Viikon päästä olisi se vitun jouluaatto. Eipä tunnu miltään, mutta ei kai enää tällä iällä pitäisikään. Tällä iällä se näkyy joulustressinä, jota muuten alkaa olla havaittavissa kupolin sisässä. Nimittäin on vielä kaikki ostokset, ne vähäisetkin tekemättä. Miten se tuntuu, että tämä joulu tulee nykyään aina silmille? Joku karahkakin kai pitäisi hommata nurkkaan varisemaan.
Stressiä aiheuttaa myös pienimuotoisesti akan länkyrän valmistuminen, vaikka eihän se minua pitäisi hetkeuttaa suuntaan eikä toiseen, mutta jotenkin juhlaa juhlan perään ei jaksa innostaa.
Tuhkaluukusta löytyy Rauta Neitoa ja tuhlatut vuodet. Ehkä loppuun soitettu kipale, mutta...