Onkohan tuo hieno sanahirviö suomalais-ugrilaista perimää, on se sen verran hieno jo kovahkolta kalskahtava sana - PERSE...kaunista!
Ei minulla muuta tälläkään kertaa...perse!
sunnuntaina, helmikuuta 20, 2011
perjantaina, helmikuuta 18, 2011
1st Round Pick
Kun aikaisempina vuosina olen pähkäillyt pää punaisena ja panikoinut, että natsaakohan kesätyöt kohdalle, ei tänä vuonna näköjään ehtinyt edes käyttää asiaa mielen vieressäkään. Nyt nimittäin yllättäen hiomolta soitettiin kesäksi töihin. Hyvissä ajoin olivat liikkeellä, ja syyksi ilmoittivat, että hyvät miehet varataan ensimmäisinä. Heräsikin kysymys: milloin herrat ovat alkaneet lipittämään duunarin persettä?!.
Rehellisesti sanottuna aikomukseni kesätöiden suhteen oli toinen. Itseasiassa petasin jopa työharjoitteluni niin, että voisin jatkaa sujuvasti harjoittelupaikassa palkoillisena, eli Paperikoneella. Tarkemmin superkalanterilla. Olin jopa niin varma asiasta, että en edes hakenut Metsä-Botnialla, tosin toiseen saman saaren konserniin, eli Kemiartin kartonkitehtaalle kyllä hakemuksen näpytin.
Ei minulle ole mitään antipatioita Botniaa kohtaan, mutta opintojeni kannalta, olisi hyvä tietää alasta muutakin, kun kuluttaa polttoöljyä puunsyöttökoneella, mihin ilmeisemmin olisin "joutunut". Noin muutoinkin haluan työssäni olevan monialaisesti enemmän haastetta. Toki tulevaisuudessa pitänee kaikkeen suostua, ja rahaahan saa aina, kun portista sisään astelee.
Vaikka kesätöiden onnistumisen epäonnistuminen harmittaa(vituttaa) ison eläimen verran, pitää olla tyytyväinen, että töitä on. Hiomon ilmapiirihän on jo tuttu parilta vuodelta, mutta mielelläni olisi tehnyt hyvää ainakin CV:lle työskennellä välillä muuallakin. Lompakolle se tekee hyvää jokatapauksessa.
Työharjoittelua on vielä jäljellä...reilusti. Vielä vapulle asti, mutta sen jälkeen sitten kuljetaan Veitsiluodossa verokortilla. Motivaatio harjoitelun suhteen tasan nolla. Onneksi opinnäytetyö alkaa olla hyvällä mallilla ja näin myös koko koulu yleensäkin.
Rehellisesti sanottuna aikomukseni kesätöiden suhteen oli toinen. Itseasiassa petasin jopa työharjoitteluni niin, että voisin jatkaa sujuvasti harjoittelupaikassa palkoillisena, eli Paperikoneella. Tarkemmin superkalanterilla. Olin jopa niin varma asiasta, että en edes hakenut Metsä-Botnialla, tosin toiseen saman saaren konserniin, eli Kemiartin kartonkitehtaalle kyllä hakemuksen näpytin.
Ei minulle ole mitään antipatioita Botniaa kohtaan, mutta opintojeni kannalta, olisi hyvä tietää alasta muutakin, kun kuluttaa polttoöljyä puunsyöttökoneella, mihin ilmeisemmin olisin "joutunut". Noin muutoinkin haluan työssäni olevan monialaisesti enemmän haastetta. Toki tulevaisuudessa pitänee kaikkeen suostua, ja rahaahan saa aina, kun portista sisään astelee.
Vaikka kesätöiden onnistumisen epäonnistuminen harmittaa(vituttaa) ison eläimen verran, pitää olla tyytyväinen, että töitä on. Hiomon ilmapiirihän on jo tuttu parilta vuodelta, mutta mielelläni olisi tehnyt hyvää ainakin CV:lle työskennellä välillä muuallakin. Lompakolle se tekee hyvää jokatapauksessa.
Työharjoittelua on vielä jäljellä...reilusti. Vielä vapulle asti, mutta sen jälkeen sitten kuljetaan Veitsiluodossa verokortilla. Motivaatio harjoitelun suhteen tasan nolla. Onneksi opinnäytetyö alkaa olla hyvällä mallilla ja näin myös koko koulu yleensäkin.
lauantaina, helmikuuta 12, 2011
R.I.P Gary Moore
Ai niin! Mooren Garykin potkas tyhjää tuossa männäviikolla. Eipä tule ikävä, mutta kova keppimieshän se oli, ennen kuin alkoi sekoilla niiden blues -juttujensa kanssa. Ja kun niiden juttujen kanssa alkaa sekoilla, on vaarana hukkua massaan.
Henkilökohtaisesti olen omistanut Gary Moorelta yhden albumin...taisi olla Wild Frontier nimeltänsä ja olikohan tämäkin Disco iltojen viimeinen hidas tältä levyltä?!
Henkilökohtaisesti olen omistanut Gary Moorelta yhden albumin...taisi olla Wild Frontier nimeltänsä ja olikohan tämäkin Disco iltojen viimeinen hidas tältä levyltä?!
perjantaina, helmikuuta 11, 2011
Video viikonlopuksi
Ajattara palaa juurilleen sen akustisen perseilyn jälkeen. Tässä on havaittavissa jopa kahden ensimmäisen albumin aikaisia kaikuja, mikä on pelkästään positiivinen seikka. Pitänee pistää hankintalistalle.
perjantaina, helmikuuta 04, 2011
Kuulumisia
Se on helmikuukin pyörähtänyt almanakasta. Kevättä kohden siis mennään kovaa vauhtia, tosin talveahan vielä riittää maaliskuulle. Valkoista paskaakin on taas tullut viime aikoina kiitettävästi. Nollasta kahteenkymmeneen pakkasasteseen on menty. Kummaksi mennyt nämä talvet. Eipä ollut markka-aikana tällaista.
Tänään oli viimeinen koulupäivä, ainakin näin epävirallisen virallisesti. Epävirallisesti tarkoittaa siis, että koulunpenkkiä ei tarvitse enää kostuttaa persehiellä.
Loppuaika olisikin sitten työharjoittelua. Aina 1.6 asti, jos ei sitä ennen napsahda plakkariin kesätöitä. Perseestä kulkea taas töissä orjana ilman rahallista korvausta, mutta eiköhän se kunnialla mene, ja kiitos seisoo lopussa. Eli prosessinhoitajan paperit odottavat keväällä, ja hyvillä arvosanoilla kaiketi. Se kai on tärkeää, jos meinaa joskus saada muka töitäkin noista monikansallisista metsä yhtiöistä. Tosin eipä niillä papereillä ole niitä ennenkään saatu, ja tuskin vastaisuudessakaan.
Kuten tässä blogissa monesti on kirottu ajan kulumisen nopeutta, en voi ohittaa sitä seikkaa tälläkään kertaa. Pari vuotta meni taas kuin siivillä. Tämä päivä oli sinänsä sillä tapaa jopa haikea. Tuntuu typerältä ajatukselta, että ensi syksynä ei toivon mukaan tarvitse opinahjoon sännätä.
Opinnäytetyö kuluttaa tällä hetkellä lyyristä intoani, eli voi olla, että tänne ei vastenkaan tule päivityksiä, tai sitten tulee. Koko blogi tuntuu muutenkin varsin turhalta kapistukselta nykyään paristakin syystä. Tätä ei enää kukaan lue, mikä on sivuseikka, mutta yhtenä seikkana on se, että sosiaalinen media on ehkä ajanut tämän ohi. Tässä tapauksessa se on saastan kehto nimeltä Facebook.
Katellaan nyt vielä. Palautetta voi siltä tuonne vieraskirjaan antaa.
Tänään oli viimeinen koulupäivä, ainakin näin epävirallisen virallisesti. Epävirallisesti tarkoittaa siis, että koulunpenkkiä ei tarvitse enää kostuttaa persehiellä.
Loppuaika olisikin sitten työharjoittelua. Aina 1.6 asti, jos ei sitä ennen napsahda plakkariin kesätöitä. Perseestä kulkea taas töissä orjana ilman rahallista korvausta, mutta eiköhän se kunnialla mene, ja kiitos seisoo lopussa. Eli prosessinhoitajan paperit odottavat keväällä, ja hyvillä arvosanoilla kaiketi. Se kai on tärkeää, jos meinaa joskus saada muka töitäkin noista monikansallisista metsä yhtiöistä. Tosin eipä niillä papereillä ole niitä ennenkään saatu, ja tuskin vastaisuudessakaan.
Kuten tässä blogissa monesti on kirottu ajan kulumisen nopeutta, en voi ohittaa sitä seikkaa tälläkään kertaa. Pari vuotta meni taas kuin siivillä. Tämä päivä oli sinänsä sillä tapaa jopa haikea. Tuntuu typerältä ajatukselta, että ensi syksynä ei toivon mukaan tarvitse opinahjoon sännätä.
Opinnäytetyö kuluttaa tällä hetkellä lyyristä intoani, eli voi olla, että tänne ei vastenkaan tule päivityksiä, tai sitten tulee. Koko blogi tuntuu muutenkin varsin turhalta kapistukselta nykyään paristakin syystä. Tätä ei enää kukaan lue, mikä on sivuseikka, mutta yhtenä seikkana on se, että sosiaalinen media on ehkä ajanut tämän ohi. Tässä tapauksessa se on saastan kehto nimeltä Facebook.
Katellaan nyt vielä. Palautetta voi siltä tuonne vieraskirjaan antaa.
sunnuntaina, tammikuuta 23, 2011
perjantaina, tammikuuta 21, 2011
Märkä tammikuu
Olen muistaakseni aikaisemminkin äpissyt tästä tipattomasta tammikuusta, mutta otetaan se taas esille, koska se tuntuu olevan joillain taas elämää suurempi asia. Tässä tapauksessa kyseessä on luokkakaveri, tai oikeastaan samalla luokalla silloin tällöin askarteleva henkilö. Kaveri asteesta ei siis voida puhua.
En ymmärrä sitä, että siitä pitää nostaa numero ja vielä varmistetaan, että se asia tulee selväksi kaikille puhe etäisyydellä oleville ihmisille. Ja kaiken lisäksi, tämä samainen henkilö käyttää käsittääkseni hurmejuomaa varsin vähäisesti. Ei siis ole mikään saavutus, että vuoden lyhimmän kuukauden pystyy olemaan tipatta alkoholia.
Teeskentelyä sanon minä, ja tässä tapauksessa ehkä huomion hakuisuutta. Jos tammikuussa juotattaa, niin antaa silloin korkin narahtaa. Vitunko väliä sillä on ja ketä se lienee kiinnostaa. Hattua pitää nostaa vasta useammasta kuukaudesta, jos sattuu olemaan viinamäen miehiä.
Minun suhtautuminen alkoholiin on perisuomalalainen. Silloin kun otetaan, otetaan vain yhden ainoan tarkoitusperän takia. Eli humalan, kännin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä en teeskentele. Minä juon iloon, suruun ja huvikseni ajan kuluksi, enkä ole edes koskaan harkinnutkaan mitään tipattomia tammikuita enkä muitakaan kuukausia.
Nykyään vanhentumisen myötä ovat kankkuset kaksipäiväisiä kärsimysnäytelmiä, vaikka alkoholin täyteisiä iltoja ei välttämättä ole kuin yksi. Lauantaina kun kippaa oikein olan takaa, maanantaina puhalluttaa enemmän mitä sunnuntaina. Näin melkein poikkeuksetta. Kaksipäiväisiä sessioita ei tule enää harrastettua.
Näin koulua käydessä suhde noihin ruskeisiin lasisiin, joskus peltisiin ystäviini on iskostunut perjantai iltoihin, vaikkakin maltillisemmin. Kauheassa krapulassa lasten kanssa touhuaminen ei houkuta, eikä se liene suotavaakaan. En minä piilossa sitä lapsiltani tee, mutta en myöskään esiinny kaatokännissä kotona. Onko minusta tulossa sitten neutraali alkoholin käyttäjä vai onko minuun iskostumassa eurooppalaiset jomatavat - tuskin.
Nämä perjantait ovat hyvä tapa nollata ja alkoholi kuuluu minun reseptiini tehdä se nollaus. Siispä TSUP!!!
En ymmärrä sitä, että siitä pitää nostaa numero ja vielä varmistetaan, että se asia tulee selväksi kaikille puhe etäisyydellä oleville ihmisille. Ja kaiken lisäksi, tämä samainen henkilö käyttää käsittääkseni hurmejuomaa varsin vähäisesti. Ei siis ole mikään saavutus, että vuoden lyhimmän kuukauden pystyy olemaan tipatta alkoholia.
Teeskentelyä sanon minä, ja tässä tapauksessa ehkä huomion hakuisuutta. Jos tammikuussa juotattaa, niin antaa silloin korkin narahtaa. Vitunko väliä sillä on ja ketä se lienee kiinnostaa. Hattua pitää nostaa vasta useammasta kuukaudesta, jos sattuu olemaan viinamäen miehiä.
Minun suhtautuminen alkoholiin on perisuomalalainen. Silloin kun otetaan, otetaan vain yhden ainoan tarkoitusperän takia. Eli humalan, kännin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä en teeskentele. Minä juon iloon, suruun ja huvikseni ajan kuluksi, enkä ole edes koskaan harkinnutkaan mitään tipattomia tammikuita enkä muitakaan kuukausia.
Nykyään vanhentumisen myötä ovat kankkuset kaksipäiväisiä kärsimysnäytelmiä, vaikka alkoholin täyteisiä iltoja ei välttämättä ole kuin yksi. Lauantaina kun kippaa oikein olan takaa, maanantaina puhalluttaa enemmän mitä sunnuntaina. Näin melkein poikkeuksetta. Kaksipäiväisiä sessioita ei tule enää harrastettua.
Näin koulua käydessä suhde noihin ruskeisiin lasisiin, joskus peltisiin ystäviini on iskostunut perjantai iltoihin, vaikkakin maltillisemmin. Kauheassa krapulassa lasten kanssa touhuaminen ei houkuta, eikä se liene suotavaakaan. En minä piilossa sitä lapsiltani tee, mutta en myöskään esiinny kaatokännissä kotona. Onko minusta tulossa sitten neutraali alkoholin käyttäjä vai onko minuun iskostumassa eurooppalaiset jomatavat - tuskin.
Nämä perjantait ovat hyvä tapa nollata ja alkoholi kuuluu minun reseptiini tehdä se nollaus. Siispä TSUP!!!
perjantaina, tammikuuta 14, 2011
Ohi meni
Oli tarkoitus kirjoittaa tänne tänään itse viinapirusta, mutta jotenkin RAX:in syö niin paljon kun jaksat veti niin veteläksi, ettei jaksa edes hakata näppäimiä tästä näppäimmistöstä. Tämän lisäksi kävin mukuloiden kanssa köyhän miehen HopLopissa Haaparannalla. Ei ole lihavalla sielläkään helppoa. Olen väsyneempi kuin lapset...
Pitänee siis alkaa läträämään kaljan kanssa ja kuunnella Deathchainia.
Pitänee siis alkaa läträämään kaljan kanssa ja kuunnella Deathchainia.
keskiviikkona, tammikuuta 12, 2011
Kuulumisia
Ei niitä ole...taaskaan. Vuosi vaihtui ja koulukin alkoi viimeisine rypistyksineen.
Minulle se alkoi konkreettisesti vasta tällä viikolla, eikä jo viime viikolla kuten muilla. Kevyttä flunssaa oli havaittavissa ja vakavaksi äitynyttä lorvikataria.
Toisaalta turhauttaa istua koulussa tyhjän panttina koska varsinaista opetusta ei enää ole. Työsalissa tarpeetonta kikkailua ja työharjoittelun alkamisen tuskallista odottelua. Ja kun aika käy koulussa pitkäksi se pistää joskus jopa lapsettamaan ja siinä ajankuluksi pitä väsätä poikain kanssa legendaarinen pottutykki. Tai eihän me mitään poikia olla, aikuisia ukkoja kaikki.
Tänään pitäisi taas edusta suomalaisen paperiteollisuuden tulevaisuuden (epä)toivoja koulutus- ja työelämä messuilla Sauvon salissa. Mitä lie perseilyä taas tiedossa!
Näin niille pingottajille käy, mutta toisaalta paikallisten metsäyhtiöiden edustajat ovat paikalla, joten käy tässä saa taas omaan naamaansa esille. Ja tunnetusti tämä naama ei hevin unohdu.
Palataan perjantaina...
Minulle se alkoi konkreettisesti vasta tällä viikolla, eikä jo viime viikolla kuten muilla. Kevyttä flunssaa oli havaittavissa ja vakavaksi äitynyttä lorvikataria.
Toisaalta turhauttaa istua koulussa tyhjän panttina koska varsinaista opetusta ei enää ole. Työsalissa tarpeetonta kikkailua ja työharjoittelun alkamisen tuskallista odottelua. Ja kun aika käy koulussa pitkäksi se pistää joskus jopa lapsettamaan ja siinä ajankuluksi pitä väsätä poikain kanssa legendaarinen pottutykki. Tai eihän me mitään poikia olla, aikuisia ukkoja kaikki.
Tänään pitäisi taas edusta suomalaisen paperiteollisuuden tulevaisuuden (epä)toivoja koulutus- ja työelämä messuilla Sauvon salissa. Mitä lie perseilyä taas tiedossa!
Näin niille pingottajille käy, mutta toisaalta paikallisten metsäyhtiöiden edustajat ovat paikalla, joten käy tässä saa taas omaan naamaansa esille. Ja tunnetusti tämä naama ei hevin unohdu.
Palataan perjantaina...
perjantaina, joulukuuta 31, 2010
Tulevaisuuden jälkeisiä ja purkkiorjan tarun loppu
On aika panna pakettiin jälleen yksi vuosi elettyä elämää ja avata uusi vuosi uusine, mutta henkilökohtaisesti vanhoine kujeineen.
Joulu meni - onneksi. Syöminen pysyi tänä vuonna järjen rajoissa, mutta sukulaiset tuli rampattua läpi, ja kaikki vielä aattona, mutta yllättävän kivuttomasti sekin meni, eikä lapsetkaan repineet tapetteja alas seiniltä taattoa odotellessaan. Tosin meillä on maalatut seinät ja lapsethan kasvavat vuosi vuodelta ja kuukausi kuukaudelta.
Lahjojankin tuli tänä vuonna lapsille siedettävästi, vaikka niitä kahdella autolla pitikin rahdata. Osa paketeista tuli vasta jostain syystä joulupäivänä. Joko jossain päin vietetään joulua amerikkalaisittain, vai oliko niin, että pukki oli erehdyksissään tuonut kyseiseen osoitteeseen kaksi samanlaista pakettia. Syytä en tiedä, mutta olisit voinut toimittaa kummityttösi paketin itse, etkä laittaa tässä tapauksessa parempaa poliskoasi asialle.
Joulupäivä menikin rattoisasti. Akan valmistujaiset, kuohuvaa ja hyviä ystäviä talo täynnä. Kiitoksia käyneille. Muistona tästä kauhea kankkunen ja pilalle mennyt sohva, mutta se on menossa vaihtoon jokatapauksessa vuoden kahden päästä, eli no problemo!!! :)
Näin kun vuosi vaihtuu sitä miettii mitä jäi käteen vai jäikö mitään. Vuosi oli henk.koht varsin hyvä verrattuna edelliseen. Tosin loppuvuodesta tuli kuraa niskaan ja tämän seurauksena on hyvä päättää vuosi pieneen vuodatukseen ja julkaista purkkiorjan viimeinen palsta. Purkkiorjan palsta jäi siis kahteen osaan. Ensimmäiseen ja viimeiseen.
Enää ei siis ralliauatoilua harrasteta, ainakaan erään kanssa (tosin varusteetkin on jo myynnissä). Metodit joilla minun palveluksia ei enää tarvittu olivat vähintäänkin oudot. Nimittäin niitä ei ollut. Ei kyselty, ei soitettu ei puheluihin vastailtu. Koko kesä ja pitkään syksyyn valehdeltiin jälleen silmät ja suut täyteen. Näin toimii tosimies ja asiasta luetaan Facebookista. Se on kai sitten sitä nykyaikaa. Minä kutsun sitä raukkamaisuudeksi.
Henkilökohtaisesti en tarvitse sellaisia ihmisiä vierelleni joihin ei voi luottaa edes sanan vertaa. Se syö miestä ja kyseinen henkilö varmasti tiesi kuinka tärkeästä asiasta henkilökohtaisesti oli kyse. Kun sain asian tietää oli tunne samanlainen kun ensimmäistä kertaa meni vettä nenään. Olin närkästynyt, vittuuntunut ja olen sitä pitkälti vieläkin. Hänellä on ehkä syynsä, ehkä ei. Näin palkitaan miltei 7 vuoden törttöily rallipoluilla.
Vihaksi pistää, joka tosin on laantumassa. Vielä joku vuosi sitten tästä olisi seurannut turpakäräjät, mutta olkoon nyt tällä kertaa. Ystävyys - mitä se hänelle sitten merkitseekään, se ei näemmä ole hänelle arvokasta. Herää kysymys. Nukutko yösi tällaisen jälkeen hyvin? Se oli retorinen kýsymys, mutta sinä tuskin tiedät mitä se tarkoittaa.
Kerrompa vielä senkin, että yllätyksenä olin hankkinut rahoituksen uuteen rengassarjaan talven koitoksiin, mutta se on nyt peruttu.
Se miksi kerron tästä täällä on myös nykyaikaa, aivan kuten se miten sain selville oman sijani sinun tiimissä.
Kiitos ja anteeksi, vaikka joku muu tässä on anteeksi pyynnön ja ehkä pienen selityksenkin velkaa.
Joulu meni - onneksi. Syöminen pysyi tänä vuonna järjen rajoissa, mutta sukulaiset tuli rampattua läpi, ja kaikki vielä aattona, mutta yllättävän kivuttomasti sekin meni, eikä lapsetkaan repineet tapetteja alas seiniltä taattoa odotellessaan. Tosin meillä on maalatut seinät ja lapsethan kasvavat vuosi vuodelta ja kuukausi kuukaudelta.
Lahjojankin tuli tänä vuonna lapsille siedettävästi, vaikka niitä kahdella autolla pitikin rahdata. Osa paketeista tuli vasta jostain syystä joulupäivänä. Joko jossain päin vietetään joulua amerikkalaisittain, vai oliko niin, että pukki oli erehdyksissään tuonut kyseiseen osoitteeseen kaksi samanlaista pakettia. Syytä en tiedä, mutta olisit voinut toimittaa kummityttösi paketin itse, etkä laittaa tässä tapauksessa parempaa poliskoasi asialle.
Joulupäivä menikin rattoisasti. Akan valmistujaiset, kuohuvaa ja hyviä ystäviä talo täynnä. Kiitoksia käyneille. Muistona tästä kauhea kankkunen ja pilalle mennyt sohva, mutta se on menossa vaihtoon jokatapauksessa vuoden kahden päästä, eli no problemo!!! :)
Näin kun vuosi vaihtuu sitä miettii mitä jäi käteen vai jäikö mitään. Vuosi oli henk.koht varsin hyvä verrattuna edelliseen. Tosin loppuvuodesta tuli kuraa niskaan ja tämän seurauksena on hyvä päättää vuosi pieneen vuodatukseen ja julkaista purkkiorjan viimeinen palsta. Purkkiorjan palsta jäi siis kahteen osaan. Ensimmäiseen ja viimeiseen.
Enää ei siis ralliauatoilua harrasteta, ainakaan erään kanssa (tosin varusteetkin on jo myynnissä). Metodit joilla minun palveluksia ei enää tarvittu olivat vähintäänkin oudot. Nimittäin niitä ei ollut. Ei kyselty, ei soitettu ei puheluihin vastailtu. Koko kesä ja pitkään syksyyn valehdeltiin jälleen silmät ja suut täyteen. Näin toimii tosimies ja asiasta luetaan Facebookista. Se on kai sitten sitä nykyaikaa. Minä kutsun sitä raukkamaisuudeksi.
Henkilökohtaisesti en tarvitse sellaisia ihmisiä vierelleni joihin ei voi luottaa edes sanan vertaa. Se syö miestä ja kyseinen henkilö varmasti tiesi kuinka tärkeästä asiasta henkilökohtaisesti oli kyse. Kun sain asian tietää oli tunne samanlainen kun ensimmäistä kertaa meni vettä nenään. Olin närkästynyt, vittuuntunut ja olen sitä pitkälti vieläkin. Hänellä on ehkä syynsä, ehkä ei. Näin palkitaan miltei 7 vuoden törttöily rallipoluilla.
Vihaksi pistää, joka tosin on laantumassa. Vielä joku vuosi sitten tästä olisi seurannut turpakäräjät, mutta olkoon nyt tällä kertaa. Ystävyys - mitä se hänelle sitten merkitseekään, se ei näemmä ole hänelle arvokasta. Herää kysymys. Nukutko yösi tällaisen jälkeen hyvin? Se oli retorinen kýsymys, mutta sinä tuskin tiedät mitä se tarkoittaa.
Kerrompa vielä senkin, että yllätyksenä olin hankkinut rahoituksen uuteen rengassarjaan talven koitoksiin, mutta se on nyt peruttu.
Se miksi kerron tästä täällä on myös nykyaikaa, aivan kuten se miten sain selville oman sijani sinun tiimissä.
Kiitos ja anteeksi, vaikka joku muu tässä on anteeksi pyynnön ja ehkä pienen selityksenkin velkaa.
keskiviikkona, joulukuuta 29, 2010
Sid The Kid
Sidney Crosby on ihme äijä, vaan pitäisikö sanoa poika. Eihän tuolla klopilla ole ikää mittarissa vasta kuin 23. Jäbä on ehdottomasti kuumin pelaaja tällä hetkellä taalajäillä NHL:ssä. Pisteputki on 25 ottelun verran ja pisteitä 69. Ja kun otteluita on pelattu 39, alkaa tämä muistuttaa Lemieuxin ja Gretzkyn hallitsemaa kultaista 90-luvun alkua.
Tsiigatkaas tämä.
Tsiigatkaas tämä.
perjantaina, joulukuuta 24, 2010
24.12.2010
Tänään se sitten on. Jouluaatto. Toisaalta päivä muiden joukossa, toisaalta taas ei. Ainakin lapsista huomaa, että jotain speciaalia on tulossa. Seinille hyppivät jo aamusta. Nyt hetki itselle ja joulu oluelle.
Viimeisestä tuhkaluukusta löytyy Leevi & The Leavings Coveri ja varsin onnistunut sellainen. Hyvä tulkinta. Toisaalta näin Lemmmyn syntymäpäivänä olisi voinut laittaa Motörheadia, mutta ehkä sitten ensi jouluna!
Unholya Joulua!
Viimeisestä tuhkaluukusta löytyy Leevi & The Leavings Coveri ja varsin onnistunut sellainen. Hyvä tulkinta. Toisaalta näin Lemmmyn syntymäpäivänä olisi voinut laittaa Motörheadia, mutta ehkä sitten ensi jouluna!
Unholya Joulua!
torstaina, joulukuuta 23, 2010
Joulukalenterin tuhkaluukku 23
Huomenna se mulkku sitten tulee. Joulujäbä siis. Tässähän vallan jännittää, että kuinkas kilttejä sitä ollaankaan oltu.
Todellisuudessa rahatilanteen takia, ei taideta tässä taloudessa lahjoilla mälläillä, eikä mielestäni tarvitsekkaan. Piste!
Tuhkaluukusta W.A.S.P!
Todellisuudessa rahatilanteen takia, ei taideta tässä taloudessa lahjoilla mälläillä, eikä mielestäni tarvitsekkaan. Piste!
Tuhkaluukusta W.A.S.P!
keskiviikkona, joulukuuta 22, 2010
Lievää äpinöintiä ja luukku nro:22
Tässä syntisessä blogissahan on ollut tapana, vai pitäisikö näin joulun alla sanoa perinne, pitää Joulu äpinöintiä osio. Ihan perinteitä rikkoakseni, niitä ei tänä vuonna tule.
Joulun perinteistähän on ollut asiota tapetilla noin muutoinkin. Vaikka itse en ole saanut ns. kristillistä kasvatusta olen kuitenkin sitä mieltä, että jotain perinteitä pitää noudattaa, vaikka niitä kristillisiäkin. Eli ei kai tässä maassa aleta traditiota muuttamaan, jos muutama muslimi yms. ei halua koulun juhliin tämän takia tulla. Tätä menoa poistetaan tontut, joulukuuset yms. alkuaan pakanallisetkin joulun "symbolit". Milläs sitten mukuloita uhkaillaan? Eli harvinaista kyllä, olen Kataisen kanssa samoilla linjoilla, eli juntisti: maassa maan tavalla.
Varsinainen äpinäkin liittyy tavalla tai toisella perinteisiin. Kuinkas muutenkaan.
Joka jouluhan joku edesmennyt(eräskin ex-neekeri levyttää haudan takaa), elävä bändi suoltaa kokoelma levyn. Tulee greatest hitsiä, best offia ja best of greatest hitsiä jne jne.
Kyllähän sen toisaalta ymmärtää. Vuoden paras sesonkihan on meneillään ja markkinamiehet voimineen tekevät töitään.
Eräs joka näistä pistää lähes jokainen vuosi/joulu vereni kiehumaan on Bon Jovi, tuo joulun kokoelma levyjen raskassarjalainen. Ja perinteisesti se sisältää jopa yhden uuden kappaleen...miksi MIKSI?!?!
Nyt te luulette, että tuhkaluukusta löytyy Bon Jovia, mutta luonnollisesti erehdytte.
Sieltää löytyy "perinteinen" joululaulu...
Joulun perinteistähän on ollut asiota tapetilla noin muutoinkin. Vaikka itse en ole saanut ns. kristillistä kasvatusta olen kuitenkin sitä mieltä, että jotain perinteitä pitää noudattaa, vaikka niitä kristillisiäkin. Eli ei kai tässä maassa aleta traditiota muuttamaan, jos muutama muslimi yms. ei halua koulun juhliin tämän takia tulla. Tätä menoa poistetaan tontut, joulukuuset yms. alkuaan pakanallisetkin joulun "symbolit". Milläs sitten mukuloita uhkaillaan? Eli harvinaista kyllä, olen Kataisen kanssa samoilla linjoilla, eli juntisti: maassa maan tavalla.
Varsinainen äpinäkin liittyy tavalla tai toisella perinteisiin. Kuinkas muutenkaan.
Joka jouluhan joku edesmennyt(eräskin ex-neekeri levyttää haudan takaa), elävä bändi suoltaa kokoelma levyn. Tulee greatest hitsiä, best offia ja best of greatest hitsiä jne jne.
Kyllähän sen toisaalta ymmärtää. Vuoden paras sesonkihan on meneillään ja markkinamiehet voimineen tekevät töitään.
Eräs joka näistä pistää lähes jokainen vuosi/joulu vereni kiehumaan on Bon Jovi, tuo joulun kokoelma levyjen raskassarjalainen. Ja perinteisesti se sisältää jopa yhden uuden kappaleen...miksi MIKSI?!?!
Nyt te luulette, että tuhkaluukusta löytyy Bon Jovia, mutta luonnollisesti erehdytte.
Sieltää löytyy "perinteinen" joululaulu...
tiistaina, joulukuuta 21, 2010
Joulukalenterin tuhkaluukku 21
3 yötä jouluun on, kertoo eräs typerä joululaulu. Laulu, jossa ilmoitetaan kolme yötä jouluun, ja se oli laskettu eilen. Eli tänään pitäisi olla kaksi...ota tästä nyt selvää taas.
Akan länkyrä sai sitten papreit kouraan koulusta. Tylsät olivat juhlat. Puheita puheuden perään...krooohh!!! Toivottavasti pääsen luistamaan omat vastaavat.
Tämän päivän luukusta löytyy korvamato. Tämän kyseisen helvetin ärsyttävän biisin olen kuullut vain kerran ja siitä asti se on rassannut hermojani.
Sanotaan, että korvamato lähtee päästä soimasta kun sen kappaleen kuuntelee. Kokeillaan perkele.
Akan länkyrä sai sitten papreit kouraan koulusta. Tylsät olivat juhlat. Puheita puheuden perään...krooohh!!! Toivottavasti pääsen luistamaan omat vastaavat.
Tämän päivän luukusta löytyy korvamato. Tämän kyseisen helvetin ärsyttävän biisin olen kuullut vain kerran ja siitä asti se on rassannut hermojani.
Sanotaan, että korvamato lähtee päästä soimasta kun sen kappaleen kuuntelee. Kokeillaan perkele.
maanantaina, joulukuuta 20, 2010
Joulukalenterin tuhkaluukku 20
Tällä alkoi juuri joululoma! Tätä herkkua kestää jopa ensi vuoden puolelle, tosin ihan niinhin alkupäiviin asti. Eli 3.1 palataan koulun penkille.
Tuhkaluukusta löytyy taas vanhaa kalustoa.
Tuhkaluukusta löytyy taas vanhaa kalustoa.
sunnuntaina, joulukuuta 19, 2010
Joulukalenterin tuhkaluukku 19
Yksi parhaista Nuclear Assault biisi, ellei paras?! ...ja maailma pelastuu!
lauantaina, joulukuuta 18, 2010
Joulukalenterin tuhkaluukku 18
No niin tontut, menninkäiset ja muut taruolennot! Meikä poika se kävi läpi sen joka jouluisen ostoshelvetin ja suoritti pakolliset, eli pukinkonttiin tarvittavat ostokset. Tornion Rajalla muistutti hornan esikartanoa, mutta tulipa tuokin joulun pakollinen rituaali suoritettua.
Jouluun on 6 yötä. Tuhkaluukusta löytyy Turmion Kätilöt ja ihmisixsixsix.
Tämä outo porukka on tehnyt varmaan suomen musiikkiteollisuudelle enemmän huonoa kuin hyvää. Niin musiikillisesti kuin kaupallisesti. mm. keikkaliksoja maksamatta jättäneiden listan ja julkaissut erään levytyksen netissä ilmaiseen jakoon levy-yhtiötä vastuktaakseen. Toisaalta hienoa toimintaa, mutta ulkomusiikillista.
Jouluun on 6 yötä. Tuhkaluukusta löytyy Turmion Kätilöt ja ihmisixsixsix.
Tämä outo porukka on tehnyt varmaan suomen musiikkiteollisuudelle enemmän huonoa kuin hyvää. Niin musiikillisesti kuin kaupallisesti. mm. keikkaliksoja maksamatta jättäneiden listan ja julkaissut erään levytyksen netissä ilmaiseen jakoon levy-yhtiötä vastuktaakseen. Toisaalta hienoa toimintaa, mutta ulkomusiikillista.
TURMION KÄTILÖT - IHMISIXSIXSIX MUSIC VIDEO 1 from Toni Hiltunen on Vimeo.
perjantaina, joulukuuta 17, 2010
Joulukalenterin tuhkaluukku 17
Viikon päästä olisi se vitun jouluaatto. Eipä tunnu miltään, mutta ei kai enää tällä iällä pitäisikään. Tällä iällä se näkyy joulustressinä, jota muuten alkaa olla havaittavissa kupolin sisässä. Nimittäin on vielä kaikki ostokset, ne vähäisetkin tekemättä. Miten se tuntuu, että tämä joulu tulee nykyään aina silmille? Joku karahkakin kai pitäisi hommata nurkkaan varisemaan.
Stressiä aiheuttaa myös pienimuotoisesti akan länkyrän valmistuminen, vaikka eihän se minua pitäisi hetkeuttaa suuntaan eikä toiseen, mutta jotenkin juhlaa juhlan perään ei jaksa innostaa.
Tuhkaluukusta löytyy Rauta Neitoa ja tuhlatut vuodet. Ehkä loppuun soitettu kipale, mutta...
Stressiä aiheuttaa myös pienimuotoisesti akan länkyrän valmistuminen, vaikka eihän se minua pitäisi hetkeuttaa suuntaan eikä toiseen, mutta jotenkin juhlaa juhlan perään ei jaksa innostaa.
Tuhkaluukusta löytyy Rauta Neitoa ja tuhlatut vuodet. Ehkä loppuun soitettu kipale, mutta...
torstaina, joulukuuta 16, 2010
Joululahjatoive tuhkaluukusta
Rakas Joulujäbä!
Olen ollut kiltti koko vuoden ja haluan lahjaksi massia! Tiedän, että sinä pukki olet myös internetissä ja luet myös tämän. Oletko muuten facebookissa?
Tuhkaluukun numero 16 sisältää legendaarisen YleX aamun joululaulun. Tämän myötä pukille terveiset.
Olen ollut kiltti koko vuoden ja haluan lahjaksi massia! Tiedän, että sinä pukki olet myös internetissä ja luet myös tämän. Oletko muuten facebookissa?
Tuhkaluukun numero 16 sisältää legendaarisen YleX aamun joululaulun. Tämän myötä pukille terveiset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
