Top 100 levyt Nro 87: Torture Killer - Swarm!

Repiviä murskariffejä, melankolisia, melodisia riffejä, Floridan -skene döödsistä tuttua junttariffiä höystettynä ex-Cannibal Corpse laulaja, Chris Barnesin hautausmaalle haisevilla vokaaleilla. Näistä elementeistä lyhykäisyydessään on Suomalaisen Torture Killerin järjestyksessään toinen levy tehty.

Saattaa kuullostaa ehkä äkkiseltään pahalta yhdistelmältä, mutta voin kertoa, että toimii kuin tauti. Levyn on jopa yksinkertaisen nerokas. Ja vaikka nuo kuvaukset saattavat johtaa harhaan ja jonnekkin Göteborg -paskaan, on ne kuitenkin ne fiilikset, jotka ensimmäisenä mieleen hiipii.
Ensimmäinen ja levyn nimeä kantava biisi jättää vielä hieman kylmäksi, mutta varsinaisen pelin avaava toinen biisi, Forever Dead näyttää kaapin paikan. Raskas Trash -tyylinen riffittely saatellaan loppuun, ehkä jopa Amorphista muistuttavalla melodisella maalailulla. Tämän lisäksi, kolmas biisi, A Funeral For A Masses, Forever Deadiin verrattavissa ja levyn parhaat puolet niputtava Multiple Counts Of Murder ovat kaikki "hitti" kamaa. Levyn helmi on kuitenkin leppoisasti groovaava Sadistic, jonka kertosäe ja riffi soi ajoittain päässä aina vitutuspisteeseen saakka. Se on aika harvinaista tämän tyylilajin musiikille.



Vaikka levyn kenties suurin uutinen aikanaan oli se, että juuri Chris Barnes "laulaa", tuottaa ja sanoittaa(5 biisiä) levyn, on tämä ennenkaikkea soitannollisesti ja materiaaliltaan perkeleen hyvä tuotos, oli sitten mikin varressa kuka tahansa. Mutta hyvää taustatulta Barnes tähän kyllä antaa.
Jos tästä nyt lähtisi hakemalla hakemaan jotain haukuttavaa, menisi se jo pilkun panemiseksi. Saatanan kova levy. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään.

Tänä päivänä tuo yhteistyö Barnesin kanssa on jo päättynyt ja onpa orkesteri julkaissut tänä vuonna uutta materiaaliakin uuden (vanhan) solistin voimalla. Mölisihän Juri Sallinen jo tätä edeltäneellä splitillä Sotajumalan kanssa. Uusi Levy kantaa nimeä Sewers, eikä tuotakaan tekelettä pääse kyllä moittimaan, mutta ei yllä lähellekkään tätä Swarm -albumia. Näin on marjat!

Nippelöintiä:

-Bändi ja Chris Barnes eivät koskaan tavanneet naamatusten. Mielenkiintoista sikäli.
-Levyn miksasi Hate Eternal heppu Erik Rutan yhdessä Barnesin kanssa.

Mr.Lucky

Ei ilmeisesti ole uskomista painettuun sanaan. Taaskaan. Nimittäin Pohjois-Suomalaisten pää-äänenkannataja Pohjolan Sanomat uutisoi jokin aika sitten, että kaikki Lappiaan ensisijaisesti hakeneet olisivat päässeet tuohon kyseiseen opinahjoon. Samaa kirjoitettiin myös eilisessä lehdessä.
Paskaa kirjoittivat! Kävi kuitenkin niin, että mm.MINÄ en päässyt. Olin ensimmäisellä varasijalla, kuinkas muutenkaan. Milloinkahan tähdet menisivät siihen asentoon, että päivä paistaisi minunkin risukasaan?

Ei silti, että minua nyt olisi opiskelu niin hirveästi napannut, mutta olisi kai se ollut vaihtelua köyhään arkeen. Toki ensimmäinen varasijahan on luonnollisesti se paalupaikka, mutta kun otettavien opiskelijoiden määrä paperiteollisuuden alalle tänä vuonna on kokonaista 4 sierainparia, niin tuntuu se näin äkkiseltään epätoivoiselta.

Kieltämättä on aika hullua edes opiskella noinkin pystyyn kuolevaa alaa, mutta kun siitä on kuitenkin paljolti tuoretta työkokemusta, ja jonkin verran suhteita mestaristasolle saakka, niin tämä tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Mutta kun ei, niin ei...taaskaan.

Taidampa tämän "kunniaksi" kiskaista kalsarikännit ja seurata tätä epätoivon tilaa, joka olut oluen jälkeen muuttuu hilpeäksi humalaksi.

Hyi minua!!!

No niin! Nyt on sitten tätäkin kunniallista ja kuuliaista kansalaista ensimmäistä kertaa sakotettu poliisin toimesta. Ainakin näin autoilun muodossa. Minulle ihan oikein, vaikka aika harvakseltaan rakkaan autokoulunopettajani, Raution Ramen oppeja uhmaankaan. Ja yleensäkkin nämä minun rikkeet johtuvat turhan painavasta oikean jalan käytöstä, varsinkin taajama alueella. En vain jotenkin osaa suhteuttaa vauhtia 40km tunnissa.

85€ laskuhan sieltä virkavallalta sitten saapui. Muistan vielä tapauksen. Kyttä perkele oli kamera autonsa ovelasti sijoittanut Mäntylän sillan alapuolelle, eli kaiken mukavan lisäksi alamäkeen. Näin ajatuksissaan kun ajelee, niin tuollaisessa paikassa, kuin vahingossa vauhti hieman nousee käytti kaasua tai ei. No, jokatapauksessa, ehkäpä sain opetuksen siitä, kuinka taajamissa auton kanssa käyttäydytään. Ja on myös tosiasia, että tuolla minun rieskalle ei edes ylinopeuksiin moottoritiellä pääse, ja jos sen sellaiseen hurmioon saa kiusattua, on kolina, suhina ja auton käytös sitä luokkaa, että sellaista maisemanvaihdosta näkyy yleensä science fiction elokuvissa.

Näitä viimeaikaisia moottoriteillä ja miksei muuallakin tapahtuneista onnettomuuksia en lähde sen enempää ruotimaan, mutta sen verran sanon, että jos on lapsia kyydissä, pitäisi kai käyttää hieman sitä korvienvälin tietämillä olevaa asiaa, vaikka ihan sen takia, että siellä liikenteessä liikuskelee muitakin. Eli vaikka sitä kuinka itse tekee asiansa liikenteessä oikein, on aina se "teiden ritari" kuka ei välitä paskan vertaa muista tiellä liikkujista. Ja yleensä tällaisella kuljettajalla ne vehkeet ei pysy lapasessa, vaikka se kaverille yritetään todistaa.

Vaikka minäkin nautin vauhdista ja vaarallisista tilanteista, minä saan sen tyydytettyä autourheilun muodossa, ja valtaosa tuosta porukasta ovatkin varsin kuuliasia liikenteessä. Ja kun tuli tuo autourheilu mainittua, niin tässä on pientä sutinaa ilmassa. Ajateltiin nimittäin 27.6 Kuopio-Joensuu akselille lähteä lennättämään soraa Simetek ralliin. Mutta katsotaan sitä nyt vielä. Tuo valtion määräämä velka, eli 85€ syö jonkin verran ainakin minun budjettia.

Videot viikonlopuksi

Laitetaanpa pitkästä aikaa muutamat videotkin tänne. Ajattaraa akustisesti, mikä saattaa äkkiseltään kuullostaa mielenkiintoiselta, mutta kaikista arvosteluista huolimatta, aikamoista sontaa on taas suolletttu. Voi tietenkin olla, että tämä vaatii kuuntelua, mutta ei tämä ainakaan laillisia polkuja minun levyhyllyyni löydä.



Doomia Venäjäksi kotimaastamme. Orkesteri on nimeltänsä KYPCK, eli Suomeksi KURSK. Ehkä heidän, toistaiseksi ainoan levynsä paras biisi, eikä se ole paljoa se. Mukavaa laahailua jokatapauksessa.



Saxon...perkele! Bändi, jonka nimi tulee aina lausua, ennen kuin liian alkoholin tuoma ylenanto on jo kurkussa tuloillaan. Tässä ehkä legendaarisin biisi, ja mielestäni paras. Tosin enpä ole bändin tuotantoon enemmälti tutustunut, pikemminkin yrittänyt välttää. Tässä 747 Strangers in the Night, höystettynä Edguy heebolla, Tobias Sammetilla. Paskaa muuten se Edguykin.

Kesän aikaa

Tarkoitus oli naputella tähän, kuinka perseestä tämä vuodenaika onkaan, mutta kun ei kuulemma ehdi. Ainakaan nyt. Kun kerran aika on rajallinen käsite, niin raja olisi vedettävä johonkin, että ehtisi kuulumisiansa tänne rustailemaan. Kerrankin tuntuu, että olisi pienen hiljaiselon jälkeen vitutus -rintamalla jotain elämääkin, mistä tänne vuodattaa, mutta kun ei, niin ei. Nyt on kesä, nyt ei ehdi.

Kun kesäksi kaikki kakaroiden keskinäinen sosiaalinen toiminta kerhojen muodossa lopetetaan, on ne vanhempien hyperaktiivisena "riesana" näin koko päivän, ja tämä onkin juuri yksi syy muiden joukossa, miksi en pidä kesästä. Ei hetken rauhaa, eikä aikaa. Ja jos se pieni rauhanaika suodaankin, niin eiköhän parempi, tässä tapauksessa huonompi puolisko ole vetämässä johonkin suuntaan kesäisine suunnitelmineen. Nytkin käy hirveä touhotus ja vouhotus kirpputorille vietävien lasten vaatteiden takia, johon minutkin on kätevästi nivoutettu. Järkyttävä vaiva siitä, että ne päätyvät jonkun Romanialaisen kerjäläisen laukkuun. Ilman rahallista korvausta luonnollisesti.

Siis mikä vittu tässä vuodenajassa mättää. Ihmisillä on perkelenmoinen tarve mennä ja tulla jokasuuntaan. Siellä sun täällä pitää käydä ja sitä ja tätä pitää tehdä ennen syksyä. Miksi MIKSI?!?!

Tänään pidän kuitenkin iltavapaan! Myönnetty anottuna. Kiitos!

Piteå 31.5 2009

Tulipa sitten käytyä ihmettelemässä naapurikansan moottoriurheilu toimintaa. Eihän se ainakaan kalustollisesti Suomi -pojan vehkeille pärjää. Toki niitä hyväkin vehkeitä löytyy, mutta ne ovat sitten ihan muita, kuin kotoiseen ralliin tarkoitettuja. Mutta paljon on, ainakin joissain asioissa meilläkin oppimista. Ainakin tietty rentous tuolla on aina ollut, mitä nyt pari kertaa Ruotsin puolella olen käynyt harrastusten puitteissa. Kilpailujen kulku ja järjestely on huomattavasti helpompaa ja sujuvampaa. Puhumattakaan tässä kilpailussa käytettyä, ns. lentävää lähtöä. Tällä ainakin estettiin pahimmat laatikko/vetoakseli rikot. Ja kun ilmakin suosi (28 astetta varjossa) niin mikäpä siellä oli ollessa. Voi sitä sunnuntai päivän huonomminkin viettää.

Kisa ajettiin suurimmalta osalta Piteån rallicross radalla, alun pientä sora/asfaltti osuutta lukuunottamatta. Mutta kuitenkin n.70% pikipinnalla. Suomalaisilla oli valtaosin sora renkaat ja alusta paikoillaan, joten tulokset olivat siinä mielessä hyvät.

Suomi-Ruotsi maaottelu tuli siis Suomeen Tapio Vuokilan toimesta. Kakkospallille istahtu Ruotsalainen, mutta 3. ja 4. Taas Suomeen.

Muutama räpsy.

Suomalaisten F-Ryhmän kalustoa. Vasemmalta, Arskan Ascona, Peten välikoppa ja Tumen uudempi kotelo



Maken Mitsu



Jarin ja Jukan Mitsubishit



Ruotsalaisten käsitys kilpa-autosta. Volvo 960

Alati sairaat kuulumiset

Kyllä köyhää taas koetellaan. Perkelenkö viisaus siinäkin on, että kun taloudellinen tilanne on kuralla, on terveyskin kuralla. Niin allekirjoittaneella, kuin lapsilla. Tietenkin nämä lasten taudit ovat vain näitä ainaisia korvatulehduksia, mukavan raikkaita oksennustauteja ja pientä flunssaa. Oman lukunsa on vanhemman lapsen kiukuttelu ulostamisensa kanssa. Kuuluu sekin kuulemma ikään ja sisaruskateuteen. Niin, kai se kuuluu, koska siinä pienssä jokapäiväisessä rituaalissa menee häneltä ikä ja näemmä se terveyskin.
Nämä korvatulehdukset lääkärin mukaan kuuluu myös ikään, mutta köyhien mukuloille ne tulee aina molempiin korviin yhtäaikaa, ikäänkuin lisäämään tuskaa ja vähentämään vanhempien yöunia. Rahallisestihan tässä ei tietenkään häviä. Samat lääkkeet ne on saatana ostettava, oli se tulehdus sitten kantapäässä tai vain toisessa korvassa. Perkeleen kalliita nämä rohdot kuitenkin ovat, ainakin jos siellä joka toinen päivä joutuu juoksemaan. Jokatapauksessa nämä taudit taitavat olla riesana jokaisessa lapisperheessä. Mutta miksi minusta tuntuu, että ei minun lapsuudessa sairasteltu näin paljoa, tai sitten aika vain kultaa (multaa) muistot.

Minäkin olen rampannut alvariinsa erillaisten lääkäreiden pakeilla. Molemmat päät kun kerran prakaa. Nyt en puhu "vintistäni" enkä haarojen välissä roikkuvasta kusemiseen suunnitellusta nahkamuodostelmasta, vaan puhun nyt silmistäni, joissa on myös pussit alla ja tulehtuneesta kantapäästäni, jonka kipu muuten viettää kohtapuolin vuosipäivää. Vilpittömät onnitteluni minulle tämän johdosta. Eipä sairas taaskaan paljoa kostunut, ainakaan kantapään suhteen. Samat lääkitykset, joilla ei näytä, eikä varsinkaan tunnu vastaavaa hyötyä olevan. Optikko sen sijaan määräsi minulle kakkulat iltojen lukuhetkiin. Hienoa vanheta arvokkaasti. Seuraavaksi ostan Hugh Hefner -tyylisen tupakka takin, ja moottoripyörän. Jälkimmäinenhän kuuluu vahvasti tänäpäivänä suomalaisen miehen ikääntymiskriisin oireisiin.

Entäpä sitten, kun on oikeasti vanha. Kusemiseen tarkoitettu laite on epäkunnossa eturauhasen takia, moottoripyörää ei todennäköisesti ole varaa hankkia, ja vaikka olisikin, sillä ei näe ajaa. Kantapääkin on siinä vaiheessa varmaankin siinä kunnossa, että ei kävelemään pysty, joten on siltikkin ostettava se moottoripyörä, millä saa sen eturauhasen lopullisesti piloille, ja onko silläkään enää sitten väliä, kun ei näe. Puuuh! On se vaikeaa.

Vanhuus on näemmä perkelenmoinen oravanpyörä, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eli kyllä ne lasten sairaudet ovat viime peleissä pieniä isojen rinnalla.

Sairastelemisiin!

Top 100 levyt Nro 88: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Itku Pitkästä Ilosta

Timo Rautiainen, mies suomenkielistä lyriikkaa sisällään pitävän metallin isä hahmo, tai ainakin hän Trio Niskalaukauksineen sen toi kaiken kansan kuultavaksi. Tietenkin suomenkieliseen metalliin laskettaneen Sarcofagus mies, Kim Kuusiniemen levyttämä Moottorilinnut, jossa mm. esiintyivät Kirka ja Muska Babitzin ja A.R.G hupailu nimeltään Massey Ferguson. Timo Rautiaisen aiempi orkesteri, jonkinlainen Trio Niskalaukauksen esiaste, Lyijykomppania ja ehkä Mana Mana, voidaan myös laskea samaan kastiin.


Kun sanoitukset tapahtuvat Suomeksi, on se ennenkaikkea taitolaji. Näinpä Rautiainen jää minun mittapuullani heimoveljiensä, Annalan, Hynysen ja muiden varjoon. Toki näissä sanoituksissa mies ei tällä levyllä paljoa kynäillyt. Tekstejä tekivät lähinnä Tomi Tuomaala. Marja Mattlar (Lintu) ja jo mainittu Mokoman sanailija Marko Annala, joka avasi lyyristä arkkuaan yhteistuumin itse Rautiaisen kanssa yhden kappaleen verran. Ja jos nyt oikein kritiikin poluille lähdetään, niin eipä miehen laulutaidoillakaan ketään suohon lauleta. Se kun on lähinnä sellaista hoilotusta, ja juuri tähän se ensimmäinen maistiainen tältä orkesterilta kaatui, kun ensimmäinen kappale Rajaton Rakkaus jyräriffeineen pärähti erään muuttoauton kaiuttimista. Muistan tuona kauniina kesäisenä hetkenä uhkaavani heittää sen levyn ulos jo ensimmäisten säkeiden jälkeen. Se jäi kuitenkin tekemättä. Mutta itse musiikki toimi kyllä muistaakseni heti, ja sitten myöhemmin, varsinkin kappaleet: Rajatila, 62 ja todella kaunis Lintu, tekivät suuren vaikutuksen.
Ja kun yksinkertainen on kaunista, ei voi kieltää sitä tosiasiaa, että Rautiaisen riffit ovat perkeleen tiukkoja. Eli juuri tämä haudannee alleen ne paitsioon jättävät sanoitukset.

Aina kun tällaisia listoja tekee, niin Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen kohdalla pitäisi kai lukea se ensimmäinen täyspitkä, eli Lopunajan Merkit, mutta mielestäni tämä järjestyksessään toinen menee nenän verran edelle. Sanoisin, että tässä on hivenen toimivammat soundit ja muutama rautaisempi biisi. Ei voi mitään.



Mutta mitenkä se sitten loppuikaan. Rautiainen orkestereineen teki ns. Dingot. Pari hyvää levyä, asennepaidat yms. sälä teki kauppansa ja sitten yleisö, ja ilmeisesti myös itse orkesteri kyllästyi tekemäänsä. Ja kyllähän se niin oli. Viimeiseksi jäänyt levy, Kylmä Tila jätti nimensä mukaan saman vaikutelman ainakin minuun.

Yksi asia on kuitenkin varmaa. Timo Rautiainen Niskalaukauksineen jätti lähtemättömän vaikutuksen suomalaiseen musiikkiin, varsinkin raskaampaan osastoon. Heidän jälkeen kotimaan kielikin metallimusiikissa voi olla uskottavaa, vaikka moni yrittäjä heidän vanavedessä karille ajoikin. Mutta kun levy-yhtiöt eivät tunnetusti olleet tuolloinkaan tyhmiä, oli jokaisella oltava oma Suomeksi laulava hevibändi. Valitettavasti.



Pienenä vinkkinä voin kertoa, että kannattaa lukea tätä orkesteria koskeva kirja. Se avaa hieman noiden lyriikoiden salaisuuksia, koska kieltämättä itse sarvipääkään ei ota niistä välillä tolkkua.

Positiivista negatiivisuutta ja päinvastoin

Tänä päivänä on todella mukaavaa seurata uutisia. Sotaa, korruptiota, talousvaikeuksia, irtisanomisia, ilmastonmuutos, taantuma, ministereiden naisseikkailut ja muuta negatiivista ahdinkongolla mässäilyä. Onko nyt asian laita näin, että missään maailman kolkassa ei idä ainutta positiivisuuden siemenestä kasvavaa uutista, joka antaisi pientäkään toivon kipinää paremmasta. Näyttäisi nyt oikeasti siltä, että uutisten perusteella maailma päästelee kuolon korahduksia, ja kaikesta ollaan hysteerisen huolissaan, kun paskaa on jo housunpuntti pullollaan.
Kaikki on päin persettä, vaikkei olisikaan, pienikin positiivinen asia käännetään sille kuuluisalle päälaelle.

Tästä oiva esimerkki oli jälleen eilisissä uutisissa. Jonkun perkeleen tattilajin sato jää tänä syksynä oletettua heikommaksi kuivan kevään takia. Siis itse piru on nyt irti ja helvetti kohta valloillaan. Kaikkiahan tämä vituttaa ja varsinkin kiinnostaa. Tässäkin on siis ahdettu jopa kaksi huonoa uutista samaan pakettiin. Ensinnäkin kaikkiahan tunnetusti vituttaa, kun ei sada vettä koko kevättä. Eikö? Ja varmasti 90% meitä tunnetusti kulinaristista härmäläistä suorastaan henkeä ahdistavasti riepoo se, että joku kärpässieni jää kitukasvuiseksi.

Siis eikö nyt oikeasti löydy mitään, mikä olisi tätä tärkeämpää. Ja kaikki tämä pääuutislähetyksessä. Tämänkin valtavan uutispommin olisi varmasti voinut korvata jollain hiukan vielä "isommalla" huonolla uutisella. Vaikka esimerkiksi sillä, että minä joudun hankkimaan lukulasit. Erittäin negatiivinen uutisointi siis sekin. Kyllä! Minusta tulee ihka aito foureye, kun lehteni aamulla huussissa aukaisen! Ja kyllä! Näytin ne kakkulat päässä erittäin fiksulta ja filmaattiselta, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Tässäpä muuten esimerkki uutismoguleille, kuinka pienestä positiivisesta uutisesta saadaan jopa vielä positiivisempi. Eli ensi viikolla ratkeaa, pääsenkö taas Veitsiluotoon sorvin ääreen. Mahdollisuus on ehkä 1 neljästä. Mutta ajatelkaapa asiaa näin. Jokainen meistä, on ollut 1 monesta miljoonasta (riippuen siittäjästä) että on ehtinyt ensimmäisenä, ja päässyt syntymään tähän Ah`niin ihanaan maailmaan. Pieniä mahdollisuuksia, mutta isommistakin on näemmä selvitty. Miettikääpä sitä.

Hyvät jatkot ja maitovarat...tuollekkaan, ilmeisesti maitotuotantoon liittyvään "metaforaan" en osaa kertoa selitystä.

PS. Kuunnelkaa vittu Running Wildia!

Tulevaisuus nyt - Spotify

Internet on täynnä erillaisia palveluja ja muoti-ilmiöitä. Maksullisia, ja niitä vähemmän maksullisia (laittomia). Luulen, että nyt jo varsin suurta hypeä aiheuttava Spotify on seuraava todella ISO juttu. Homman nimihän on musiikin kuunteleminen Streaminä, kuten Youtube videoiden puolella. Tosin musiikkia löytyy huomattavasti enemmän ja varmasti joka makuun. Luonnollisestikkaan musiikkia ei voi ladata kovalevylle. Siis, musiikkia kuunnellaan radio tyyliin, ja biisit ta levyt saat vain valita itse. Ja vaikka äänenlaatu ei yllä ihan CD tasolle, se ei pientä hifistin herkkää korvaa silti vioita, ja tuskin monikaan tavallinen perseilijä merkittävää eroa edes huomaa. Palvelusta löytyy siis kokonaisia levyjä, ja tietenkin yksittäisiä kappaleita, ja näitä voi linkkeinä lähettää muillekkin käyttäjille iltoja pilaamaan. Ihan youtuben tapaan. Lisäksi tämän saa vielä Last.Fm ohjeman kylkeen kiinni, joten muutkin pääsevät aina ihmettelemään, mitä paskaa on tullut kuunneltua.

Vaihtoehtonahan on, joko ns. Beta -versio tai maksullinen premium. Ja välttääkseen rasittavat mainokset biisien välillä ja saadakseen jotain ennakkojulkaisuja kuunteluun, voi tilata tämän premium palvelun 9,99€uron kuukausi hintaan, tai koko vuodeksi, joka keventää lompakkoa 99€urooppalaista valuuttaa. Ei silti pahakaan hinta, jos pelkästään valtavirta musiikki kiinnostaa.
Toki tuolta löytyy myös jonkin verran underground kamaa. Näin päällisin puolin tonkineena, ainakin vastaan tulivat Xasthur, Sargeist bläkkiksen puolelta. Levyjä löytyi myös mm. Saksan Warhammerilta, joka kuullostaa vanhalta Celtic Frostilta enemmän, kuin Celtic Frost itse. Unseen Terrorin levy pilkisti myös silmään. Tämähän on Napalm Death ukkojen, Shane Emburyn ja Mick Harrisin 80-luvula vaikuttanut HC/Grind/Death/Trash mitälie orkesteri. Metallista ainakin kaikki pakollinen löytyy, aina vasta julkaistusta Viikatteen Kesävainaja Ep:stä - Amorphiksen uuteen singleen ja Ruotsalaiseen Entombed esiasteen, eli Nihilistiin asti.. Toissapäivänä ilmestynyt Death Angelin live levytys löytyy jo myös. Muutenkin live äänitteitä löytyy varsin runsaasti, jopa virallisia bootleggeja myöden. Ja hommahan kasvaa Wikipedian mukaan kymmenen tuhannen biisin päivävauhtia. Minulta toki voi kysäistä, josko jotain artistia tai levyä mahtaisi löytyä, ennen kuin kyseistä palvelua harkitsee ostavansa. (Ja ei, Kikkaa ei onneksi löydy, mutta Meiju Suvasta löytyy). :)

Ihan kaikkea hubaa tuolta ei kuitenkaan toistaiseksi löydä. Esim. Metallica, Beatles, AC/DC, Led Zeppelin, Pink Floyd, Emperor, Limbonic Art yms. puuttuvat kokonaan, joista Metallican poissaolo tuskin yllättää ketään. Napster vs. Ulrich -riidalla on ilmeiseti näinkin pitkä varjo verkkopalveluihin, ja varsinkin näihin osittain ilmaisiin. Tosin, eiköhän kaikilta se Metallican pakollinen materiaali löydy. Laittaa siis sen Puppetsin soittimeen, mikä se sitten onkaan.

Varmasti tämä palvelu haukkuu hyvin hintansa ja ilmais versiokin ajaa asiansa. Keskiverto metallipääkin tuolta jotain mielenkiintoista löytää, mutta mitään pienempien lafkoja tekeleitä ei kuitenkaan. Kokonaisia diskografiota tuolta ei myöskään äkkiseltään löydy, mutta varmasti sellaista, mitä olisit halunnut kuulla, esim. täällä takapajulassa harvemmin julkaistavia sinkkuja. Tämä harvinaisempi kama on ehdottomasti tämän palvelun suola.

Uskoisin hyvin pitkälti, että tämä on musiikin tulevaisuutta, vaikka sitä kansi taidetta ja sisäläpyskää ei enää konkreettisesti pääsekkään pläräämään. Ja sitä paitsi, true -ukot kuuntelee ja tekee vain vinyyliä.

Suosittelen silti tutustumista tähän LAILLISEEN ohjelmaan.

Kiitos Waldo

Elämä voittaa, ainakin vanhemmalla tytöllä. Kolme päivää kestänyt oksennustauti on voitettu kanta ja se hänen kiukutteleva oma itsensä on taas astunut esiin. Parempi näin. Saapa ainakin itse nukuttua, ja oikeastaan sai jo eilen. Unta tuli vedettyä kuuppaan päivä kahteen asti, ja perhehän tästä unimaratonista kovasti kiitteli, varsinkin, kun kuningas alkoholillakin oli osuutta asiaan. Tulipa kuitenkin kuitattua univelat ennen ulosottoa. Kaikki on siis ennallaan.

Euroviisutkin tulivat ja menivät. Vuonojen maahan meni voitto, ja suuri ja mahtava Suomi oli yllättävästi viimeinen, kuinkas muutenkaan. Tälläkin saralla kaikki on taas ennallaan. Rehellisesti sanoen, yllätyin, kun pääsivät edes karsinnasta jatkoon. Kappalehan sitä hirveää 90-disco/rappi sekamelskaa, minkä muistaakseni 2Unlimited aikanaan lanseerasi. No, joidenkin kellot nyt vain käyvät väärää aikaa, eihän sille mitään voi. Onhan hän kuitenkin Hessu Reijosen poika, joka toi ritari ässän Suomeen, ja muutaman kauniin ja rohkean. Jälkimmäiset taisivat vain enempi dokata, eikä tuo Hasselhoffikaan kuuleman mukaan lasiin ole viime vuosina syljeskellyt.

Lähtipä taas lapasesta tämä kirjoittelu. Menen siis vetämään lonkkaa ja syljeksimään kattoon, jotta ajatus pysyisi kasassa edes viisi minuuttia.

JepJep!

Shit happens!

Olen joskus väittänyt, että lääkäri on ehkä ainoita ammatteja, joita ei välttämättä opi tekemällä tai googlettamalla. Saatoin muuten puhua paskaa. On nimittäin nämä terveyskeskus palvelut lääkäreineen aika ala-arvoista toimintaa. Olettavasti nämä minun ikäluokkaa olevat lääkärit kai jotain tietävät ihmisen anatomiasta ja lääketieteen sanasto on hallussa yms, mutta mistä perkeleestä johtuu, että näitä nuoria tohtorin alkuja ei yksinkertaisesti edes kiinnosta tavallisen ihmisen vaivat, ja tässä tapauksessa pienen lapsen.

Kupletin juonihan on seuraava: Vanhin tyttäreni on tässä kevään aikana sairastellut, niinkuin oikeastaan koko lauma, mutta hän nyt pääsääntöisesti. Homma johtuu mitä ilmeisemmin ns. paskakammosta. Kovin tuttu ilmiö tuon ikäisillä, joka on myös psykologista ja ilmeisesti jonkinlaista huomion hakuisuutta, johtuen talouden rookiesta, eli pikku siskosta. Terveyskeskuksissa on juostu, ja erinäisiä lääkkeitä ja rohtoja kotikonsteista puhumattakaan ollaan testattu ja syöty. Kallista lystiä tämäkin, enkä ihmettele, että lääketieteellä menee hyvin. Mutta kun ei auta niin ei auta. Ja kermana kakun päälle, ummetus aiheuttaa vielä kuumetta. Great! Sitä onkin ollut joka toinen viikko.

Ääni muuttuu kellossa, kun mennään yksityiselle lääkärille. Onko tosiaan näin, että kun lääkäri saa siitä 15 minuutista 60€ korvauksen, on hoitokin parempaa ja asioihin paneudutaan oikealla vakavuudella? Näin ainakin eilen. Sillä tuolla suolaisen hinnan sisältävällä käynnillä olimme huomattavan paljon viisaampia, kuin näille monilla terveyskeskus lääkäreillä käynneillä ynnättynä muutamaan puheluun terveydenhoitajalle, joista suurinosa toimii paremmin puhelinvastaajana, kuin oman ammattinsa harjoittajana. Sääli hyvän koulutuksen. Mielestäni hoitoala tarvitsee persoonalta oikeata auttamisen halua ja kiinnostusta yleensäkkin hoitoalaan.

Ja nyt kun kello on 6.35, on tämä paskasavotta ainakin pariksi päiväksi taas ohi. Että ei liian helpolla pääsisi, on sitten tämä yö oksenneltu muutama petivaate kerta. Kummaa hommaa. Ollaan kuten Venäjällä, jossa kulkutauditkin tulee kuukauden viiveellä. Nyt pitääkin taas miettiä, että pitääkö tässä jälleen lähteä yksityiselle puoskarille vai normaali suu- ja sorkkatautien klinikalle. Vai onko tämä nyt vain taas jokin kulkutauti.

Ei voi muuta sanoa, että mikään ei ole lohduttomampi näky, kuin kipeä lapsi. Ja se, että tiedostaa, että itse ei asialle voi mitään.

Entäpä muuta. Viikonloppuna, tarkemmin lauantain tuli pyörähdettyä pitkästä aikaa Raahessa rallisprinttiä seuraamassa. Varsin kosteissa merkeissä, niin sisäisesti ja varsinkin ulkoisesti tuo reissu vierähti. Vettä nimittäin tuli taivaan täydeltä. Kiitos siitä Esteri ja sen perse! Mukavaahan tuo oli pitkästä aikaa jauhaa paskaa ja vähän sen vierestäkin, kavereiden kanssa, joita ei ole vähään aikaan taas nähnytkään.

RASSELIN RASSI RAAHESSA


Sairastelemisiin!

Aikaväli 30.31 - 34.19

Niinhän siinä kävi, että jenkit pisti Suomen kiekkojoukkueen laulukuoroon ja kesäloman viettoon. Reilussa kolmessa minuutissa homma oli taputeltu. Kiitos parin turhan hyökkäyspään jäähyn ja ehkä pienen tuomari virheen takia, josta uuden mantereen pojat tuli 4 yhtä vastaan ja ammattimiesten tavoin panivat mustan verkkoon. Ruutu saa minulta tässä kohtaan synnin päästön, koska tuo toki jäähyn arvoinen maalivahdin kampitus ei todellakaan ollut tahallinen, vaan pelitilanteeseen kuuluva. Myönnettäköön, että kieltämättä se Ruudun varsin ilkeään pekityyliin kuuluukin, mutta tuo oli selvä vahinko. Eikä käy kieltäminen. Esche Usa:n rysän edessä oli loistava!

Aivan kuten jo muutama päivä ounastelin, Kanada peli oli Suomen paras, johtuen varmaankin sen aika pienestä panoksesta. Tosin alivoima olisi voinut olla tehokkaampaa. Jenkkejä vastaan pelattiin Kanada pelin tavoin jälleen loistava ensimmäinen erä, mutta kuten aina, paikoista ei laitettu sisään ja vastustajan maalivahdista tehtiin "man of the match". Eikä ollut ensimmäinen, eikä takuulla viimeinen kerta. Tiedä sitten näitä suomalaisten menttaali puolen juttuja, mutta oli Suomella minkälaiset pelimiehet hyvänsä kisoissa, kädet ja varsinkin pää jäätyy, kun pelejä pitäisi ratkaista.

Oli miten oli. Ei kai kukaan odottanutkaan Suomelta mitään. Pronssinen olisi ehkä ollut saavutettavissa, ja miksei muutakin. Mutta harvoin mikään joukkue pystyy pelaamaan 60min kuten Suomi pari erää Kanadaa ja Usa:a vastaan. Vai pystyykö?

Nim. Nnärvi pyysi julkistamaan hänen kaikkien aikojen MM-kisojen All-Star viisikon

Maalissa: Stig Wetzell, jolla taisi olla sama talonmies Martti Vainion kanssa.
Puolustus: Aina luotettavat, Arto Ruotanen ja Ville Siren
Hyökkäys: Saksan nimihirviö veljekset Gerd Truntschka ja Bernd Truntschka ja perikuva saksalaisesta himoköyriästä, eli Dieter "viiksiniekka" Hegen

Kiitos ja Anteeks!

Death Angel Jalometallin pääesiintyjä!!!

...Eli lähtöni vaikka pummilla muodostuu nyt pakolliseksi. Olen liekeissä! Oikeata vanhan koulukunnan porukkaa on muutenkin odotettavissa pelipaikoille, jos kattausta katsoo. 80-luvun huumaa suorastaan. Death Angel, Voivod, Atheist, Asphyx, Whiplash, Rage ja Agent Steel ovat kaikki tuolla metallin kultaisella vuosikymmenellä vaikuttaneita rytmiryhmiä. Deathchain, Rotten Sound, Torture Killer ja Alghazanth pitävät huolen muusta. Ja vielä Spiritus Mortiksen duumailut kaupan päälle. Kyllä taas hemmotellaan alan ihmisiä, mutta eihän tämä koskaan mikään posereitten bakkanaali ole ollutkaan.

Kuten monella laudallakin on taas todettu. Parhaan metalli -festarin titteli menee jälleen Ouluun.

Top 100 levyt Nro 89: Airdash - Thank God It's Monday

Niin loisteliaita kuin suomimetallin legenda Stonen alkupään levyt olivatkin, jäi minun mielestäni National Napalm Syndicate ja Airdash liikaa "isoveljensä" varjoon. Ainakin jos se mitataan suosiossa. Tokihan molemmat saivat silloisissa metallipään raamatuissa, eli Kerrangissa ja Metal Hammerissa hyviä arvosteluja, jopa parempia kuin Stone, oli bändien noteeraaminen, mukaanlukien Stone, kuitenkin vähäistä Suomen rajojen ulkopuolella. Taisi olla sekin vain markkinoinnin vika, tai oikeastaan sen osaamisen puute. Meriittinä voidaan kai kuitenkin laskea Airdashille, Kreatorin lämmittäminen Tukholmassa. Olikohan vuosi tuolloin 1989? Korjatkaa jos olen väärässä.

Minulle 1988 julkaistu Airdash debyytti Thank God It's Monday oli, jos ei kovin, mutta ainakin yhtä kova, kuin Stonen kaksi ensimmäistä. Viimeksi tätä tuli luukutettua viime viikolla, ja vaikka ajan hammas on tätä puraissut hanurista melkoisesti, toimii tämä minulle edelleenkin. Biisit: Helluva Noise, Another Day, nimikko biisi Thank God It's Monday ja lyhyt ja ytimekäs Eat Shit saavat minussa melkoisen nostalgia ryöpyn aikaan, ja toivottavasti vielä pitkään.

Debyytin jälkeen tuli Airdashin EP, joka kantoi nimeä: Vengeance Through Violence. Se antoi odotuksia jopa paremmasta, mutta kuinkas kävikään. Hospital Hallucinations Take One oli tätä EP:en nimeä kantavaa kappaletta lukuunottamatta melko mitään sanomatonta huttua. Eli suomeksi paskaa. Oliko sitten itsellä vai bändillä turhan suuret odotukset ja paineet? Tätä ei muistini suostu minulle kertomaan. Liekkö hautautunut jonnekkin ensi kännien sekaan.

Levyn ainoana haittapuolena voidaan kai mainita levyn todella kuiva ja ohut soundi, joka ei ainakaan palkinnut Juha Laineen aika puutteellista laulua, joka sekin oli todella ohut.
Basso soundihan taas oli ns. Testament soundi, jota myös Charvel soundiksi joskus kutsuttiin. Hienoa ja tuon ajan tyylistä lopsauttelua siis. Ja ainahan voidaan puhua kansitaiteesta, mikä varsinkin suomalaisilla bändeillä oli jopa noloa. Speed/Trash -tyyliinhän tuolloin kuului aina jokin hirviö figuuri tai yleensäottaen piirretty kansi. Tämäkään ei tehnyt poikkeusta, mutta tämän levyn taide oli liioiteltunakin suurinpiirtein ala-aste arvoista. Ei siitä puutu kuin signeeraus: Jani 5b

Kyllä tämä kuitenkin kaikessa karuudessaan ja kuivasta soundistaan huolimatta on yksi suomalaisen metalli historian parhaimpia tuotoksia, joka mielestäni ansaitsee paikkansa muuallakin, kuin tässä minun listassani ja Jone Nikulan kirjassa.

Jälkeisiä ja Etiäisiä

Joo! Vapun karnevaalit on taas vappuiltu, ja sen tuomat jälkitaudit (lat: Crapula) kärsitty. Itseasiassa sen pahempaa olotilaa ei edes oikeastaan ollut. Tarkoin harkiten ja varoen on jokainen lasillinen taas otettu. Muistikuvatkin ovat jopa kristallin kirkkaat.

Minun vappunihan siis meni aaton osalta kotona tissutellessa, ja vasta itse vappupäivänä tuli notkuttua paikallisissa juottoloissa. Perkeleen mukavaa kyllä oli, se täytyy myöntää. Pientä huolestumista tietenkin aiheuttaa se järkyttävä rahan meno. Sydämmen pysähtymisen pelossa en ole siis uskaltautunut tiliotetta vielä vilkaisemaan. Jätetään se siis tuonnemmaksi, koska tuntuu, että tänään ei ole hyvä päivä kuolla.

Kiekkokisatkin taas etenee. Kehnon Slovakia pelin jälkeen tuumailin, että nyt on se Suomelle pakollinen ja perinteinen huono peli pelattu, mutta vielä mitä. Ottivat sitten nekkuun Valko-Venäjältä. Hjuva hjuva!
Tänäänhän Suomea vastaan asettuu aina kova Cänädä! Veikkaanpa, että Suomi pelaa nyt parhaan pelinsä, koska mitään suurta merkitystä tämän illan ottelulla on. Ns.kuoleman otteluissa voidaankin sitten taas töpeksiä Niinimaan lailla. Niinimaan pelit ovat oikeastaan perikuva suomen kokonaisvaltaisesta pelistä tällä hetkellä. Eli puolivaloillakin ollaan ajoittain onnistuttu. Onneksi tuo Niinimaa sentään pantiin pressikatsomoon popcornin syöntiin jo hyvissä ajoin, mutta näyttää siltä, että Koistinen ja Pyörälä olisivat poissa ainakin tämän Kanada pelin, ja näin Niinimaa ja ilmeisesti Kerman nostetaan pelaavaan kokoonpanoon. Että se siitä sitten.

Millainen idiootti olet?

Tuosta otsikosta voi hiukan kärjistettynä jo arvata, mitä tuleman pitää. Facebookin maailma aiheutta minussa näemmä tasaisen varmasti vitutusta, sen pienistä hyvistä puolista huolimatta.

Tällä kertaa vitutus sopukkaani kutittelee ne saatanan typerät testit, tyyliin: Millainen rakastaja olet? Millainen rock-muusikko olisit? Millainen tuppikulli vittu olet?...puuh!! Millainen idiootti näitä tekee? Ok! Osahan näistä testeistä pitää sisällään pientä viihdearvoa ja ajankulua, mutta oikeasti. Onko aivan pakko tehdä jokavitunikinenpersetesti? Siis jokainen, mikä tulee eteen? Ei kai ihmiset ole noin huonosti itseään tuntevia identiteetti kriisissä kieriskeleviä lapasia, että päivänselvät asiat pitää todistaa itselle jossain verkostoutumis ohjemassa. Ja kaiken lisäksi, tämä pitää vielä julkaista muidenkin ihmeteltäviksi. Ja, ettei asia vahingossakaan jää keneltäkään huomaatta, pitäähän siihen aina kommentoida tyyliin "Oho! Enpäs olisi uskonut tuota itsestä!" Vittu haloooo!! Veikkaanpa, ettei 90% niitä ns. kavereita kiinnosta perseen vertaa millainen olet sängyssä, koska todennäköisesti valehtelit silmät ja suut täyteen...runkkari!. Hankkikaa nyt oikeasti elämä, tai luopukaa edellisestä! Tai vaihtoehtoisesti, ostaakaa niitä naisten lehtiä, niissähän on juurikin näitä samantyylisiä itselleen panettelu testejä.

Ja tämä lievä äpinä vain siksi, että jos ja kun minä ajoittain tuolla Facebookissa vierailen, en todellakaan halua selata kolmea sivua teidän typeriä testituloksiannne. Olkaa siis ystävällisiä, ja tehkää ne vammaiset urpoilu testinne keskenänne kaikessa hiljaisuudessa. Niin, ja niitähän ei ole pakko julkaista, minkä te varmaan tiedättekin, mutta ilmeisesti tietynlainen halu tulla esille on liian ylivoimainen.

Niin, ja tänään on vappu! Perkele! Tämä flunssa on edelleen vahvempi meistä kahdesta, mutta yritän sen taltuttaa tänään muutamalla oluella. Huomenna sitten ehkä pari enempi. Toistaiseksi seuraani hakeutuneiden joukko on tosin ollut huomista silmällä pitäen harva. Eli pyöreä 0. Vai kuuluukohan minun juhlia ollenkaan, koska vappu on työläisten juhla, ja minä olen työtön?!

Minä menen nyt niistämään nenääni, ja sen jälkeen teen Facebookissa testin, millainen niistäjä olen. Epäilen, että eiköhän noiden testien seasta tuollainenkin herkkupala itsensä tuntemiseksi löydy. Vastaus tuohon testiin on: Homotursaaja, sitä sen enempää perustelematta.

VITTUMAISTA WAPPUA!!!

Ote talonkirjasta

Kansaneläkelaitos, elikkäs tuttujen kesken KeLa on kyllä paikka, missä on ehkä tietämättömimmät ja nyreimmät asiakaspalvelijat mitä tellus päällään kantaa. Mutta tämänhän kaikki tietää.
Kaikkihan tietää senkin, että kun KeLalla asioi, on yleensä hakemassa jotain tukea, tai kuten minun tapauksessa, on reppanat hakemassa ruhtinaallista työttömyys korvausta. Kaikkihan menee suunnitellusti aina siihen asti, kunnes pääset sen vähintään tunnin jonotuksen jälkeen tiskille asioitasi toimittamaan. Nyrpeän naisen sormet vilistävät ammattitaitoisen oloisesti näppäimmistöllä. Lappuja, lippuja, päätöksiä ja planketteja on nuppi punaisena haettu ympäri kuntaa, ja yllätys niiden satojen papereiden seasta puuttuu aina yksi. Ja se yksihän puuttuu vielä senkin jälkeen, kun olet sen "yhden" jo sinne toimittanutkin. Nerokkuutta! Ja taas jonotetaan mustalaisten kanssa kilpaa paperinippu kourassa. Tämä kaikki sen takia, että saat sen jälkeen odottaa 3 viikkoa kotona jälleen yhtä päätöstä. Minkä vitun takia esim. sitä työttömyyskorvaus paperia ei voida käsitellä heti, koska se on vain yksi vitun paperi. Kolme vitun viikkoa!!! Mikähän paperiralli tässä vielä syntyy, kun sosiaalitoimistosta pitäisi vongata riihikuivaa? Verilöyly.

Ei ole enää ahneudallakaan rajoja. Taas yksi fakta, minkä kaikki tietää, ilman, että se täällä kerrotaan. Mutta nyt alkaa jo mennä liian pitkälle. Jotta KeLan byrokratian rattaat saatiin asumistuen osalta pyörimään, siihen tarvitaan ns. T-lomake, eli ote talonkirjasta. Tätä noutaessani, piti odotella about 15min. Ei siinä mitään, lakisääteinen kahvitauko on aina lakisääteinen, mutta kun Avaran toimiston turpea rouva ilmoitti tämän A4:en maksavan 10€, tuntui se, kuin olisi avokämmenestä saanut. Olisin minä tuonkin rahan voinut turhempaankin tuhlata. Mistäköhän lähtien tämä(kin) paperi on tullut maksulliseksi? Onkohan tuollainen rahastus edes kaikkien lakipykälien mukaista? Epäilen...Saatana!!!

Vappukin pukkaa päällensä, samoin kuin tämä flunssa. Sikainfluenssa tai ei, tiukassa tuntuu olevan tällä sialla. Pitäisi kai saada itsensä tolpilleen, ennen suomalaisen työn juhlaa. Kommunistiksi en itseäni todellaakaan lue, mutta jotain kivaa kapinaa niissä taistolaislauluissa on, joita aina vappuna juottoloissa kuulee. Eli kai ainakin vappupäivänä pitää muutama tuoppi perinteisesti nauttia Gringossa, Panimossa tai jossain. Vapaaehtoisia völjyyn?

PS. Omistan sellaisen hienon punaisen t-paidan mitä komistaa ylväs CCCP kirjainjono. Pitäisiköhän tuollainen pukea vapun kunniaksi garderooppiani täydentämään? Ehkä...

Muista pyhittää lepopäivä

Sitä kun ei eilen tullut vihkiydyttyä alkoholin salaiseen maailmaan, toisinsanoin, ei kukaan kutsunut, ei luonnollisestikkaan ole silloin näin sunnuntai aamuna krapulakaan. Olo on eufoorinen. Siis kävinpä vaihtamassa kesäkiekot kotturaan, todetakseni vain, että talvirenkaat menee hankintaan ensi syksynä. Kukahan senkin lystin kustantaa? Jokatapauksessa kyykistelin pihalla vertikaalihymyn (rekkamiehen hymy) paistaessa iloisesti jo ennen kello kahdeksaa. Näin vältytään naapurien kanssa ahdistavilta keskusteluilta päivän poltavista paskantärkeistä asioista ja nokkelilta kysymyksiltä, tyyliin "Onko Tiukassa?" Reipas poika olen minä. Vieläkään en vaan käsitä, miksi tämä pari kertaa vuodessa tapahtuva rengas sessio on minulle niin vastenmielistä puuhaa.

Itseasiassa heräsin tänään jo klo 5.00 katsomaan NHL -kiekkoa. Koko viikonloppu on muutenkin mennyt enempi vähempi sohvan vankina penkkiurheilua harrastaessa, tosin kiekon MM-Kisoja en ole seurannut kuin Suomen pelin verran. Jalkapalloa ja NHL-kiekkoa on tullut tapitettua sitäkin enemmän, ja tänään jatketaan.

Nähtävästi kevät tekee tekosiaan myös musiikin kuunteluun, tai ainakin sen tyyliin. Vanhan kaluston Trashia ja Doomia on tullut kuunneltua paljolti. Ja varsinkin noita sen ajan B-luokan rässi jyriä, kuten Whiplash, Artillery, Incubus, Holy Moses, Razor, National Napalm Syndicate. Tämän viimeksi mainitun ensi levytys olikin pitkästä aikaa perkeleen miellyttävää kuunneltavaa, jos ei ota sitä turhan vakavasti. Enpä olekkaan kyseistä äänitettä kuunnellut sitten 80-luvun rilluvuosien. Pitänee vielä kaivaa Laaz Rockitit, Exumerit, Watchtowerit, Exciterit yms. jostain netin syövereistä soittimeen, koska ei niitä enää ole kaupan. Annihilatoria ja Destructionia pitänee myös pyörittää piiiitkästä aikaa. Tämä vain, että pääsee toteamaan niiden paskuuden. Kirveellä uhatenkaanhan noita helmiä ei enää levykauppojen hyllyiltä löydä. Panee tässä ihan harmittamaan, eli suomeksi vituttaamaan, kun olen noista "klassikoista" joskus nuoruudessa kalja himoissaan rahapulassa luopunut.

Jatketaan siis huonoksi havaitulla tyylillä kohti kommareiden juhlaa.

PS. Kuunnelkaa rässiä!!!

Maistiaisia

Rässi dinosaurus Slayerin uutta hengentuotetta, ja todennäköisesti viimeiseksi jäävää sellaista, olisi tässä nyt tarjolla pienen palasen verran. Ja jos yhtään tätä biisiä on uskominen, mikään ei ole maailmassa muuttunut.

Tämä uutuus single ilmestyy muuten ilmeisesti vain 7`vinyylinä 5000kpl painoksena.
Kyseisen kappaleen saa myös minulta sähköpostiin, jos jollain tälle on pakottavaa tarvetta.