Jahas! Jääkiekon MM-kisat näkyisivät olevan taas ovella. Eletään siis 100% varmuudella kevättä. Tämän vuotisista kisoista ei ole kyllä odotettavissa ainakaan Suomen joukkueen kannalta mitään suuria suorituksia, tosin altavastaajana on ehkä Suomen jopa helpompi lähteä, kuin suosikkina. Toivotaan ainakin näin.
NHL -tähdet loistavat poissaolollaan ja muutoinkin joukkue vaikuttaa, ainakin paperilla, aika heikolta ja materiaaliltaan ehkä jopa kapealta. Valmentaja Jukka Jalosen valinnat aiheuttavat muutoinkin pientä ihmetystä.
Maalivahti puoli pitäisi kaiketi olla kunnossa. Loistavan tulokaskauden Nashvillessa pelannut, ja ensi esiintymisen MM-kisoissa tekevä Pekka Rinne ja loppukauden Tampa Bay Lightningissa veräjää vartionut Karri Rämö olivat helppoja valintoja, kun kerran Niklas Bäckström ei kisoihin lähtenyt. Luultavammin Rinne aloittaa ns. ykkösenä, Rämö aukoo luukkua ja Riksman polkee kuntopyörää ja roikkuu paikallisissa baareissa. Suomi ei muistaakseni koskaan ole kaatunut maalivahteihin, ja tuskin nytkään. Ainoa heikkous maalivahtipelissä näissä karkeloissa on vain kokemattomuus, mutta kisojen edetessä tämä on sitten nähtävissä. Toivottavasti kisoissa käytettävä iso kaukalo ei aiheuta myöskään probleemaa pieneen kaukaloon tottuneille NHL -vahdeille.
Kovinkaan tarkkaa tutkimusta en ole pelaajien terveydellisistä tilanteista ottanut, mutta juuri puolustuksen valintoja lähtisin kritisoimaan eniten. Onko nyt lähdetty hakemaan jopa liikaa erikoistilannepelaamista ja jätetty muutamat ns. kovat luut rannalle roikistelemaan. Jo 14. kisoihin lähtevä Petteri Nummelin on tietenkin oiva valinta ylivoimaan ja nopeisiin avauksiin, mutta kun joukkueessa ovat Niskala ja Koistinen, eli hieman samantyylisiä hyökkääviä puolustajia, putkahtaa esiin kysymys? Mistä näille kaikille hyökkäämään ja paljon ylivoimaan tottuneille "köyhän miehen Nummelineille" löytyy tilaa, ja sitä ylivoima aikaa? Teemu Laine voidaan kai laskea myös tähän offensiivisen osaamisen kategoriaan hyvän lämärin omaavana, mikä hänen onnekseen lähtee vielä rightin puolelta. Tämä varmasti on hänen vahvuus, ja jopa syy miksi kisoissa on.
Eli ylöspäin pelaaminen ja "viiva" pitäisi olla suurinpiirtein uomissaan. Mutta entäpä sitten, kun pitäisi aloittaa ukkojen siirtely oman maalin edestä ja vääntäminen kulmissa isoja Pohjois-Amerikkalaisia, ja miksei muitakin kovia maita vastaan. Näistä pelaajista tulee noissa väännöissä auttamattomasti lapasia ja lasista arvotavaraa pelihousuissaan piteleviä kurvailioita. Missä siis kaikki puolustavat puolustajat ja vahvat duunari "jässikät"? Yksi, tai kaksi sellaista, niin puolustus näyttäisi minun silmiin paljon kirkkaamalta.
Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Ehkä, Ehkä ei. Suomen hyökkäys ei minusta kyllä arsenaalillaan mikään suoranainenpelote ole. Selkeä ykkössentteri puuttuu, ellei Saku Koivu sitten saavu paikalle. Toinen seikka sitten onkin, onko Koivusta apuja? Jos viime vuoden kisoja muistellaan, niin eipä juurikaan. Mies on tainnut olla saman verran sairastuvalla, kuin jalkapallosta tuttu Jari Litmanen...tai no ei ehkä kuitenkaan. Sensijaan nuorempi Koivuista, eli Mikko olisi mielestäni sopinut Jalosen konseptiin vallan hyvin, mutta loukkaantuminen ja seurajoukkueen penseähkö suhtautuminen MM-kisoihin, ei tehnyt Koivun osallistumista kisoihin mahdolliseksi. Harmi. Hän olisi ollut SE johtava sentteri, ja ennenkaikkea loistava kahteen suuntaan pelaava sellainen. Toki Hytönen ja Jalosen suosikkipoju Santala, joista viimeksei mainittu on ihan järjetön veto, nämä kriterit täyttää, mutta ei lähellekkään samalla potentiaalilla. Voi olla, että Hytönen nousee vielä puolustus pelaamisellaan arvoonsa, mutta aika tämänkin näyttää. Voisin kaavailla häntä nelos -ketjuun Ruudun ja Komarovin väliin. Siinäpä säpinää ja ryskettä kentälle, kun nämä umpiluut pääsevät hämmentämään. Tosin varsin jäähyherkkiä ovat molemmat, mutta tosipeleissä ainakin Ruutu on mies paikallaan, olipa miehen pelitaidot sitten mitä hyvänsä. Roolipelaaminenhan on aikamme sana. Se, että tarvitaanko kahta samantyylistä vastustajan paidan alle pyrkivää pelaajaa, on sitten toinen seikka. Mutta kieltämättä ajatus Ruutu - Hytönen - Komarov troikasta kiehtoo tällaista fyysisen jääkiekon ystävää. Ja kukapa kovista taklauksista ei syttyisi?
Nimien Kerman ja Vahalahti tilalla olisin kyllä nähnyt kyvyiltään parempiakin pelaajia, esim Jypin Virtasen. Eihän Virtanen mikään härkä ole, mutta tämän vuoden SM-Liigan parhaan ketjun jäsenet, Immonen ja Pihlman kun joukkueessa ovat, niin varsin helpostihan Virtasenkin olisi nähnyt tuota parivaljakkoa täydentämässä. Olisipa siinä ollut kemialtaan heti valmis kenttä, eikä roolitusta olisi tarvinnut paljoa valmennuksen miettiä.
Kaiketi joukkue vielä täydentyy muutamalla pelaajalla. Ainakin dinosaurus Ville Peltosen (ylläri!) toipumista odotellaan. Mutta pahalta näyttää, mutta niin näytti vuonna 1992, jolloin eräs Pentti Matikainen kokosi nuoren ja ennakkoluulottoman joukkueen silloisen Tsekkoslovakkian kisoihin ja eteni ensimmäisen kerran loppuotteluun. Ja jos muistiní ei tee pahoja tepposiaan, tuona vuonna YLE ei edes kisoja televisioinut, vaan ne tulivat maksullisista kanavista. Eurosport yms. Ainoa ero tuohon vuoteen on se, että vaikkakin joukkue tänä vuonnakin on osittain nimetön, on se yllättävän vanha. Peräti 13 pelaajaa on yli 30. Yllättävän paljon siis. Eli olisiko nyt ollut sen pienen murroksen aika, ja jättää jo muutama ikoni kesä laitumille. Esim. Vahalahti, Peltonen 8jos nyt tulee), Niinimaa, Kapanen ja koota nuori kokematon jengi kisoihin, koska joskus sen ikäpolven on vaihduttava radikaalistikkin. Olisin mielelläni katsellut jo Toni Kähkösen, Erkinjuntin ja vaikka Kärppien Koiviston kisoissa kirmaamassa, mutta enhän minä näitä valintoja tee, enkä mitään mistään tiedäkkään. Kunhan spekuloin ja piereskelen! Että näin!
Toivotaan, että nyt pudotuspeli vaiheeseen päästäisiin, niin voisi ihan tunnelman vuoksi pelin tai kaksi ihan baarissa asti käydä kyyläämässä.
tiistaina, huhtikuuta 21, 2009
lauantaina, huhtikuuta 18, 2009
Winona's Big Brown Beaver
Kun kerran tuolla Guestbookin puolella oli puhetta tuosta Primuksesta ja Winona's Big Brown Beaver -kappaleesta, niin pannaan perkele videota kehiin, niin eipä jää kellekkään epäselväksi. Omalla tavallaan hauska biisi. Enjoy!
Tänään olisi Oulun Teatrialla edesmenneen Sentenced kitaristi ja hienon säveltäjän Miika Tenkulan muistotilaisuus. Valitettavasti kutsuista huolimatta en paikalle pääse, kiitos taloudellisen tilanteeni. Jokatapauksessa järjestämme omat memoriaalit kuunnellen Sentenced musiikkia koko hienon uran ajalta, unohtamatta tietenkään alkoholi pitoisia juomia. Ja vastaus on kyllä, kysymykseen soitetaanko sitä vanhaa Death Metal tyyliä. Onhan Sentencedin Death -kiekot suomen mittakaavasta perkeleen hienoja levyjä, tämän myöntää alan puritanistitkin.
Kokoelmaa illan varalle olen tässä työstänyt päiväni iloksi (suruksi), mikä on muodostunut aika vaikeaksi. Nyt olen sen saanut typistettyä 35 kappeleeseen, kun niitä alunperin oli yli neljäkymmentä. Haasteellista, mutta nostalgista touhua. Eli tällaista illalla.
Mutta ensin tämä Primus
Tänään olisi Oulun Teatrialla edesmenneen Sentenced kitaristi ja hienon säveltäjän Miika Tenkulan muistotilaisuus. Valitettavasti kutsuista huolimatta en paikalle pääse, kiitos taloudellisen tilanteeni. Jokatapauksessa järjestämme omat memoriaalit kuunnellen Sentenced musiikkia koko hienon uran ajalta, unohtamatta tietenkään alkoholi pitoisia juomia. Ja vastaus on kyllä, kysymykseen soitetaanko sitä vanhaa Death Metal tyyliä. Onhan Sentencedin Death -kiekot suomen mittakaavasta perkeleen hienoja levyjä, tämän myöntää alan puritanistitkin.
Kokoelmaa illan varalle olen tässä työstänyt päiväni iloksi (suruksi), mikä on muodostunut aika vaikeaksi. Nyt olen sen saanut typistettyä 35 kappeleeseen, kun niitä alunperin oli yli neljäkymmentä. Haasteellista, mutta nostalgista touhua. Eli tällaista illalla.
Mutta ensin tämä Primus
keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009
Top 100 levyt Nro 90: Possessed - Seven Churches
Kun tämän levyn tähtisikermä löysi itsensä tänään jälleen minun soittimestani, oli tähän väliin nyt hyvä laittaa tämäkin levy tänne, koska se tänne ehdottomasti kuuluu.
Samoihin aikoihin, kun eräät Slayerit ja Metallicat tekivät uraauurtavat levynsä, samalta Bay Arealta ponnisteli nyttemmin myös legendaksi tituleerattu Possessed. Tietynlainen esi-isä kyseinen orkesteri on myös Death Metallille, jota tämä nyt suurennuslasin alla oleva levy ehkä edustaa. Tällä levyllähän Possessed lanseerasi kyseisen Heavy Metallin alalajiksi muodostuneen Death Metal -nimikkeen. Samaa nimeähän kantaa myös tämän albumin viimeinen biisi. Toki tähän Death Metal patenttiin oli myös aikoinaan Bathoryn Quorthonilla (R.I.P) sanansa sanottavana, ja taidettiinpa siitä pientä vääntöä käydä myös Kerrangin ja Metal Hammerin sivuilla. Näin muistelisin. Kallistuisin kuitenkin tähän Possessediin, jonka vaikutteet on selvästi kuultavissa vielä tämänkin päivän döödsi -julkaisuissa.
Itselleni Possessed tuli tutuksi ensimmäisenä C-kasetti ajoilta. Luonnollisesti. Silloin tällainen Metallicaa, Death Angelia, Anthraxia yms. tyttöjen bändejä kuunnellut takatukka, ei oikein pysynyt mukana moisessa surisevasta mäiskeessä, mitä isot pojat kaljaa lipitelessä kuuntelivat. Liian rosoista sekamelskaa taisi olla kliinisempään soundiin tottuneelle märkäkorva räkänokalle. Mutta näin vuosien jälkeen tämä on paljastunut nerokkaaksi albumiksi kaikessa suoraviivaisuudessaan, vaikka sitä teknistä suorittamistakin löytyy.
Alunperin, ennen kuin tätä nykyä pyörätuolissa istuva Jeff Becerra astui basson ja mikin varteen, olivat bändissä jo vaikuttaneet: Mike Torrao ja Mike Sus. Perustamis vuonna laulajana toiminut Barry Fisk teki itsemurhan ja näin Becerra tuli kehiin. Legenda syntyi.
1984, vuosi bändin syntymän jälkeen ilmestyi tämä Seven Churches nimeä kantava, silloisella mittapuulla omanlaista uraa aukaiseva brutaali tuotos.
Levy alkaa loistavalla The Exorcist biisillä, jota mm. Cannibal Corpse mielestäni varsin onnistuneesti koveroi legendaarisella Hammer Smashed Face EP:llä. Samaisen kappaleen intro on muuten saman nimisestä elokuvasta (Manaaja), eli Mike Oldfieldin hieno sävellys Tubular Bells.
Kappaleet: Burning Hell, Evil Warriors, nimikkokappale Seven Churches ja jo mainittu Death Metal pitävät huolen, että tämä nyt 25 vuotias levy tulee kaivettua varmasti vielä kiikkustuolissakin soittimeen, mikä se soitin sitten tuohon aikaan onkaan. Tämä on perkeleellisen rankka levy vieläkin. Toki ainahan on tietenkin pieni vaara valaistua, ja polttaa kaikki rienaava musiikki.
Nykyään bändi pitelee pitkälti hiljaiseloa ja keikkailee harvakseltaan. Yksi syy on varmasti se, että Jeff on ainoa jäsen, joka on enää remmissä. Eli varsinaista Possessedia ei ole enää olemassa. Näillä harvoilla keikoilla Jeffin taustallahan jauhaa Sadistik Intent, joka myös tähditti viime vuoden Jalometallin keikkaa perkeleen hyvin. Lukuunottamatta sitä lopun härdellöintiä, josta taisin jo viime kesän Jalojen jälkeen avautuakkin.
Kesän keikka teki myös selväksi faktan, että myös nuorempi kuulijakunta on "Possun" löytäneet. Nykyajan nuoriso on tietoisempi vanhoista staroista noin muutenkin ja osaa kunnioittaa vanhaa kaartia jopa ehkä enemmän kuin me jo vanhat parrat. Hyvä näin.
JEFF BECERRA JALOMETALLISSA 2008
Hienoa oli bändi (Jeff) kaikkinensa vielä nähdä voimissaan sanaa julistamassa. Huhut nimittäin kertoo, että vahingossa luodin ampumavälikohtauksessa selkäänsä saanut laulajan tila olisi merkittävästi huonontunut heti Oulun vedon jälkeen. Tie kulki Helsingin ja Pariisin sairaaloiden kautta kotiin, jossa tutut ja perheenjäsenet toivottavasti pitävät tästä legendaarisesta, mutta jalat (pyörät) maassa pitävästä miehestä huolta.
Pientä pippelitietoa
-Yhtyeen silloinen kitarisri Lanny LaLonde vaikuttaa pientä nostetta joskus saaneessa Primus orkesterissa.
-Bändi teki tämän debyytin jälkeen vain yhden kokonaisen levyn ja yhden EP:en, ja sen jälkeen hajosi.
-Bändi yritti comebackkiä 1990-luvun alussa Miket Torraon johdolla, mutta huonolla menestyksellä. Jeff oli tällöin toipumassa.
SUPPORT POSSESSED!!!
tiistaina, huhtikuuta 14, 2009
Tuohellinen mämmiä
Tuhansia suklaamunia, tipuja, rairuohoa, narsisseja ja virvotkin on varvottu. Onneksi. Pyhät on siis takana, ja uudelleen syntymisen ja ylösnousemuksen juhlat juhlittu pääsiäisen merkeissä. Kaupallinen ilonjuhlahan tästäkin on yllättävästi saatu, niinkuin kaikista muistakin ns. hengellisistä juhlista. Poissa ovat jeesuksen kärsimykset ja muu paatos. Hyvä kuitenkin niin. Eipä tuo vanhoillisten pääsiäisen vietto onneksemme näy muussa kuin televisiossa.
Pääsiäiseen liittyy kaikkea syötävää, kuten mämmi. Tuo juopon ulosteelta näyttävä orgaaninen aine. Yllättävää muuten, että jeesuksen fanit ovat tämän kansallisruokammekin omineet jollain kepulikonsteille itselleen. Eli sitä kutsutaan juutalaisen hapattoman leivän vastineeski. Voi perkele! Kekseliästä. Niin, ja jopa suklaamunat symboloivat uutta elämää tjms jeesustelua. Anna mun taas kaikki kestää.
Yhtä asiaa ihmettelen. Mistä perkeleestä se pääsiäiskukko munii? Käsittääkseni kana on se, joka tuosta porukasta munii.
Ei minulla ollut taaskaan mitään asiaa.
Pääsiäiseen liittyy kaikkea syötävää, kuten mämmi. Tuo juopon ulosteelta näyttävä orgaaninen aine. Yllättävää muuten, että jeesuksen fanit ovat tämän kansallisruokammekin omineet jollain kepulikonsteille itselleen. Eli sitä kutsutaan juutalaisen hapattoman leivän vastineeski. Voi perkele! Kekseliästä. Niin, ja jopa suklaamunat symboloivat uutta elämää tjms jeesustelua. Anna mun taas kaikki kestää.
Yhtä asiaa ihmettelen. Mistä perkeleestä se pääsiäiskukko munii? Käsittääkseni kana on se, joka tuosta porukasta munii.
Ei minulla ollut taaskaan mitään asiaa.
keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009
Televisio on kriisissä
Henkilökohtaisesti minulla näkyy 56 kanavaa. On sanomattakin selvää, että suurin osahan näistä on ns. täytekanavia kanavapaketteihin. Määrä ei siis korvaa laatua, vaan juuri päinvastoin. Vaikka tuo olohuoneen keskipiste huutaa tuossa aamusta iltaan, ei sitä oikeastaan tule edes katsottua. Penikoiden kanssa on sen verran aina toimintaa, ettei sitä edes ehdi. Hyvä niin, sillä paskaa paskan perään ei kirvoita enää valtamaan sohvaa.
Väkipakolla aamu alkaa kuitenkin pikkukakkosen merkeissä, joka siis tulee tätä nykyä aamuisinkin. Toisaalta, ainakin meidän pesueessa se on aamuisin hyväkin asia. Onpa toinen vähempi lahkeessa roikkumasta. Mutta ne aamujen juontajat. Älkää nyt saatana! Puolet näyttävät juuri niiltä, ketkä todennäköisesti istuvat iltaa Tamperelaisissa taide/kulttuuri ravintoloissa paskaa jauhaen ja viiniä lipitellen. Osa on luultavasti valunut sieltä suoraa töihinkin, ainakin siitä mongeruksesta, jota myös puheeksi kutsutaan, päätellen. Ohjelmien taso on myös samoilla viivoilla juontajien kanssa. Siis missä ovat vanhat kunnon piirretyt? Maantiekiitäjät ja Tom & Jerryt yms, jotka murjoivat toisiaan, ammuskelivat viattomasti toisiaan ja kävivät ainaista ajojahtia ilman toivottua lopputulosta. Nykyään on vain pokemonit, digimonit, Harrit ja Dinot. Niin, ja tietysti Titi-Nalle, joka on onneksi poissa muodista ainakin meillä. Hyvä niin, sillä luulen, että Titi-Nallen Riitta on merkittävästi pilannut elämääni ja elämänlaatuani joutavilla rallatuksilla, jotka toistuvat joka perkeleen ohjelmassa.
Näitä pokemoneja ja digimoneja en ole ymmärtänyt koskaan. Ei mähdu meikäläisen kalloon, että joistain typeristä palloista tulee örvelöitä, jotka eivät edes ole pelottavia ja mitkä tottelevat mitä typerimpiä nimiä. Mm. nimet. Pikachu, Munclax ja Togepi, tuovat minulle lähinnä mieleen jotain sairasta Japanilaista pornoa tai yskänlääke merkkejä.
Oikeastaan minulle ainoa rauhallinen hetki television parissa on iltapäivät, jolloin tytöt ovat päiväunilla. Harvoin tietenkään nukkuvat yhtäaikaa, mutta jos tämä luonnonoikku joskus tapahtuu, ei silloinkaan luonnollisesti tule mitään järkeenkäypää tuosta rakkineesta. Päinvastoin. Remontointia, synnytystä, jeesustelua, sisustamista ja vielä hintahtava hyppysellinen remontointia. Thank you lord kajahtelee kaiuttista, kun amerikkaiset tekopyhyyden perikuvat saavat pelastuksen, vaikka sen pelastuksen teki tv-yhtiön palkkaama rakennus/remontointi firma, ja vielä todennäköisesti rakennusalalle sopivasti kuutamokeikkana. Sama toistuu näissä synnytys ohjelmissa, mitä MTV3:sen Ava ja nelosen Liv suoltaa. Kiitos menee jeesuksella, vaikka tosiasiassa lääkäri ja kätilö tekivät vain työnsä. Huhhuh! Thank you America, sinä televisio ohjelmien luvattu maa.
Entäpä tämän päivän dekkarit yms. Missä kaikki väkivalta, takaa-ajot ja ammuskelut? Ennen tarjoiltiin luuvitosta ja kyseltiin sitten alibin perään. Nykyään nörtit vahtaa ja selvittelee pahisten rötöksiä nenä kiinni monitorissa tai silmä mikroskoopissa. Ja näitä CSI New York, Miami, Ranua, tyylisiä sarjoja on näinä television syvän kriisin aikana lukemattomia joka kanavalla. Ei näin! Vanha Kettu ja Hercule Poirot takaisin ruutuun. Siinä vasta elegantteja herramiehiä, vaikkeivat väkivaltaa käyttäneetkään. Olihan tietenkin vielä nukkavierut Columbo ja Schimanski. Jälkimmäinenhän edusti sitä old school tyylistä kyttää, joka murjoi konnista tiedot ulos ja paskat housuun. Perkele! Hieno mies oli.
Sairaalasarjoista en edes jaksa avautua, koska näitä joutuu väkipakolla seuraamaan perhesovun säilyttämiseksi. Hienoa ristiin naimista saippuasarjojen tyyliin jokatapuksessa.
Onneksi tänä päivänä on urheilukanavia joka lähtöön. Eurosport, Espn America ja Canal+sport. Näitä tuleekin sitten töllättyä yömyöhään ja aamulla alkaakin sitten sama rumba pikkukakkosen muodossa. Ystävyyteni televisioon on rakoilemassa.
Väkipakolla aamu alkaa kuitenkin pikkukakkosen merkeissä, joka siis tulee tätä nykyä aamuisinkin. Toisaalta, ainakin meidän pesueessa se on aamuisin hyväkin asia. Onpa toinen vähempi lahkeessa roikkumasta. Mutta ne aamujen juontajat. Älkää nyt saatana! Puolet näyttävät juuri niiltä, ketkä todennäköisesti istuvat iltaa Tamperelaisissa taide/kulttuuri ravintoloissa paskaa jauhaen ja viiniä lipitellen. Osa on luultavasti valunut sieltä suoraa töihinkin, ainakin siitä mongeruksesta, jota myös puheeksi kutsutaan, päätellen. Ohjelmien taso on myös samoilla viivoilla juontajien kanssa. Siis missä ovat vanhat kunnon piirretyt? Maantiekiitäjät ja Tom & Jerryt yms, jotka murjoivat toisiaan, ammuskelivat viattomasti toisiaan ja kävivät ainaista ajojahtia ilman toivottua lopputulosta. Nykyään on vain pokemonit, digimonit, Harrit ja Dinot. Niin, ja tietysti Titi-Nalle, joka on onneksi poissa muodista ainakin meillä. Hyvä niin, sillä luulen, että Titi-Nallen Riitta on merkittävästi pilannut elämääni ja elämänlaatuani joutavilla rallatuksilla, jotka toistuvat joka perkeleen ohjelmassa.
Näitä pokemoneja ja digimoneja en ole ymmärtänyt koskaan. Ei mähdu meikäläisen kalloon, että joistain typeristä palloista tulee örvelöitä, jotka eivät edes ole pelottavia ja mitkä tottelevat mitä typerimpiä nimiä. Mm. nimet. Pikachu, Munclax ja Togepi, tuovat minulle lähinnä mieleen jotain sairasta Japanilaista pornoa tai yskänlääke merkkejä.
Oikeastaan minulle ainoa rauhallinen hetki television parissa on iltapäivät, jolloin tytöt ovat päiväunilla. Harvoin tietenkään nukkuvat yhtäaikaa, mutta jos tämä luonnonoikku joskus tapahtuu, ei silloinkaan luonnollisesti tule mitään järkeenkäypää tuosta rakkineesta. Päinvastoin. Remontointia, synnytystä, jeesustelua, sisustamista ja vielä hintahtava hyppysellinen remontointia. Thank you lord kajahtelee kaiuttista, kun amerikkaiset tekopyhyyden perikuvat saavat pelastuksen, vaikka sen pelastuksen teki tv-yhtiön palkkaama rakennus/remontointi firma, ja vielä todennäköisesti rakennusalalle sopivasti kuutamokeikkana. Sama toistuu näissä synnytys ohjelmissa, mitä MTV3:sen Ava ja nelosen Liv suoltaa. Kiitos menee jeesuksella, vaikka tosiasiassa lääkäri ja kätilö tekivät vain työnsä. Huhhuh! Thank you America, sinä televisio ohjelmien luvattu maa.
Entäpä tämän päivän dekkarit yms. Missä kaikki väkivalta, takaa-ajot ja ammuskelut? Ennen tarjoiltiin luuvitosta ja kyseltiin sitten alibin perään. Nykyään nörtit vahtaa ja selvittelee pahisten rötöksiä nenä kiinni monitorissa tai silmä mikroskoopissa. Ja näitä CSI New York, Miami, Ranua, tyylisiä sarjoja on näinä television syvän kriisin aikana lukemattomia joka kanavalla. Ei näin! Vanha Kettu ja Hercule Poirot takaisin ruutuun. Siinä vasta elegantteja herramiehiä, vaikkeivat väkivaltaa käyttäneetkään. Olihan tietenkin vielä nukkavierut Columbo ja Schimanski. Jälkimmäinenhän edusti sitä old school tyylistä kyttää, joka murjoi konnista tiedot ulos ja paskat housuun. Perkele! Hieno mies oli.
Sairaalasarjoista en edes jaksa avautua, koska näitä joutuu väkipakolla seuraamaan perhesovun säilyttämiseksi. Hienoa ristiin naimista saippuasarjojen tyyliin jokatapuksessa.
Onneksi tänä päivänä on urheilukanavia joka lähtöön. Eurosport, Espn America ja Canal+sport. Näitä tuleekin sitten töllättyä yömyöhään ja aamulla alkaakin sitten sama rumba pikkukakkosen muodossa. Ystävyyteni televisioon on rakoilemassa.
sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2009
perjantaina, huhtikuuta 03, 2009
Vittujen kevät!
Auton lämmityslaitteen asento alkaa kääntyä jo siniselle alueelle, eli merkit viittaa siihen, että kevät ja kesä olisvat tulossa. En myönnä pitäväni kummastakaan vuodenajasta, mutta samapa tuo minulle. Sananlasku: Ei se baariin paista, pätee minuun vallan hyvin, koska en ole mikään ulkoiluihminen. Toki lenkkeilisin jos jalka antaisi tähän pienenkään mahdollisuuden. Jo viime kesästä asti vihoitellut kantapää ei anna vieläkään toipumisen merkkejä. Pitäisi kai mennä oikeasti lääkäriin, mutta kun sitä laiskistuu ja sen myötä pulskistuu. Kaikki kilot, mitkä viime suvena valui hien muodossa Stora Enson tehtaalle, ovat löytäneet tiensä Veitsiluodosta takaisin ruhooni.
Toinen varma kevään merkki on yleensä pultsareiden astuminen koloistaan katukuvaan. Yläosaton, kaikkien tätäkin blogia lukevien tuntema "Nikita" on taas vieläkin varmenpi kesän merkki. Missäköhän muuten ne alkon kulmilla ordäävät ja lauleskevat ketaleet oikein talvehtivat? Nukkuvatko kenties karhujen tapaan talviunta? Vai lentävätkö lintujen lailla etelän lämpöön? Täytyy ehkä ottaa ensi talvena selvää paremman puutteessa, ja ryhtyä ornitologiksi.
On muuten ollut havaittavissa, että kevät kaivaa minusta esille pieniä optimismin rippeitä, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta aivojen sopukoihin killumaan. Luulen nimittäin vahvasti, että kauhuskenaarioni opiskelijaksi ryhtymiseen on toteutumassa. Paikallinen sanoma lehti kun väitti, että lähes kaikki hakeneet ovat päässeet Lappiaan opiskelemaan. Paino kuitenkin sanalle LÄHES. Siis käännänpä tämän optimistijollan jo heti näin aamupäivästä karille, ettei se ota minusta otetta. Onhan sentään perjantai.
Ajatuksena paluu "amis" -aikoihin ei edelleenkään kiehdo millään tavalla. Päinvastoin. 16-vuotiaitten ensimmäiset tissin koskettelut kertomukset pienillä mausteilla ei enää kiinnosta, ja pelkäänkin syrjäytyväni heti miten muista oppilas tovereistani. Vetävät vielä nekkuunkin kaupan päälle jossain urheilutunnin tiimellyksessä. Ei kai olisi kovinkaan kypsää takoa Bud Spencer tyyliin 20 vuotta nuorempia vekaroita päähän, jos tällainen konflikti pääsisi syntymään. Vai olisiko? Onkohan muuten "amisviikset" vielä kuuminta hottia? Sellaiset pitää ehdottomasti kasvattaa rehevästi ylähuulen päälle, sen olen jo päättänyt. Siis jos nyt en ole se LÄHES kouluun päässyt.
Huoh! Toivottavasti kesä edes toisi tullessaan muutakin kuin sateet. Tai sitten minun pitää oikeasti ottaa selvää näistä katujen miesten talvenvietto rituaaleista.
Viettäkää oikein vittumainen viikonloppu!
Toinen varma kevään merkki on yleensä pultsareiden astuminen koloistaan katukuvaan. Yläosaton, kaikkien tätäkin blogia lukevien tuntema "Nikita" on taas vieläkin varmenpi kesän merkki. Missäköhän muuten ne alkon kulmilla ordäävät ja lauleskevat ketaleet oikein talvehtivat? Nukkuvatko kenties karhujen tapaan talviunta? Vai lentävätkö lintujen lailla etelän lämpöön? Täytyy ehkä ottaa ensi talvena selvää paremman puutteessa, ja ryhtyä ornitologiksi.
On muuten ollut havaittavissa, että kevät kaivaa minusta esille pieniä optimismin rippeitä, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta aivojen sopukoihin killumaan. Luulen nimittäin vahvasti, että kauhuskenaarioni opiskelijaksi ryhtymiseen on toteutumassa. Paikallinen sanoma lehti kun väitti, että lähes kaikki hakeneet ovat päässeet Lappiaan opiskelemaan. Paino kuitenkin sanalle LÄHES. Siis käännänpä tämän optimistijollan jo heti näin aamupäivästä karille, ettei se ota minusta otetta. Onhan sentään perjantai.
Ajatuksena paluu "amis" -aikoihin ei edelleenkään kiehdo millään tavalla. Päinvastoin. 16-vuotiaitten ensimmäiset tissin koskettelut kertomukset pienillä mausteilla ei enää kiinnosta, ja pelkäänkin syrjäytyväni heti miten muista oppilas tovereistani. Vetävät vielä nekkuunkin kaupan päälle jossain urheilutunnin tiimellyksessä. Ei kai olisi kovinkaan kypsää takoa Bud Spencer tyyliin 20 vuotta nuorempia vekaroita päähän, jos tällainen konflikti pääsisi syntymään. Vai olisiko? Onkohan muuten "amisviikset" vielä kuuminta hottia? Sellaiset pitää ehdottomasti kasvattaa rehevästi ylähuulen päälle, sen olen jo päättänyt. Siis jos nyt en ole se LÄHES kouluun päässyt.
Huoh! Toivottavasti kesä edes toisi tullessaan muutakin kuin sateet. Tai sitten minun pitää oikeasti ottaa selvää näistä katujen miesten talvenvietto rituaaleista.
Viettäkää oikein vittumainen viikonloppu!
keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009
Top 100 levyt Nro: 91 Beherit - Drawing Down The Moon
Jos minulta kysytään, kuka loi Black Metallin, on vastaus seuraava: Venom, Bathory, Mayhem ja 1989 perustettu Beherit Suomesta. Ja juuri tuossa kronologisessa järjestyksessä. Suomineidon alapäässä oli tuolloin muutenkin aika vakava tulehdus, suolsihan se noihin aikoihin mm. Barathrumin, Archgoatin ja Impaled Nazarenen kaltaisia, kansainvälisestikkin tunnettuja valonkantajaa kumartavia akteja.
Drawing Down The Moon, joka lasketaan ensimmäiseksi viralliseksi Beherit -täyspitkäksi, on jo sellaisenaan legenda ja Bathoryn jälkeen varmaan eniten koveroitu bändi alan genressä. Ensimmäinen ns. täyspitkä Oath Of The Black Blood oli koottu käsittääkseni ensimmäisestä demosta ja Dawn of Satan's Millenium -EP:stä ja oli levy yhtiön käpäytys, ja näin bändi itse ei laske tätä omissa levytyksissään kokonaiseksi albumiksi. Tämän Drawing Down The Moonin jälkeenhän bändi muuttuikin jo sitten lähinnä laulaja/kitaristi Nuclear Holocausto (vittu, näitä nimiä) sooloprojektiksi ja suolsi jotain ambient syntikka häröilyä. Näitä en ole edes vaivautunut kuuntelemaan, eikä ole edes haluja.
Mutta sepä siitä. Levyhän sinällänsä vaatii aika paljon kuuntelijalta, mutta avautuessaan kaikessa pelonsekaisuudessaan, tätä ei turhaan haukuta ja pidetä yhtenä suurimmista vaikuttajista, siinä missä Norjan nokinäppienkin kulttilevyt. Miksikään monipuoliseksi musisoinniksihan tätä ei voida lukea, mutta tiivis paketti pitää otteessaan kuulijansa tiukasti, eikä vähiten Nuclear Holocauston kähinöiden ja kuiskailuiden takia. Pelottavaa. Ja olipa tässä jo tuolloin sitä syntikkaa mukana, mikä oikeastaa tuli Black Metalliin mukaan jonkinlaisena muotivillityksenä vasta myöhemmin. Kappaleet: Salomon's Gate Nocturnal Evil ja Gate Of Nanna pitävät huolen siitä, että tämä levytys nousee arvoon arvaamattomaan, mutta valitettavasti tämä infernaalinen ja kylmä tuotos pitää sisällään myös kärryllisen verran paskaa.
Vaikka tänään on aprillipäivä, on ilo ja suru kertoa, että Beheritiltä on tuleva uusi studio lämiskä pääsiäisen iloa ja uskovaisten surua keventämään. Promoahan tästä ei edes lähetetä mm. levy yhtiöille, eli pienellä mielenkiinnolla odotetaan, mitä Engram nimeä totteleva levy pitää sisällään. Levyn ennakkokuuntelu oli muuten viime torstaina, eli eiköhän kohta jotain pientä uteliaimmille ole kerrottavissa. Hivenen skeptisesti toistaiseksi suhtaudun koko tulevaan "spektaakkeliin", mutta aika näyttää.
Alla Engramin biisilista:
Axiom Heroine
Destroyer of Thousand Worlds
All in Satan
Pagan Moon
Pimeyden Henki
Suck My Blood
Demon Advance
Ja jälleen pientä nippelitietoa.
-Nuclear Holocaust alias Marko Laiho tunnetaan myös nimellä DJ Gamma.
-Thy Serpent nokkamies ja levy yhtiö Spikefarmin (Spinen alajärjestö) vastaava Sami Tenetz on tätä nykyä Beheritin täysipäiväinen jäsen. Eli onkohan tässä odoteltavissa jopa keikkoja?!
Drawing Down The Moon, joka lasketaan ensimmäiseksi viralliseksi Beherit -täyspitkäksi, on jo sellaisenaan legenda ja Bathoryn jälkeen varmaan eniten koveroitu bändi alan genressä. Ensimmäinen ns. täyspitkä Oath Of The Black Blood oli koottu käsittääkseni ensimmäisestä demosta ja Dawn of Satan's Millenium -EP:stä ja oli levy yhtiön käpäytys, ja näin bändi itse ei laske tätä omissa levytyksissään kokonaiseksi albumiksi. Tämän Drawing Down The Moonin jälkeenhän bändi muuttuikin jo sitten lähinnä laulaja/kitaristi Nuclear Holocausto (vittu, näitä nimiä) sooloprojektiksi ja suolsi jotain ambient syntikka häröilyä. Näitä en ole edes vaivautunut kuuntelemaan, eikä ole edes haluja.
Mutta sepä siitä. Levyhän sinällänsä vaatii aika paljon kuuntelijalta, mutta avautuessaan kaikessa pelonsekaisuudessaan, tätä ei turhaan haukuta ja pidetä yhtenä suurimmista vaikuttajista, siinä missä Norjan nokinäppienkin kulttilevyt. Miksikään monipuoliseksi musisoinniksihan tätä ei voida lukea, mutta tiivis paketti pitää otteessaan kuulijansa tiukasti, eikä vähiten Nuclear Holocauston kähinöiden ja kuiskailuiden takia. Pelottavaa. Ja olipa tässä jo tuolloin sitä syntikkaa mukana, mikä oikeastaa tuli Black Metalliin mukaan jonkinlaisena muotivillityksenä vasta myöhemmin. Kappaleet: Salomon's Gate Nocturnal Evil ja Gate Of Nanna pitävät huolen siitä, että tämä levytys nousee arvoon arvaamattomaan, mutta valitettavasti tämä infernaalinen ja kylmä tuotos pitää sisällään myös kärryllisen verran paskaa.
Vaikka tänään on aprillipäivä, on ilo ja suru kertoa, että Beheritiltä on tuleva uusi studio lämiskä pääsiäisen iloa ja uskovaisten surua keventämään. Promoahan tästä ei edes lähetetä mm. levy yhtiöille, eli pienellä mielenkiinnolla odotetaan, mitä Engram nimeä totteleva levy pitää sisällään. Levyn ennakkokuuntelu oli muuten viime torstaina, eli eiköhän kohta jotain pientä uteliaimmille ole kerrottavissa. Hivenen skeptisesti toistaiseksi suhtaudun koko tulevaan "spektaakkeliin", mutta aika näyttää.
Alla Engramin biisilista:
Axiom Heroine
Destroyer of Thousand Worlds
All in Satan
Pagan Moon
Pimeyden Henki
Suck My Blood
Demon Advance
Ja jälleen pientä nippelitietoa.
-Nuclear Holocaust alias Marko Laiho tunnetaan myös nimellä DJ Gamma.
-Thy Serpent nokkamies ja levy yhtiö Spikefarmin (Spinen alajärjestö) vastaava Sami Tenetz on tätä nykyä Beheritin täysipäiväinen jäsen. Eli onkohan tässä odoteltavissa jopa keikkoja?!
tiistaina, maaliskuuta 31, 2009
Ahdin määrää tahdin
Suopunki ralli 2009 on sitten kurvailtu. Maaliin taaperrettiin sijalle 14, mutta eipä jäänyt kerrottavaa tuleville sukupolville. Auton ahtopaineiden katoaminen heti ensimmäisellä pätkällä löi jo sinetin koko päivälle, ja eroa kärkeen tuli varttia vaille viikko. Toimivalla autolla olisi tullut kevyesti kympin sakkiin. Muutoin tunnelma oli varsin leppoisa. Suuta pieksettiin suuntaan jos toiseen. Tällaista sen pitäisikin olla.
TIIVISTÄ TUNNELMAA JA TOHINAA JASKAN JA JARIN AUTON YMPÄRILLÄ
EK 3
Perkeleen hienot tiethän siellä oli, ja tämänvuotisen tunturi rallin ajaneilla oli tietty etu, koska samat pätkät ajettiin läpi, ja vielä samaan suuntaan. Eli vanhat spooritkin vielä tienpohjasta löytyi. Kieltämättä sen ensimmäisen erikoiskokeen viimeiset 4-5km olisi huoletta voinut jättää ajamatta. Tie oli kai tarkoitettu lähinnä off-road autoille, eli rallin kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Kakkospätkä oli perinteinen metsäautotie ilman sen kummempia kommervenkkejä. Mutta kolmonen oli pirun hieno korkeuseroineen ja ylityksineen. Viimeinen tulikin jo pieni pilke silmäkulmassa jutellen jo niitä näitä.
Katsotaan nyt mikä sitä autoa riivaa ja nuollaan haavat. Kesällä on sitten taas toiset tohinat, ja toivottavasti sitä tohinaa kuuluu myös konepellin alta.
TIIVISTÄ TUNNELMAA JA TOHINAA JASKAN JA JARIN AUTON YMPÄRILLÄ
EK 3
Perkeleen hienot tiethän siellä oli, ja tämänvuotisen tunturi rallin ajaneilla oli tietty etu, koska samat pätkät ajettiin läpi, ja vielä samaan suuntaan. Eli vanhat spooritkin vielä tienpohjasta löytyi. Kieltämättä sen ensimmäisen erikoiskokeen viimeiset 4-5km olisi huoletta voinut jättää ajamatta. Tie oli kai tarkoitettu lähinnä off-road autoille, eli rallin kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Kakkospätkä oli perinteinen metsäautotie ilman sen kummempia kommervenkkejä. Mutta kolmonen oli pirun hieno korkeuseroineen ja ylityksineen. Viimeinen tulikin jo pieni pilke silmäkulmassa jutellen jo niitä näitä.
Katsotaan nyt mikä sitä autoa riivaa ja nuollaan haavat. Kesällä on sitten taas toiset tohinat, ja toivottavasti sitä tohinaa kuuluu myös konepellin alta.
torstaina, maaliskuuta 26, 2009
Top 100 levyt Nro 92: Children Of Bodom - Hatebreeder
Jos Children of Bodomin tuotannosta pitäisi nimetä SE albumi, tämä voisi olla sellainen. Bodom järven penikathan jakaa kuulijakuntaa moneen eri kastiin. Yleensähän tämä orkesteri tituleerataan ammattikoulu heviin tai einiin -true kamaksi, jota kaikkien puritanistien tulee välttää ja vihata. Osa taas kuuntelee Bodomia lähinnä soittajien teknisen suorittamisen takia. Mikäs siinä, taitavia muusikon retkuja ovat kaikki. Itse ehkä kuulun tähän jälkimmäiseen, vaikka en sen järjettömän tilutuksen ystäväksi itseäni laskekkaan. Ja onhan niillä perkeleen tiukkoja biisejä lähes joka albumilla, mutta tämä on näistä kokonaisuutena ehkä paras ja minun soittimessani eniten viihtynyt. Ei tosin pitkiin aikoihin.
Tämä järjestyksessään toinen Bodom -levy loi ehkä sen tyylin ja linjan josta yhtye tänä päivänä tunnetaan maailmalla. Eli tilutusta, kitara -melodioita, tarttuvia kertösäkeitä ja vielä lapiollinen tilutusta. Ensimmäinen levytys "Something Wild" oli ehkä vielä Bodomin mittapuulla aika hakemista, vaikka varsin kypsältä sekin jo osittain vaikutti. Tätä nyt syynissä olevaa Hatebreeder -albumia seurannut "Follow the Reaper" oli mielestäni kokolailla heikoin esitys, jos tätä uusinta ei lasketa. Bloodrunk nimeä kantava uutukainen kun mielestäni keskittyi olemaan jopa turhamaisen yksinkertainen ja näin ehkä jenkki markkinoille suunnattua (myyvämpää) metalcore paskaa. Vai onko kitaristi/laulaja Laihon melodia -suoni tyrehtynyt?
Soundin puolesta tämä on ehkä turhankin puhdas, jos vertaa esim. Hate Crew Deathroll:in junttasoundiin. Eli siinä mielessä parannettavaa jäi. Materiaali antaisi nimittäin ehdottomasti periksi aggressiivisemmalle ja jykevämmälle soundille. Eli miinukset siitä miksaaja Mikko Karmilalle.
Entäpä ne parhaat virret tällä levyllä. Huonoa biisiä ei ole, mutta kohokohdiksi mainitsisin ainakin kakkosbiisi, Silent Night, Bodom Night ja levyn päättävä hämyisesti alkava Downfall, mikä on minun arvosteluasteikossa se paras Bodom -biisi yhdessä Needled 24/7 kanssa.
Pientä nippelitietoa:
- Ensimmäisen kappaleen "Warheartin" puhe intro on elokuvasta Amadeus.
- Japanin bonus kappeleena on Stone -klassikko "No Commands". Sinällänsä hauska yhteensattuma, että Stone kitaristi Roope Latvala liittyi bändiin myöhemmin. Kova kitaristi hänkin.
tiistaina, maaliskuuta 24, 2009
Väsäystä ja näpertämistä.
Jassoo! Ensi viikonlopun kisa lähestyy ja kausi alkaa sen jälkeen olla taputeltu.
Tämä kausi minun osaltani typistyi siis kahteen kisaan talven osalta. Eli Kemiin ja tähän tulevaan Suopunki ralliin. Ainakin näillä näkymin. Toki eihän sitä kesästä vielä tiedä.
Paljon on mahdollista, että ympyrä sulkeutuu myös täysin, koska homma aloitettiin samaisesta kisasta vuonna 2003. Paljon on siis nähty, mutta ei koettu. Lukuisia keskeytyksiä, mutta myös muutama onnistuminen. Ainoastaan tuleva ja vallitseva rahatilanne tulee siis astumaan myös tämän ainoan harrastuksen varpaille kokopainollaan. Muutenhan tätä päristelyä kyllä mielellään jatkaisi. Eikä tilannetta helpota ainakaan ensi vuoden sääntömuutokset, jotka tekevät mukavan reijän harrastajan lompakkoon. N. 1000-1200 euroa per sierainpari. Kiitos autourheilun kattojärjestön.
Toki turvallisuuteen tulee ja pitääkin satsata, mutta kohtuus niissäkin. Tosin on aina verrattavissa, että auton suorituskyvyn lisäämiseksi ollaan tuo summa valmiita maksamaan miltei heti. Mutta...
Eli varmaan tämä loppuviikko menee tallissa, yms...paskan jauhannassa. Tänään ilmeisesti jotain "säätöä" tietokoneella. Tämä on perkele nykyaikaa!
...niin! Ja kun vielä sunnuntaina ajetaan ralli sprinttiä samalla suunnalla, on viikonloppu sopivan täynnä pakokaasua. Arvoitukseksi jää, pitääkö tässä jäädä Kemijärven korpimaisemiin ihan yöksi. Hullujen hommaa mahtanee olla se. Senhän tietää varmuudella, miten siinäkin käy, jos tämä toteutuu. Etsin siis kuumeisesti kyytiä lauantain jälkeen kotiin, kun edelleenkään ei ole sitä rahaa. Mutta katellaanpa keväämmällä!
PS. Meidän kilpailu numero viikonlopun kisassa on muuten, ei enempää eikä vähempää, kuin nro: 88! Niin, että 88 vain kaikille. :)
Tämä kausi minun osaltani typistyi siis kahteen kisaan talven osalta. Eli Kemiin ja tähän tulevaan Suopunki ralliin. Ainakin näillä näkymin. Toki eihän sitä kesästä vielä tiedä.
Paljon on mahdollista, että ympyrä sulkeutuu myös täysin, koska homma aloitettiin samaisesta kisasta vuonna 2003. Paljon on siis nähty, mutta ei koettu. Lukuisia keskeytyksiä, mutta myös muutama onnistuminen. Ainoastaan tuleva ja vallitseva rahatilanne tulee siis astumaan myös tämän ainoan harrastuksen varpaille kokopainollaan. Muutenhan tätä päristelyä kyllä mielellään jatkaisi. Eikä tilannetta helpota ainakaan ensi vuoden sääntömuutokset, jotka tekevät mukavan reijän harrastajan lompakkoon. N. 1000-1200 euroa per sierainpari. Kiitos autourheilun kattojärjestön.
Toki turvallisuuteen tulee ja pitääkin satsata, mutta kohtuus niissäkin. Tosin on aina verrattavissa, että auton suorituskyvyn lisäämiseksi ollaan tuo summa valmiita maksamaan miltei heti. Mutta...
Eli varmaan tämä loppuviikko menee tallissa, yms...paskan jauhannassa. Tänään ilmeisesti jotain "säätöä" tietokoneella. Tämä on perkele nykyaikaa!
...niin! Ja kun vielä sunnuntaina ajetaan ralli sprinttiä samalla suunnalla, on viikonloppu sopivan täynnä pakokaasua. Arvoitukseksi jää, pitääkö tässä jäädä Kemijärven korpimaisemiin ihan yöksi. Hullujen hommaa mahtanee olla se. Senhän tietää varmuudella, miten siinäkin käy, jos tämä toteutuu. Etsin siis kuumeisesti kyytiä lauantain jälkeen kotiin, kun edelleenkään ei ole sitä rahaa. Mutta katellaanpa keväämmällä!
PS. Meidän kilpailu numero viikonlopun kisassa on muuten, ei enempää eikä vähempää, kuin nro: 88! Niin, että 88 vain kaikille. :)
perjantaina, maaliskuuta 20, 2009
Pihabongari
Olen jo pari päivää pihapoliisin tavoin bongaillut ulos. Eipä näy enää naapurin alkuasukasta, juntteuden perikuvaa ja sosiaalipsykopaattia pihalla käyskentelässä ihmisten ilona. Hienoa. Hän on nimittäin muuttanut. Henkilökohtainen ulkonaliikkumiskielto voitanee siis ainakin asteittain kumota. Merkit tähän muuttoa koskevaan ilouutiseen ovat ainakin vahvat. Peräkärryllä rahdatun tavaran määrä ja ikkunoista poistetut verhot ovat ainakin hyviä viitteitä.
Jotain elämää suurempaa on siis sittenkin olemassa, koska huutoihini ja rukouksiini on vastattu.
Pohjimmiltaan hän taisi kuitenkin olla hyväsydämminen ja yksinäinen ihminen. Muutamana aamuna hän jopa aamuvarhaisella kolasi lumet pois jopa meidänkin auton ympäriltä ja avulias oli noin muutoinkinkin (havaitsenko tässä nyt itsessä pientä sympatiaa tätä mieltäni piinannutta henkilöä kohtaa?). Mutta sen turpansa olisi voinut pitää kiinni. Siihen se aina jostain pelmahti paikalle ja sepitti juttujaan lähes joka kerta kun ulos uskaltauduit. Se oli siis ihan oikeasti välillä niin rasittavaa, että ärräpäitä sivaltelin ääneen mennessäni. Ja ne mukamas hauskat puujalka -vitsit. Aaaarggghhh! Niistä "vitseistä" päätellen olisi voinut olla teekkari tai jotain. Mutta eipä tainnut olla. Pikemminkin päinvastoin.
Tänään olisi kai tiedossa vaihdelaatikon asennusta. Ensi viikolla kun pitäisi talvikausi päättää perinteisessä Suopunki rallissa Kemijärven maisemissa. Eli hikinen ehtoo tiedossa. Minähän en tunnetusti näihin menoihin osallistu, peukalon sijainti kämmenessä kun on mitä on. Keskityn sensijaan näperrykseen ja suun soittoon kaljan lipityksen ohessa. Jonkun sekin rooli on otettava.
Jotain elämää suurempaa on siis sittenkin olemassa, koska huutoihini ja rukouksiini on vastattu.
Pohjimmiltaan hän taisi kuitenkin olla hyväsydämminen ja yksinäinen ihminen. Muutamana aamuna hän jopa aamuvarhaisella kolasi lumet pois jopa meidänkin auton ympäriltä ja avulias oli noin muutoinkinkin (havaitsenko tässä nyt itsessä pientä sympatiaa tätä mieltäni piinannutta henkilöä kohtaa?). Mutta sen turpansa olisi voinut pitää kiinni. Siihen se aina jostain pelmahti paikalle ja sepitti juttujaan lähes joka kerta kun ulos uskaltauduit. Se oli siis ihan oikeasti välillä niin rasittavaa, että ärräpäitä sivaltelin ääneen mennessäni. Ja ne mukamas hauskat puujalka -vitsit. Aaaarggghhh! Niistä "vitseistä" päätellen olisi voinut olla teekkari tai jotain. Mutta eipä tainnut olla. Pikemminkin päinvastoin.
Tänään olisi kai tiedossa vaihdelaatikon asennusta. Ensi viikolla kun pitäisi talvikausi päättää perinteisessä Suopunki rallissa Kemijärven maisemissa. Eli hikinen ehtoo tiedossa. Minähän en tunnetusti näihin menoihin osallistu, peukalon sijainti kämmenessä kun on mitä on. Keskityn sensijaan näperrykseen ja suun soittoon kaljan lipityksen ohessa. Jonkun sekin rooli on otettava.
torstaina, maaliskuuta 19, 2009
Top 100 levyt. Nro 93: Darkthrone - Transylvanian Hunger
Kun puhutaan ns. Black Metallin toisesta aallosta, puhutaan yleensä yhtyeistä: Burzum, Mayhem, Immortal, Satyricon, Darkthrone, jne jne. Ja vain Norjan osalta. Tuosta pirun riivaamasta porukasta pari ensimmäisenä mainittua myi varmaan levyjä osaksi ulkomusiikillistenkin seikkojen takia, vaikka kovia levyjä kumpainenkin teki.
Näistä Norjalais akteista Darkthrone tuli kuuluisaksi ennemminkin musiikkinsa takia, mistä lopulta kehittyi koko genren yksi tärkeimmistä vaikuttajista. Ainakin, jos puhutaan puhtaasti soundista, mikä on tänäkin päivänä ehkä se jäljitellyin. Sirkkelin lailla sahaavat kitarat ja näiden sulosointujen tuomat toistoon rakentuvat riffit ovat ilkeän kuuloista kuunneltavaa edelleenkin ja varsinkin tällä levyllä löytyy toistoa ehkä enemmän, kuin muilla levytyksillä. Tämän luulisi puuduttavan, mutta se ehkä tuokin esiin vain sen rujon kauneuden, mitä Black Metal voi parhaimmillaan olla. Joissain yhteyksissä on jopa väitetty, että tämä karu soundi tähän ja Under the Funeral Moon levylle olisi syntynyt puhtaasti tuurilla, joka johtui vähäisestä studioajasta ja tietenkin rahasta. Otappa näistäkin perseilyistä nyt selvää. Saattaa olla sitä kateellisten panetteluakin, mitä vahvasti epäilen, mutta kyllähän tässä on varhaiset Beheritit kuunneltu hyvin läpi. Vittuakos noista. Mielestäni tämän levyn jälkeen bändi syyllistyi siihen surullisen kuuluisaan itsensä apinointiin, nykyisestä puunhalailusta ja telttailu teemoista puhumattakaan. Panzerfaust meni vielä, vaikka Nocturno Culto sen kiljupäissään laulaa luikauttikin.
On perkeleen vaikea nimetä niitä Darkthrone levytyksiä, mitä tälle listalle kelpuuttaisin. Pieni visio siitä on, mutta aika näyttää. Tämä on yksi ja Under the Funeral Moon on se toinen, mikä on mielestäni ehdottomasti paras. Siitä myöhemmin.
Pientä nippelitietoa kyseisestä äänitteestä.
-Varg Vikernes sanoitti 4 viimeistä biisiä tälle levylle. Eli jotain yhteyksiä sinne "alamaailman" porukkaan oli.
-Osassa painetuista levyn takakansista lukee muuten teksti: Norsk Arysk Black Metal, ja osassa pelkästään True Norwegian Black Metal. Osassa taas molemmat. Tuo ensin mainittu lausahdus jättää tuskin mitään epäselvyyksiä. Eli levyn kannessa Fenrizin kädessä oleva kynttilänjalka on tuskin se juutalaisten käyttämä Menora, vai millä nimellä se nyt kulkeekaan.
Näistä Norjalais akteista Darkthrone tuli kuuluisaksi ennemminkin musiikkinsa takia, mistä lopulta kehittyi koko genren yksi tärkeimmistä vaikuttajista. Ainakin, jos puhutaan puhtaasti soundista, mikä on tänäkin päivänä ehkä se jäljitellyin. Sirkkelin lailla sahaavat kitarat ja näiden sulosointujen tuomat toistoon rakentuvat riffit ovat ilkeän kuuloista kuunneltavaa edelleenkin ja varsinkin tällä levyllä löytyy toistoa ehkä enemmän, kuin muilla levytyksillä. Tämän luulisi puuduttavan, mutta se ehkä tuokin esiin vain sen rujon kauneuden, mitä Black Metal voi parhaimmillaan olla. Joissain yhteyksissä on jopa väitetty, että tämä karu soundi tähän ja Under the Funeral Moon levylle olisi syntynyt puhtaasti tuurilla, joka johtui vähäisestä studioajasta ja tietenkin rahasta. Otappa näistäkin perseilyistä nyt selvää. Saattaa olla sitä kateellisten panetteluakin, mitä vahvasti epäilen, mutta kyllähän tässä on varhaiset Beheritit kuunneltu hyvin läpi. Vittuakos noista. Mielestäni tämän levyn jälkeen bändi syyllistyi siihen surullisen kuuluisaan itsensä apinointiin, nykyisestä puunhalailusta ja telttailu teemoista puhumattakaan. Panzerfaust meni vielä, vaikka Nocturno Culto sen kiljupäissään laulaa luikauttikin.
On perkeleen vaikea nimetä niitä Darkthrone levytyksiä, mitä tälle listalle kelpuuttaisin. Pieni visio siitä on, mutta aika näyttää. Tämä on yksi ja Under the Funeral Moon on se toinen, mikä on mielestäni ehdottomasti paras. Siitä myöhemmin.
Pientä nippelitietoa kyseisestä äänitteestä.
-Varg Vikernes sanoitti 4 viimeistä biisiä tälle levylle. Eli jotain yhteyksiä sinne "alamaailman" porukkaan oli.
-Osassa painetuista levyn takakansista lukee muuten teksti: Norsk Arysk Black Metal, ja osassa pelkästään True Norwegian Black Metal. Osassa taas molemmat. Tuo ensin mainittu lausahdus jättää tuskin mitään epäselvyyksiä. Eli levyn kannessa Fenrizin kädessä oleva kynttilänjalka on tuskin se juutalaisten käyttämä Menora, vai millä nimellä se nyt kulkeekaan.
tiistaina, maaliskuuta 17, 2009
Kohokohtia elämästäni 13.-17.3 2009
Vallan tomerana ja tiitteränä olen alkuviikon päivät ollut. Kaikkea pientä tuherrusta ja asioiden hoitoa on ollut rästissä jo pitkään. Syytä tähän saamattomuuteen ei ole löytynyt, vaikka olen siitä keskenäni käynyt pitkiä pohdiskeluja. Ja tämän pohdiskelun aikana näistäkin olisi jo puolet tehtynä.
Ilmeisesti tämä tiettyihin arkisiin kaavoihin kangistuminen lamaannuttaa aivoni, ettei mitään päiväjärjestyksestä poikkeavaa viitsi tehdä. Eikä jaksa. Tapaushan viittaa legendaariseen ja ainaiseen kesämökin maalamis, tai vaihtoehtoisesti sen katon korjaamis -dilemmaan. Siis jos olisi kesämökki. Eli Talvella ei voi, kesällä on liian kuuma, eikä sateella pysty.
Tämän alkuviikon olenkin sitten tuhlannut "kallisarvoista" aikaani muutamaan arkiseen askareeseen ja yrittänyt ottaa itseäni hellästi niskasta kiinni. Pankissa käyntiä, koulutukseen hakupapereiden täyttelyä, digiboxin päivitystä yms. Tulevaan Suopunki ralliinkin saatiin vihdoin osallistumispaperit lähetettyä. Ihan siis vain 15-20min. vieviä perus juttuja olen siis järjestellyt. Näistäkin pienistä askareista suurinosa hoitui kätevästi nostamatta ahteria tästä, misssä tälläkin hetkelle istun. Eli nenä kiinni näyttöpäätteessä. Mitään mahdottomia fyysisiä ponnisteluja ei siis tarvittu. Jostain syystä, kun oli töissä, nämä ihan normaali toimet tuli hoidettua aina automaattisesti. Vielä muutamia sähköposteja sinne sun tänne, ja alkaisivat nämä pienet päänvaivat niiltä osin olla kunnossa. Muistaakseni.
Viikonloppu vierähti oikeastaan lähinnä laiskotellessa ja olutta lipitellessä. Tosin baarien ilmapiiriä en käynyt haistelemassa. Niin, ja viskiäkin tuli juotua, ja vielä ihan pullonsuusta, koska laiskuutani en jaksanut vaappua keittiöön asti.
Nopealla analyysillä toimettomana olo tekee siis ihmisestä laiskan ja juopon. Vain lapset ja rahatilanne estävät tuon jälkimmäisen mätäpaiseen syntymisen. Ja toisaalta ei enää edes jaksa. Ainakaan kahta päivää enempää.
PS. Sunnuntaina tuli muuten haettua pizzaa ihan Torniosta saakka erään ystävä pariskunnan neuvosta. Karvakourathan siellä (yllättäen) lämää väänsi, mutta maha meni järjen edelle. Kieltämättä makuelämys ei vienyt kieltä perseeseen, mutta tämä Italialaisen keittiön tuote täyttäisi yhden lestadiolais -perheen tarpeet. Vai mitäpä sanotte tästä alla olevasta valokuvasta. Tuo pieni valkea tuossa keskellä, on tulitikku rasia. Kohtuus pitäisi olla kaikessa, mutta pienehkö kielimuuri tarjoilijan ja asiakkaan välilä ei tuonut ihan toivottua tulosta aterian koosta ja ongelmia tuotti myös krapulan tappajan ahtaaminen autoon.
Ilmeisesti tämä tiettyihin arkisiin kaavoihin kangistuminen lamaannuttaa aivoni, ettei mitään päiväjärjestyksestä poikkeavaa viitsi tehdä. Eikä jaksa. Tapaushan viittaa legendaariseen ja ainaiseen kesämökin maalamis, tai vaihtoehtoisesti sen katon korjaamis -dilemmaan. Siis jos olisi kesämökki. Eli Talvella ei voi, kesällä on liian kuuma, eikä sateella pysty.
Tämän alkuviikon olenkin sitten tuhlannut "kallisarvoista" aikaani muutamaan arkiseen askareeseen ja yrittänyt ottaa itseäni hellästi niskasta kiinni. Pankissa käyntiä, koulutukseen hakupapereiden täyttelyä, digiboxin päivitystä yms. Tulevaan Suopunki ralliinkin saatiin vihdoin osallistumispaperit lähetettyä. Ihan siis vain 15-20min. vieviä perus juttuja olen siis järjestellyt. Näistäkin pienistä askareista suurinosa hoitui kätevästi nostamatta ahteria tästä, misssä tälläkin hetkelle istun. Eli nenä kiinni näyttöpäätteessä. Mitään mahdottomia fyysisiä ponnisteluja ei siis tarvittu. Jostain syystä, kun oli töissä, nämä ihan normaali toimet tuli hoidettua aina automaattisesti. Vielä muutamia sähköposteja sinne sun tänne, ja alkaisivat nämä pienet päänvaivat niiltä osin olla kunnossa. Muistaakseni.
Viikonloppu vierähti oikeastaan lähinnä laiskotellessa ja olutta lipitellessä. Tosin baarien ilmapiiriä en käynyt haistelemassa. Niin, ja viskiäkin tuli juotua, ja vielä ihan pullonsuusta, koska laiskuutani en jaksanut vaappua keittiöön asti.
Nopealla analyysillä toimettomana olo tekee siis ihmisestä laiskan ja juopon. Vain lapset ja rahatilanne estävät tuon jälkimmäisen mätäpaiseen syntymisen. Ja toisaalta ei enää edes jaksa. Ainakaan kahta päivää enempää.
PS. Sunnuntaina tuli muuten haettua pizzaa ihan Torniosta saakka erään ystävä pariskunnan neuvosta. Karvakourathan siellä (yllättäen) lämää väänsi, mutta maha meni järjen edelle. Kieltämättä makuelämys ei vienyt kieltä perseeseen, mutta tämä Italialaisen keittiön tuote täyttäisi yhden lestadiolais -perheen tarpeet. Vai mitäpä sanotte tästä alla olevasta valokuvasta. Tuo pieni valkea tuossa keskellä, on tulitikku rasia. Kohtuus pitäisi olla kaikessa, mutta pienehkö kielimuuri tarjoilijan ja asiakkaan välilä ei tuonut ihan toivottua tulosta aterian koosta ja ongelmia tuotti myös krapulan tappajan ahtaaminen autoon.
perjantaina, maaliskuuta 13, 2009
Sinä ja Mr.Nobody ovat nyt ystäviä
Tänä päivänä kaikki sosiaalinen kanssakäyminen käydään hyvin pitkälti internetin välityksellä. Kovinta addiktiota monille aiheuttaa varmastikkin Facebook. MySpace, IRC-galleriat ja messengerit ovat auttamattomasti "lastseasonia". Näiden ohjelmien kauttahan on varsin helppo jauhaa paskaa ja vittuilla ei niin tärkeiden asioden tiimoilta. Helppoa ja vaivatonta.
Kieltämättä esim. Facebookilla on puolensa, mutta on myös se toinen puoli. Se mikä minua nyppii tässä verkostoitumis ohjelmassa on täysin ventovieraitten kaveraamiset ja yms. paskanjauhannat. Ihmettelen suuresti sellaisia asteikolla nolla olevia ihmisiä jotka suuressa uskossa luulevat olevansa jonkun ystäviä, joita ne eivät edes todellisuudessa ole.
Pieni esimerkki. Törmäsin kaupassa erääseen vanhaan koulukaveriin, joka oli liittänyt minut kaverikseen, ja jonka pyynnön minä hyväsydänmyyttäni olin hyväksynyt. Jostain syystä tämä facebook "ystävä" ei edes tervehtinyt parista selvästä yrityksestä huolimatta. Siis mitä vittua? Ja onha näitä muitakin ns. ystäviä. Siis miksi vitussa minun pitäisi olla kenenkään idiootin kaveri, jota olen ehkä joskus saattanut tempaista kännissä nekkuun tai yrittänyt kenties samaisessa tilassa erehdyksissäni iskeä pimperon toivossa. Säälittävää toimintaa. Niin minulta, kuin vastapuolelta.
Pieni esimerkki osa II. Nämä idioottimaiset "kuinka hyvin tunnet ystäväsi?" -kyselyt. Miten vitussa joku tuntematon, jonka kanssa olen muistaakseni kerran vaihtanut kaksi sanaa, ja nekin taisivat yhtään liioittelematta olla päivää ja näkemiin, tehdä sellaisia? Perkele ja kakskertaa! Menisi veikkaustoimistoon lottoamaan. Yhtä suuri on todennäköisyys voittaa, kuin tietää mitään vieraasta ihmisestä.
Mutta jotain positiivista kuitenkin. Ihan mukava on ollut vaihtaa kuulumisia sellaisten ihmisten kanssa joita ei ole vuosikausiin nähnyt, saati sitten mitään kuullut. Tässäpä ne hyvät puolet taisi ollakkin.
Taidampa tehdä pienen puhdistuksen tuonne omaan profiiliin kännipäissäni. Ehkä jopa jo tänään.
Mutta annetaanpa ylikomisario Rauno Repomiehen kiteyttä tämä asia. Pätkä on Pasila Tv-sarjasta. Aika huttua, mutta nämä Repomiehen sekoilut on parhautta.
Kieltämättä esim. Facebookilla on puolensa, mutta on myös se toinen puoli. Se mikä minua nyppii tässä verkostoitumis ohjelmassa on täysin ventovieraitten kaveraamiset ja yms. paskanjauhannat. Ihmettelen suuresti sellaisia asteikolla nolla olevia ihmisiä jotka suuressa uskossa luulevat olevansa jonkun ystäviä, joita ne eivät edes todellisuudessa ole.
Pieni esimerkki. Törmäsin kaupassa erääseen vanhaan koulukaveriin, joka oli liittänyt minut kaverikseen, ja jonka pyynnön minä hyväsydänmyyttäni olin hyväksynyt. Jostain syystä tämä facebook "ystävä" ei edes tervehtinyt parista selvästä yrityksestä huolimatta. Siis mitä vittua? Ja onha näitä muitakin ns. ystäviä. Siis miksi vitussa minun pitäisi olla kenenkään idiootin kaveri, jota olen ehkä joskus saattanut tempaista kännissä nekkuun tai yrittänyt kenties samaisessa tilassa erehdyksissäni iskeä pimperon toivossa. Säälittävää toimintaa. Niin minulta, kuin vastapuolelta.
Pieni esimerkki osa II. Nämä idioottimaiset "kuinka hyvin tunnet ystäväsi?" -kyselyt. Miten vitussa joku tuntematon, jonka kanssa olen muistaakseni kerran vaihtanut kaksi sanaa, ja nekin taisivat yhtään liioittelematta olla päivää ja näkemiin, tehdä sellaisia? Perkele ja kakskertaa! Menisi veikkaustoimistoon lottoamaan. Yhtä suuri on todennäköisyys voittaa, kuin tietää mitään vieraasta ihmisestä.
Mutta jotain positiivista kuitenkin. Ihan mukava on ollut vaihtaa kuulumisia sellaisten ihmisten kanssa joita ei ole vuosikausiin nähnyt, saati sitten mitään kuullut. Tässäpä ne hyvät puolet taisi ollakkin.
Taidampa tehdä pienen puhdistuksen tuonne omaan profiiliin kännipäissäni. Ehkä jopa jo tänään.
Mutta annetaanpa ylikomisario Rauno Repomiehen kiteyttä tämä asia. Pätkä on Pasila Tv-sarjasta. Aika huttua, mutta nämä Repomiehen sekoilut on parhautta.
torstaina, maaliskuuta 12, 2009
Führerbunkerissa tapahtuu
Nina Mikkosen vertaukset päivähoidosta ovat käyneet toteen. Ei ihme, että valtakunnan johtaja on nyreissään.
Jos joku ei ole asiasta kartalla, niin valaistaan hieman. Nina(juuri se Timo T.A Mikkosen vaimo) esitteli ylväästi, että päiväkoti järjestelmä on Suomessa verrattavissa natsisaksan aikaisiin toimintoihin. Enpä esitelmöi enempää. Video puhukoon puolestaan. Pätkähän on Perikato elokuvasta. Kieltämättä hyvä pätkä. Sekä itse pääteos ja tämä parodioitu pieni otos.
Että näin!
Jos joku ei ole asiasta kartalla, niin valaistaan hieman. Nina(juuri se Timo T.A Mikkosen vaimo) esitteli ylväästi, että päiväkoti järjestelmä on Suomessa verrattavissa natsisaksan aikaisiin toimintoihin. Enpä esitelmöi enempää. Video puhukoon puolestaan. Pätkähän on Perikato elokuvasta. Kieltämättä hyvä pätkä. Sekä itse pääteos ja tämä parodioitu pieni otos.
Että näin!
keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009
Olemisen sietämätön keveys
Vitutus on tänä päivänä muodikasta. Kaikkia vituttaa. Talous vituttaa, Vanhasen aivopierut, elikkäs eläkepäätös vituttaa. Taantuma vituttaa, tanssii tähtien kanssa vituttaa. Vitutus vituttaa. Vitutus on ehkä sanana menettänyt täysin painoarvonsa, ja siitä on tullut meidän jokapäiväiseen sanavarastoon kuuluva hokema. Ei näin. Mielestäni vitutukselle pitää aina löytyä konkreettinen syy. Jokin hetkellinen kotelon nurin niskoin saava tilanne tai vastaava pitempi aikainen ärsyttävä mielipaha, jolle ei ole mitään tehtävissä. Lievemmällä vitutukselle pitäisi keksiä oma sanansa. Niin saatana!
Minuakin vituttaa, olen siis muodikas. On vituttanut jo aika pitkään. Ehkä liiankin pitkään, alkaa nimittäin pääkoppa olemaan jo aika turta kaikille vastoinkäymisille, että vitutus on jo arkipäivää ja kuuluu pakollisiin ruumiintoimintoihin siinä missä kuseminen. Vaikka vitutus onkin ihmismielen henkinen toiminto, se alkaa pitkällä aikavälillä muodostua myös fyysiseksi.
Kun kerran päästiin aiheeseen, niin nyt ei oikeastaan vituta mikään, koska ei edes ole mitään mikä vituttaisi. Töitä ei ole edelleenkään näköpiirissä ja talouteni romahtaa ensi kuussa täydellisesti. Tähän on valmistauduttu ja tuudittauduttu jo pitkään, että mitään ei ole tehtävissä. Eli n.700€ on vähempi kulutettavaa ruokaan ja muuhun talouden ylläpitoon lähiaikoina. On kai tultu tilanteeseen, että on nieltävä ylpeytensä purematta, ja on aika kävellä lakki kourassa lievässä kumarassa sosiaalitoimiston luukulle. Sieltähän tuskin mitään irtoaa. Pitäisi kai alkaa aktiivijuopoksi, että sieltä jotain, edes pieniä almuja saisi. Ja katso! Johan tässä vallan rupesi vähän jo vituttamaankin.
Keskivaikea masennukseni on pikku hiljaa voitettu kanta. Joskin niitä mustia hetkiä on vielä ajoittain, mutta kun tieto siitä kaikesta paskasta mitä lähi tulevaisuus tuo tullessaan, ei sitä enää jaksa surkutella. Olen siis ikäänkuin käsitellyt ja kärsinyt vitutukseni valmiiksi. Mitään kun ei voi muuttaa, eikä tekemättömiä saa tehdyksi. Kieltämättä tämä lievä erakoituminenkin on antanut minulle paljon. On kerrankin ollut aikaa ajatella mukamas syvällisiä, mitä ei ehkä aiemmin ole tullut paljoa harrastettua. Korkeintaan kuningas alkoholin voimalla aamun pikkutunneilla. Jotain on siis opittu, ja tietyt mielipiteet joista ei välttämättä ole ollut täysin sinut, eikä kartalla, ovat vahvistuneet.
Onhan tässä sentään vielä hyvin pieni oljenkorsi, että voisi jopa työllistyä, verkkoja on siis vedessä. Mutta kun kaikilla on paskat jo valmiiksi housussa tämän taloudellisen taantuman johdosta, ei kukaan tee mitään hätiköityä eikä palkkaa henkilökuntaa, vaikka siihen olisi tarvettakin. Kieltämättä teollisuus on aikamoisessa aallonpohjassa, eli niiden suhteen voi työllistymisen pienetkin toiveet heittää laskiämpäriin.
Tässä minä rustaan taas tänne jo tuhanteen kertaa samoja asiota. Taidan alkaa nyt kirjoittamaan noita yhteishaku papereita, vaikkakaan mielikuva ammattikoulun tupakkakopilta 16-vuotiaitten räkänokkien kanssa keskustelu mopojen kaasuttimista ei kauheasti kiehdo, on kuitenkin nyt se otollisin aika opiskella, koska en usko, että tämä maailmantalous kohenee. Ei ainakaan pariin vuoteen.
PS: Varg Vikernes on sitten päässyt ehdonalaiseen. Täytynee juhlistaa tämän sekopään paluuta kuuntelemalla Burzumia joku paha päivä alkoholin voimakkaalla vaikutuksella.
BLACK SPELL OF DESTRUCTION!!!
Minuakin vituttaa, olen siis muodikas. On vituttanut jo aika pitkään. Ehkä liiankin pitkään, alkaa nimittäin pääkoppa olemaan jo aika turta kaikille vastoinkäymisille, että vitutus on jo arkipäivää ja kuuluu pakollisiin ruumiintoimintoihin siinä missä kuseminen. Vaikka vitutus onkin ihmismielen henkinen toiminto, se alkaa pitkällä aikavälillä muodostua myös fyysiseksi.
Kun kerran päästiin aiheeseen, niin nyt ei oikeastaan vituta mikään, koska ei edes ole mitään mikä vituttaisi. Töitä ei ole edelleenkään näköpiirissä ja talouteni romahtaa ensi kuussa täydellisesti. Tähän on valmistauduttu ja tuudittauduttu jo pitkään, että mitään ei ole tehtävissä. Eli n.700€ on vähempi kulutettavaa ruokaan ja muuhun talouden ylläpitoon lähiaikoina. On kai tultu tilanteeseen, että on nieltävä ylpeytensä purematta, ja on aika kävellä lakki kourassa lievässä kumarassa sosiaalitoimiston luukulle. Sieltähän tuskin mitään irtoaa. Pitäisi kai alkaa aktiivijuopoksi, että sieltä jotain, edes pieniä almuja saisi. Ja katso! Johan tässä vallan rupesi vähän jo vituttamaankin.
Keskivaikea masennukseni on pikku hiljaa voitettu kanta. Joskin niitä mustia hetkiä on vielä ajoittain, mutta kun tieto siitä kaikesta paskasta mitä lähi tulevaisuus tuo tullessaan, ei sitä enää jaksa surkutella. Olen siis ikäänkuin käsitellyt ja kärsinyt vitutukseni valmiiksi. Mitään kun ei voi muuttaa, eikä tekemättömiä saa tehdyksi. Kieltämättä tämä lievä erakoituminenkin on antanut minulle paljon. On kerrankin ollut aikaa ajatella mukamas syvällisiä, mitä ei ehkä aiemmin ole tullut paljoa harrastettua. Korkeintaan kuningas alkoholin voimalla aamun pikkutunneilla. Jotain on siis opittu, ja tietyt mielipiteet joista ei välttämättä ole ollut täysin sinut, eikä kartalla, ovat vahvistuneet.
Onhan tässä sentään vielä hyvin pieni oljenkorsi, että voisi jopa työllistyä, verkkoja on siis vedessä. Mutta kun kaikilla on paskat jo valmiiksi housussa tämän taloudellisen taantuman johdosta, ei kukaan tee mitään hätiköityä eikä palkkaa henkilökuntaa, vaikka siihen olisi tarvettakin. Kieltämättä teollisuus on aikamoisessa aallonpohjassa, eli niiden suhteen voi työllistymisen pienetkin toiveet heittää laskiämpäriin.
Tässä minä rustaan taas tänne jo tuhanteen kertaa samoja asiota. Taidan alkaa nyt kirjoittamaan noita yhteishaku papereita, vaikkakaan mielikuva ammattikoulun tupakkakopilta 16-vuotiaitten räkänokkien kanssa keskustelu mopojen kaasuttimista ei kauheasti kiehdo, on kuitenkin nyt se otollisin aika opiskella, koska en usko, että tämä maailmantalous kohenee. Ei ainakaan pariin vuoteen.
PS: Varg Vikernes on sitten päässyt ehdonalaiseen. Täytynee juhlistaa tämän sekopään paluuta kuuntelemalla Burzumia joku paha päivä alkoholin voimakkaalla vaikutuksella.
BLACK SPELL OF DESTRUCTION!!!
maanantaina, maaliskuuta 09, 2009
Top 100 levyt Nro 94: Horna - Envaatnags Eflos Solf Esgantaavne
Horna orkesteri tarjoaa varsin rujoa kotimaan lyriikoilla varustettua primitiivistä ja alkukantaista Black Metallia joka ei petä tämän tyylilajin uskoutuneita.
Pitkänlinjan bändi on mönkinyt ja viihdyttänyt underground, ja miksei muitakin piirejä jo varsin pitkään. Since 1995. Kuitenkin tämä 2005 ilmestynyt tekele oli tuohon mennessä vasta neljäs täyspitkä. Muita virallisia ja vähemmän virallisia hengentuotteita olikin sitten syntynyt enemmälti. Kaikkiaan 23, johon laskettuna splitit ja demot. Eli varsin tuottelias orkesteri kaikenkaikkiaan. Tähän päivään mennessä on tuotanto kasvanut kolmella täyspitkällä ja 12 muulla äänitteellä, eikä loppua ole näköpiirissä.
Itse bändi on varsin sekalainen seurakunta. Pääperkele Shatraug vaikuttaa melkeinpä joka toisessa suomalaisessa Black -aktissa ja Mynni Luukkaisen (Nyk.Kitara) saavutuksia Sotajumalan ja lukuisten muiden bändi virityksien edesottamuksia on ihan turha tässä alkaa edes tarinoimaan. Kiireisiä miehiä jokatapauksessa.
Uusi "laulaja" Corvus, joka vaikuttaa ainakin Searissa, tekee muuten tällä levyllä debyyttinsä täyspitkien saralla ja korvaa Nazgulin, joka nykyisin on Satanic Warmasterin keulahahmo ja ainoa vakituinen jäsen.
Se miten tämä levy poikkeaa muista Hornan levytyksistä on päällisin puolin tarttuvissa kitaramelodioissa, vaikkakin se sitä underground tyyliin uskollista perinteistä sahausta onkin. Varsinkin kappaleet Vihan tie, Vala Pedolle ja harmonisen rauhallinen Kuoleva Lupaus ovat ehdotonta eliittiä kotimaisen rienan saralla. Pyöräähän tässä ei ole lähdetty uudestaan keksimään, eli ei tämä genreen vihkiytymättömille mitään uutta eikä ihmeellistä tarjoa.
Ehdotonta plussaa siis Corvuksen vokaaleista, perkeellisen kylmästä äänimaailmasta ja tarttuvista biiseistä.
Levyn nimihirviö koostuu muuten Englannin kielen sanoista Evangels of Satan. Se, että miten, sen saa kukainen tahollaan tavata ja miettiä.
Pitkänlinjan bändi on mönkinyt ja viihdyttänyt underground, ja miksei muitakin piirejä jo varsin pitkään. Since 1995. Kuitenkin tämä 2005 ilmestynyt tekele oli tuohon mennessä vasta neljäs täyspitkä. Muita virallisia ja vähemmän virallisia hengentuotteita olikin sitten syntynyt enemmälti. Kaikkiaan 23, johon laskettuna splitit ja demot. Eli varsin tuottelias orkesteri kaikenkaikkiaan. Tähän päivään mennessä on tuotanto kasvanut kolmella täyspitkällä ja 12 muulla äänitteellä, eikä loppua ole näköpiirissä.
Itse bändi on varsin sekalainen seurakunta. Pääperkele Shatraug vaikuttaa melkeinpä joka toisessa suomalaisessa Black -aktissa ja Mynni Luukkaisen (Nyk.Kitara) saavutuksia Sotajumalan ja lukuisten muiden bändi virityksien edesottamuksia on ihan turha tässä alkaa edes tarinoimaan. Kiireisiä miehiä jokatapauksessa.
Uusi "laulaja" Corvus, joka vaikuttaa ainakin Searissa, tekee muuten tällä levyllä debyyttinsä täyspitkien saralla ja korvaa Nazgulin, joka nykyisin on Satanic Warmasterin keulahahmo ja ainoa vakituinen jäsen.
Se miten tämä levy poikkeaa muista Hornan levytyksistä on päällisin puolin tarttuvissa kitaramelodioissa, vaikkakin se sitä underground tyyliin uskollista perinteistä sahausta onkin. Varsinkin kappaleet Vihan tie, Vala Pedolle ja harmonisen rauhallinen Kuoleva Lupaus ovat ehdotonta eliittiä kotimaisen rienan saralla. Pyöräähän tässä ei ole lähdetty uudestaan keksimään, eli ei tämä genreen vihkiytymättömille mitään uutta eikä ihmeellistä tarjoa.
Ehdotonta plussaa siis Corvuksen vokaaleista, perkeellisen kylmästä äänimaailmasta ja tarttuvista biiseistä.
Levyn nimihirviö koostuu muuten Englannin kielen sanoista Evangels of Satan. Se, että miten, sen saa kukainen tahollaan tavata ja miettiä.
torstaina, maaliskuuta 05, 2009
80-luvulla kaikki oli toisin
Voihan perse! Kaikkea saatana sitä on ollutkin. Tällaiset tatin hakkaus kisat takaisin. Välittömästi, ja mielellään televisioon asti, sen verran jalosta ja ennenkaikkea miehisestä lajista on kyse.
(klikkaamalla saa suuremmaksi...jos kiinnostaa, ja kyllähän teitä elostelijoita kiinnostaa).
Aika sankareita vai mitä? Tuollaisen saavutuksen jälkeen on varmasti kavereiden kesken päällikkö olo. Kyllähän se on näin, että se naisen haarojen välissä oleva härpätin on ihan turha kampe. Ei muuta kuin sekkari kouraan pojat, ja miksei tytötkin. Nimimerkki: Laastit lentämään
(klikkaamalla saa suuremmaksi...jos kiinnostaa, ja kyllähän teitä elostelijoita kiinnostaa).
Aika sankareita vai mitä? Tuollaisen saavutuksen jälkeen on varmasti kavereiden kesken päällikkö olo. Kyllähän se on näin, että se naisen haarojen välissä oleva härpätin on ihan turha kampe. Ei muuta kuin sekkari kouraan pojat, ja miksei tytötkin. Nimimerkki: Laastit lentämään
tiistaina, maaliskuuta 03, 2009
Kuulumisia
Huoh! Onko mitään vittumaisempaa, kuin oksennustauti? Omista muistoista löytyy parikin, mutta tällä kertaa oli vanhin lapsi kyseessä. Aika voimaton on olo, kun mukulalla ei pysy edes uistin sisällä ja kuumeisena vain tärisee. No, nyt näyttää jo valoisammalta. Ainakin sapuska pysyy jo sisällä pienestä lämmösta huolimatta.
Kieltämättä taudilla on hyvätkin puolensa, jos näin hieman ilkeästi voidaan sanoa. Onpa tässä ollut pari päivää mukavan rauhallista. Heh! Toivotaan, että tässä nyt muut säilyy terveen ruumiin ja sielun voimissa.
Viikonloppu vierähti kotosalla. Perjantaina olin jälleen kerran tumpeloinut puhelimeni kanssa ja jätin sen iltasella äänettömälle sillä verukkeella, että eipä juopot yöllä soittele mitättömillä asioillaan. No se puhelin oli sitten äänettömällä sunnuntain iltaan asti. Hyvä minä, ja eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, kun unohtuu mokoma laite siihen tilaan. Näin tapahtuu ainakin pari kertaa viikossa. Vitutti siinä määrin, ettei sitä puhelu/tekstiviesti sumaa jaksanut alkaa edes purkamaan. Ilmeisesti jotain riekkujaisia olisi ollut tiedossa, mutta eipä olisi kyllä ollut ylimääräisiä oravan nahkojakaan alkoholin kanssa flirttailuun. Harmi sinänsä. Ei noita ystäviä tänä päivänä ainakaan liikaa näe.
etiäppäin!
Kieltämättä taudilla on hyvätkin puolensa, jos näin hieman ilkeästi voidaan sanoa. Onpa tässä ollut pari päivää mukavan rauhallista. Heh! Toivotaan, että tässä nyt muut säilyy terveen ruumiin ja sielun voimissa.
Viikonloppu vierähti kotosalla. Perjantaina olin jälleen kerran tumpeloinut puhelimeni kanssa ja jätin sen iltasella äänettömälle sillä verukkeella, että eipä juopot yöllä soittele mitättömillä asioillaan. No se puhelin oli sitten äänettömällä sunnuntain iltaan asti. Hyvä minä, ja eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, kun unohtuu mokoma laite siihen tilaan. Näin tapahtuu ainakin pari kertaa viikossa. Vitutti siinä määrin, ettei sitä puhelu/tekstiviesti sumaa jaksanut alkaa edes purkamaan. Ilmeisesti jotain riekkujaisia olisi ollut tiedossa, mutta eipä olisi kyllä ollut ylimääräisiä oravan nahkojakaan alkoholin kanssa flirttailuun. Harmi sinänsä. Ei noita ystäviä tänä päivänä ainakaan liikaa näe.
etiäppäin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
