Juha Kankkunen

Nämä oli vielä niitä viimeisiä aikoja, jolloin mies vei autoa. Vai mitäpä olette mieltä tästä lyhyesrtä klipistä vuodelta 1998?!

Jaakko heittää kylmän kiven

Vanhan sanonnan ja kansanperinteen mukaan 25.heinäkuuta eivät enää uimavedet uimareita helli. Jaakko paiskaa kylmän kiven jorpakkoon ja kesä alkaa olla taputeltu ennen kuin se ehti taas alkamaankaan. Tämä kansanperinne tosin on niinsanotusti kaupunkilaistunut, nimittäin vuosittain joku "chosen one" Jaakko viskaa pyyhkeillä viilennetyn kiven kolera-altaaseen Helsingissä. Yllättävää. Miten tämä liittyy uimiseen? Itse en siinä altaassa kroppaani uittaisi edes rahasta.
Mutta tosiasissa aika koleaa on ollut jo aamuisin, kun tehtaan portille päin on yövuoron jälkeen kaikkensa antaneena taapertanut. Celsius on painunut jo alle kymmenen plus -asteen.

Joulahtipa mieleeni, että oma "talviturkki" on vielä niskassa, eli ei ole tullut tälle suvelle pulahdettua järvessä eikä meressä. Johtunee siitä, ettei ole tullut käytyä kenenkään mökilläkään, vaikka pitkät vapaat ovat menneet lähinnä kiviä näpytellessä.
Samaa voi sanoa terasilla käynneistä. Plakkarissa on nollat tämänkin toiminnan osalta. Eikä muutosta ole näköpiirissä kummankaan kesärituaalin suhteen, "kovista" yrityksistä huolimatta. Pitäkää tunkkinne!!!

Jokatapauksessa minä alan nyt pakata ja suuntaan akanlänkyröitten kanssa huomenaamuna kohti Tamperetta ja Särkänniemeä. Perin mielikuvituksetonta, mutta onpahan lapsille puuhaa. Näinollen blogi hiljenee muutamaksi päiväksi.

Povipommit

80-luvulla muilla, kuin laulajan avuilla pinnalle nousseet povipommit Samantha Fox ja Sabrina ovat täällä taas. Valitettavasti. Ja valitettavasti noiden pinnalle nousun välineiden välissä taitaa olla tänä päivänä olla napa.

Videot viikonlopuksi

Ensimmäiseksi tällaistä "mukahauskaa" Mokomalta. Kieltämättä tämä lopun kaatuiluineen voittaa ne suomalaiset teollisuushalli videoviritelmät.

"Nythän on arvon neitokaiset niin että tämä kyseinen kenttä on meitille varattu tästä kellonlyömästä etiäppäin että, jos niinku pikkukoipinenne sipsuttelisitte sitten poies päin, kiitos."



Witchery. Tuo jonkunlainen all-star viritelmä, mikä myös käsittääkseni keikkailee. Nyt keulilla näyttäisi, tai hieman erillaiselta näyttävä ex-Marduk korisija Legion. JA vilahtaapa videossa myös hänen perkellellisyytensä Kerry King. Tarkemmin kun kuuntelee, aika lailla on Slayer mausteista kamaa.



Kreator on aina Kreator. Tuttua, turvallista, mutta ajoittain kaavamaista ja mautonta. Uniikki soundi ja loistelias orkesteri. Support!!

Top 100 levyt Nro 78: Testament - The Legacy

Legendaa ja metallin kulmakiviä jälleen tälle osastolle. Tästäkin levytyksestä on varmasti kirjoitettu jo kaikki mahdolliset korulauseet ja ylistyksen sanat, eli käydään tämä suppeasti läpi.

Henkilökohtaisesti tämä 1987 julkaistu lätty kolisi teinipojan päähän samantien. Loistavia biisejä ja kitaristi Alex Skolnickin hienoja, tänä päivänä jopa power metallista muistuttavia melodiota ja laulaja Chuck Billyn vahvaa tulkintaa sisältämä levy oli jotain erillaista, mitä tuona trashin kulta-aikana ja sen yleistyessä oli kuultu. Olin myyty siis ensi kuulemalta, mikä tänä päivänä on harvinaista. Sitä ei tapahdu edes joka vuosi.



Tämä Testamentin debyytin kappalemateriaali on sen verran vahvaa, että live setissä ne kuullaan miltei jokainen vielä tänäkin päivänä. Levyllä ei nimittäin ole ainutta heikkoa lenkkiä, suoraan puhuttuna ainoastaan loistavia biisejä, joten en ala niitä erittelemään. Pieni näyte kuitenkin.



The Legacyn merkityksestä tämän päivän metalliin ei ehkä ole kuultavissa, mutta kyseiseen genreen sen vaikutus sanotaan olevan suurempi kuin Slayerin Reign in Bloodin. Totta. Slayer vaikutti enemmän johonkin muuhun, mutta siitä myöhemmin.

Näinä päivinä Testament on aallonpohjan ja huipun nähneenä vakiinnuttanut paikkansa metallikansan mustissa sydämmissä. Vaikka muutama "huti" levyrintamalla on tehty, uuden Trash -buumin ollessa valloillaan tämä ja yhtyeen toinen albumi: New Order ovat löytäneet paikkansa uudemmankin sukupolven levykokoelmissa. Ja suoraan sanottuna, pitäähän ainakin tämä löytyä meiltä jokaiselta.

Kuulumisia

Kuulumisia ei ole. Töissä olen ollut ja sitten lähinnä töissä. Jonkun verran vapaalla, ja sitten taas töissä.
Ei ole edes karvaasti vitutellut viime aikoina, mitä nyt välillä töissä. Aina kun saikkaa, niin pukkaa verenpaine nousemaan vitutuksen tasolle...töissä.

Futiksen MM-kisat on nyt sitten historiaa. Mitä jäi lapaseen? Eipä juurikaan mitään.
Aika kuivat oli kisat, tai siten aikaisemmista kisoista on aika kullannut muistot, vai mitenkä se typerähkö sananparsi menee.
Kisat jäi lähinnä mieleen surkeasta tuomarilinjasta, tylsähköistä alkulohkon peleistä, Italian ja Ranskan rämpimisestä ja vuvuzelasta. Tämän viimeksi mainitun torven äänen onnistui Yle kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa hyvin suodattamaan äänitarkkaamossa. Hyvä niin.
Entäpä muuta. Cristiano Ronaldo, Wayne Rooney, Fabio Cannavaro, Fernando Torres ja osittain myös Brasilian Kaka ja Argentiinan Lionel Messi. Surkeita esityksiä jokaiselta. Koko tuon revohkan yhteenlaskettu maalimäärä tasan nolla, jos ei Ronaldon pientä onnenkantamoista ei laskettaisi. Mutta kaikki valitettavasti lasketaan. Cannavarolta ei nyt kukaan maaleja odottaisi, mutta surkea oli esitys. Tervemenoa sinne Qatariin eläkekassaa kerryttämään, niinkuin noilla tämän päivän futareille ei sitä riihikuivaa jo olisi.

Huomenna olisi viimeinen aamu (keskiviikko) tästä seemasta. Ajattelin laittaa mölöt kylmään. Jos jollain on mielihaluja lähteä huomenna iltaolusille, niin allekirjoittaneelle voipi ilmoitella...tai antaapa olla, ettehän te kuitenkaan millään ehdi, lomalla on niin kiire aina. Jopa ihan kotosalla.
Ja kyllä, tuo viimeinen oli jälleen sitä legendaarsta sarkasmia.

Vuvuzela

Äkkiseltään näyttää, että Burzumin Filosofemin kannessa puhallellaan vuvuzelaan, tuota jalkapallon MM-kisoissa kuultavaa ärsyttävää torvea. :D:D:D

LET`S GO DEUTCHLAND!!!

Venähtänyt reissu

Näinkös se menee?

Tero Vaaran tarina ontuu

Töissä tulee kuunneltua paljolti radiota, ja minun työpaikalla kanava on valitettavan usein radio suomi. Suuren ikäluokan kanava. Epäilen, että Veitsiluodossa on sensuroitu kaikki muut taajuudet työmoraalin laskemisen takia.
Jokatapauksessa tuossa viimeisen yön aikana valitettavasti jälleen kerran eetteristä pukkasi Mambaa, ehkä suomi-rockin kauheinta kuraa. En oikeastaan tajua, mihin tämän bändin suosio edes perustuu, mutta niin vain tämän saman taajuuden soittolistoilla Tero Vaaran luotsaaman Mamban "ikivihreät" renkutukset soi.
Kappaleet: Mitä yhdestä särkyneestä sydämmestä ja tämä käsittelyssä oleva Lauantai ilta, on päänsärkyä aiheuttavaa tavaraa jo niiden toiston takia ja ihmetellä täytyy, miksi vitussä näitä soitetaan aina vaan ja uudestaan vuodesta toiseen joka kanavalla. Siis pitääkö joku edelleen näistä biiseistä, mitkä kohta jokainen sukupolvi osaa saatana sanasta sanaan ulkoa?!

Lauantai-ilta kappale jättää minuun kysymysmerkin mentävän reiän. Mistä ovesta Tero Vaara lauantai aamuyöstä karkaa, kun tarinan mukaan eteisestä alkaa ääniä kuulua? Eteenkin kun tarina muuten etenee varsin yksityiskohtaisesti. Ja kuka sieltä aamuyöstä tulee? Jos se on tämän naisen mies, niin mistäs perkeleestä se ketale tulee aamuyöstä? Kenties samoista puuhista, vai yövuorosta? Vituttaa moinen! Lukekaapa sanat ja miettikää. Vai jättääkä taiteilija kuulijalla tulkinnan varaa vai onko kyseessä vain taiteilijan lahjattomuus?

lauantai-iltana ravintolaan
oli tarkoitus lähteä juhlimaan
ottaa muutama olut vaan
ja tulla kotiin nukkumaan
ensin meit oli vaan Peku ja mä
sitten siihen tuli pari tyttöä
Peku tunsi ne, mutta minä en
niinpä tilasin yhden oluen

toiseen tytöistä tutustuin,
mutta siihen vaaleaan ihastuin
ja loppuillasta sanoin: "hei,
meille vai teille, kultasein?"
hän vastasi minulle silmilläin:
"juodaan nää ja lähdetään"
annoin ovimiehelle vitosen
koska olin niin iloinen

hän asui aika kaukana
aivan kaupungin laidalla,
mutta maksoin taksin tietenkin
koska herrasmiehet tekee niin
sitten mieleni rohkaisin
ja häntä hellästi suutelin
hän vei minut sisään lempemme pesään
ja sai minut onnesta sekaisin

aamuyöllä heräsin
lattialta vaatteeni keräsin
ja juuri kun joku tuli eteiseen
niin näin yöpöydällä sormuksen

sain sekunnin aikaa miettiä
jotakin sopivaa selitystä,
mutta katsoin parhaaksi kuitenkin
juosta niin kauas kuin jaksaisin
ja kilometrin ainakin
juoksin halki kaupungin
sitten pysähdyin ja pukeuduin
ja jatkoin kävellen kotiin

Thank god it`s monday

Maanantai on perkeleestä! Sen huomaa aina...ööö...maanantaisin. Mikähän tuota viikon ensimmäista päivää, varsinkin monelle ensimmäistä työpäivää oikein riepoo? Onko se keksitty syy vain yleistä vitutusta, epäonnistumista ja huonoa karmaa varten? En usko. Jokin siinä on, nimittäin aina kun tuona perkeleen päivänä johonkin ryhtyy, ei yleensä saa kuin tuhoa ja yleistä hämmennystä aikaan. Tai vaihtoehtoisesti ei saa mitään aikaan.

Kun puhutaan heti uutuudeltaan epäkuntoon menneistä laitteista tai koneista, puhutaan ns.maananatai päivän versiosta. Tämän myytin uskoo. Työpaikoilla motivaatio ei liene se korkein maanantaisin. Mutta eikös sama tilanne ole perjantaisin? Perjantaisin ollaan jo mieli ja puoli ruumista viikonlopussa, jolloin tarkkaivaisuus työhön ei ole korkeimmalla tasolla. Toisinsanoin, vain tiistai - torstai akseli on tehokkaimmat. Vai onko?
Henkilökohtaisesti koulussa tuntui, että oli vain kaksi päivää. Maanantai kesti torstaihin ja sitten tulikin jo perjantai.

Vuorotöissä ei maanantai päivillä ole merkitystä. On vain työpäiviä ja vapaapäiviä, ja seeman aloitus, eli se ensimmäinen aamu saattaa sattua vaikka sunnuntaille. Mutta jostain perkeleen syystä maanantai päivinä sattuu ja tapahtuu enemmän, mitä muina päivinä. Viimeksi eilen, ja viime maanantaina oli myös erinäistä ylimääräisiä ohjelmanumeroita muun uurastuksen ohessa.
On toki totta, että maanantaisin varsinkin tehdasmiljöössä vipeltaa tuona perkeleen päivänä jos minkäväristä kypärää ja johtajaa uusini "hyvine" ideoineen, mutta sekään ei selitä, miksi ainakin minun kohdalla maanantai on tuomittu, jo ennen kuin orjahaalarit saa niskaansa.

Tilannetta tuskin helpottaa, että siirtäisi maanantai tiistaille ja toisinpäin. Sitten olisi se tiistaikin pilalla. Vai olisiko järkevää yleinen tilipäivä, eli perjantai siirtää maanantaille?

Tänäänhän on jo tiistai, eli hyvää alkavaa päivää. Eilen tätä ei olisi pystynytkään kirjoittamaan...tiedättehän...maanantai.

Ja lopuksi vielä legendaarista Airdashia ja Thank god it`s monday. Pahoittelen kuvanlaatua. Tämä on joku rippaus tuosta 80-luvun konsertista maanantai -päivän vehkeillä.

Haikuja ja kaikuja keskikesän juhlasta

Iän karttuessa alkaa juhlista mennä hohto ja lankaa ei tahdo enää löytyä, josta sen fiiliksen saisi kiskaistua päälle. Ennenhän näitä vappuja ja juhannuksia odotti kuin kuuta nousevaa. En enää. Ikä tappaa.

Näitä juhannuksia on tullut vietettyä jos ja vaikka missä. Hauskaa kaiketi on ollut aina.
Nuoruudessa niitä ensimmäisiä väkijuomiin lähempää tutustumista tehtiin uimarannoila ja joissain nuorisotilojen välittömässä läheisyydessä.
Iän karttuessa niitä vietettiin myös Räiskössä, eli saaressa Kemin edustalla, tai oikeastaan Kemijoen edustalla. On suoranainen ihme, ettei kukaan hukkunut, nimittäin väliin se veneellä ajelu oli sitä luokkaa. Meinattiimpa sinne kerran unohtua pienellä porukalla koko kesäksi, ellei eräs Sössö olisi ollut viereisestä saaresta puunhaku reissulla.

Iso-Syötteen juhannukset olivat myös omalla tavallaan varsin mukavia, vaikka yleensä kovin kosteita. Niin sisäisestä kuin ulkoisesti. Harmi, että nekin autourheilu henkiset kekkerit ovat nyt ainakin hetkeksi historiaa, ellei uutta järjestävää seuraa löydy.

Kerran elämässäni olen tämän keskikesän juhlan viettänyt festareilla. Tämäkin hetken mielijohteesta, ja noin 15min. päätöksestä oltiinkin jo käkätin kohti Vaasaa. Kyseessä oli Rantarock -festivaali. Bändien takia sinne ei tullut lähdettyä, ja läpimärkänä telttailessa taisi tulla päätettyä, ettei meikäläistä enää festareilla nähdä, ainakaan telttamajoituksessa. Se reissu meni myös hirveässä tumussa, ettei vuorokauden ajat olleet enää hallinnassa. Bändejäkään ei tullut katseltua, eikä kieltämättä se discopaska oikein ole ollut se minun juttu koskaan, eikä tule olemaan. Hyvä reissu jokatapauksessa. Satoikohan sielläkin vettä?!?

Yksi juhannus on tullut vietettyä sorvinkin ääressä. Näin olin juhannuksen päänmenoksi suunnitellut nytkin, mutta toisinhan siinä kävi. Eipä mitään, nyt sitten ihmetellään mille aletaan, vai aletaanko millekkään. Olutta on nyt kuitenkin kylmässä, eli kai sitä pitää perinteitä siinä mielessä kunnioittaa.

Hyvää juhannusta! Älkää hukkuko, minäkään en ole vielä koskaan juhannuksenä hukkunut!

Ylisoittaja vailla vertaa

Tommy Lee:n ylisoittaminen pattereiden takana on pelkkää heilumista tähän äijään verrattuna. Eli tsekatkaapa rumpalia.

Potkupalloilua

Tovi on kulunut siitä, kun viimeksi kävin kotimaista pääsarjatason jalkapalloa, jos sitä siksi voi tässä maassa kutsua, ihan paikan päällä kentän laidalla ihmettelemässä. Taisi olla niitä Kemin palloseuran, eli edustusjoukkue tasolla edesmenneen Keps:in kulta-aikoja 80-luvulla.

Kun nykyinen Urho-Tv tarjoaa nyt ilmaispalveluna tätä kotimaista "herkkua", tiedän syyn, miksi en ole vaivaitunut edes paikallisten divari porukoiden pelejä Kemin Sauvosaaren hornankattilan aurinkokatsomoon seuraamaan. VAi vieläkö se sillä nimellä kulkee?
Itkun ja naurun sekaisin tuntein olen muutaman pelin nyt television välityksellä katsellut. Mitä vittua? Euroopan huippusarjojen päätyttyä, ja laadukkaaseen futikseen silmä tottuneena, on kotimaan tasoero jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää.
Kentät muistuttavat osalla paikkakunnista kesannolle jääneitä pottupeltoja. Keskialueen jälkeen vähintään neljäs syöttö menee naapurille. Tämäkin jo huippusuoritus.
Tiedä sitten, mistä se Copa Mundial puristaa, mutta miten voi olla, että sitä pelivälinettä ei edes saada kuoletettua. Tämähän opetettiin muistaakseni jo ensimmäisten harjoitusten aikana f-juniori tasolla?!
Ja johtuuko kenties kentän kunnosta, että näitä kumisaapaskierteitä näkee vielä(kin) aikuistenkin tasolla?!

Huolestuttaa. Tuntuu, että junioreille suunnattu palloliiton "kaikki pelaa" käytäntöä ja periaatetta käytetään myös kotimaisessa veikkausliigassa, perustuen aikas suureen pelaajien tasoeroon. Ja näiden tasokkaidenkin vai pitäisi kai sanoa tasokkaampien pelimiesten hyvät suoritukset hukkuvat pääsääntöisesti huonojen suorittamiseen. Se on kuin sementtitolpalle syöttäisi...herranjumala mitä hommaa!
Ja valitettavasti suurin osa näistä tasokkaamista pelaajista on vierastyövoimaa, eli ulkomaalaisia. Toki muutama kotimainenkin "huippu" pääsarjastamme löytyy, nimiä mainitsematta.

Kyllä suomalainen futis on kehittynyt, sitä en väitä. Mutta lapsen kengissä se on edelleen, verrattuna esimerkiksi Sveamammam vastavaan liigaan. Ihan pelillisesti ja yleisöstä fanikulttuuriin. Suomessahan pelejä käy seuraamassa kourallinen ihmisiä (se kolmas jätti maksamatta).
Fanikulttuuri Ruotsin maalla on tosi hienoa, puhumattakaan euroopan huippusarjoista. Laulua ja mölyä lähtee. Suomessakin tämä fanittaminen nostaa pikkuhiljaa päätään. Mitään fanaattista se ei vielä ole, mutta ne pakolliset seepralle heiniä syöttävät ovat vähitellen lehtereiltä poistumassa, ja joitain faniporukoita pelipaidoissaan ja huiveissaan alkaa olla jo varsin yleinen näky monella paikkakunnalla. Näistäkin valitettavan usein kolme laulaa, yksi ei muista sanoja ja yksi on sammunut. Eteenpäin se on kuitenkin tämäkin. Tämä kai kuitenkin johtuu suomalaisesta juroudesta.

Eipä hätää. Tänäänhän ne alkaa, nimittäin kuukauden kestävät joka neljäs vuosi järjestettävät jalkapallon MM-kisat. Maailman seuratuin urheilutapahtuma.
Nyt siis tämäkin penkkiurheilija napottaa sohvan nurkassa silmä kovana pelejä tuijottamassa. Tosin tulevat yövuorot hieman haittaavat tätä harrastusmuotoa, mutta ehtiihän noita seuraamaan. Samalla pitää yrittää bongata tuttuja katsomosta. Liuta kemiläisiähän Johannesburgiin huomenissa suunnistaa kisahulinaa ja otteluita seuraamaan.

Niin...mitäs perkele sitä juhannuksena? Kellä ja missä päin Suomea grilli lämpenee? Otan perheen mukaan ja väännän isot luuni sinne. piste.

Herrojen metkuja!

Taas on lyöty lyötyä. Hakattu mies maanrakoon. Juuri kun ajatus siitä, että juhannuksen saisi viettää työn puitteissa, se unelma siitä puhkesi työnantaja puolen ratkaisuun.
Oppisivat jo perkeleet päättämään. Ensin ilmoitetaan käymisestä, ja sitten ilmoitetaan ilmoitusajan viime metreillä, ettei tilanne sitä salli. Osa tehtaasta käy, mutta ei meidän osasto.

Täytynee siis ottaa nuo ylimääräiset lomapäivät rennosti. Noita kun ei vuorotyössä liiemmälti ole. Ainoa asia, mikä tässä pistää veren kiehahtamaan kotelossa on se, että asiaan olin tuudittautunut ja samalla olisin hieman saanut kohennettua edelleen kuralla olevaa talouttani. Olisi tuosta voinut jäädä jopa jotain sukanvarteenkin talvea varten, mutta kun ei niin ei. Tilanne kai stabilisoituu vasta syksyllä, kun se on jo raa`asti liian myöhäistä. Teen siis plus/miinus tuloksen, kuten tämän päivän paperiteollisuus suomessa.

Ymmärrän yskän. Sellun hinta on tällä hetkellä kova. Kuitupuun hinta on nousussa, mutta se ei mahdu pieneen päähäni, että kun tilauksia on noinkin paljon, että herrat työpaikalla eivät muista olleen sitten kulta-aikojen, miksi noita ei siiten ajeta pois. Euron kurssi, dollari...? Kai nämä sen tekevät, eli jonkun muun maan konserniin kuuluva tehdas kai nämä paukuttaa sitten ulos, koska koko suomen Ensoille on tehty sama päätös tämän tuotteen osalta.

Onneksi sellun hinta kuljee pääsääntöisesti käsikädessä paperin kanssa, että luulisi tämän piristyvän, mutta niin luulin nytkin. Kai se sitten on kannattamatonta, ainakin juhannuksena. Pistelee vain nämä herrojen metkut!

Työ tekijäänsä opettaa

Työhön opastus alkaa olla ohi, tai se siis on ohi. Koskaan ei kai voi tulla valmiiksi. Oppi on nyt käyty kahteen paikkaan, eli vanhaan tuttuun latojan tehtävään ja uutena massaosaston hoitajaksi, missä ollaankin paljolti yksin ja vastuu on toisenlainen. Köytännössa kuitenkin ammattinimike on prosessinhoitaja.

Latojan opastuksesta vastasi vanha tuttu. Juuri se samainen menninkäinen, jonka kanssa väännettiin jo toissa kesänä, mutta massankäsittelystä vastasi eri mies. Ainoa lajissaan kieltämättä hänkin, mutta ehkä jotain pientä tarinaa hänestä kesän myöhemmässä vaiheessa.

Tuo kyseinen massaosaston hoitajan paikka on työpaikkana helppo, ja palkka siellä sen mukainen. Minut kun on koulutettu nyt kahteen paikkaan, näkyy se myös tilinauhassa.
Tämäkös sitten herättää pientä närää vakituisissa massankäsittelijöissä. Aiheesta tai ei, 70 senttiä tunnille enemmän tekee vuositasolla tukun riihikuivaa, eli ymmärtänen yskän, mutta kelpaa minulle.
Työn kuvaan kuuluu mm. valtion rautateiden omistamien massavaunujen purkua, massalinja täyttöä trukilla ja prosessin ohjaus ja seuranta. Työtahti on varsin verkkainen, ja hommat saa hoitaa omaan tahtiin, kunhan ne hoitaa ja paperikoneet 1 ja 5 saavat raaka-ainetta. On muuten ainoa paikka Suomessa, missä yhden miehen vastuulla on 120-150 tonnia massaa per vuoro. Eli ei siellä auta mennä äkkiseltään tupeksimaan.

Jos jostain kumman syystä sinne kesäksi "joutuu", täytynee keksiä joku harrastus, koska aika hiljaista väliin on. Linjan täyttö n. kerran tunnissa johon kuluu rapia 10min. Ja sen verran syrjässä paikka on, että vaikka orastava erokoituinen onkin menossa, tarvitsee sitä kuitenkin töissä sitä sosiaalistakin kanssakäymistä. Ainoat kaverit siellä on nimittäin jänikset ja pulut.

Oli tai ei, niin tai näin. Tämän kierron aamut on nyt herätty ja sunnuntaina palaa sen kesävakanssin hommiin, eli menninkäisen kanssa lätkimään puitu hiomakiville.
Sen kunniaksi voisi tänään oluen tai kaksi tempaista kuiviin kitusiin.

PS. Jalometalli huhuissa kiertää nyt vahvasti Autopsyn ja D.R.I:in nimet. Tuo D.R.I kuuluisi ehkä mielummin Puntalan punk -festareille, oli se niiden parin levyn cross-over "rässikausi" sen verta huttua, että oksat pois. Mutta pikapuolinhan nuo loput esiintyjät julkaistaan ja päätökset sinne lähtemisestä täytynee tehdä vasta sitten.

Elämä on!

En ymmrärrä aina näitä kaikkia yhteiskunnan kiemuroita. Opintotuki kun maksetaan toukokuun alussa, seuraava tuki, eli kodinhoidontuen maksusuoritus on vasta kesäkuun lopussa. Näin siis se 221€ ja risat pitäisi riittää about 2kk. Helppoa. Ja kun asumistuki luonnollisesti lakkautetaan minun työllistymiseni takia, on mahdotonta maksaa vuokra.Ja kun kaiken paskan kukkuraksi minun aherrukseni Ensolla alkoi sopivasti palkkajakson viimeisenä päivänä, eli sain kokonaista yhden päivän korvauksen menetetystä vapaa-ajasta tilipäivänä.

Käännyin siis sosiaalitoimen puoleen. Tuon meidän kaikkien köyhien ylläpitäjään ja huolitsijaan. NOT!!! Vaikka olin epärehellinen, enkä kertonut työllistymisestäni, saimme valtavan summan rahaa. Kaikki ja kokonaista 24 €uroa ja 77 senttiä vielä päälle. Mihinkähän tämänkin rahan saisi kulutettua? Nyt on siis edelleen vuokra rästissä, ja kohta toinen. Onneksi juhannus vietetään työmaalla, joten sillekkin rahalle on jo käyttökohde valittu. Mielelläni olisin tuonkin rahan säästänyt syksyyn, koska opinnot jatkuvat, ainakin näillä näkymin silloin.

Paskassa kahlataan. Joskus syvemmällä, ja joskus matalammalla. Pääasia on, että kahlataan. Ei se näet tämä työntekokaan ole aina niin hyvästä, varsinkaan näin alkuunsa, ja toki tämä tästä vielä tasoittuu. Näin ainakin uskon, vaikkei nämä uskon asioita olekkaan.

Huomenna pitäisi pitää juhlat. Vanhempi tyttäreni saa mittariin 4vuotta. Itseasiassa tuo ikä tuli täyteen jo maanantaina, mutta luonnollisesti maanantai ei ole ehkä se parhain juhlapäivä. Tietenkin muistimme häntä kuitenkin jo tuolloin pienin lahjuksin.
Vaikka olen toitottanut, että vanhemuuten vuodet vierivät nopeammin, tuntuu tuo 4 vuotta kuitenkin ikuisuudelta.
Suoraan sanottuna tuosta lähtien on elämä mennyt kokoajan loivaa alamäkeä, joskin pientä nousua pohjalta on aina silloin tällöin ollut havaittavissa. Mutta se ei ole lapsen vika se. Ärsyttävän kliseistä ja menetyksensä menettänyt sanonta: Elämä on!, pitänee kutinsa.

Nyt siis saatana siivoamaan! Eihän sitä tiedä vaikka vieraat kurkistaisivat vaikka pesukoneen taakse! Tuo oli sitten sarkasmia, ettei jää kenellekkään epäselväksi. Vihaan kaikkia juhlia! Vihhaan vihhaaaan!!!

PS. Onko sitä jengiä lähössä Jalometalliin? Ajattelin, että vois tuossa kesäkuun aikana alkaa tilailemaan pilettejä ja hotelleja?!

Jos ei ole liikettä, ei ole elämää

Jääkiekon jokavuotiset MM-kisat on Suomen osalta taputeltu. Eilen tuli pataan Tsekiltä rankkareissa, ja suoraan puhuttuna, Tsekin tasavallan olisi pitänyt lyödä se naula arkkuun jo viimeistään toisessa erässä, mutta Tsekin tehottomuus, tuo Suomen kirous vuodesta toiseen piti lukemat tasan. Parempi voitti, ja sen ansaitsi.

Hyvää näissä kisoissa oli, että ne vanhat kiekkoikonit jätettiin uskaliaasti rannalle. Ja näistä ns.kovista nimistäkin ainakin Miettinen alitti riman ja reilusti. Tasan 0 -maalia. J.Jokinen nyt onneksi paransi loppua kohden, mutta se loppu tulikin sitten, kun ne tosi pelit alkoivat.

Mikä sitten tökkii? Vastaus on vuodesta toiseen sama. Keppi tärisee lapasissa, eikä ole sitä näissä kisoissa paljolti hehkutettua pelirohkeutta. Sankarin viittaa ei kukaan jaksa kantaa, vaikka halua onkin. Ja kun sitä viittaa yrittää väkisin sinne harteilla laittaa, saa sinne viitan sijasta apinan, joka näkyy tehottomuutena. Eli ei osuta edes tyhjiin.

Kaikesta huolimatta ja hyvää hakemalla postiivista oli, että uskallettiin ottaa niitä uusia naamoja, joita olympialaisten jälkipyykissä peräänkuulutin. Myönnettäköön, että välillä mm.Vatasta vietiin, kuin litran mittaa, mutta sanotaan, että Siperia opettaa. Korpikosski, Aaltonen ja Kontiola, eteenkin maalivahdit (kuten aina) vaikuttivat pirteiltä. Hahl, Santala ja Hytönen ovat mielestäni liian samankaltaisia duunareita, joita suomesta löytyy, mutta ei mielestäni niitä kaikkia tarvitse kisoihin ottaa. Kyseiset herrat eivat paljoa pisteillä mässäile. Ainakin yhden noista olisin jättänyt suosiolla (Santala, tuo Jalosen lempilapsi) rannalle ruikuttamaan.

Koko suomen peliä vaivasi tehottomuuden lisäksi väliin huono liike. Välillä taas peli pyöri, eteenkin Venäjä pelin ensimäisellä kympillä, mutta kun ei saada mustaa verkkoon, niin ei sitten saada. Tämä liikkeen puute korostui varsinkin eilen Tsekki pelissä. Tuntui, kuin olisi menty parkit päällä koko peli. Vai oliko se sittenkin vain Tsekin hyvyyttä, jossa käytettiin Suomen aseita Suomea vastaan?!

Ensi vuonna taas...valitettavasti. KISAT JOKA TOINEN VUOSI, sanon minä.

R.I.P Ronnie James Dio

Hevikääpiö on poissa! Mies joka tiettävästi keksi kennel -liiton merkin, eli etusormi pikkurilli yhdistelmän joka myös pirunmerkiksi lanseerattiin. Tervemenoa helvettiin Ronnie!

Miten maailma makaa?

Mexikon lahdella on öljykatasrofi, elintarvikeala lakkoilee ja siitä viimeisestä jauhelihapaketista tapellaan, kuin köyhät konsanaan keskiajalla ruuasta. Islannin konsonanttihirviö -nimellä varustettu tulivuori pössäyttelee maailmanlopun enteitä, ettei lentokoneet pysy taivaalla, tai ainakaan ne eivät sinne pääse. Kreikassa ei ole tajuttu painaa "hätä-seis" nappulaa ajoissa ja nyt koko eurooppa on taloudellisesti polvillaan. Myöskin armas kotimaamme osallistuu Kreikan pelastus talvoisiin miljadilla. Mistäköhän tämäkin raha on revitty? Todennäköisesti sekin on lainaa, joka on otettu kalliimmalla korolla, millä Kreikka sen ottaa suomelta. Ja näitä rahoja tuskin Suomi koskaan saa takaisin maalta, jonka metsurit saavat ulkotyön lisän. Miten Nerokasta! Suomi myöskin kirjoittaa kokoajan uudestaan jääkiekko historiaa. Tälle kertaa häviämällä Tanskalle. Näin maailma makaa vuonna 2010.

Mutta jokatapauksessa kotimaassamme on kaikki suhteellisesti katsottuna hyvin, lukuunottamatta väliin huonosti toimivaa rahallista sosiaalipalvelua, ja varsin höveliä maahanmuuttopolitiikkaa. Sosiaalitoimistohan palvelee kaikkia muita, paitsi rehellisiä, ja oikeasti taloudellista tukea tarvitsevia ihmisiä. Sosiaalitoimisto voitaisiin mielestäni siirtää suoraan viinakaupan viereen, tai sen pullon voisi saada suoraan toimiston luukulta. Loput rahat meneekin sitten niille, keillä kaikki on reilassa. On vain löydetty se porsaanreikä mistä se raha lypsetään, ja niitä on. Niitä vain en kuuliaisena kansalaisen käytä törkeästi hyväkseni, mutta sekin päivä voi vielä koittaa.

Maahanmuutto asioihin en sen kummemmin viitsi edes puuttua. Vaikkakin SDP on esimerkiksi aloittanut populismin jo ensi vaaleja varten, en silti menisi ihan noin absurdeihin kommentteihin, mitä Heinäluoma ja Urpilainen ovat mediassa tehneet. Toki se on jälleen kerran sitä toimittajien rivien välistä lukemista, missä on epäonnistuttu.
Mutta sananen niissä on asian tynkääkin. Kyllä mielestäni tänne tulevilla pitäisi olla samat lait, eli tämä Urpilaisen "maassa maan tavalla" pitänee paikkansa. Muutoin meillä kohta rangaistuskeinona käytetään kivityksiä, ja noitia poltetaan toreilla. Ei sentäs, mutta työn perässä tulevat toisaalta ymmärrän, koska Helsingin velliperseille ei siivoushommat kelpaa, eikä bussin pyörittäminen kiinnosta. Toisaalta en taas ymmärrä niitä nuoriamiehiä jotka varmasti selviäisivät entisessä kotimaassaan, ja se maa varmasti heitä myös tarvitsee. Ja mielestäni rikollista taustaa omaavat voisivat mennä vaikka Ahvenanmaalle. Perkelettäkö niitä pitäsi täällä hyysätä. Eiköhän niitä ole ihan omasta takaa. Eli oikeaa turvapaikkaa tarvitsevat ovat kyllä tervetulleita.

Niin tai näin. Suomi on kuitenkin vielä hyvinvointivaltio ja muutenkin maantieteellisesti helpohko paikka olla, jos ei hankeen paleltumista oteta huomioon. Tämäkin yleensä on vain väkijuomien aiheuttamaa. Pohjanmaalle ei myöskään kannata haukkua painia homojen lajiksi, eikä lappalaiselta kysyä, miltä se poron pimpero tuntuu.
Täällä ei tornadot pyöri, ei tulivuoret sulata jäätiköitä, eikä tuhkä peitä puolta suomea. Ei lymyö malaria juomavedessä, eikä mamba matele marjastajaa väijymässä syksyisessä metsässä. Eikä myöskään Osaman miehet istu metroissa ja lentokoneissa pommi vyötäisillä...ainakaan vielä. Sisällissodatkin taitavat olla taakse jäänyttä elämää, vaikka lievää taistolais -verta vieläkin ilmenee, jos ei muualla, niin ainakin meidäm kemiläisten monikansallisissa metsäyhtiöissä.

Olipa harvinaisen positiivinen postaus tällä kertaa. Huomenna aamuvuoroon, niin eiköhän sitä nillittämisen aihetta taas löydy. Jos ei allekirjoittaneelta, niin muilta kylläkin potenssiin 6.

Kuva arvoitus

Nimeä vasemmanpuoleinen tyyppi. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että oikeanpuoleinen on hänen "paras kaveri", ellei peräti "lempi ystävä"!