On taas tovi vierähtänyt taas viimeisestä merkinnästä. Pienimuotoisesta risteilystäkin alkaa almanakan mukaan olla jo pari viikkoa, ja se menikin varsin mukavasti ja lonkeron huuruisesti. Kelitkin suosi pahoista ennusteista huolimatta, ja kannella tuli oikeastaan haisteltua raikasta meri-ilmastoa koko päivä.
Olotilahan näiden reissujen jälkeen on muutakuin levännyt, mutta otettanee nyt perinteeksi, koska mökkireissut tuntuvat olevan historiaa.
Reissun jälkeen on sitten oikeastaan keskitytty vain ja ainoastaan monikansallisen metsäintegraatin palveluun, ja tänään Juhannuksenakin sinne pitäisi jälleen iltapäivästä vääntäytyä. Ja huomenna myös. Jätte kiva Stora Enso
Toisaalta, kun katselee noista paskaisista ikkunoista ulos, ei jostain syystä vituta yhtään. Minun puolesta saa tulla vaikka räntää.
Viimeinen seeman työpäivä oli vähintäänkin työntäyteinen. Ei oikeastaan hetken rauhaa, mutta parin tunnin pyörimisen ja hikoilun jälkeen unimies tuli seitsämän jälkeen. Ylös lailla partiopojan ponkaisin ennen puoltapäivää.
Näiden tahkottujen yövuorojen jälkeen olo on verrattavissa parin päivän deekuiluun, ainakin minun kohdalla. Päätä jomottaa, väsyttää ja unohtelee päivän(vesi)selviä asioita. Viikonpäivät ovat myös useimmiten hukassa.
Yöistä alimmainen siis on lusittu, ja kierto taputeltu. Nyt alkaa kurominen ja univelkojen parsiminen, mikä tosin lähipäivinä onnistuu, koska suuntaamme nimimerkki Nnärvin kanssa pienelle risteilylle...näinollen jätetään työhommat rannalle pariksi päiväksi.
Perjantaina sitten töiden muodossa taas sorvin ääreen...
Huh hellettä, vihaan helteitä. Ilmastollisiin olosuhteisiin nähden nukuin aamulla yllättävän hyvin. Iltapäivälläkin sain vielä otettua pienet välikuolemat. Hyvä hyvä!
Töissä ei siis väsyttänyt, mutta lämmin oli jo massaosastollakin. Ihan hiomon 38 astetta ei kuitenkaan hätyytetty. Kaikki menikin varsin leppoisasti ja aikakin kului aina tuonne klo:04.00 nopeasti. Mutta tietäähän sen...sen jälkeen olikin suurinpiirtein koko tivoli sekaisin, ja kotona oltiin pehkuissa vasta puoli seitsämää. Mutta vain pehkuissa. Eipä näkynyt unimattia Tapaninkadulla. Oli tainnut sorat loppua.
No onneksi sain klo:11.00 nukkumatin kiinni ja posottelin unta kuuppaan aina neljään asti.
Nyt hernesopat tulille ja alimmaiseen yöhön...ja jonnekkin ryyppyreissullekkin pitäisi sunnuntaina lähteä. Feat.Nnärvi.
No eipä tullut sitten nukuttua eilen niitä päiväpainajaisia. Puhelimet ja ovikellot soi suurinpiirtein heti kun saavutin unen ja valveilla olon välitilan. Lisäksi tämö etova kuumuus edesauttoi myös, ettei vahingossakaan pystyisi nukkumaan.
Työpäivä (yö) oli oikeastaan toisinto edellisestä, kun toinen ruokittaista vuorostaan seisoi. Tunnelmakin oli jopa harras, joku ilmesisesti johtui väsymyksestä. Lämmintä piisasi. Pää märkänä, kun tupakkapaikalle istui.
Ensi yönä on se vuoroista persein. Eli järjestyksessään se kolmas. Tieto siitä, että vielä yksi yö nakuttaa takaraivossa, mutta onnekseni pääsen kahdeksi viimeiseksi yöksi massaosastolle. Siellä on onneksi viileää, mutta yksinäistä. Kumman sitä sitten laskee eduksi...
Eilen tuli sitten paikkailtua univelkoja lasten ollessa päivkodissa, eli tarhassa, kuten se vanhan kansan suussa taittuu. 3 tunnin päiväunet oli tosiasia, eli siinäpä se(kin) päivä tuhlaantui, eli mitään yleishyödyllistä en saanut aikaan, lukuunottamatta suomalaista ralliylpeyttä puolustellen Dirt 3:sta pelaten netissä. Hienoa ja koukuttavaa toimintaa.
Töissä väsytti puolenyön jälkeen ehkä enemmän kuin aikoihin. Aamu+iltavuoro painoi ilmeisesti vieläkin, ja päiväunet menivät siis sitä parsiessa.
Alkuvuoro meni rauhallisesti toisen ruokittavista paperikoneista seisoskellessa, mutta käynnistyi kuitenkin yöllä. Sitten mentiinkin hatutta lakeitta. Kummallista hommaa, että yksi mies yrittää ajaa kieli vyön alla kahden vuoron tuotannon. Kukaan ei käske, eikä hoputa. Siinä tekee vain itselleen enemmän töitä.
Ulkolämpötila oli eilen muka jossain hellelukemissa. Se alkaa näkyä hiomolla, ja lauteilla olikin eilen jo yli 30 astetta plussaa. Siihen lisättynä viidakon kosteus, niin mehut alkaa loppua hyvin pian ja neljä yötä tuntuu ihmiselämän pituiselta.
Nyt on siis herätty. Unen päähän sain tarrattua vain juuri ennen lasten heräämistä, eli vähän ennen seitsämään. Sen jälkeen lakanat solmulle pyöriskelyä ja sain kuin sainkin nukuttua kokonaiset neljöä tuntia.
Kohta tyttäret hoidosta. Näillä keleille on myös puolensa. Saavat painua pennut ulos, että saan taas nukuttua pari tuntia.
Lauantai ilta perushuttua. Perusvastustelua töissä, vaikka suurinosa "töppäilystä" on ihan itsestään kiinni.
Eilinen tuplavuoro oli iltaa kohti yhtä tuskaa ja eräiden henkilöiden laiskuus sai keskushermostoni kiehumispisteeseen.
Aamuvuoro meni yksikseen varsin leppoisasti massaosastolla televisiota ja miestenlehtiä lueskellessa. Vittu, että ne on paskoja...naistenpyöräkin kiihottaa enemmän mitä nämä kotimaiset "alan" lehdet.
Perään tehty iltavuoro olikin sitten vuorostaan yhtä kellon katselua. Loputonta, ja väsyttin niin, että järki seisoi. Syynä varmaan 4 tunnin yöunet edellisenä yönä. Ei noita 16 tuntisia loputtomiin jaksa...ainakaan noin vähillä unilla.
Tänään välivapaa. Sepä menee mukuloiden kanssa, ja pitää pari paskan tärkeää asiaakin hoitaa. Eli se siitä univelkojen kuittaamisesta.
Väsyttää. Lapset eivät armahda edes silloin, kun saisi nukkua. Pitänee kai alkaa manipuloimaan lasten ajatuksia viikonloppuisin, että huomennakin on päiväkotipäivä. Nimittäin oikeina päiväkoti aamuina mukulat saa repiä väkisin ylös, kun taas viikonloppuisin kukutaan ylhäällä jo kuuden jälkeen. Näin tuota aamuvuoroista kertynyttä univelkaa ei saa korjattua.
Eilinen ilta oli töissä varsin leppoisa. Kyseenalaistin osittain varamies järjestelmän, tosin vain meidän vuoron osalta. Herra on niinsanotusti työmaalla, mutta töissä ei miestä näy. Apua olisi eilen(kin) kaivattu, mutta tuore kahvi vei näemmä voiton. Eikä edes vittuilu tästä tuntunut auttavan, tai hän ei sitä ymmärtänyt.
Välivapaa lusittu. Se meni jonottaessa pankkiin, kauppaan ja Soneralle. 1.6 on eläkemaksupäivä, ja näinollen en ollut pankissa yksin. En myöskään kaupassa, josta olivat jopa ostoskärryt vähissä. Soneran toimipisteessä samaa jonotusta. Ja kun vielä lapset roikkuivat hihassa koko näiden jonotus sessioiden läpi, oli vapaapäivä kaukana vapaasta. Kuumuuskin oli jonotustiloissa lähes sama mitä töissä hiomolla.
Eilinen iltavuoro meni harvinaista kyllä erittäin joutuisasti. Tämä ei ole tyypillistä iltavuoroille. Puuhastelua (siivoamista) riitti, eli tämä kai auttoi ajan kulumista. 4 linjaa oli myös ajossa ja näinolllen rientämistä riitti siis "lauteillakin".
Nyt teen juuri sitä, mitä tehdään ennen iltavuoroa. Eli en mitään. Odottelen vain töihin pääsyä. Vittu nämä illat on perseestä, mutta yöt on ehkä pahempia...tai aamut...
Perkeleen huonosti nukuttu yö takana. Kenties johtui siitä, että edellinen ilta, eli koko loppupäivä töiden jälkeen tuli touhuttua muksujen kanssa yhtä ja toista. Ja vähän ehkä kolmattakin. Kone taisi käydä ylikierroksilla.
Töissä ei mitään normaalista poikkeavaa. Ihmetytti erään nimeltä mainitsemattoman kunnossapitoyrityksen porukka. Työpaikalla kyllä oltiin, mutta siihenpä se taisikin jäädä.
Aikakin kului siinä ihmetellessä hitaasti. Tai aikahan kuluu aina samallalailla, mutta alitajuisesti se menee hitaasti. Johtunee huomisesta välivapaasta, mitä tosin en siksi laske, koska vastedes jokainen välivapaa ja pitkävapaa menee hyvin pitkälti lasten kanssa. Puuuh! Helpomalla pääsisi töissä, ainakin henkisesti.
Aamuvuorojen aikana tuli oltua horteesa ehkä noin 24 tuntia neljään yöhön. Ei häävisti. Joku "asiantuntija" on laskenut, että vuorotyötä tekevälle kertyy univelkaa 40.vuodessa 10-15 vuotta. Great...sitä siis nukkuu koko eläkeajan, ennen kuin kylmä pieru pääsee.
Torstaina vuorossa vuoroista se ärsyttävin - iltavuoro.
5 puol tuntia unta kuulaan. Maanantai on AINA maanantai. Mikään ei mennyt oikein tuubiin. Jörön, alias Menninkäisen, alias Tontun kanssa menee jo järki. Kolmessa kesässä alkaa mitta olla täynnä. Päätin, että jos seuraavana kesänä "joudun" jälleen tuohon yksikköön, pyydän vuorovaihtoa. En oikeasti jaksa toimia, kuten 70-luvulla on toimittu. Enkä myöskään halua tehdä samaa hommaa kahta kertaa, mutta meneppä häntä neuvomaan...
Kahvipöytäkeskustelut liittyivät karavaanareihin, onhanhan niitä meidänkin vuorossa. Onneksi vähenevissä määrin. On oikeasti junttien hommaa...tai tänään kai se nähdään, kun MTV3 alkaa näyttämään tästä "harrastuksesta" ohjelmaa. En oikeasti ymmärrä sitä, että ollaan kuin sillit purkissa ja kuseskellaan omalta ovelta naapurin renkaaseen jossain parkkipaikalla, jossa on nurmi.
No tuleehan sitä itsekkin harrastettua ruotsin laivoja. Yhtä junttia kai sekin...
Yö tuli nukuttua(kin). Unta noin 6 tuntia. Eilisen baletin nimi oli vanhemman tytön syntymäpäivät. Ihmetyttää, jos sanotaan kestien alkavan klo: 15.00, niin porukkaa valuu vielä ennen seitsämää. Luetun ymmärtämättömyyden vielä ymmärrän, mutta en kuullun.
Työpäivä olikin työntäyteinen, eli normipäivä hiomolla. Kolmella ja puolella linjalla massaa väännettiin ja tauoilla jauhettiin paskaa. Keskustelut muunmuassa vähemmistöistä. Typerää, että miksi esim. jos ja kun mustalainen varastaa ja jää siitä kiinni, niin lehdessä ilmoitetaan, että varas/varkaat olivat pukeutuneet kansallisasuihin. Hupaisaa. Harva meistä miettinee, että onkohan kyseessä esimerkiksi pohjanmaan jussi-kansallispuvussa, puukko lanteilla liikkunut koijari. Epäilemättä.
Kohti kolmatta aamua ja odotetaan, että vekkari(puhelin) herättää klo: 4.30.
Kun sitä on aina ihmisiä jotka ei ole vuorotyötö tehnyt, ajattelin käydä kierron, eli seeman läpi näin päiväkirja muodossa. Ja onpa sitä luettavaa heikkoina hetkinä itsellekkin. Ainakin silloin, kun se työttömyys taas lehtien tippuessa saapuu.
AAMU nro: 1
Eilen illan ahdisti. Tieto ensimmäisen aamun riemusta pystyy pilaamaan lähes aina viimeisen vapaan. Univelat sain korjattua oikeastaan vasta keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Vanhuus ei tule yksin. Pakki oli myös sekaisin, mutta se johtunee eilisestä Orkidean kukassa nautitusta pitsasta. Herättää kummastusta, jos ruokasali on täynnä porukkaa ja ruoka tulee kolmessa minuutissa pöytään ja pitsa on keskeltä lähes jäässä! Jep jep!
Yö tuli nukuttua töitä tehdässä, eli tein töitä unessa. Alitajuntani näemmä prakaa. Itse työpäivä sujui varsin leppoisasti. Paperikone 5. seisoi jonkin paineilmakeskuksen kärähdettyä, joten vain yksi kone oli ruokittavana. Päivä meni lähinnä siivoillessa ja paskaa länkyttäessä. Loppumetreillä mestari soitti ylitöihin, joka sovelletaisiin käytäntöön 5.6. Passaa, sanoin kuin partiopoika. Onhan kyseessä sunnuntai päivä, eli 200% pukkaa rääpyä tilille. Aamu ja ilta tulisi lusia putkeen, mutta mieltä lämmittää se, että se tekee eurooppalaisessa valuutassa n. kahden kuukauden opintuen, ja suoraan lapaan. Huomenna päivä uusi.
Jostain merkillisestä syystä Timo Jutilaa ei torilla nähty, kun poika saatettiin kotiin. Oliko kyseessä nilkkatulehdus, vai oikeasti se "sairaskohtaus", kuten medialle ilmoitettiin. Kukin päätelköön itse...eteenpäin!!
Kylläpä Amorphis menee kokoajan "tyttömäisempään" ja popahtavampaan suuntaan. Tuntuu, että nyt satsataan raflaaviin kosketinsoitin kuvioihin ja tarttuviin kertosäkeisiin. Eipä siinä, kyllä näitä kuuntelee tietyssä mielenalassa.
Koulu on nyt virallisesti taputeltu. Epävirallisen virallisesti tämä valmistumispäivä oli 12.4 kuluvaa vuotta, mutta nyt se on virallista, ja paperit nököttävät koulun kirjoissa ja omissa kansissa.
Arvosanat olivat varsin hyviä, tai ainakin olen niihin itse varsin tyytyväinen. Aikamoista puurtamista se väliin perheelliseltä vaatii, mutta lopussa kiitos seisoo ja kumartaa. Koska minulta arvosteltiin vain ns.ammatilliset aineet, olivat arvosanat 1-3 joista 3paras olivat seuraavat:
Paperiteollisuuden perusosaaminen: Kiitettävä 3 Mekaaninen kunnossapito: Hyvä 2 Sähkö- ja automaatiokunnossapito: Hyvä 2 Sellun valmistus: Hyvä 2 Hiokkeen ja hierteen valmistus: Kiitettävö 3 Massojen ja vesien käsittely: Kiitettävä 3 Paperin ja kartongin valmistus: Kiitettävä 3 Paperin jälkikäsittely: Kiitettävä 3
Eli ei se nyt ihan perseelleen mennyt, vaikka välillä usko oli koetuksella. Eteenkin, kun en omista hääviä matemaattista älyä, tuntui kemian numeroperseilyt haastavilta ja tämä ehkä söi myös motivaatiota jatko-opinnoilta. Tosin oppikirjoina poikkeuksellisesti käytimme korkeakoulun materiaalia, niin eiköhän ne pienellä rypityksellä olisi insinöörinkin paperit ollut tulevaisuudessa haavissa.
Entäs nyt. Kesätyöt ovat alkaneet ja niillä mennään suullisen sopimuksen mukaan ainakin elokuun loppuun. Tosin paperiversioon on präntätty päivämäärä 30.10. Kaksipiippuinen homma, että mitä tuon paperin kanssa tekee, ja tekeekö mitään. Jos vain keskittyisi tekemään sitä paperia konkreettisesti. Jokin virhe siinä nyt jokatapauksessa on, eikä sitä ole päässyt oikaisemaan, koska arvon herrat ja toimihenkilöt loistavat poissaolollaan, eli lakkoilevat. Toivottavasti palkka tulee ajallaan, nimittäin sitten kyykkäävät useat suunnitelmat.
Työläisten juhla on täällä taas. Tarkoituksena oli etsiä tähän kuva vanhasta Pahkasiasta, jossa kyseltiin, että tietävätköhän nämä vesimahat, että suomessa on vappu, mutta sitä ei kuitenkaan suurtenkaan etsintöjän kautta löytynyt.
HAUSKAA VAPPUA NYT KUITENKIN!!!
PS: Saako vappua juhlia, jos työt alkavat vasta 5.5?!
Niitä on sekä huonoja, erittäin huonoja ja hyviä(kin). Hyväksi voidaan kai laskea se, että tämä pääsiäinen on jälleen lusittu. Se olikin varsinainen kärsimysnäytelmä, niinkuin se oli siinä eräässä satukirjassa.
Ensiksikin hajosi digiboksi, tallentava sellainen. Varalle löytyi kuitenkin varsin nopeasti uusi - kiitos Facebookin. Kerrankin, kun olisi ollut sopivaa saumaa katsoa kaikkea paskaa, mitä sinne boksin kovalevylle on upottanut, niin se saatanan saha päättää leikata kiinni. Eniten mielipahaa tämän laitteen leveäminen aiheutti kuitenkin perheen pienimmille, koska lukuisat lastenohjelmat häipyvät bittiavaruuteen.
Seuraava hajosikin sitten Playstation 3. Eli kun television katselulta olisi välttynyt, niin olisi ollut aikaa tuhlata aikaa hakkaamalla typeriä pelejä, mutta eipä onnistunut tämäkään. Nimittäin suhteellisen tuore laite otti lopputilin. Eli varsin mukavaa oli koko pääsiäinen, tai pääsiäisen illat kaikenkaikkiaan.
Tuosta tulikin mieleeni, kuinka jollain tapaa riippuvainen tämän päivän ihminen on kaikista turhista vempaimista ja arjesta virtuaalisesti pois vievistä härveleistä. Näin valitettavasti maailma makaa. Ennen minun kaltaistani entistä urheilijaa vitutti, kun ulkona satoi vettä, ettei päässyt kentälle nahkakuulaa potkimaan, niin vastoin tämän päivän nuori on valmis puhdistamaan korvansa aseella, jos ei matkapuhelimella pääse internettiin. Mitenhän tämänkin joskus selittää omille lapsille. Siis sen, että ennen ei ollut tietokoneita ja televisosta näkyi vain 4 kanavaa, joista ainoastaan kahdessa puhuttiin kotimaista kieltä. Huh huh!
Positiivisia asiota ei siis kauheasti ole. Paitsi se, että 12.4 sain koulusta paperit kouraan ja valmistuin siis hieman etuajassa. Hyvä kuitenkin näin. Eli saan jopa pari viikkoa olla työttömänä työnhakijana. Jippii ja hurraa! Nyt on kuitenkin niin, että rahaa ei tipu mistään ennen ensi kuun puolta väliä. Näin toimii byrokratia, jonka olen jo haukkunut täälläkin, joten en jaksa enää palata niihin asioihin.
Vedän siis nyt hieman lonkkaa muutaman päivän. Tosin huomenna käyn (jälleen) Stora Enson ns.infotilaisuudessa, että opin (taas) talon tavoille. Samapa tuo, koska tuosta saa palkan.
ENKÄ KOSKE MIHINKÄÄN RATAKISKOA TEKNISEMPÄÄN LAITTEESEEN!!!
Ja tämän jälkeen voin kertoa, että EN omista PerSujen puoluevaltakirjaa, ENKÄ äänestänyt menneissä vaaleissa kyseistä puoluetta, ja enkä olisi äänestänyt.
Se mikä pistää nyt vituttamaan, on ihmisten valitus. Äpinät tyyliin: "Markka tulee takaisin", "Kaljaveikot pääsi äänestämään" ja "Kekkonen kaivettiin haudasta" kertoo aika paljon äpinöitsijästä itsestään ja heidän politiikan tajustaan. No, ymmärrän asioiden kärjistämisen. Ihminen on siinä hyvä, jos jokin ei miellytä.
Perussuomalaisten toiminnan, aivan kuten kaikkien puolueiden perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Tuota...en nyt oikein malta olla kysymättä, mikä noissa arvoissa nyt niin ihmisiä nyppii? Oletettakoon, että PerSuja, (eli muutosta) vastustavat tiettyjä teesejä, mitä puolue ajaa takaa. Esimerkiksi Soini on ilmoittanut maahanmuuttopolitiikan pysyvän ennallaan, johon on myös itse tyytyväinen. Puolue tosin ajaa tiukempaa linjaa, mitä minäkin kannatan. Rikolliset rajalta takaisin ja se "turismi" on kitkettävä pois. Oikeasti hädässä olevat etusijalle, eli lähinnä naiset ja lapset. Tämä kai on ihan järkeenkäypää, eikä tee tästä yhtään takapajulampaa maata, mitä se on nyt. Ja selvennettäköön, että PerSuissa on töissä jopa vastaanottokeskuksissa työskenteleviä ihmisiä, eli eivät kaikki ole näitä Halla-Ahoja. Ja olisiko niin, että tälläinen ihminen tietää jopa näistä asioista enemmän? Abortti asia oli taas Soinin oma kanta. Ei puolueen. Soinihan on käsittääkseni katollinen.
Loppupeleissä puolueella on vain kaksi yhteistä kantaa. Pakkoruotsi ja EU tukipakettien leikkaus. Eli lievää repeämistä on puolueen sisällä havaittavissa. Enkä oikein muutenkaan jaksa uskoa, että tämä puolue mikään kovin yhteinäinen on tulevaisuudessakaan, koska puolueen nimikin on - perussuomalaiset. Uskon myös, vaikka nämä eivät uskon asioita olekkaan, että loikkareita tullaan näkemään, vaikka tietyillä ehdokkailla on mustaa valkealla siitä, että remmissä pysytään 4 vuotta. Juridisesti tämän lappunen ei kuulemma mitään velvoita. Epäilenkin, että puolueen suurta nostetta ja hypeä käyttivät monet ehdokkaat haikäilemättömästi hyväksi. Se on perussuomalaista toimintaa ja Keskustalta opittua politiikan tekoa.
Jos vaalitulos kertoo vain ihmisten huonosta olosta, niin eikö silloin olla retuperällä. Nämä vaalithan olivat ns.protestivaalit. Muutosta on siis tapahduttava, tuli se sitten PerSujen tai muiden puolueiden taholta. Vanha peli ei kertakaikkiaan kansan mielestä enää vedellyt kaikilla pyörillä.
Vaikka tässä on pientä populismin makua, niin tuntuu siltä, että tämän "jytkyn" myötä kansalaisilla palasi usko vaaleihin ja ehkä jopa demokratiaan. Se, että se "kaljaveikko" voi vaikuttaa asioihin, teki suomalaiselle perus mentaliteetille varmasti pelkästään hyvää.
Muistetaan nyt kuitenkin se, että valta on edelleen demareilla ja Kokoomuksella, eli ei tätä nyt voi miksikään kansallis-sosialismin nousuksi ja kansankiihotukseksi voi vielä verrata, vaikka tässä tietyllä tapaa jo äsken mainittu populismi vahvasti tuoksahti.
Eli pidetäämpa nyt ne ääliömäiset mölyt mahassa ja olkaa huoleti. Junat eivät kulje vielä kohti Puolaa. Enempi minä olisin huolissani, jos täällä punikit tai vihreät pitäisvät valtaa. Kansa on siis puhunut ja neljän vuoden päästä ollaan viisaampia. Ei tämä aikakaan voi huonommaksi mennä.
Taas on se aika, että kansalaisvelvollisuudet kutsuvat, tai kutsuisvat jos jotain selkenisi. Puhun siis eduskuntavaaleista ja siitä äänestämisen vaikeudesta. Vaikeutta ei sinällänsä aiheuta ehdokas, koska yleensä tyhmänä äänestän puoluetta. Nyt vaikeuden aiheuttaa puolue, koska en periatteessa kannata kumpaakaan puolta, vai pitäisikö sanoa, että kannatan molempia. Olenko siis perussuomalainen, eli persu?!
Moni ihmettelee persujen marssia gallupeiden kärjessä. Minä en. Ihmettelen sen sijaan sitä, miten joku keskusta jyllää viimevuosien vaaliraha sotkujen käryissä edelleen kärkipuolueena. Eli ei perussuomalaisten kannatus johdu tästäkään.
Persuilla on varsin hyviä pointteja vaalilupauksissaan, jotka yleisimmin jääkin aina mutinoiksi tuuleen. Ja oikeastaan on aika junttia äänestää persuja. Vai onko? Tosin lupaukset ovat hyvät muillakin, mutta tätä rahan kylvämistä muihin maihin en edelleenkään ymmärrä. Onko siihen mitään järkevää perustetta, että Kreikan perseily saattaa maksaa meille veronmaksajille yhden miljrdin, eli viidesosan Roope Ankan rahoista. Tässä touhussa ja vaalipaneeleita kuunnellessa ihmetyttää muutenkin, että mietitään ja väitellään enemmän Portugalin ja euroopan asioita, kun oma maa on kainaloita myöden suossa. Olisiko aika tuijottaa vaihteeksi omaan napaan?
Mitä siis äännestää? Kenties jopa Muutos 2011 -puoluetta?! Tuskin, mutta parin päivän takaisen maahanmuutto porukan hakkaaman kaverin takia kyllä. Käydä nyt viattoman töistä palaavan miehen kimmppuun. Mikä vittu näitä mamuja saatana vaivaa? Ja tässä pitäisi olla suvaitsevainen ja ymmärtää heidän ahdinkoa. On tuo ymmärrys ollut koetuksella pitkän aikaa.
Taidan siis rustata kirkkoveneen lipukkeeseen...tai enpä sittenkään. Saattavat luulla, että ääneni menee kristillisille. Eli jos nukkuisi nämäkin vaalit.
Autokuume on perkeleellinen tauti, johon ei ole vielä tähän päivään mennessä parantavia rohtoja löytynyt. Yksi rohto minulle kuitenkin toimii. Eli kun ottaa lompakon kauniiseen karvaiseen käteen ja hieroo sillä otsaa, niin tuo vanha ontuva rämä tuossa parkkipaikalla alkaa näyttää varsin hyvältä vaihtoehdolta.
Fakta on kuitenkin se, että jonkinnäköinen kiesi tulisi vanhan tilalle hankkia ennen kuin tämä nykyinen leviää käsiin. Nimittäin kun huonompi puolisko kulkee linja-autojen aikataulujen puitteissa duunissa Torniossa ja minä Veitsiluodossa, tulee nykyiseen mittariin roppakaupalla kilometrejä. Sanomattakin on selvää, että tuollainen 20.vuosijuhlaa viettävä autoksi kutsuttu ei välttämättä sitä enää kestä ja laskelmieni mukaan huoltoihin uppoasi sievoinen summa, eli reilusti auton arvon ylittävä €urosumma. Positiivisena seikkana täytyy sanoa, että ruostetta tästä ranskan autoteollisuuden "helmestä" ei löydy. Kiitos sinkityn rungon, jota ei ilmeisesti säästösyistä enää näinä aikoina autoissa nähdä.
Toinen merkittävä seikka mahdollisen uuden käytetyn auton ostoon on tila ja varsinkin sen alati kasvava puute. Tytöt kun kasvaa kokoajan, alkaa jalkatila turvaistuimien kanssa olla kortilla. Peräkonttiinkin olisi hyvä saada mahtumaan jotain, vaikka lastenrattaita ei enää varsinaisesti tarvitse. Ja miksei sitä tilaa tarvitsisi vaikka automatkan tekoon, jota ei nykyisellä villeimmissä unelmissakaan uskalla edes harkita. Ajatus tienposkessa perkeleen selän takana on koettu, eikä sitä toista kertaa välttämättä halua tehdä. Toisaalta ei kauheasti houkuta perheen kanssa autolomailu noin muutenkaan huutavine lapsineen, mutta miksei kohtuu matkan päähän sitä voisi jopa harkita.
Jouten ollessani olen internetin syövereistä kotteroita etsiskellyt ja erillaisia rahoitus tapoja tutkinut siinä määrin, että olen vakuuttunut ainakin siitä, että vaihtoehtoja on lukemattomia ja paketti leviää sen myötä, mitä enempi näihin asioihin käytetyn/uuden auton ostoon tutustuu. Hyvät neuvot olisi tarpeen. Viimeistä väriä hiuksiin pukkaa ainakin autoon käytettävä hinta. Onko järkeä ostaa loppuun poljettua esim. Volvoa hintaluokassa 5000-10000€, jonka pellin alle saa upottaa muutamassa vuodessa saman verran rahaa? Mercedes kiinnostaa aina, mutta inflaatio on iskenyt niidenkin luotettavuuteen ja samainen tapahtuu silloin myös lompakolle. Järkevin taitaisi olla joku Japanilainen. Mazda 6 olisi kai varsin etevä peli ja ulkonäkökin miellyttää silmää. Japseissahan on aina ollut tuo varustepuoli kunnossa, mutta koskaan ne eivät ole mitään häävejä ajaa. Toisaalta jos autoon upottaa tuollaiset 20000€, eli suhteellisen uuteen, on auto taas niin sähköistetty ja tietokoneen takana, että suurinpiirtein pieni oikosulku lampussa jättää koko paskan tien poskeen, ja siinäpä sitä taas autoineen ollaan - tienposkessa.
Puuuh! On tämä vain vaikeaa, varsinkin kun ei ole rahaa. Taidan ostaa ihan oikean hevosen.
