Sex, drugs & Rock`n roll. Nämä kait pitäisi yhdistää heti, jopa ehkä myyttiseen bändiin nimeltä Mötley Crüe. Maksullisia naisia, yliannostuksia ja hieman kornihkoa musiikkia, mutta "Mötikät" jokatapauksessa hakkasi, ja hakkaa edelleen kaikki nämä 80-luvun Los Angelesin Sunset Stripin hiuslakan tuoksuiset bändit. Tähän ei siis pidä sekoittaa mitään Ozzy Osbournea, eikä AC/DC:ta. Ne ovat oma lukunsa ja eri genreä. Ja kieltämättä bändi on rock, sen myöntää paatuneimmatkin heviköriläät. Olen jopa vakavasti miettinyt kahden ensimmäisen julkaisun hankkimista.
Saatana, että on jätkillä hienot kostyymit!
Seuraavaksi yhtye, josta en tiedä mitään. Sitä ärsyttävää metalgore -skeidaako tämä sitten on? Tämä on kuitenkin siedettävä kappale. En edes oikeasti pidä tästä, mutta Youtubessa tämä tuli vastaan, ja on soinut päässä nyt muutaman päivän. Avenged Sevenfold olkaatte hyvät.
Kaikki tietää Doron, tuon saksalaisen metallihoron. Tämäkin 80-luvulta, jolloin tämä hevilehmä oli vielä Warlockin riveissä, ja kait orkesteri on pystyssy edelleen, sama lehmä keulilla. Jokatapauksessa tämäkin varsin legendaarinen veisu, ja ainoa minkä kyseiseltä paskapumpulta tiedän.
Nämä kasari videot on kyllä noloja!!!
perjantaina, elokuuta 20, 2010
maanantaina, elokuuta 16, 2010
Kesän loppu
Niin se vaan tuntuu, että kesän selkä alkaa olemaan taitettu. Koulut alkaa ja päiväkoti eukaisee ovensa. Talvi se tulee saatana! Ainakin tänä aamuna siitä saatiin viitteitä, kun lämpömittarin elohopea kipusi nipin napin yli kymmenen. Siihen tunnettu Kemiläinen tuuli, niin keli tuntui varsin venäläiseltä.
Tänään siis vein jo tyttäret päiväkotiin. Tunsin jostain syystä sääliä sisälläni, vaikka mielellään sinne menivätkin ja ovat jopa sitä hieman odottaneet. Tilanne voi olla toisenlainen jo huomenna.
Toisaalta kesän mittaan jo hieman näyttikin, että jompi kumpi pääsee henkikullastaan, koska koko kesä on leikitty suurimmaksi osaksi kahdestaan. Eli toisen naama oli tullut tutuksi ainoastaan sitä tuijottaessa.
Koulu ja koulut alkavat myös. Minulla se alkaisi huomenna ja ajatuksena olisi käydä ainakin muutama lappunen opintotoimistolta noutamaan. Näin saadaan byrokratian eri rattaita taas pyörimään mm. Kelalle yms.
Ajatus koulun alkamisesta ei kovinkaan paljoa lämmitä. Ajatus siitä, että kesä tienestit menivät suurimmaksi osaksi vuokriin ja ajatus siitä, että se kituuttaminen ja taloudellinen ahdistus taas koittaa ei lämmitä senkään vertaa. Kai se lukukausi nyt menee vaikka päällään. Tästä on lähdettävä.
Kun koulu alkaa, niin kesätyöt loppuu. Näin myös minulla. Vielä olisi kuljettavana aamu -ja iltavuorot ja hommat Ensolla olisi paketissa. Tämä viimeistään todistaa kesän olevan ohi. Eli kun lomakausi loppuu ja osa palaa töihin ja osa sinne AA-kerhon kautta.
Pimeää syksyä kaikille!!!
Tänään siis vein jo tyttäret päiväkotiin. Tunsin jostain syystä sääliä sisälläni, vaikka mielellään sinne menivätkin ja ovat jopa sitä hieman odottaneet. Tilanne voi olla toisenlainen jo huomenna.
Toisaalta kesän mittaan jo hieman näyttikin, että jompi kumpi pääsee henkikullastaan, koska koko kesä on leikitty suurimmaksi osaksi kahdestaan. Eli toisen naama oli tullut tutuksi ainoastaan sitä tuijottaessa.
Koulu ja koulut alkavat myös. Minulla se alkaisi huomenna ja ajatuksena olisi käydä ainakin muutama lappunen opintotoimistolta noutamaan. Näin saadaan byrokratian eri rattaita taas pyörimään mm. Kelalle yms.
Ajatus koulun alkamisesta ei kovinkaan paljoa lämmitä. Ajatus siitä, että kesä tienestit menivät suurimmaksi osaksi vuokriin ja ajatus siitä, että se kituuttaminen ja taloudellinen ahdistus taas koittaa ei lämmitä senkään vertaa. Kai se lukukausi nyt menee vaikka päällään. Tästä on lähdettävä.
Kun koulu alkaa, niin kesätyöt loppuu. Näin myös minulla. Vielä olisi kuljettavana aamu -ja iltavuorot ja hommat Ensolla olisi paketissa. Tämä viimeistään todistaa kesän olevan ohi. Eli kun lomakausi loppuu ja osa palaa töihin ja osa sinne AA-kerhon kautta.
Pimeää syksyä kaikille!!!
keskiviikkona, elokuuta 11, 2010
Räpsyjä ja riimejä reissun päältä
Joku viikko takaperin tuli pyörähdettyä reissun päällä perheen kera, kuinkas muutenkaan. Lomaksi tuota ei voi kutsua, koska täältä matkustaminen joka vitun paikkaan kestää aina melkeinpä sen vuorokauden. Näin siis vuorotyöläisen pitkävapaa ei ihan riitä sellaiseen lomaksi kutsuttuun. Pikemminkin hirveällä kiireellä pää punaisena joka paikkaan. Suoraan puhuttuna siinä väsyy itse ja lapset. Piste. No, näistäpä sitä oppii lasten kanssa matkustamisesta yhtä ja toista. Tyylilleni uskollisena kantapään kautta, mutta avartaa se matkailu kai näinkin.
TYTÖT RUOKATUNNILLA JUNASSA
Aluksi tuli pistäydyttyä Tampereella, tuolla mustanmakkaran syntysijoilla ja siellä tottakai Särkänniemessä pakollisine härpättimineen, Näsinneuloineen ja delfinaarioineen.
Kiva kaupunki, jossa se esimerkiksi pääkaupunkiimme verrattava hälinä ja kiire ei näy. Särkänniemeen painelimme samantien hotelliin kirjauduttua. Tässä tullaan ensimmäiseen virheeseen. Olisi kai lasten ja miksei omalta kantilta katsottunakin pitänyt rauhoittua edes yksi ilta, mutta minkäs teet.
Hotelli oli muuten varsin viihtyisä ja ihan Tammerkosken ja keskustan kupeessa. 4 tähden muka, vaikka ulkokuori hieman allekirjoittanutta hämäsi. Mukavan oloinen terassikin näytti olevan, mutta sitä ei valitettavsti tullut koeponnistettua. Suosittelen!
HOTELLI TAMMER
PAKOLLINEN TURISIKUVA NÄSINNEULASTA
JOKU VITKUTIN TAI HEILUTIN
Matkaa jatkettiin Suomen Turkuun ja pakolliselle ja joka kesäiselle risteilylle. Mikäpä siinä, kun lapset ja ennenkaikkea isi viihtyy maisemia ihaillessa. Saattoi siinä kaunista saaristoa ihaillessa mennä tuoppi jos toinenkin.
Varustamon lievän kämmäilyn vuoksi matkustimme vaatimattomasti sviitissä. Poreallas, oma sauna, kaksi huonetta, baarikaappi ja huonepalvelu käytössä oli aika luksusta, ja minun merimatkailuni sai uusia piirteitä. Kalliita sellaisia. Miten vastedes voi edes niissä 2neliön putkissä matkustaa. Todellisuudessahan niissä aika vähän kelloa kulutetaan, mutta kuinka näppärää oli laittaa muksut toiseen huoneeseen nukkumaan ja itse ottaa löylyt. Noh, löylyjen jälkeen maisteltiin skumppaa ja minä painelin baarikaapin tyhjentämisen jälkeen baariin, missä tulikin sitten erään englantilaisen herrasmiehen nimeltä Mark napattua pintti jos toinenkin. Kummaa porukkaa nämä britit, kun pitää joka oluen lomassa napsia shotti. Minä kun en varsinaisesti ole väkevien ystävä, otti ystäväni kuningas alkoholi minusta niskalenkin ja muisti hieman rakoilee siltä illalta, mutta hauskaa tämän britin kanssa oli ja toisiamme näemmä hyvin ymmärsimme. Lupasin muuten adoptoida hänet suomeen palattuani. Kukapa ei haluaisi tälläistä turpeaa, hiemn Harry Enfieldiä muistuttavaa kaljahuuruissa "WANKER" sanaa aikaajoin viljelevää heppua omia illanistujaisia pelastamaan.
TURUN SINAPPI
VAATIMATON HYTTI
MINNEA (Taustalla Maarianhamina, joka kuulemma kuuluu suomelle)
VIKING ISABELLA
Laitan ehkä muutaman räpsyn Facebookkin myös tässä lähitulevaisuudessa, jos vain jaksan. Nyt pitänee kai painella yöksi Veitsiluotoon.
TYTÖT RUOKATUNNILLA JUNASSA
Aluksi tuli pistäydyttyä Tampereella, tuolla mustanmakkaran syntysijoilla ja siellä tottakai Särkänniemessä pakollisine härpättimineen, Näsinneuloineen ja delfinaarioineen.
Kiva kaupunki, jossa se esimerkiksi pääkaupunkiimme verrattava hälinä ja kiire ei näy. Särkänniemeen painelimme samantien hotelliin kirjauduttua. Tässä tullaan ensimmäiseen virheeseen. Olisi kai lasten ja miksei omalta kantilta katsottunakin pitänyt rauhoittua edes yksi ilta, mutta minkäs teet.
Hotelli oli muuten varsin viihtyisä ja ihan Tammerkosken ja keskustan kupeessa. 4 tähden muka, vaikka ulkokuori hieman allekirjoittanutta hämäsi. Mukavan oloinen terassikin näytti olevan, mutta sitä ei valitettavsti tullut koeponnistettua. Suosittelen!
HOTELLI TAMMER
PAKOLLINEN TURISIKUVA NÄSINNEULASTA
JOKU VITKUTIN TAI HEILUTIN
Matkaa jatkettiin Suomen Turkuun ja pakolliselle ja joka kesäiselle risteilylle. Mikäpä siinä, kun lapset ja ennenkaikkea isi viihtyy maisemia ihaillessa. Saattoi siinä kaunista saaristoa ihaillessa mennä tuoppi jos toinenkin.
Varustamon lievän kämmäilyn vuoksi matkustimme vaatimattomasti sviitissä. Poreallas, oma sauna, kaksi huonetta, baarikaappi ja huonepalvelu käytössä oli aika luksusta, ja minun merimatkailuni sai uusia piirteitä. Kalliita sellaisia. Miten vastedes voi edes niissä 2neliön putkissä matkustaa. Todellisuudessahan niissä aika vähän kelloa kulutetaan, mutta kuinka näppärää oli laittaa muksut toiseen huoneeseen nukkumaan ja itse ottaa löylyt. Noh, löylyjen jälkeen maisteltiin skumppaa ja minä painelin baarikaapin tyhjentämisen jälkeen baariin, missä tulikin sitten erään englantilaisen herrasmiehen nimeltä Mark napattua pintti jos toinenkin. Kummaa porukkaa nämä britit, kun pitää joka oluen lomassa napsia shotti. Minä kun en varsinaisesti ole väkevien ystävä, otti ystäväni kuningas alkoholi minusta niskalenkin ja muisti hieman rakoilee siltä illalta, mutta hauskaa tämän britin kanssa oli ja toisiamme näemmä hyvin ymmärsimme. Lupasin muuten adoptoida hänet suomeen palattuani. Kukapa ei haluaisi tälläistä turpeaa, hiemn Harry Enfieldiä muistuttavaa kaljahuuruissa "WANKER" sanaa aikaajoin viljelevää heppua omia illanistujaisia pelastamaan.
TURUN SINAPPI
VAATIMATON HYTTI
MINNEA (Taustalla Maarianhamina, joka kuulemma kuuluu suomelle)
VIKING ISABELLA
Laitan ehkä muutaman räpsyn Facebookkin myös tässä lähitulevaisuudessa, jos vain jaksan. Nyt pitänee kai painella yöksi Veitsiluotoon.
lauantaina, elokuuta 07, 2010
Vuorotyön kiroja
Vuorotyössä on puolensa. Ne hyvät, kuin myös ne huonot. Huonoja puolia on enemmän, onhan kyse yleensäkin työstä ja työ ei ole koskaan mukavaa. Sanotaan, että vain hullu tykkää työstä. Ihminenhän on jo sen verran jalostunut huippuyksilö lajissaan että ei tykkää pidemmän päälle mistään, mistä maksetaan rahallista korvausta. Kummalista, mutta totta.
Vuorotyössä ollaan käytännössä kokoajan töissä. Viikonloput, juhlapyhät jne.jne. Vapaatakin tulee muutama päivä vähemmän, mitä normaali ihmisen ns.päivä töissä. Kesäloma on lyhyempi, talvilomaa ei ole, "pekkaspäivät", eli vapaapäivät eivät tilinauhassa näy eikä liukumaa työajoissa ole. En minä valita, mutta kun joillekkin se vuorotyön autuus saa aikaa vihertävää kateutta, niin avataan hieman tämän ihanuuden saloja.
Aamuvuorot perinteisesti avaa seeman. Olen itseasiassa alkanut pitämään eniten aamuvuoroista, vaikka se ensimmäiseen aamuun herääminen tuntuu nyrkin iskulta vasten taulua vapaiden jäädessä päälle. Aamuvuoron jälkeen aikaa jää muuhunkin (ei mihinkään), päinvastoin kuin iltavuoron. Aamuvuorot ovat parhaimmillaan näin kesäisin, ja ennenkaikken viikonloppuisin. Viikonloppuina ne turhat valkokypärät yms. penkinkostuttajat loistavat poissaolollaan, ja työpaikalla saa keskittyä omiin aherruksiin ilman mitään ylimääräistä perseilyä. Talvisin tosin nämä aamut ovat kalmaisempia kylmine huuruisine autoineen, mutta kuten sanoin, kesällä menee varsin mukavasti. Ja eihän niitä ole kuin neljä peräkkäin, ja sitten puhalletaan ja kuivatellaan haalareita yksi päivä.
Aina niin ihanat iltavuorot raastavat ihmistä. Vaikkakin aamulla olisi aikaa, menee kello eteenpäin vätystellessä ja töihin lähtöä odotellessa. Mitään ei saa aikaiseksi, kun ajatus muutaman tunnin päästä kutsuvaa työvuoroa kolkuttaa takaraivoa. Tämän lisäksi tuntuu, että varsinkin näin viikonloppu iltaisen aika tehtaalla ei mene ihan sovitulla kaavalla. Aika matelee, ja tämä aamun saamattomuus esiintyy paikoitellen myös töissä. Eli aamu odotellaan, että päästään illaksi töihin. Perseestä koko vuoro.
Yövuorojen jälkeen on pitkä vapaa, tai ainakin pitkähkö. Yövuorot olivat vielä aikoinaan mukavia, kun pieniä ruokittavia suita ei kotona asustellut. Nyt asia on hieman kääntynyt päinvastoin. Työvuoron loputtua, ja suihkun yms. jälkeen kello on lähempänä seitsämää ennen kuin silmät saa ummistettua. Silloin yleensä nämä ruokittavat herää. Mekastus, mekkala yleinen häiriköinti, itku ja muut lapsista lähtevät erikoiset äänet valtaavat unta yrittävän duunarin korvakäytävät. Siinäpä sitten yrität nukkua, vaikka torumisesta huolimatta se hiljaisuus kestää maksimissaan sen viisi minuuttia. Näinollen unet jää vähiin, vaikka mukulat usein ulos painelevatkin.
Mielestäni kahden euron lisä tuntiin yössä on liian vähäinen. Käsittääkseni tämä on jopa muilla aloilla korkeampi.
Pitkä vapaa meneekin sitten toipuessa kaikesta tästä unirumbasta, ja sama ralli alkaakin kuusi päivää toivuttuaan alusta. Huvittavaa sinänsä, että monet, ketkä eritoten teollisuuden vuorotyöläisiä kadehtii, mainitsevat aina palkkojen jälkeen nämä pitkät vapaat. Ovatkohan nämä kadehtijat panneet merkille, että ennen tätä pitkää vapaata tehdään 12 päivää töitä?!
Ja mitä palkkoihin tulee, on paperimiesten palkat lehdissä paisuteltuja uutisankkoja. Lähes jokainen päivätyöläisistä hakkaavat mennen tullen ja palatessa meidät tuntiliksoissa monilla euroilla. Putkimiehet, rakennusmiehet ja sähkömihet muunmuassa. Kun tähän lisätään inhimmilliset työajat, niin ihmitellä täytyy kateellisia ja niitä paperimiehiä kansantalouden romahduttajiksi kutsuvia.
Ja kysymykseen, miksi se paperimiehen tilipussi on joskus hieman paksumpi kuin sen päivätyöläisen. Juuri siksi, että esimerkiksi tänään moni painuu terassille, mökille, minne nyt meneekään viikon pölyjä tuulettamaan, menen minä töihin illaksi 13.30-21.30. Tämä sama toistuu jouluaattona, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena. Vuorokalenterin mukaan. Epäilen, että se kateellinen on hissukseen pienessä pierussa juhannuksena grillatessaan, kun vuorotyöläiset, sairaanhoitajia myöden lähtevät töihinsä.
Olen puhunut, mutta en tarpeeksi!
Vuorotyössä ollaan käytännössä kokoajan töissä. Viikonloput, juhlapyhät jne.jne. Vapaatakin tulee muutama päivä vähemmän, mitä normaali ihmisen ns.päivä töissä. Kesäloma on lyhyempi, talvilomaa ei ole, "pekkaspäivät", eli vapaapäivät eivät tilinauhassa näy eikä liukumaa työajoissa ole. En minä valita, mutta kun joillekkin se vuorotyön autuus saa aikaa vihertävää kateutta, niin avataan hieman tämän ihanuuden saloja.
Aamuvuorot perinteisesti avaa seeman. Olen itseasiassa alkanut pitämään eniten aamuvuoroista, vaikka se ensimmäiseen aamuun herääminen tuntuu nyrkin iskulta vasten taulua vapaiden jäädessä päälle. Aamuvuoron jälkeen aikaa jää muuhunkin (ei mihinkään), päinvastoin kuin iltavuoron. Aamuvuorot ovat parhaimmillaan näin kesäisin, ja ennenkaikken viikonloppuisin. Viikonloppuina ne turhat valkokypärät yms. penkinkostuttajat loistavat poissaolollaan, ja työpaikalla saa keskittyä omiin aherruksiin ilman mitään ylimääräistä perseilyä. Talvisin tosin nämä aamut ovat kalmaisempia kylmine huuruisine autoineen, mutta kuten sanoin, kesällä menee varsin mukavasti. Ja eihän niitä ole kuin neljä peräkkäin, ja sitten puhalletaan ja kuivatellaan haalareita yksi päivä.
Aina niin ihanat iltavuorot raastavat ihmistä. Vaikkakin aamulla olisi aikaa, menee kello eteenpäin vätystellessä ja töihin lähtöä odotellessa. Mitään ei saa aikaiseksi, kun ajatus muutaman tunnin päästä kutsuvaa työvuoroa kolkuttaa takaraivoa. Tämän lisäksi tuntuu, että varsinkin näin viikonloppu iltaisen aika tehtaalla ei mene ihan sovitulla kaavalla. Aika matelee, ja tämä aamun saamattomuus esiintyy paikoitellen myös töissä. Eli aamu odotellaan, että päästään illaksi töihin. Perseestä koko vuoro.
Yövuorojen jälkeen on pitkä vapaa, tai ainakin pitkähkö. Yövuorot olivat vielä aikoinaan mukavia, kun pieniä ruokittavia suita ei kotona asustellut. Nyt asia on hieman kääntynyt päinvastoin. Työvuoron loputtua, ja suihkun yms. jälkeen kello on lähempänä seitsämää ennen kuin silmät saa ummistettua. Silloin yleensä nämä ruokittavat herää. Mekastus, mekkala yleinen häiriköinti, itku ja muut lapsista lähtevät erikoiset äänet valtaavat unta yrittävän duunarin korvakäytävät. Siinäpä sitten yrität nukkua, vaikka torumisesta huolimatta se hiljaisuus kestää maksimissaan sen viisi minuuttia. Näinollen unet jää vähiin, vaikka mukulat usein ulos painelevatkin.
Mielestäni kahden euron lisä tuntiin yössä on liian vähäinen. Käsittääkseni tämä on jopa muilla aloilla korkeampi.
Pitkä vapaa meneekin sitten toipuessa kaikesta tästä unirumbasta, ja sama ralli alkaakin kuusi päivää toivuttuaan alusta. Huvittavaa sinänsä, että monet, ketkä eritoten teollisuuden vuorotyöläisiä kadehtii, mainitsevat aina palkkojen jälkeen nämä pitkät vapaat. Ovatkohan nämä kadehtijat panneet merkille, että ennen tätä pitkää vapaata tehdään 12 päivää töitä?!
Ja mitä palkkoihin tulee, on paperimiesten palkat lehdissä paisuteltuja uutisankkoja. Lähes jokainen päivätyöläisistä hakkaavat mennen tullen ja palatessa meidät tuntiliksoissa monilla euroilla. Putkimiehet, rakennusmiehet ja sähkömihet muunmuassa. Kun tähän lisätään inhimmilliset työajat, niin ihmitellä täytyy kateellisia ja niitä paperimiehiä kansantalouden romahduttajiksi kutsuvia.
Ja kysymykseen, miksi se paperimiehen tilipussi on joskus hieman paksumpi kuin sen päivätyöläisen. Juuri siksi, että esimerkiksi tänään moni painuu terassille, mökille, minne nyt meneekään viikon pölyjä tuulettamaan, menen minä töihin illaksi 13.30-21.30. Tämä sama toistuu jouluaattona, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena. Vuorokalenterin mukaan. Epäilen, että se kateellinen on hissukseen pienessä pierussa juhannuksena grillatessaan, kun vuorotyöläiset, sairaanhoitajia myöden lähtevät töihinsä.
Olen puhunut, mutta en tarpeeksi!
keskiviikkona, elokuuta 04, 2010
WTF?!
Ei hel... en edes viitsi sanoa tuon (epä)pyhänpaikan nimeä, mutta katsokaas nyt näitä! Onneksi diggasin Iron Maidenia.
...ja mitä olisimmekaan ilman Mikko Alataloa ja hittimittaria, vai mikä sen legendaarisen ohjelman nimi nyt olikaan. Nuket ja pyhät nuket...pääasia, että on nuke
Ja näitähän olisi satoja, mutta nyt selvisitte säihkähdyksellä.
...ja mitä olisimmekaan ilman Mikko Alataloa ja hittimittaria, vai mikä sen legendaarisen ohjelman nimi nyt olikaan. Nuket ja pyhät nuket...pääasia, että on nuke
Ja näitähän olisi satoja, mutta nyt selvisitte säihkähdyksellä.
lauantaina, heinäkuuta 31, 2010
Juha Kankkunen
Nämä oli vielä niitä viimeisiä aikoja, jolloin mies vei autoa. Vai mitäpä olette mieltä tästä lyhyesrtä klipistä vuodelta 1998?!
sunnuntaina, heinäkuuta 25, 2010
Jaakko heittää kylmän kiven
Vanhan sanonnan ja kansanperinteen mukaan 25.heinäkuuta eivät enää uimavedet uimareita helli. Jaakko paiskaa kylmän kiven jorpakkoon ja kesä alkaa olla taputeltu ennen kuin se ehti taas alkamaankaan. Tämä kansanperinne tosin on niinsanotusti kaupunkilaistunut, nimittäin vuosittain joku "chosen one" Jaakko viskaa pyyhkeillä viilennetyn kiven kolera-altaaseen Helsingissä. Yllättävää. Miten tämä liittyy uimiseen? Itse en siinä altaassa kroppaani uittaisi edes rahasta.
Mutta tosiasissa aika koleaa on ollut jo aamuisin, kun tehtaan portille päin on yövuoron jälkeen kaikkensa antaneena taapertanut. Celsius on painunut jo alle kymmenen plus -asteen.
Joulahtipa mieleeni, että oma "talviturkki" on vielä niskassa, eli ei ole tullut tälle suvelle pulahdettua järvessä eikä meressä. Johtunee siitä, ettei ole tullut käytyä kenenkään mökilläkään, vaikka pitkät vapaat ovat menneet lähinnä kiviä näpytellessä.
Samaa voi sanoa terasilla käynneistä. Plakkarissa on nollat tämänkin toiminnan osalta. Eikä muutosta ole näköpiirissä kummankaan kesärituaalin suhteen, "kovista" yrityksistä huolimatta. Pitäkää tunkkinne!!!
Jokatapauksessa minä alan nyt pakata ja suuntaan akanlänkyröitten kanssa huomenaamuna kohti Tamperetta ja Särkänniemeä. Perin mielikuvituksetonta, mutta onpahan lapsille puuhaa. Näinollen blogi hiljenee muutamaksi päiväksi.
Mutta tosiasissa aika koleaa on ollut jo aamuisin, kun tehtaan portille päin on yövuoron jälkeen kaikkensa antaneena taapertanut. Celsius on painunut jo alle kymmenen plus -asteen.
Joulahtipa mieleeni, että oma "talviturkki" on vielä niskassa, eli ei ole tullut tälle suvelle pulahdettua järvessä eikä meressä. Johtunee siitä, ettei ole tullut käytyä kenenkään mökilläkään, vaikka pitkät vapaat ovat menneet lähinnä kiviä näpytellessä.
Samaa voi sanoa terasilla käynneistä. Plakkarissa on nollat tämänkin toiminnan osalta. Eikä muutosta ole näköpiirissä kummankaan kesärituaalin suhteen, "kovista" yrityksistä huolimatta. Pitäkää tunkkinne!!!
Jokatapauksessa minä alan nyt pakata ja suuntaan akanlänkyröitten kanssa huomenaamuna kohti Tamperetta ja Särkänniemeä. Perin mielikuvituksetonta, mutta onpahan lapsille puuhaa. Näinollen blogi hiljenee muutamaksi päiväksi.
lauantaina, heinäkuuta 24, 2010
Povipommit
80-luvulla muilla, kuin laulajan avuilla pinnalle nousseet povipommit Samantha Fox ja Sabrina ovat täällä taas. Valitettavasti. Ja valitettavasti noiden pinnalle nousun välineiden välissä taitaa olla tänä päivänä olla napa.
perjantaina, heinäkuuta 23, 2010
Videot viikonlopuksi
Ensimmäiseksi tällaistä "mukahauskaa" Mokomalta. Kieltämättä tämä lopun kaatuiluineen voittaa ne suomalaiset teollisuushalli videoviritelmät.
"Nythän on arvon neitokaiset niin että tämä kyseinen kenttä on meitille varattu tästä kellonlyömästä etiäppäin että, jos niinku pikkukoipinenne sipsuttelisitte sitten poies päin, kiitos."
Witchery. Tuo jonkunlainen all-star viritelmä, mikä myös käsittääkseni keikkailee. Nyt keulilla näyttäisi, tai hieman erillaiselta näyttävä ex-Marduk korisija Legion. JA vilahtaapa videossa myös hänen perkellellisyytensä Kerry King. Tarkemmin kun kuuntelee, aika lailla on Slayer mausteista kamaa.
Kreator on aina Kreator. Tuttua, turvallista, mutta ajoittain kaavamaista ja mautonta. Uniikki soundi ja loistelias orkesteri. Support!!
"Nythän on arvon neitokaiset niin että tämä kyseinen kenttä on meitille varattu tästä kellonlyömästä etiäppäin että, jos niinku pikkukoipinenne sipsuttelisitte sitten poies päin, kiitos."
Witchery. Tuo jonkunlainen all-star viritelmä, mikä myös käsittääkseni keikkailee. Nyt keulilla näyttäisi, tai hieman erillaiselta näyttävä ex-Marduk korisija Legion. JA vilahtaapa videossa myös hänen perkellellisyytensä Kerry King. Tarkemmin kun kuuntelee, aika lailla on Slayer mausteista kamaa.
Kreator on aina Kreator. Tuttua, turvallista, mutta ajoittain kaavamaista ja mautonta. Uniikki soundi ja loistelias orkesteri. Support!!
tiistaina, heinäkuuta 20, 2010
Top 100 levyt Nro 78: Testament - The Legacy
Legendaa ja metallin kulmakiviä jälleen tälle osastolle. Tästäkin levytyksestä on varmasti kirjoitettu jo kaikki mahdolliset korulauseet ja ylistyksen sanat, eli käydään tämä suppeasti läpi.
Henkilökohtaisesti tämä 1987 julkaistu lätty kolisi teinipojan päähän samantien. Loistavia biisejä ja kitaristi Alex Skolnickin hienoja, tänä päivänä jopa power metallista muistuttavia melodiota ja laulaja Chuck Billyn vahvaa tulkintaa sisältämä levy oli jotain erillaista, mitä tuona trashin kulta-aikana ja sen yleistyessä oli kuultu. Olin myyty siis ensi kuulemalta, mikä tänä päivänä on harvinaista. Sitä ei tapahdu edes joka vuosi.
Tämä Testamentin debyytin kappalemateriaali on sen verran vahvaa, että live setissä ne kuullaan miltei jokainen vielä tänäkin päivänä. Levyllä ei nimittäin ole ainutta heikkoa lenkkiä, suoraan puhuttuna ainoastaan loistavia biisejä, joten en ala niitä erittelemään. Pieni näyte kuitenkin.
The Legacyn merkityksestä tämän päivän metalliin ei ehkä ole kuultavissa, mutta kyseiseen genreen sen vaikutus sanotaan olevan suurempi kuin Slayerin Reign in Bloodin. Totta. Slayer vaikutti enemmän johonkin muuhun, mutta siitä myöhemmin.
Näinä päivinä Testament on aallonpohjan ja huipun nähneenä vakiinnuttanut paikkansa metallikansan mustissa sydämmissä. Vaikka muutama "huti" levyrintamalla on tehty, uuden Trash -buumin ollessa valloillaan tämä ja yhtyeen toinen albumi: New Order ovat löytäneet paikkansa uudemmankin sukupolven levykokoelmissa. Ja suoraan sanottuna, pitäähän ainakin tämä löytyä meiltä jokaiselta.
Henkilökohtaisesti tämä 1987 julkaistu lätty kolisi teinipojan päähän samantien. Loistavia biisejä ja kitaristi Alex Skolnickin hienoja, tänä päivänä jopa power metallista muistuttavia melodiota ja laulaja Chuck Billyn vahvaa tulkintaa sisältämä levy oli jotain erillaista, mitä tuona trashin kulta-aikana ja sen yleistyessä oli kuultu. Olin myyty siis ensi kuulemalta, mikä tänä päivänä on harvinaista. Sitä ei tapahdu edes joka vuosi.
Tämä Testamentin debyytin kappalemateriaali on sen verran vahvaa, että live setissä ne kuullaan miltei jokainen vielä tänäkin päivänä. Levyllä ei nimittäin ole ainutta heikkoa lenkkiä, suoraan puhuttuna ainoastaan loistavia biisejä, joten en ala niitä erittelemään. Pieni näyte kuitenkin.
The Legacyn merkityksestä tämän päivän metalliin ei ehkä ole kuultavissa, mutta kyseiseen genreen sen vaikutus sanotaan olevan suurempi kuin Slayerin Reign in Bloodin. Totta. Slayer vaikutti enemmän johonkin muuhun, mutta siitä myöhemmin.
Näinä päivinä Testament on aallonpohjan ja huipun nähneenä vakiinnuttanut paikkansa metallikansan mustissa sydämmissä. Vaikka muutama "huti" levyrintamalla on tehty, uuden Trash -buumin ollessa valloillaan tämä ja yhtyeen toinen albumi: New Order ovat löytäneet paikkansa uudemmankin sukupolven levykokoelmissa. Ja suoraan sanottuna, pitäähän ainakin tämä löytyä meiltä jokaiselta.
tiistaina, heinäkuuta 13, 2010
Kuulumisia
Kuulumisia ei ole. Töissä olen ollut ja sitten lähinnä töissä. Jonkun verran vapaalla, ja sitten taas töissä.
Ei ole edes karvaasti vitutellut viime aikoina, mitä nyt välillä töissä. Aina kun saikkaa, niin pukkaa verenpaine nousemaan vitutuksen tasolle...töissä.
Futiksen MM-kisat on nyt sitten historiaa. Mitä jäi lapaseen? Eipä juurikaan mitään.
Aika kuivat oli kisat, tai siten aikaisemmista kisoista on aika kullannut muistot, vai mitenkä se typerähkö sananparsi menee.
Kisat jäi lähinnä mieleen surkeasta tuomarilinjasta, tylsähköistä alkulohkon peleistä, Italian ja Ranskan rämpimisestä ja vuvuzelasta. Tämän viimeksi mainitun torven äänen onnistui Yle kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa hyvin suodattamaan äänitarkkaamossa. Hyvä niin.
Entäpä muuta. Cristiano Ronaldo, Wayne Rooney, Fabio Cannavaro, Fernando Torres ja osittain myös Brasilian Kaka ja Argentiinan Lionel Messi. Surkeita esityksiä jokaiselta. Koko tuon revohkan yhteenlaskettu maalimäärä tasan nolla, jos ei Ronaldon pientä onnenkantamoista ei laskettaisi. Mutta kaikki valitettavasti lasketaan. Cannavarolta ei nyt kukaan maaleja odottaisi, mutta surkea oli esitys. Tervemenoa sinne Qatariin eläkekassaa kerryttämään, niinkuin noilla tämän päivän futareille ei sitä riihikuivaa jo olisi.
Huomenna olisi viimeinen aamu (keskiviikko) tästä seemasta. Ajattelin laittaa mölöt kylmään. Jos jollain on mielihaluja lähteä huomenna iltaolusille, niin allekirjoittaneelle voipi ilmoitella...tai antaapa olla, ettehän te kuitenkaan millään ehdi, lomalla on niin kiire aina. Jopa ihan kotosalla.
Ja kyllä, tuo viimeinen oli jälleen sitä legendaarsta sarkasmia.
Ei ole edes karvaasti vitutellut viime aikoina, mitä nyt välillä töissä. Aina kun saikkaa, niin pukkaa verenpaine nousemaan vitutuksen tasolle...töissä.
Futiksen MM-kisat on nyt sitten historiaa. Mitä jäi lapaseen? Eipä juurikaan mitään.
Aika kuivat oli kisat, tai siten aikaisemmista kisoista on aika kullannut muistot, vai mitenkä se typerähkö sananparsi menee.
Kisat jäi lähinnä mieleen surkeasta tuomarilinjasta, tylsähköistä alkulohkon peleistä, Italian ja Ranskan rämpimisestä ja vuvuzelasta. Tämän viimeksi mainitun torven äänen onnistui Yle kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa hyvin suodattamaan äänitarkkaamossa. Hyvä niin.
Entäpä muuta. Cristiano Ronaldo, Wayne Rooney, Fabio Cannavaro, Fernando Torres ja osittain myös Brasilian Kaka ja Argentiinan Lionel Messi. Surkeita esityksiä jokaiselta. Koko tuon revohkan yhteenlaskettu maalimäärä tasan nolla, jos ei Ronaldon pientä onnenkantamoista ei laskettaisi. Mutta kaikki valitettavasti lasketaan. Cannavarolta ei nyt kukaan maaleja odottaisi, mutta surkea oli esitys. Tervemenoa sinne Qatariin eläkekassaa kerryttämään, niinkuin noilla tämän päivän futareille ei sitä riihikuivaa jo olisi.
Huomenna olisi viimeinen aamu (keskiviikko) tästä seemasta. Ajattelin laittaa mölöt kylmään. Jos jollain on mielihaluja lähteä huomenna iltaolusille, niin allekirjoittaneelle voipi ilmoitella...tai antaapa olla, ettehän te kuitenkaan millään ehdi, lomalla on niin kiire aina. Jopa ihan kotosalla.
Ja kyllä, tuo viimeinen oli jälleen sitä legendaarsta sarkasmia.
lauantaina, heinäkuuta 10, 2010
Vuvuzela
Äkkiseltään näyttää, että Burzumin Filosofemin kannessa puhallellaan vuvuzelaan, tuota jalkapallon MM-kisoissa kuultavaa ärsyttävää torvea. :D:D:D
LET`S GO DEUTCHLAND!!!
LET`S GO DEUTCHLAND!!!
perjantaina, heinäkuuta 09, 2010
tiistaina, heinäkuuta 06, 2010
Tero Vaaran tarina ontuu
Töissä tulee kuunneltua paljolti radiota, ja minun työpaikalla kanava on valitettavan usein radio suomi. Suuren ikäluokan kanava. Epäilen, että Veitsiluodossa on sensuroitu kaikki muut taajuudet työmoraalin laskemisen takia.
Jokatapauksessa tuossa viimeisen yön aikana valitettavasti jälleen kerran eetteristä pukkasi Mambaa, ehkä suomi-rockin kauheinta kuraa. En oikeastaan tajua, mihin tämän bändin suosio edes perustuu, mutta niin vain tämän saman taajuuden soittolistoilla Tero Vaaran luotsaaman Mamban "ikivihreät" renkutukset soi.
Kappaleet: Mitä yhdestä särkyneestä sydämmestä ja tämä käsittelyssä oleva Lauantai ilta, on päänsärkyä aiheuttavaa tavaraa jo niiden toiston takia ja ihmetellä täytyy, miksi vitussä näitä soitetaan aina vaan ja uudestaan vuodesta toiseen joka kanavalla. Siis pitääkö joku edelleen näistä biiseistä, mitkä kohta jokainen sukupolvi osaa saatana sanasta sanaan ulkoa?!
Lauantai-ilta kappale jättää minuun kysymysmerkin mentävän reiän. Mistä ovesta Tero Vaara lauantai aamuyöstä karkaa, kun tarinan mukaan eteisestä alkaa ääniä kuulua? Eteenkin kun tarina muuten etenee varsin yksityiskohtaisesti. Ja kuka sieltä aamuyöstä tulee? Jos se on tämän naisen mies, niin mistäs perkeleestä se ketale tulee aamuyöstä? Kenties samoista puuhista, vai yövuorosta? Vituttaa moinen! Lukekaapa sanat ja miettikää. Vai jättääkä taiteilija kuulijalla tulkinnan varaa vai onko kyseessä vain taiteilijan lahjattomuus?
lauantai-iltana ravintolaan
oli tarkoitus lähteä juhlimaan
ottaa muutama olut vaan
ja tulla kotiin nukkumaan
ensin meit oli vaan Peku ja mä
sitten siihen tuli pari tyttöä
Peku tunsi ne, mutta minä en
niinpä tilasin yhden oluen
toiseen tytöistä tutustuin,
mutta siihen vaaleaan ihastuin
ja loppuillasta sanoin: "hei,
meille vai teille, kultasein?"
hän vastasi minulle silmilläin:
"juodaan nää ja lähdetään"
annoin ovimiehelle vitosen
koska olin niin iloinen
hän asui aika kaukana
aivan kaupungin laidalla,
mutta maksoin taksin tietenkin
koska herrasmiehet tekee niin
sitten mieleni rohkaisin
ja häntä hellästi suutelin
hän vei minut sisään lempemme pesään
ja sai minut onnesta sekaisin
aamuyöllä heräsin
lattialta vaatteeni keräsin
ja juuri kun joku tuli eteiseen
niin näin yöpöydällä sormuksen
sain sekunnin aikaa miettiä
jotakin sopivaa selitystä,
mutta katsoin parhaaksi kuitenkin
juosta niin kauas kuin jaksaisin
ja kilometrin ainakin
juoksin halki kaupungin
sitten pysähdyin ja pukeuduin
ja jatkoin kävellen kotiin
Jokatapauksessa tuossa viimeisen yön aikana valitettavasti jälleen kerran eetteristä pukkasi Mambaa, ehkä suomi-rockin kauheinta kuraa. En oikeastaan tajua, mihin tämän bändin suosio edes perustuu, mutta niin vain tämän saman taajuuden soittolistoilla Tero Vaaran luotsaaman Mamban "ikivihreät" renkutukset soi.
Kappaleet: Mitä yhdestä särkyneestä sydämmestä ja tämä käsittelyssä oleva Lauantai ilta, on päänsärkyä aiheuttavaa tavaraa jo niiden toiston takia ja ihmetellä täytyy, miksi vitussä näitä soitetaan aina vaan ja uudestaan vuodesta toiseen joka kanavalla. Siis pitääkö joku edelleen näistä biiseistä, mitkä kohta jokainen sukupolvi osaa saatana sanasta sanaan ulkoa?!
Lauantai-ilta kappale jättää minuun kysymysmerkin mentävän reiän. Mistä ovesta Tero Vaara lauantai aamuyöstä karkaa, kun tarinan mukaan eteisestä alkaa ääniä kuulua? Eteenkin kun tarina muuten etenee varsin yksityiskohtaisesti. Ja kuka sieltä aamuyöstä tulee? Jos se on tämän naisen mies, niin mistäs perkeleestä se ketale tulee aamuyöstä? Kenties samoista puuhista, vai yövuorosta? Vituttaa moinen! Lukekaapa sanat ja miettikää. Vai jättääkä taiteilija kuulijalla tulkinnan varaa vai onko kyseessä vain taiteilijan lahjattomuus?
lauantai-iltana ravintolaan
oli tarkoitus lähteä juhlimaan
ottaa muutama olut vaan
ja tulla kotiin nukkumaan
ensin meit oli vaan Peku ja mä
sitten siihen tuli pari tyttöä
Peku tunsi ne, mutta minä en
niinpä tilasin yhden oluen
toiseen tytöistä tutustuin,
mutta siihen vaaleaan ihastuin
ja loppuillasta sanoin: "hei,
meille vai teille, kultasein?"
hän vastasi minulle silmilläin:
"juodaan nää ja lähdetään"
annoin ovimiehelle vitosen
koska olin niin iloinen
hän asui aika kaukana
aivan kaupungin laidalla,
mutta maksoin taksin tietenkin
koska herrasmiehet tekee niin
sitten mieleni rohkaisin
ja häntä hellästi suutelin
hän vei minut sisään lempemme pesään
ja sai minut onnesta sekaisin
aamuyöllä heräsin
lattialta vaatteeni keräsin
ja juuri kun joku tuli eteiseen
niin näin yöpöydällä sormuksen
sain sekunnin aikaa miettiä
jotakin sopivaa selitystä,
mutta katsoin parhaaksi kuitenkin
juosta niin kauas kuin jaksaisin
ja kilometrin ainakin
juoksin halki kaupungin
sitten pysähdyin ja pukeuduin
ja jatkoin kävellen kotiin
tiistaina, kesäkuuta 29, 2010
Thank god it`s monday
Maanantai on perkeleestä! Sen huomaa aina...ööö...maanantaisin. Mikähän tuota viikon ensimmäista päivää, varsinkin monelle ensimmäistä työpäivää oikein riepoo? Onko se keksitty syy vain yleistä vitutusta, epäonnistumista ja huonoa karmaa varten? En usko. Jokin siinä on, nimittäin aina kun tuona perkeleen päivänä johonkin ryhtyy, ei yleensä saa kuin tuhoa ja yleistä hämmennystä aikaan. Tai vaihtoehtoisesti ei saa mitään aikaan.
Kun puhutaan heti uutuudeltaan epäkuntoon menneistä laitteista tai koneista, puhutaan ns.maananatai päivän versiosta. Tämän myytin uskoo. Työpaikoilla motivaatio ei liene se korkein maanantaisin. Mutta eikös sama tilanne ole perjantaisin? Perjantaisin ollaan jo mieli ja puoli ruumista viikonlopussa, jolloin tarkkaivaisuus työhön ei ole korkeimmalla tasolla. Toisinsanoin, vain tiistai - torstai akseli on tehokkaimmat. Vai onko?
Henkilökohtaisesti koulussa tuntui, että oli vain kaksi päivää. Maanantai kesti torstaihin ja sitten tulikin jo perjantai.
Vuorotöissä ei maanantai päivillä ole merkitystä. On vain työpäiviä ja vapaapäiviä, ja seeman aloitus, eli se ensimmäinen aamu saattaa sattua vaikka sunnuntaille. Mutta jostain perkeleen syystä maanantai päivinä sattuu ja tapahtuu enemmän, mitä muina päivinä. Viimeksi eilen, ja viime maanantaina oli myös erinäistä ylimääräisiä ohjelmanumeroita muun uurastuksen ohessa.
On toki totta, että maanantaisin varsinkin tehdasmiljöössä vipeltaa tuona perkeleen päivänä jos minkäväristä kypärää ja johtajaa uusini "hyvine" ideoineen, mutta sekään ei selitä, miksi ainakin minun kohdalla maanantai on tuomittu, jo ennen kuin orjahaalarit saa niskaansa.
Tilannetta tuskin helpottaa, että siirtäisi maanantai tiistaille ja toisinpäin. Sitten olisi se tiistaikin pilalla. Vai olisiko järkevää yleinen tilipäivä, eli perjantai siirtää maanantaille?
Tänäänhän on jo tiistai, eli hyvää alkavaa päivää. Eilen tätä ei olisi pystynytkään kirjoittamaan...tiedättehän...maanantai.
Ja lopuksi vielä legendaarista Airdashia ja Thank god it`s monday. Pahoittelen kuvanlaatua. Tämä on joku rippaus tuosta 80-luvun konsertista maanantai -päivän vehkeillä.
Kun puhutaan heti uutuudeltaan epäkuntoon menneistä laitteista tai koneista, puhutaan ns.maananatai päivän versiosta. Tämän myytin uskoo. Työpaikoilla motivaatio ei liene se korkein maanantaisin. Mutta eikös sama tilanne ole perjantaisin? Perjantaisin ollaan jo mieli ja puoli ruumista viikonlopussa, jolloin tarkkaivaisuus työhön ei ole korkeimmalla tasolla. Toisinsanoin, vain tiistai - torstai akseli on tehokkaimmat. Vai onko?
Henkilökohtaisesti koulussa tuntui, että oli vain kaksi päivää. Maanantai kesti torstaihin ja sitten tulikin jo perjantai.
Vuorotöissä ei maanantai päivillä ole merkitystä. On vain työpäiviä ja vapaapäiviä, ja seeman aloitus, eli se ensimmäinen aamu saattaa sattua vaikka sunnuntaille. Mutta jostain perkeleen syystä maanantai päivinä sattuu ja tapahtuu enemmän, mitä muina päivinä. Viimeksi eilen, ja viime maanantaina oli myös erinäistä ylimääräisiä ohjelmanumeroita muun uurastuksen ohessa.
On toki totta, että maanantaisin varsinkin tehdasmiljöössä vipeltaa tuona perkeleen päivänä jos minkäväristä kypärää ja johtajaa uusini "hyvine" ideoineen, mutta sekään ei selitä, miksi ainakin minun kohdalla maanantai on tuomittu, jo ennen kuin orjahaalarit saa niskaansa.
Tilannetta tuskin helpottaa, että siirtäisi maanantai tiistaille ja toisinpäin. Sitten olisi se tiistaikin pilalla. Vai olisiko järkevää yleinen tilipäivä, eli perjantai siirtää maanantaille?
Tänäänhän on jo tiistai, eli hyvää alkavaa päivää. Eilen tätä ei olisi pystynytkään kirjoittamaan...tiedättehän...maanantai.
Ja lopuksi vielä legendaarista Airdashia ja Thank god it`s monday. Pahoittelen kuvanlaatua. Tämä on joku rippaus tuosta 80-luvun konsertista maanantai -päivän vehkeillä.
perjantaina, kesäkuuta 25, 2010
Haikuja ja kaikuja keskikesän juhlasta
Iän karttuessa alkaa juhlista mennä hohto ja lankaa ei tahdo enää löytyä, josta sen fiiliksen saisi kiskaistua päälle. Ennenhän näitä vappuja ja juhannuksia odotti kuin kuuta nousevaa. En enää. Ikä tappaa.
Näitä juhannuksia on tullut vietettyä jos ja vaikka missä. Hauskaa kaiketi on ollut aina.
Nuoruudessa niitä ensimmäisiä väkijuomiin lähempää tutustumista tehtiin uimarannoila ja joissain nuorisotilojen välittömässä läheisyydessä.
Iän karttuessa niitä vietettiin myös Räiskössä, eli saaressa Kemin edustalla, tai oikeastaan Kemijoen edustalla. On suoranainen ihme, ettei kukaan hukkunut, nimittäin väliin se veneellä ajelu oli sitä luokkaa. Meinattiimpa sinne kerran unohtua pienellä porukalla koko kesäksi, ellei eräs Sössö olisi ollut viereisestä saaresta puunhaku reissulla.
Iso-Syötteen juhannukset olivat myös omalla tavallaan varsin mukavia, vaikka yleensä kovin kosteita. Niin sisäisestä kuin ulkoisesti. Harmi, että nekin autourheilu henkiset kekkerit ovat nyt ainakin hetkeksi historiaa, ellei uutta järjestävää seuraa löydy.
Kerran elämässäni olen tämän keskikesän juhlan viettänyt festareilla. Tämäkin hetken mielijohteesta, ja noin 15min. päätöksestä oltiinkin jo käkätin kohti Vaasaa. Kyseessä oli Rantarock -festivaali. Bändien takia sinne ei tullut lähdettyä, ja läpimärkänä telttailessa taisi tulla päätettyä, ettei meikäläistä enää festareilla nähdä, ainakaan telttamajoituksessa. Se reissu meni myös hirveässä tumussa, ettei vuorokauden ajat olleet enää hallinnassa. Bändejäkään ei tullut katseltua, eikä kieltämättä se discopaska oikein ole ollut se minun juttu koskaan, eikä tule olemaan. Hyvä reissu jokatapauksessa. Satoikohan sielläkin vettä?!?
Yksi juhannus on tullut vietettyä sorvinkin ääressä. Näin olin juhannuksen päänmenoksi suunnitellut nytkin, mutta toisinhan siinä kävi. Eipä mitään, nyt sitten ihmetellään mille aletaan, vai aletaanko millekkään. Olutta on nyt kuitenkin kylmässä, eli kai sitä pitää perinteitä siinä mielessä kunnioittaa.
Hyvää juhannusta! Älkää hukkuko, minäkään en ole vielä koskaan juhannuksenä hukkunut!
Näitä juhannuksia on tullut vietettyä jos ja vaikka missä. Hauskaa kaiketi on ollut aina.
Nuoruudessa niitä ensimmäisiä väkijuomiin lähempää tutustumista tehtiin uimarannoila ja joissain nuorisotilojen välittömässä läheisyydessä.
Iän karttuessa niitä vietettiin myös Räiskössä, eli saaressa Kemin edustalla, tai oikeastaan Kemijoen edustalla. On suoranainen ihme, ettei kukaan hukkunut, nimittäin väliin se veneellä ajelu oli sitä luokkaa. Meinattiimpa sinne kerran unohtua pienellä porukalla koko kesäksi, ellei eräs Sössö olisi ollut viereisestä saaresta puunhaku reissulla.
Iso-Syötteen juhannukset olivat myös omalla tavallaan varsin mukavia, vaikka yleensä kovin kosteita. Niin sisäisestä kuin ulkoisesti. Harmi, että nekin autourheilu henkiset kekkerit ovat nyt ainakin hetkeksi historiaa, ellei uutta järjestävää seuraa löydy.
Kerran elämässäni olen tämän keskikesän juhlan viettänyt festareilla. Tämäkin hetken mielijohteesta, ja noin 15min. päätöksestä oltiinkin jo käkätin kohti Vaasaa. Kyseessä oli Rantarock -festivaali. Bändien takia sinne ei tullut lähdettyä, ja läpimärkänä telttailessa taisi tulla päätettyä, ettei meikäläistä enää festareilla nähdä, ainakaan telttamajoituksessa. Se reissu meni myös hirveässä tumussa, ettei vuorokauden ajat olleet enää hallinnassa. Bändejäkään ei tullut katseltua, eikä kieltämättä se discopaska oikein ole ollut se minun juttu koskaan, eikä tule olemaan. Hyvä reissu jokatapauksessa. Satoikohan sielläkin vettä?!?
Yksi juhannus on tullut vietettyä sorvinkin ääressä. Näin olin juhannuksen päänmenoksi suunnitellut nytkin, mutta toisinhan siinä kävi. Eipä mitään, nyt sitten ihmetellään mille aletaan, vai aletaanko millekkään. Olutta on nyt kuitenkin kylmässä, eli kai sitä pitää perinteitä siinä mielessä kunnioittaa.
Hyvää juhannusta! Älkää hukkuko, minäkään en ole vielä koskaan juhannuksenä hukkunut!
keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010
Ylisoittaja vailla vertaa
Tommy Lee:n ylisoittaminen pattereiden takana on pelkkää heilumista tähän äijään verrattuna. Eli tsekatkaapa rumpalia.
perjantaina, kesäkuuta 11, 2010
Potkupalloilua
Tovi on kulunut siitä, kun viimeksi kävin kotimaista pääsarjatason jalkapalloa, jos sitä siksi voi tässä maassa kutsua, ihan paikan päällä kentän laidalla ihmettelemässä. Taisi olla niitä Kemin palloseuran, eli edustusjoukkue tasolla edesmenneen Keps:in kulta-aikoja 80-luvulla.
Kun nykyinen Urho-Tv tarjoaa nyt ilmaispalveluna tätä kotimaista "herkkua", tiedän syyn, miksi en ole vaivaitunut edes paikallisten divari porukoiden pelejä Kemin Sauvosaaren hornankattilan aurinkokatsomoon seuraamaan. VAi vieläkö se sillä nimellä kulkee?
Itkun ja naurun sekaisin tuntein olen muutaman pelin nyt television välityksellä katsellut. Mitä vittua? Euroopan huippusarjojen päätyttyä, ja laadukkaaseen futikseen silmä tottuneena, on kotimaan tasoero jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää.
Kentät muistuttavat osalla paikkakunnista kesannolle jääneitä pottupeltoja. Keskialueen jälkeen vähintään neljäs syöttö menee naapurille. Tämäkin jo huippusuoritus.
Tiedä sitten, mistä se Copa Mundial puristaa, mutta miten voi olla, että sitä pelivälinettä ei edes saada kuoletettua. Tämähän opetettiin muistaakseni jo ensimmäisten harjoitusten aikana f-juniori tasolla?!
Ja johtuuko kenties kentän kunnosta, että näitä kumisaapaskierteitä näkee vielä(kin) aikuistenkin tasolla?!
Huolestuttaa. Tuntuu, että junioreille suunnattu palloliiton "kaikki pelaa" käytäntöä ja periaatetta käytetään myös kotimaisessa veikkausliigassa, perustuen aikas suureen pelaajien tasoeroon. Ja näiden tasokkaidenkin vai pitäisi kai sanoa tasokkaampien pelimiesten hyvät suoritukset hukkuvat pääsääntöisesti huonojen suorittamiseen. Se on kuin sementtitolpalle syöttäisi...herranjumala mitä hommaa!
Ja valitettavasti suurin osa näistä tasokkaamista pelaajista on vierastyövoimaa, eli ulkomaalaisia. Toki muutama kotimainenkin "huippu" pääsarjastamme löytyy, nimiä mainitsematta.
Kyllä suomalainen futis on kehittynyt, sitä en väitä. Mutta lapsen kengissä se on edelleen, verrattuna esimerkiksi Sveamammam vastavaan liigaan. Ihan pelillisesti ja yleisöstä fanikulttuuriin. Suomessahan pelejä käy seuraamassa kourallinen ihmisiä (se kolmas jätti maksamatta).
Fanikulttuuri Ruotsin maalla on tosi hienoa, puhumattakaan euroopan huippusarjoista. Laulua ja mölyä lähtee. Suomessakin tämä fanittaminen nostaa pikkuhiljaa päätään. Mitään fanaattista se ei vielä ole, mutta ne pakolliset seepralle heiniä syöttävät ovat vähitellen lehtereiltä poistumassa, ja joitain faniporukoita pelipaidoissaan ja huiveissaan alkaa olla jo varsin yleinen näky monella paikkakunnalla. Näistäkin valitettavan usein kolme laulaa, yksi ei muista sanoja ja yksi on sammunut. Eteenpäin se on kuitenkin tämäkin. Tämä kai kuitenkin johtuu suomalaisesta juroudesta.
Eipä hätää. Tänäänhän ne alkaa, nimittäin kuukauden kestävät joka neljäs vuosi järjestettävät jalkapallon MM-kisat. Maailman seuratuin urheilutapahtuma.
Nyt siis tämäkin penkkiurheilija napottaa sohvan nurkassa silmä kovana pelejä tuijottamassa. Tosin tulevat yövuorot hieman haittaavat tätä harrastusmuotoa, mutta ehtiihän noita seuraamaan. Samalla pitää yrittää bongata tuttuja katsomosta. Liuta kemiläisiähän Johannesburgiin huomenissa suunnistaa kisahulinaa ja otteluita seuraamaan.
Niin...mitäs perkele sitä juhannuksena? Kellä ja missä päin Suomea grilli lämpenee? Otan perheen mukaan ja väännän isot luuni sinne. piste.
Kun nykyinen Urho-Tv tarjoaa nyt ilmaispalveluna tätä kotimaista "herkkua", tiedän syyn, miksi en ole vaivaitunut edes paikallisten divari porukoiden pelejä Kemin Sauvosaaren hornankattilan aurinkokatsomoon seuraamaan. VAi vieläkö se sillä nimellä kulkee?
Itkun ja naurun sekaisin tuntein olen muutaman pelin nyt television välityksellä katsellut. Mitä vittua? Euroopan huippusarjojen päätyttyä, ja laadukkaaseen futikseen silmä tottuneena, on kotimaan tasoero jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää.
Kentät muistuttavat osalla paikkakunnista kesannolle jääneitä pottupeltoja. Keskialueen jälkeen vähintään neljäs syöttö menee naapurille. Tämäkin jo huippusuoritus.
Tiedä sitten, mistä se Copa Mundial puristaa, mutta miten voi olla, että sitä pelivälinettä ei edes saada kuoletettua. Tämähän opetettiin muistaakseni jo ensimmäisten harjoitusten aikana f-juniori tasolla?!
Ja johtuuko kenties kentän kunnosta, että näitä kumisaapaskierteitä näkee vielä(kin) aikuistenkin tasolla?!
Huolestuttaa. Tuntuu, että junioreille suunnattu palloliiton "kaikki pelaa" käytäntöä ja periaatetta käytetään myös kotimaisessa veikkausliigassa, perustuen aikas suureen pelaajien tasoeroon. Ja näiden tasokkaidenkin vai pitäisi kai sanoa tasokkaampien pelimiesten hyvät suoritukset hukkuvat pääsääntöisesti huonojen suorittamiseen. Se on kuin sementtitolpalle syöttäisi...herranjumala mitä hommaa!
Ja valitettavasti suurin osa näistä tasokkaamista pelaajista on vierastyövoimaa, eli ulkomaalaisia. Toki muutama kotimainenkin "huippu" pääsarjastamme löytyy, nimiä mainitsematta.
Kyllä suomalainen futis on kehittynyt, sitä en väitä. Mutta lapsen kengissä se on edelleen, verrattuna esimerkiksi Sveamammam vastavaan liigaan. Ihan pelillisesti ja yleisöstä fanikulttuuriin. Suomessahan pelejä käy seuraamassa kourallinen ihmisiä (se kolmas jätti maksamatta).
Fanikulttuuri Ruotsin maalla on tosi hienoa, puhumattakaan euroopan huippusarjoista. Laulua ja mölyä lähtee. Suomessakin tämä fanittaminen nostaa pikkuhiljaa päätään. Mitään fanaattista se ei vielä ole, mutta ne pakolliset seepralle heiniä syöttävät ovat vähitellen lehtereiltä poistumassa, ja joitain faniporukoita pelipaidoissaan ja huiveissaan alkaa olla jo varsin yleinen näky monella paikkakunnalla. Näistäkin valitettavan usein kolme laulaa, yksi ei muista sanoja ja yksi on sammunut. Eteenpäin se on kuitenkin tämäkin. Tämä kai kuitenkin johtuu suomalaisesta juroudesta.
Eipä hätää. Tänäänhän ne alkaa, nimittäin kuukauden kestävät joka neljäs vuosi järjestettävät jalkapallon MM-kisat. Maailman seuratuin urheilutapahtuma.
Nyt siis tämäkin penkkiurheilija napottaa sohvan nurkassa silmä kovana pelejä tuijottamassa. Tosin tulevat yövuorot hieman haittaavat tätä harrastusmuotoa, mutta ehtiihän noita seuraamaan. Samalla pitää yrittää bongata tuttuja katsomosta. Liuta kemiläisiähän Johannesburgiin huomenissa suunnistaa kisahulinaa ja otteluita seuraamaan.
Niin...mitäs perkele sitä juhannuksena? Kellä ja missä päin Suomea grilli lämpenee? Otan perheen mukaan ja väännän isot luuni sinne. piste.
keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010
Herrojen metkuja!
Taas on lyöty lyötyä. Hakattu mies maanrakoon. Juuri kun ajatus siitä, että juhannuksen saisi viettää työn puitteissa, se unelma siitä puhkesi työnantaja puolen ratkaisuun.
Oppisivat jo perkeleet päättämään. Ensin ilmoitetaan käymisestä, ja sitten ilmoitetaan ilmoitusajan viime metreillä, ettei tilanne sitä salli. Osa tehtaasta käy, mutta ei meidän osasto.
Täytynee siis ottaa nuo ylimääräiset lomapäivät rennosti. Noita kun ei vuorotyössä liiemmälti ole. Ainoa asia, mikä tässä pistää veren kiehahtamaan kotelossa on se, että asiaan olin tuudittautunut ja samalla olisin hieman saanut kohennettua edelleen kuralla olevaa talouttani. Olisi tuosta voinut jäädä jopa jotain sukanvarteenkin talvea varten, mutta kun ei niin ei. Tilanne kai stabilisoituu vasta syksyllä, kun se on jo raa`asti liian myöhäistä. Teen siis plus/miinus tuloksen, kuten tämän päivän paperiteollisuus suomessa.
Ymmärrän yskän. Sellun hinta on tällä hetkellä kova. Kuitupuun hinta on nousussa, mutta se ei mahdu pieneen päähäni, että kun tilauksia on noinkin paljon, että herrat työpaikalla eivät muista olleen sitten kulta-aikojen, miksi noita ei siiten ajeta pois. Euron kurssi, dollari...? Kai nämä sen tekevät, eli jonkun muun maan konserniin kuuluva tehdas kai nämä paukuttaa sitten ulos, koska koko suomen Ensoille on tehty sama päätös tämän tuotteen osalta.
Onneksi sellun hinta kuljee pääsääntöisesti käsikädessä paperin kanssa, että luulisi tämän piristyvän, mutta niin luulin nytkin. Kai se sitten on kannattamatonta, ainakin juhannuksena. Pistelee vain nämä herrojen metkut!
Oppisivat jo perkeleet päättämään. Ensin ilmoitetaan käymisestä, ja sitten ilmoitetaan ilmoitusajan viime metreillä, ettei tilanne sitä salli. Osa tehtaasta käy, mutta ei meidän osasto.
Täytynee siis ottaa nuo ylimääräiset lomapäivät rennosti. Noita kun ei vuorotyössä liiemmälti ole. Ainoa asia, mikä tässä pistää veren kiehahtamaan kotelossa on se, että asiaan olin tuudittautunut ja samalla olisin hieman saanut kohennettua edelleen kuralla olevaa talouttani. Olisi tuosta voinut jäädä jopa jotain sukanvarteenkin talvea varten, mutta kun ei niin ei. Tilanne kai stabilisoituu vasta syksyllä, kun se on jo raa`asti liian myöhäistä. Teen siis plus/miinus tuloksen, kuten tämän päivän paperiteollisuus suomessa.
Ymmärrän yskän. Sellun hinta on tällä hetkellä kova. Kuitupuun hinta on nousussa, mutta se ei mahdu pieneen päähäni, että kun tilauksia on noinkin paljon, että herrat työpaikalla eivät muista olleen sitten kulta-aikojen, miksi noita ei siiten ajeta pois. Euron kurssi, dollari...? Kai nämä sen tekevät, eli jonkun muun maan konserniin kuuluva tehdas kai nämä paukuttaa sitten ulos, koska koko suomen Ensoille on tehty sama päätös tämän tuotteen osalta.
Onneksi sellun hinta kuljee pääsääntöisesti käsikädessä paperin kanssa, että luulisi tämän piristyvän, mutta niin luulin nytkin. Kai se sitten on kannattamatonta, ainakin juhannuksena. Pistelee vain nämä herrojen metkut!
perjantaina, kesäkuuta 04, 2010
Työ tekijäänsä opettaa
Työhön opastus alkaa olla ohi, tai se siis on ohi. Koskaan ei kai voi tulla valmiiksi. Oppi on nyt käyty kahteen paikkaan, eli vanhaan tuttuun latojan tehtävään ja uutena massaosaston hoitajaksi, missä ollaankin paljolti yksin ja vastuu on toisenlainen. Köytännössa kuitenkin ammattinimike on prosessinhoitaja.
Latojan opastuksesta vastasi vanha tuttu. Juuri se samainen menninkäinen, jonka kanssa väännettiin jo toissa kesänä, mutta massankäsittelystä vastasi eri mies. Ainoa lajissaan kieltämättä hänkin, mutta ehkä jotain pientä tarinaa hänestä kesän myöhemmässä vaiheessa.
Tuo kyseinen massaosaston hoitajan paikka on työpaikkana helppo, ja palkka siellä sen mukainen. Minut kun on koulutettu nyt kahteen paikkaan, näkyy se myös tilinauhassa.
Tämäkös sitten herättää pientä närää vakituisissa massankäsittelijöissä. Aiheesta tai ei, 70 senttiä tunnille enemmän tekee vuositasolla tukun riihikuivaa, eli ymmärtänen yskän, mutta kelpaa minulle.
Työn kuvaan kuuluu mm. valtion rautateiden omistamien massavaunujen purkua, massalinja täyttöä trukilla ja prosessin ohjaus ja seuranta. Työtahti on varsin verkkainen, ja hommat saa hoitaa omaan tahtiin, kunhan ne hoitaa ja paperikoneet 1 ja 5 saavat raaka-ainetta. On muuten ainoa paikka Suomessa, missä yhden miehen vastuulla on 120-150 tonnia massaa per vuoro. Eli ei siellä auta mennä äkkiseltään tupeksimaan.
Jos jostain kumman syystä sinne kesäksi "joutuu", täytynee keksiä joku harrastus, koska aika hiljaista väliin on. Linjan täyttö n. kerran tunnissa johon kuluu rapia 10min. Ja sen verran syrjässä paikka on, että vaikka orastava erokoituinen onkin menossa, tarvitsee sitä kuitenkin töissä sitä sosiaalistakin kanssakäymistä. Ainoat kaverit siellä on nimittäin jänikset ja pulut.
Oli tai ei, niin tai näin. Tämän kierron aamut on nyt herätty ja sunnuntaina palaa sen kesävakanssin hommiin, eli menninkäisen kanssa lätkimään puitu hiomakiville.
Sen kunniaksi voisi tänään oluen tai kaksi tempaista kuiviin kitusiin.
PS. Jalometalli huhuissa kiertää nyt vahvasti Autopsyn ja D.R.I:in nimet. Tuo D.R.I kuuluisi ehkä mielummin Puntalan punk -festareille, oli se niiden parin levyn cross-over "rässikausi" sen verta huttua, että oksat pois. Mutta pikapuolinhan nuo loput esiintyjät julkaistaan ja päätökset sinne lähtemisestä täytynee tehdä vasta sitten.
Latojan opastuksesta vastasi vanha tuttu. Juuri se samainen menninkäinen, jonka kanssa väännettiin jo toissa kesänä, mutta massankäsittelystä vastasi eri mies. Ainoa lajissaan kieltämättä hänkin, mutta ehkä jotain pientä tarinaa hänestä kesän myöhemmässä vaiheessa.
Tuo kyseinen massaosaston hoitajan paikka on työpaikkana helppo, ja palkka siellä sen mukainen. Minut kun on koulutettu nyt kahteen paikkaan, näkyy se myös tilinauhassa.
Tämäkös sitten herättää pientä närää vakituisissa massankäsittelijöissä. Aiheesta tai ei, 70 senttiä tunnille enemmän tekee vuositasolla tukun riihikuivaa, eli ymmärtänen yskän, mutta kelpaa minulle.
Työn kuvaan kuuluu mm. valtion rautateiden omistamien massavaunujen purkua, massalinja täyttöä trukilla ja prosessin ohjaus ja seuranta. Työtahti on varsin verkkainen, ja hommat saa hoitaa omaan tahtiin, kunhan ne hoitaa ja paperikoneet 1 ja 5 saavat raaka-ainetta. On muuten ainoa paikka Suomessa, missä yhden miehen vastuulla on 120-150 tonnia massaa per vuoro. Eli ei siellä auta mennä äkkiseltään tupeksimaan.
Jos jostain kumman syystä sinne kesäksi "joutuu", täytynee keksiä joku harrastus, koska aika hiljaista väliin on. Linjan täyttö n. kerran tunnissa johon kuluu rapia 10min. Ja sen verran syrjässä paikka on, että vaikka orastava erokoituinen onkin menossa, tarvitsee sitä kuitenkin töissä sitä sosiaalistakin kanssakäymistä. Ainoat kaverit siellä on nimittäin jänikset ja pulut.
Oli tai ei, niin tai näin. Tämän kierron aamut on nyt herätty ja sunnuntaina palaa sen kesävakanssin hommiin, eli menninkäisen kanssa lätkimään puitu hiomakiville.
Sen kunniaksi voisi tänään oluen tai kaksi tempaista kuiviin kitusiin.
PS. Jalometalli huhuissa kiertää nyt vahvasti Autopsyn ja D.R.I:in nimet. Tuo D.R.I kuuluisi ehkä mielummin Puntalan punk -festareille, oli se niiden parin levyn cross-over "rässikausi" sen verta huttua, että oksat pois. Mutta pikapuolinhan nuo loput esiintyjät julkaistaan ja päätökset sinne lähtemisestä täytynee tehdä vasta sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
