidemmäksi, ja uhkailut ikkunan takana piileskelevästä muistiinpanoja tekevästä pukin apurista alkaa käydä turhauttaviksi ja asian ydin menettää merkityksensä, koska tätä menoa se menee ympäri vuotiseksi. Eli hammaspeikko ja laiturin alla asusteleva lapsia nappaava näkki, ovat vielä ainakin kovempi uhkakuva lapsen mielikuvituksessa, mutta tontut lähestyvät tällä saralla uhkaavasti.

Palatakseni äpinän pääpointiin, on joulu kaupan hyllyillä kohta ympäri vuotista, ja joulusta on tuleva vieläkin materialistisempi ja kaupallisempi, mitä se kieltämättä on jo nyt. Voi myös olla, että joulua juhlitaan tulevaisuudessa vähintään kaksi kertaa vuodessa, tai parhaassa tapuksessa jotain vastaavaa kerran kuussa.

Sitä odotellessa, olkaa kiltisti. Tontut ja tonttuja on liikkeellä.

Radio Millenium

Huumorimusiikilla on se huono,tai ehkäpä hyvä puoli, että ne jaksaa naurattaa vain kerran. Jos edes sitä. Tässäpä pientä parodiaa musiikkivideoiden muodossa. Pätkät on Radio Millenium ohjelmasta, mikä käsittääkseni pyörii myös....yllättäen radiossa. Nerokasta. Osansa saavat Irina, Tähkän apina, Nightwish, Fintelligens.