Kuulumisia

Työharjoittelu on ohittanut puolen välin, mikä tuntuu uskomattomalta. Loputonta via dolorosaa tämä on ollut varsinkin viime ajat Metsä-Botnian keittämöllä. Ensimmäiset viikot KemiArt Linerssin pintakäsittelyssä oli sinänsä mukavaa, johtuen uudesta asiasta ja ennenkaikkea hyvästä porukasta, johon pääsin sisälle nopeasti. Kun vielä mentori oli varsin leppoisa kaveri, aika kartonkikoneelle meni nopeasti ja hyvillä arvosanoilla. Mutta tämä keittämö on päinvastainen. Juttua ei synny, ja koko yhteisö tuntuu menettäneen joko elämän halunsa, motivaation työhön tai vaihtoehtoisesti toisten naamat ja jutut ovat sen verta tutut, että aika raksuttaa lehtiä lueskellessa ilman sosiaalista kanssakäymistä.
Tämä minun ohjaajani on samaa verta. Kysymyksiin vastataan korkeintaa parilla sanalla. Hädin tuskin ne edes muistuttavat lauseita.
Toki on tässä katsottava peiliinkin. Prosessi keittämöllä on varsin tuttu, mikä ilmeisesti kävi myös ohjaajalleni selväksi prosessikaaviota lukiessani. Ja onhan tämä käyty läpi jo koulussakin monenmonta kertaa. Olisi kai pitänyt esittää tyhmää ja tietämätöntä ja turhautua siihen, että opetetaan suurinpiirtein uudestaan lukemaan.
Jokatapauksessa loppuaika tulee olemaan pitkäveteisen hiljainen. Jostain pitäisi nyt kerätä loput motivaation rippeet, mutta varasto sen suhteen alkaa ehtyä uhkaavaa tahtia.
Kävi toki mielessä, että otan yhteyttä kansankynttilään, eli opettajaan, ja ehdotan hänelle harjoittelupaikan vaihtoa. Saa nyt nähdä.

Onkohan muuten mitään minulle niin vastenmielistä, kuin työskentely ilman rahallista korvausta? Ja kun sitä tehdään vielä öisin viikonloppuisin, ei pojat perkele! Nyt tiedän miltä niistä tuhansista kiinalais -lapsista tuntuu, kun he väsäävät jalkapalloja eurooppalaisille ikätovereille.

Nyt on kuitenkin pitkä(hkö) vapaa, ja aika kerätä sitä motivaatiota loppurutistukseen. Se ei ainakaan lisäänny sillä, että takaraivossa kelluu jo kevään urakka, joka on pituudeltaan tuplat. Eli 16 viikkoa palkatonta painamista.

Tapaus Triptykon

Aluksi: Tämä ei yritä olla levyarvostelu!
Tom Gabriel Fischer on kumma heppu. Kaikki mitä hän on tehnyt, on jälkeenpäin muuttunut jonkinlaiseksi metallin klassikoksi. Hellhammer ja sitä seurannut Celtic Frost näin etunenässä. Myöhemmin Celtic Frost hajosi sen muututtua lirkutukseksi, mutta vain kootakseen rivinsä uudestaan mahtipontiseen ja omalla tavalla yliarvostettuun Monotheist levyyn. Sen jälkeen mantiin pillit taas pussiin.
Tästä pari vuotta, ja Mr.Fischer ilmoitti, että jälleen on taas pumppu kasassa, mutta tällä kertaa nimellä Triptykon. Herra ilmoitti myös, että tämä nykyinen orkesteri olisi jatkumaa Celtic Frostin Monotheist levylle.
Tässä vaiheessa olisi kai pitänyt kellojen soida. Hälytyskellojen.

Osittain hyvän tumman puhuvaa maalailua sisältävän Monotheistin jälkeen Triptykonin ja Fischerin "taide" on mutkittelematta ilmaistuna aivan järjetöntä paskaa!!! Hetkensä siinä on, mutta ei helvetti.
Toki kriitikothan ovat mielissään, onhan kyseessä Tom Gabriel Fischer jolla on Midaksen kosketus.
Se kosketus on nyt poissa, sanokaat mitä hyvänsä. Paskaksi se on muuttunut.

Homma pointti on tämä. Minua vituttaa! Minua vituttaa tämä kriitikoiden paskan syöttäminen. Kun artistin tavara on jopa hieman uskaliasta ja tavallisesta poikkeavaa, yltyy kriitikko kehumaan sitä hienoksi taiteeksi, jota se ei mitä todennäköisimmin edes itse ymmärrä. En ymmärrä minäkään.
Mutta kun se on ex-Celtic Frostia, niin sen täytyy olla hienoa ja mahtavaa. Paskaa se on, siitä ei päästä mihinkään. Ja kaiken kukkuraksi tämä Triptykon juhlii keikoilla vanhoilla Celtic Frost klassikoilla. Ymmärrettävää, sillä onhan ne Fischerin käsialaa suurimmaksi osaksi, mutta jos veivataan vanhan suuren veisuja eri nimellä, ei ilmeisesti omaan taiteeseen luotto ole vielä uomissaan.

En taaskaan tajua mikä minuun iski, mutta ei ne Triptykonin biisit ole missään nimessä 10/10 arvoisia. Jos taiteiljia tekee ratkaisun johonkin uuteen ja sotkee sormensa sontaan, se ei välttämättä ole se oikea ratkaisu, kuten kriitikot aina väittävät. Celtic Frostin Cold Lake 1988 (tästä ei todellakaan tullut klassikkoa, eikä tule) oli hirveää kuraa. Hellhammerin tuotanto, joka oikeastaan nousi klassikko asemaan vasta parikymmentavuotta sen hajoamisen jälkeen oli varsin mukiinmenevää ja on sitä vieläkin. Celtic Frost oli rautaa parin ensimmäisen levyn verran, mutta aina se ei onnistu!
Tämä samainen Tom Gabriel Fischer kielsi muuten koko Hellhammer orkesterin aikoinaan, koska tuolloin kriitikot lyttäsivät sen täysin. Nykyään hän taas ilmoittaa sen olevan taidetta, jota ei aikanaan ymmärretty. Tom Gabriel Fischer teki tässä vaiheessa itsestään totaalisen myötätuuleen pyllistelevän idiootin.

Tässäpä pieni näyte uudesta biisistä videon muodossa. Ei se tämäkään häävi ole, mutta varmasti kyseisen "taiteilijan" uuden joukon parhaimpia.

Support Kimmo Wilska

Huumorista sakotetaan, ainakin YLE:llä. Kimmo raukka hieman kevensi tunnelmaa englanninkielisissa uutisissa, ja Jalasta tuli takapuoleen. Eli suomeksi Kimmo sai kenkää!
Kyseine spektaakkeli kesti kokonaista sekunnin verran. Melkolailla harkitsematonta YLE:n puolelta. Mutta YLE:n linja lienee selvä: Huumori pois ja hiljaa...uutiset alakaa!


Support Kimmo Wilska facebook sivusto kasvaa hurjaa vauhtia. 100 "tykkäystä" pariin minuuttiin ja jäseniä tällä hetkellä yli 27 000. Näin sitä pitää! :)

Top 100 levyt nro 77: Limbonic Art - Legacy Of Evil

Limbonic Art on köyhän miehen Emperor, näin ennen väitettiin. Väite kai pitää osittain paikkansa, vaikka aika kaukaa haetulta. Aina kun Limbonic Artin tyylistä syntikka vetoista Black Metallia vievataan, ei voidaa vertauksilta välttyä. Tätähän se tänä päivänä on. Mitään mainittavan omaperäistä ei paisuvasta genrestä enää pulppua, ja ehkä jopa onneksemme tämä syntetisaattorilla ja rumpukoneilla ahdettu Black Metallin alalaji on kuoleva kansanperinne. Oma fanikuntansahan tälläkin genrelle on ja Limbonic Art kulkee ehdottomasti sen letkan kärkipäässä.



Itselleni tämä 2007 tehty ns. Come back levy tuli puskista silmille. Bändihän telakoitui vuonna 2003 vain aktivoituakseen vuonna 6.6.2006 (yllättävä päivämäärä) uudestaan. Omistin tältä duolta 1998 julkaistun Epitome Of Illusions:in, enkä juuri perustanut levystä enkä bändistä. Juuri tämän takia korvat oli pudota päästä saatuani levyn näppeihini. Parannus oli huomattava ja kovaa tämä kolisee vieläkin.

Otetaampa kerrankin ensin käsittelyyn levyn heikot puolet. Vaikka rumpukoneen halvahko digitaalinen napsuttelu häiritsee ja on selvästi ihmiskorvan kuultavissa, se ei tämän levyn painoarvoa onneksi paljoa laske. Daemon ja Morfeus väittävät jopa haastatteluissa, että se on tarkoituksellista. Se ehkä pitänee paikkansa, koska huomattavasti parempia rumpukoneen tekemiä tuotoksia on olemassa heinäladollinen. Rättejä täytyy antaa myös jälleen kerran jopa hieman liiankin kliinisestä soundista ja liian pitkästä kestosta. Homma alkaa valjua, vaikka hyviä biisejä löytyy myös albumin lopusta. Mutta hyvät korvaa huonot ja sormien läpi katsomme nämät tietyt taiteelliset epäkohdat.
Hyviä puolia onkin ehkä enemmän ja paljolti sen tärkeimmän, eli musiikin itsensä takia. Perkeleen iskeviä riffeja ja aiemmista levyistä poikkeavaa tarttumapintaa löytyy varsin mukavasti ja mukavaa paukuttelua noin muutoinkin. Jos ei levyä vaivaudu ostamaan, kannattaa ainakin kuunnella jostain kappaleet: A Void of Lifeless Dreams, Infernal Phantom Kingdom ja Nebulous Dawn. Nämä kulkevat ehdottomasti levyn eturintamassa. Ja jos Emperor:in In The Nightside Eclipse avaruusromuinen kaaos viehättää, uskon, että tämäkin toimii. Mutta samanlaista klassikkoa tästä tuskin tuleekaan, vaikka ainekset siihen ovatkin olemassa.

Yhtyeeltä on tullut sittenmin myös uutta tuotantoa, jota en ole vielä kuullut. Oikeastaan enää tuskin voidaan puhua yhtyeestä, koska duon toinen jäsenistä vaikuttaa nykyään Mayhemissä, ja uusin levytys on kokonaan Daemonin hengentuotos. Pitänee se jostain kuunnella, ennen kuin ostaa sikaa säkissä.

NHL 2010 - 2011

Eilenhän tämä oikean lätkän, eli NHL:än herkuttelku taas alkoi. Eilen siis alkoivat myös kahinat, josta tässä pieni näyte. Nukkuukohan Ivanans vieläkin?

Työvoimatoimisto

Ketonen & Myllyrinne ovat parodioineet asian varsin todenmukaisesti. Se nimittäin sarkastisesti on tänä päivänä juurikin tätä.

Cradle Of Filth - Forgive Me Father (I Have Sinned)

Jälleen uutuuksia bändeiltä, jotka ovat menneet lehmän hännän lailla alaspäin. Oikeastaan Dusk...and Her Embrace:n jälkeen Saastan kehto on suoltanut sieltä samaisen hännän alta tulevaa elimistön jätettä. Cruelty and Beast:in vielä meni, mutta sitten homma meni gootteiluksi, ja kuten tässäkin videon optisessa näkymästä voidaan huomata, ei glitteriä puutu. Kaiken kukkuraksi Dani Filthin sekopäinen kirkuna on väistynyt lähes kokonaan tämän hieman miedomman tyylin edestä. Pysyn edelleen siis 90-luvun tuotannan parissa, kuten tähänkin päivään asti.



Minä siis loikkaan huomenna aamusta junaan, ja painelen viikonlopuksi merelle. Tänään pitäisi vielä käydä tehdaskierroksella Veitsiluodossa (boooring). Eilen kävimme Botnialla ja Kemiartilla. Kieltämättä Botnian kuorimon tuoksut ja valvomo toi muistoja mieleen. Oli kuin kotiinsa olisi tullut.

Kuulumisia

Hiljaista on ollut tilittäminen ja nillittäminen tähän typeryyttä yli äyräiden pursuavaan blogiin. Syyt ovat monet. Opinnäytetyö vie pahimmat palot kirjoittamiseen, vaikka uusi tietokone tuli tähän konkurssiin hankittuakin. Osin myös tämän uuden koneen myötä on into vielä kateissa, koska kaiken maailman ohjelmien asentaminen yms. näpertäminen vie aikaa, puhtia ja mielenkiintoa koko touhuun. Ja oikeastaan ei ole pahemmin vitutellut. Se kuitenkin tapahtunee ihan lähiaikoina.

Koulussa on tehty: ei mitään. Odotellaan työharjoittelun alkamista, joka tapahtuu jo ensi viikolla. Suoraan sanottuna vituttaa moiseen oravanpyörään hypätä ilman rahallista korvausta, mutta kuten todettua, ns. käyntikorttejahan noihin tehtaisiin nyt jaellaan, eli eiköhän tässä automaattisesti tapahdu ryhtiliike sen suhteen. Luulisin.
Paikkana ovat Kemiart ja siellä kartonkikone sekä Metsä Botnian sellun keittämö.
Toiveissa olisi, että työhönopastaja ei olisi elämään ja varsinkaan työhönsä kyllästynyt hissukka, mutta minun tähtien asennon tietäen...

Ennen tätä myrkkyä pitäisi viettää huonomman puolikkaan kanssa "laatuaikaa" kokonainen viikonloppu. Koska ilmainen lahjakortti on yllättävästi Silja Linen suuntaan, ei matkakohde liene salaisuus.
Toisaalta epäilen, pystynkö tätä loman kannalta ottamaan, vaikka se lomaa lapsista onkin. Takaraivossa kun hakkaa tuo työharjoittelu ja vanhemman tytön matkailuinnostus. Veikkaan, että kun hetki koittaa perjantai aamuna, ja tytölle selviää asian laita, on hänellä herneenpalot nenässä. Säälittää jo valmiiksi.

Pitänee kai silti yrittää rentoutua ja olla ajattelematta. Eipä olla akan kanssa käyty missään 4 vuoteen.
Ajattelen ehkä asioita hieman liikaa. Pitäisi kai ajatella joskus itseäkin enemmälti.

Fartfinder

Eipä ole taas paljoa kerrottavaa, eikä siis näin kirjoitettavaakaan. Mutta pieruhuumori on silti aina pieruhuumoria... Mummihan se täällä mätänee...
¨

Dimmu Borgir - Gateways

Kuinkahan huonoksi tämäkin yhtye voi vielä mennä. Alkaa ilmeisesti tuo teatraalisuus vievän pohjan koko hommasta. Se pohja tosin on ollut aika hatara jo legendaarisen Entroned -levyn jälkeen, mutta ihmetelkäätte taas näitä kummajaisia.

Hajoamisia

Auton omistaminen on valinta, varsinkin tuollaisen viime vuosituhannen version. Hiljalleen sitä alkaa korroosia järsiä. Ajan patinan tekemiä lahoamisia on myös havaittavissa muuallakin, kuin peltiosissa. Moottori syö öljyä kohta enemmän mitä itse polttoainetta. Kuluvat osat kuluvat nopeammin ja kuluvat osat myös antavat merkkejä siitä, että parasta ennen päiväys lähestyy uhkaavaa vauhtia.

Niinkuin sanotaan: Auto on huono sijoitus, mutta ilmankaan ei pärjää. Minäkään en tee poikkeusta sanontaan. Perheellinen ei ainakaan pärjää. Ja kun opiskelevan perheellisen kulut ovat mitä ovat, ei tekisi mieli niitä vähäisiä ropoja laittaa ikäloppun kiesin entisöimiseen. Selkä seinää vasten siis ollaan. Jälleen kerran.
Tällä hetkellä auto tarvitsisi uudet kesäkumit, jarrut, vetoakselin suojakumit. Itse vetoakselitkin lienevät jo loppunsa edellä. Luulisin. Tieto lisäisi tuskaa. Ja tämä kaikki, ennen kuin katsastusmies leiman suvaitsee antaa. Perkeleellistä!

Tietokone tekee myös hiljaista ja sisäistä kuolemaa. Jo kohta kuusi vuotta palvellut HP tökkii päivä päivältä enemmän kaikista tekohengitys yrityksistä huolimatta, mikä nostaa veren painetta. Tämäkin tietää paineen lievennystä lompakkoon. Tänä päivänä ei pärjää oikein ilman tätäkään rakkinetta, mitä juuri vitutuksissani näpytän. Pankkiasiat, ja jopa sosiaalinen kanssakäyminen kouluhommista puhumattakaan pitäisi yrittää hoitaa tällä. Yritykseksi mahtaa jäädä. Huonoksi sellaiseksi. Pelkkä koneen käynnistyminen kestää melkein tunnin. Kaksi internetsivua yhtä aikaa päällä on miltei mahdotonta. Yritä tässä tehdä sitten opinnäyte työtä menettämättä hermoja.
Olisi tietenkin viisain ja edullisin ratkaisu puhdistaa ja formatoida koko masiina, mutta ei se tätä nuoremmaksi tee. Kaikki roju tuolla sisällä alkaa olla loppuunajettu ja vanhaa, kuten autoni kesärenkaat.

Pää alkaa hajota myös. Pieniksi palasiksi. Stressiä pukkaa joka rintamalta. Opinnäyte työ, minkä suuressa viisaudessa olen aikatauluttanut jouluksi. Kahden kuukauden työharjoittelu vaanii myös ensi kuussa, eli ihan kulman takana. Ilman palkkaa näin kesätöiden jälkeen ei luonnollisestikkaan motivoi. Tähän kun plussataan vielä nuo edellä mainitut, on aivot huuhtelu kunnossa.

Auto, tietokone ja aivot. Kaikki siis päreinä...ihan kohta! Hyvin siis menee, mutta en jaksa valittaa. Ja sitä paitsi pientä rakoa ahdinkoon antaa se, että auton rengas huolet ovat hetkeksi historiaa, kiitos Maken.

Ajattelin tänään näin lopputilin kunniaksi huuhdella aivoni alkoholilla.
Ehkä saan jopa seuraa, tai jos vanhat merkit pitävät kutinsa, niin en saa. Jokatapauksessa...

Hajoamisiin!

Immrtal - All Shall Fall

Tässäpä se nyt sitten on kaikessa kauheudessaan. Linja videoitten suhteen on näköjään pysynyt yhtä huonolla tasolla, mitä se oli 15 vuotta sitten. Tämähän on sekoitus tuosta edellisestä postauksesta ja legendaarisesta jäätikköseikkailusta Grim and frostbitten Kingdoms. Laitetaanpa sekin hupailu tähän ensiksi ja uutukainen viimeiseksi. Siinäpä ihmettelette.



Tarkkaavaisimmat varmasti huomaavat tuossa uudessakin videossa sitä aitoa ja oikeaa rapukävelyä.

Video viikonlopuksi

Kuten otsikko kertoo. Vain YKSI tällä kertaa, ja myöhemmin tai huomenna tai...tai...tai sitten enstaina toinen.
Kyseessä on Immortal, tuo koomisista videoistaan tunnettu pingviinilauma. Tämäkään video ei tee poikkeusta, mutta biisi on mielestäni yksi Immortalin parhaista, ellei jopa paras. Mielipiteitä?

Immortal julkaisi jokin aika sitten uuden levyn bändin ollessa hetken telakalla. Se ei vaikuttanut, ainakaan minuun. Kaikesta hehkutuksestaan huolimatta. Kyseessä oli aika pliisu metallinen sävellys, ei niinkään synkkä Black Metal rypistys.
Jokatapauksessa 15 vuoteen näillä hetkillä julkaistaan uusi video tältä uudelta All Shall Fall -levyltä. Heti kun joku hakkerinörtti saa sen ripattua, laitan sen myös tänne teidän ihmeteltäväksi halusitte tai ette.

Mutta nyt kuitenkin tämä.....BLASHYRRRRKKKKK!!!!!!

Loppuja ja alkuja

Se oli sitten siinä taas vähäksi aikaa. Nimittäin kesän aherrus Stora Ensolla saatettiin päätökseen tämän kesän osalta lauantaina ja ensi suvena katsellaan taas tilanne uudelta kantilta.
Töiden jatkumiselle marraskuun loppuun oli myös optio, mutta tätä optiota en nyt käyttänyt. Tähän varsin hulluun ratkaisuun oli syyt. Koulu päällimmäisenä. Koska "loman" anominen ja sen saaminen kuullosti hieman vaikealta ja toiseksi valmistumisen viivästyminen vielä seuraavalle lukukaudelle sinetöivät asian. Ehkä kadun vielä tekojani, mutta ajatus koulun penkin kostuttamisesta niin pitkään ei houkuttele. Ja kuka perkele senkin tietää, milloin kyseiset kurssit järjestetään jotka väliin olisivat jääneet. Ja toiseksi korvattavaa olisi tullut myös työharjoittelusta. Ei kiitos!
Onneksi tämä saatettiin hyvin töissä mestarin kanssa päätökseen. Hyvässä ja ymmärtävässä hengessä. Olen hänen mukaansa tervetullut takaisin, jos tarve ensi kesänä vaatii. Tämä ehkä lievitti tuskaa jonkin verran.

Koulu siis alkaa. Tämä konkretisoituu jo huomenna. Eli ei tässä ehdi kauaa laakereilla levätä eikä oikein ole vielä ajatuksetkaan siellä vaikka pitäisi kai jo olla. Opinnäyte työ pitäisi sepostaa ja yhteensä 20 viikkoa (palkatonta) työharjoittelua olisi tiedossa tulevina jaksoina. Tuo työharjoittelu ei ainakaan tässä vaiheessa motivoi. Ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä työtä ilmaiseksi. Mutta pakko se kestää hammasta purren ja särmästi. Tätäkin kautta saattaa tulevaisuudessa jotain poikia.

ÄLKÄÄÄ!!!!!

Älkää ÄLKÄÄ ja vielä kerran anelen. ÄLKÄÄ. Tuo supisuomalainen ja todistetusti kamalalta sanalta ulkomaalaisen korvissa kuullostava sana sanoo paljon, ainakin tässä tapauksessa.
ÄLKÄÄ sana menee nyt tälle bändille. ÄLKÄÄ koskaan tehkö tällaista musiikkia, ja ÄLKÄÄkä koskaa tehkö varsinkaan tällaista videota, mikä on tehty n.1988991 kertaa.
ÄLKÄÄÄÄÄ!!!!



Kemiläisittäin ÄLÄKÄÄ!!!

Videot viikonlopuksi

Sex, drugs & Rock`n roll. Nämä kait pitäisi yhdistää heti, jopa ehkä myyttiseen bändiin nimeltä Mötley Crüe. Maksullisia naisia, yliannostuksia ja hieman kornihkoa musiikkia, mutta "Mötikät" jokatapauksessa hakkasi, ja hakkaa edelleen kaikki nämä 80-luvun Los Angelesin Sunset Stripin hiuslakan tuoksuiset bändit. Tähän ei siis pidä sekoittaa mitään Ozzy Osbournea, eikä AC/DC:ta. Ne ovat oma lukunsa ja eri genreä. Ja kieltämättä bändi on rock, sen myöntää paatuneimmatkin heviköriläät. Olen jopa vakavasti miettinyt kahden ensimmäisen julkaisun hankkimista.
Saatana, että on jätkillä hienot kostyymit!



Seuraavaksi yhtye, josta en tiedä mitään. Sitä ärsyttävää metalgore -skeidaako tämä sitten on? Tämä on kuitenkin siedettävä kappale. En edes oikeasti pidä tästä, mutta Youtubessa tämä tuli vastaan, ja on soinut päässä nyt muutaman päivän. Avenged Sevenfold olkaatte hyvät.



Kaikki tietää Doron, tuon saksalaisen metallihoron. Tämäkin 80-luvulta, jolloin tämä hevilehmä oli vielä Warlockin riveissä, ja kait orkesteri on pystyssy edelleen, sama lehmä keulilla. Jokatapauksessa tämäkin varsin legendaarinen veisu, ja ainoa minkä kyseiseltä paskapumpulta tiedän.
Nämä kasari videot on kyllä noloja!!!

Kesän loppu

Niin se vaan tuntuu, että kesän selkä alkaa olemaan taitettu. Koulut alkaa ja päiväkoti eukaisee ovensa. Talvi se tulee saatana! Ainakin tänä aamuna siitä saatiin viitteitä, kun lämpömittarin elohopea kipusi nipin napin yli kymmenen. Siihen tunnettu Kemiläinen tuuli, niin keli tuntui varsin venäläiseltä.

Tänään siis vein jo tyttäret päiväkotiin. Tunsin jostain syystä sääliä sisälläni, vaikka mielellään sinne menivätkin ja ovat jopa sitä hieman odottaneet. Tilanne voi olla toisenlainen jo huomenna.
Toisaalta kesän mittaan jo hieman näyttikin, että jompi kumpi pääsee henkikullastaan, koska koko kesä on leikitty suurimmaksi osaksi kahdestaan. Eli toisen naama oli tullut tutuksi ainoastaan sitä tuijottaessa.

Koulu ja koulut alkavat myös. Minulla se alkaisi huomenna ja ajatuksena olisi käydä ainakin muutama lappunen opintotoimistolta noutamaan. Näin saadaan byrokratian eri rattaita taas pyörimään mm. Kelalle yms.
Ajatus koulun alkamisesta ei kovinkaan paljoa lämmitä. Ajatus siitä, että kesä tienestit menivät suurimmaksi osaksi vuokriin ja ajatus siitä, että se kituuttaminen ja taloudellinen ahdistus taas koittaa ei lämmitä senkään vertaa. Kai se lukukausi nyt menee vaikka päällään. Tästä on lähdettävä.

Kun koulu alkaa, niin kesätyöt loppuu. Näin myös minulla. Vielä olisi kuljettavana aamu -ja iltavuorot ja hommat Ensolla olisi paketissa. Tämä viimeistään todistaa kesän olevan ohi. Eli kun lomakausi loppuu ja osa palaa töihin ja osa sinne AA-kerhon kautta.

Pimeää syksyä kaikille!!!

Räpsyjä ja riimejä reissun päältä

Joku viikko takaperin tuli pyörähdettyä reissun päällä perheen kera, kuinkas muutenkaan. Lomaksi tuota ei voi kutsua, koska täältä matkustaminen joka vitun paikkaan kestää aina melkeinpä sen vuorokauden. Näin siis vuorotyöläisen pitkävapaa ei ihan riitä sellaiseen lomaksi kutsuttuun. Pikemminkin hirveällä kiireellä pää punaisena joka paikkaan. Suoraan puhuttuna siinä väsyy itse ja lapset. Piste. No, näistäpä sitä oppii lasten kanssa matkustamisesta yhtä ja toista. Tyylilleni uskollisena kantapään kautta, mutta avartaa se matkailu kai näinkin.

TYTÖT RUOKATUNNILLA JUNASSA


Aluksi tuli pistäydyttyä Tampereella, tuolla mustanmakkaran syntysijoilla ja siellä tottakai Särkänniemessä pakollisine härpättimineen, Näsinneuloineen ja delfinaarioineen.
Kiva kaupunki, jossa se esimerkiksi pääkaupunkiimme verrattava hälinä ja kiire ei näy. Särkänniemeen painelimme samantien hotelliin kirjauduttua. Tässä tullaan ensimmäiseen virheeseen. Olisi kai lasten ja miksei omalta kantilta katsottunakin pitänyt rauhoittua edes yksi ilta, mutta minkäs teet.
Hotelli oli muuten varsin viihtyisä ja ihan Tammerkosken ja keskustan kupeessa. 4 tähden muka, vaikka ulkokuori hieman allekirjoittanutta hämäsi. Mukavan oloinen terassikin näytti olevan, mutta sitä ei valitettavsti tullut koeponnistettua. Suosittelen!

HOTELLI TAMMER


PAKOLLINEN TURISIKUVA NÄSINNEULASTA


JOKU VITKUTIN TAI HEILUTIN


Matkaa jatkettiin Suomen Turkuun ja pakolliselle ja joka kesäiselle risteilylle. Mikäpä siinä, kun lapset ja ennenkaikkea isi viihtyy maisemia ihaillessa. Saattoi siinä kaunista saaristoa ihaillessa mennä tuoppi jos toinenkin.
Varustamon lievän kämmäilyn vuoksi matkustimme vaatimattomasti sviitissä. Poreallas, oma sauna, kaksi huonetta, baarikaappi ja huonepalvelu käytössä oli aika luksusta, ja minun merimatkailuni sai uusia piirteitä. Kalliita sellaisia. Miten vastedes voi edes niissä 2neliön putkissä matkustaa. Todellisuudessahan niissä aika vähän kelloa kulutetaan, mutta kuinka näppärää oli laittaa muksut toiseen huoneeseen nukkumaan ja itse ottaa löylyt. Noh, löylyjen jälkeen maisteltiin skumppaa ja minä painelin baarikaapin tyhjentämisen jälkeen baariin, missä tulikin sitten erään englantilaisen herrasmiehen nimeltä Mark napattua pintti jos toinenkin. Kummaa porukkaa nämä britit, kun pitää joka oluen lomassa napsia shotti. Minä kun en varsinaisesti ole väkevien ystävä, otti ystäväni kuningas alkoholi minusta niskalenkin ja muisti hieman rakoilee siltä illalta, mutta hauskaa tämän britin kanssa oli ja toisiamme näemmä hyvin ymmärsimme. Lupasin muuten adoptoida hänet suomeen palattuani. Kukapa ei haluaisi tälläistä turpeaa, hiemn Harry Enfieldiä muistuttavaa kaljahuuruissa "WANKER" sanaa aikaajoin viljelevää heppua omia illanistujaisia pelastamaan.

TURUN SINAPPI


VAATIMATON HYTTI




MINNEA (Taustalla Maarianhamina, joka kuulemma kuuluu suomelle)


VIKING ISABELLA


Laitan ehkä muutaman räpsyn Facebookkin myös tässä lähitulevaisuudessa, jos vain jaksan. Nyt pitänee kai painella yöksi Veitsiluotoon.

Vuorotyön kiroja

Vuorotyössä on puolensa. Ne hyvät, kuin myös ne huonot. Huonoja puolia on enemmän, onhan kyse yleensäkin työstä ja työ ei ole koskaan mukavaa. Sanotaan, että vain hullu tykkää työstä. Ihminenhän on jo sen verran jalostunut huippuyksilö lajissaan että ei tykkää pidemmän päälle mistään, mistä maksetaan rahallista korvausta. Kummalista, mutta totta.
Vuorotyössä ollaan käytännössä kokoajan töissä. Viikonloput, juhlapyhät jne.jne. Vapaatakin tulee muutama päivä vähemmän, mitä normaali ihmisen ns.päivä töissä. Kesäloma on lyhyempi, talvilomaa ei ole, "pekkaspäivät", eli vapaapäivät eivät tilinauhassa näy eikä liukumaa työajoissa ole. En minä valita, mutta kun joillekkin se vuorotyön autuus saa aikaa vihertävää kateutta, niin avataan hieman tämän ihanuuden saloja.

Aamuvuorot perinteisesti avaa seeman. Olen itseasiassa alkanut pitämään eniten aamuvuoroista, vaikka se ensimmäiseen aamuun herääminen tuntuu nyrkin iskulta vasten taulua vapaiden jäädessä päälle. Aamuvuoron jälkeen aikaa jää muuhunkin (ei mihinkään), päinvastoin kuin iltavuoron. Aamuvuorot ovat parhaimmillaan näin kesäisin, ja ennenkaikken viikonloppuisin. Viikonloppuina ne turhat valkokypärät yms. penkinkostuttajat loistavat poissaolollaan, ja työpaikalla saa keskittyä omiin aherruksiin ilman mitään ylimääräistä perseilyä. Talvisin tosin nämä aamut ovat kalmaisempia kylmine huuruisine autoineen, mutta kuten sanoin, kesällä menee varsin mukavasti. Ja eihän niitä ole kuin neljä peräkkäin, ja sitten puhalletaan ja kuivatellaan haalareita yksi päivä.

Aina niin ihanat iltavuorot raastavat ihmistä. Vaikkakin aamulla olisi aikaa, menee kello eteenpäin vätystellessä ja töihin lähtöä odotellessa. Mitään ei saa aikaiseksi, kun ajatus muutaman tunnin päästä kutsuvaa työvuoroa kolkuttaa takaraivoa. Tämän lisäksi tuntuu, että varsinkin näin viikonloppu iltaisen aika tehtaalla ei mene ihan sovitulla kaavalla. Aika matelee, ja tämä aamun saamattomuus esiintyy paikoitellen myös töissä. Eli aamu odotellaan, että päästään illaksi töihin. Perseestä koko vuoro.

Yövuorojen jälkeen on pitkä vapaa, tai ainakin pitkähkö. Yövuorot olivat vielä aikoinaan mukavia, kun pieniä ruokittavia suita ei kotona asustellut. Nyt asia on hieman kääntynyt päinvastoin. Työvuoron loputtua, ja suihkun yms. jälkeen kello on lähempänä seitsämää ennen kuin silmät saa ummistettua. Silloin yleensä nämä ruokittavat herää. Mekastus, mekkala yleinen häiriköinti, itku ja muut lapsista lähtevät erikoiset äänet valtaavat unta yrittävän duunarin korvakäytävät. Siinäpä sitten yrität nukkua, vaikka torumisesta huolimatta se hiljaisuus kestää maksimissaan sen viisi minuuttia. Näinollen unet jää vähiin, vaikka mukulat usein ulos painelevatkin.
Mielestäni kahden euron lisä tuntiin yössä on liian vähäinen. Käsittääkseni tämä on jopa muilla aloilla korkeampi.

Pitkä vapaa meneekin sitten toipuessa kaikesta tästä unirumbasta, ja sama ralli alkaakin kuusi päivää toivuttuaan alusta. Huvittavaa sinänsä, että monet, ketkä eritoten teollisuuden vuorotyöläisiä kadehtii, mainitsevat aina palkkojen jälkeen nämä pitkät vapaat. Ovatkohan nämä kadehtijat panneet merkille, että ennen tätä pitkää vapaata tehdään 12 päivää töitä?!

Ja mitä palkkoihin tulee, on paperimiesten palkat lehdissä paisuteltuja uutisankkoja. Lähes jokainen päivätyöläisistä hakkaavat mennen tullen ja palatessa meidät tuntiliksoissa monilla euroilla. Putkimiehet, rakennusmiehet ja sähkömihet muunmuassa. Kun tähän lisätään inhimmilliset työajat, niin ihmitellä täytyy kateellisia ja niitä paperimiehiä kansantalouden romahduttajiksi kutsuvia.

Ja kysymykseen, miksi se paperimiehen tilipussi on joskus hieman paksumpi kuin sen päivätyöläisen. Juuri siksi, että esimerkiksi tänään moni painuu terassille, mökille, minne nyt meneekään viikon pölyjä tuulettamaan, menen minä töihin illaksi 13.30-21.30. Tämä sama toistuu jouluaattona, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena. Vuorokalenterin mukaan. Epäilen, että se kateellinen on hissukseen pienessä pierussa juhannuksena grillatessaan, kun vuorotyöläiset, sairaanhoitajia myöden lähtevät töihinsä.

Olen puhunut, mutta en tarpeeksi!

WTF?!

Ei hel... en edes viitsi sanoa tuon (epä)pyhänpaikan nimeä, mutta katsokaas nyt näitä! Onneksi diggasin Iron Maidenia.
...ja mitä olisimmekaan ilman Mikko Alataloa ja hittimittaria, vai mikä sen legendaarisen ohjelman nimi nyt olikaan. Nuket ja pyhät nuket...pääasia, että on nuke





Ja näitähän olisi satoja, mutta nyt selvisitte säihkähdyksellä.