2.Jaksoa on nyt kulutettu ja kostutettu koulun ankeita penkkejä. Titrattu, tehty laadun valvontaa, laskettu, laskettu bulkkia, laskettu tiheyttä, laskettu repäisyvoimaa ja vähän vielä laskettu titrimetriaa. Niin ja on myös laskettu painetta ja vääntöä. Eli siis pääpiirteittäin ollaan laskettu matematiikkaa, ja jostain syystä korkeakoulu pohjaista kirjaa hyväksi käyttäen. Tässä alkaa olla melkoinen matemaatikko tätä nykyä, paitsi että, maanantaina ei enää muista ainutta kaavaa, tai ainakaan miten ne numerot siihen kaavaan sijoitetaan.
Laadun valvonta on sikäli ollut ihan mielenkiintoista, vaikkakin se eri paperilaatujen repiminen ei ole ollut niinkään mielenkiintoista sitten, kun 3-vuotta on täytti. Silloin se varmaankin oli jopa mukavaa, oli siitä vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa.
Paperia ollaan myös poltettu, tarkasteltu eri laatujen tiheyttä, painoa yms. turhanpäiväistä paskaa. No, se nyt kuuluu tähän alaan, ja nytpä sekin on taputeltu. Ja tiedoksi. Stora Enson A4 paperi ei ole ihan sitä, mitä asiakkaalle luvataan, mutta ei kerrota sitä kellekkään. Eihän?
Olen myös jostain syystä joutunut kaiken maailman edustustehtäviin, tyyliin työpaikkojen kehityskeskustelut. Tiedättehän, kahvia pullaa ja joku asiasta tietämätön vailla "kenttä" kokemusta oleva lässyttämässä paskaa.
Olen kuulemma opettajien valitsema luottamusmies. Varsinainen runkkareiden pääluottamus mies sanoisin. Tämä kai kertoo siitä, että opettajat haluavat minusta silloin tällöin eroon mussuttamasta, tai sitten olen hoitanut asiat lyhyen opiskelu aikanani hyvin. En tiedä, mutta jotain on miehessä muuttunut ajoista, jolloin tämä tarkkailuluokan pelle puhkoi opettajien auton renkaita, ja muksi niitä tarvittaessa pitkin kehoa.
Eli nyt kun toinen koe viikko on takana, on jälleen hyvä, ja pakko nollata tilanne alkoholilla. Jos sitä tänään vain hitusen maistelisi ja huomenna harrastaisi sitä Kemin urheiluautoilijoiden pikkujouluissa oikein kunnolla. Katsotaan nyt sitten vielä.
perjantaina, marraskuuta 27, 2009
tiistaina, marraskuuta 24, 2009
perjantaina, marraskuuta 20, 2009
Top 100 levyt Nro 81: Anthrax - Among The Living
Siinä missä Slayer, Metallica, Testament yms. julkaisivat genren kulmakivet, ei tämä Anthraxin kolmas tuotos paljoa noista hävinnyt. 1987, jolloin tämä julkaistiin, oli Speed/Trash -metalli buumi ehkä kovimmillaan ja Iron Maidenin, Mercyful Faten ja Judas Priestin apinoiminen oli jätetty taka-alalle, joka vahvasti kuului myös mm.Slayerin ja Anthraxinkin debyyteissä. Näinä vuosina alkoi siis tapahtua.
Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.
Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.
Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.
Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.
Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.
Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!
Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.
Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.
Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.
Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.
Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.
Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!
torstaina, marraskuuta 19, 2009
Heil Varg, Heil Burzum
Uusi Burzum levy siis tulee sittenkin. Suurella mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tämä tuotos pitää sisällään. Ambient häröilyä, vai sitä itseään.
keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009
Mediapeliä
En voi olla palaamatta vielä tähän H1N1 hysteriaan, mikä tuntuu leviävän nyt täysin käsiin. Kuten aikaisemmin tarinoin kuinka valitettavaa on, että siihen joku kuolee, niin todellisuudessa joka vuosi kuolee ihmisiä normaaliin influenssaan, ellei jopa suurempikin määrä. Ja aivan kuten tässä sikainfluenssassa, nämä kuolintapaukset ovat jo olleet ns. toisen taudin kourissa, ja näin olisivat kuolleet jokatapuksessa jopa sääsken pistoon. Ehkä vähän yliampuva vertauskuva, mutta juuri sellainen, joka tätä ihmisen typeyyttä kuvastaa tämä taudin kohdalla.
Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.
Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!
Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.
Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.
PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.
Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.
Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!
Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.
Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.
PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.
perjantaina, marraskuuta 13, 2009
Videot viikonlopuksi
Jo lähes traditoksi paisunut videot viikonlopuksi jälleen kerran. Paskaa maan ja helvetin välistä, ja useinhan se menee tuohon jälkimmäisenä mainittuun.
Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.
Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.
Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.
Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.
Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.
Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.
keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009
Top 100 levyt Nro 82: Metallica - Kill 'Em All
Tämä levy on varmasti ruodittu jo jokapaikassa tuhanteen kertaan puhki, joten en tälle palstatilaa paljoa anna. 1983 julkaistu Metallica debyytti on kaikessa karuudessaan varmasti yksi niistä albumeista, jotka Venomin Welcome to Hell:in ja Slayerin Reign in Bloodin on eniten vaikuttanut tämän päivän, jo varsin populaariseen metalli musiikkiin.
Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.
Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.
Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!
Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.
Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.
Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!
perjantaina, marraskuuta 06, 2009
Diagnoosi: Luulotauti!
Nyt kun tämä riivaus ja pahin kulkutauti sitten mustan surman, eli sikainfluenssa kaataa solkenaan porukkaa hautaan, on tämä saatanan soppa valmis.
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.
Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.
Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.
Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.
Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?
keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009
Joku Loiri
Uuno Turhapurolle ei mene hyvin. Ensin meni paras kaveri, eli Härski Hartikainen. Sitten appiukko, ja heti perään vaimo. Pari päivää sitten viikatemies nappasi myös anopin. Kovin kaukana ei ole sekään kaunis päivä, että menee Johtaja U.Turhapuro itsekkin.
Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".
Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.
Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.
Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.
Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".
Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.
Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.
Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.
perjantaina, lokakuuta 30, 2009
Videot viikonlopuksi
Viikonlopun kunniaksi taas paskoja visuaalisia pläjäyksiä, vielä paskemmilta bändeiltä.
Ensimmäiseksi Widescreen Mode. Eipä ole tuttu, eikä varmasti tulekkaan, mutta jostain syystä tämä kappale osui, vaikka en tällaisesta hutusta paljoa perusta. Voi kai tämä tietenkin upota uudempien In Flames/Soilwork -osaston porukalle, tai niille Childen of Bodom iän juuri ja juuri ylittäneille Five Finger Death Punch "faneille". Siinä vasta tuhnu bändi!
Ylituottettua Döödsiä Ruotsista, mistäs muualtakaan. Tuossa Angelassa on nyt vain mulkkua enempi, mitä monella miehelle. Tämä takia paikka siis auringossa, eli viikonlopun klipeissä.
Tämä surkimus on taas Saksasta. Peruspuurtamista liiankin kanssa, mutta tässä biisissä on vain jotain hypnoottista.
Ensimmäiseksi Widescreen Mode. Eipä ole tuttu, eikä varmasti tulekkaan, mutta jostain syystä tämä kappale osui, vaikka en tällaisesta hutusta paljoa perusta. Voi kai tämä tietenkin upota uudempien In Flames/Soilwork -osaston porukalle, tai niille Childen of Bodom iän juuri ja juuri ylittäneille Five Finger Death Punch "faneille". Siinä vasta tuhnu bändi!
Ylituottettua Döödsiä Ruotsista, mistäs muualtakaan. Tuossa Angelassa on nyt vain mulkkua enempi, mitä monella miehelle. Tämä takia paikka siis auringossa, eli viikonlopun klipeissä.
Tämä surkimus on taas Saksasta. Peruspuurtamista liiankin kanssa, mutta tässä biisissä on vain jotain hypnoottista.
torstaina, lokakuuta 29, 2009
keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009
Jumppa-ukko vie ja muut vikisee.
Rallin maailmanmestaruus meni siis jo kuudennen kerran peräkkäin Ranskanmaalle. Sebastian Loeb näytti jälleen suomalaisille ja muillekkin perävaloja, ja viimeistään Walesisissa homman juoni tuli harvinaisen selväksi, ettei herran kyydissä ei pysy kukaan, jos tämä entinen voimistelija niin haluaa. Ne kaksi lauantain erikoiskoetta olivat sen verran suvereenia näytöstä, että turha siinä oli Suomen Mikko Hirvosen hakea syytä autosta. Toki kyllähän Hirvonen sen loppupeleissä myönsi, että ratin ja penkin välissä ne suurimmat viat taisivat olla.
Epäilystä siitä, että oliko Loebin mestaruus ansaittu, ei liene poikkisanaa, mutta hyvä on kuitenkin spekuloida.
En tiedä, oliko Fordin tallipäällikkö Malcolm Wilsonilta kovinkaan fiksu veto antaa Jari-Matti Latvalan voittaa Sardiniassa, koska tarkkaan laskettuna tämä maksoi Hirvosen mestaruuden. Toisaalta Latvalan itseluottamuksen, ja ehkä jopa koko uran kannalta tämä oli tärkeää. Tuossa asiassa katseltiin siis mielestäni sekä huomista ja eilistä, olihan Latvala ryssinyt Puolassa melko lahjakkaasti ajettuaan viimeisellä erikoiskokeella, joka kaiken kukkuraksi oli ns.yleisö ek, ulos. Sinivalkoisin silmin siis tallimääräyksen kautta, olisi mestaruus tullut Suomeen, sen ainoaan ja oikeaan paikkaan maailmassa.
Näin siis mestaruuden olisi pokannut Hirvonen. Mutta Loebin eduksi laskettaneen, että vaikka Citröen talli teki myös virheen Australiassa ajattaessaan Loebiä, ja muitakin citikan miehiä luokittelemattomilla osilla, sai Hirvonen jo viiden pisteen kaulan. Espanjassa sitten Loebin tallikaverin Daniel Sordon menoa hillittiin sen verran, että Loeb sai körötellä ohi ja voittoon. Eli tallimääräyksen ruma pää nousi esille, mikä varsinkin moottoriurheilussa on kuitenkin oikea syöpä. Kaikesta huolimatta, Loeb voitti eniten kisoja, vaikka pari kertaa päräytti uloskin. Oikea mies siis voitti, oli niitä tallimääräyksiä puoleen jos toiseen.
Jokotai, oli Hirvonen ainoa virheettömän kauden tehnyt kuljettaja. Ei ainutta omaa virhettä, mutta se ei nyt vain enää yksinkertaisesti riitä. Jostain täytyy puristaa, eikä se ole enää paljosta kiinni. Onko ne sekunnit sitten kiinni autosta, miehestä vai riskin otosta, sitä tuskin tietää kukaan. Mutta ensi vuonna, kun viimeistä vuotta ajetaan ns. WRC kalustolla, olisi Hirvosen aika syöttää soraa Loebille, mutta kun ensi kaudella on peräti 4 kesää Loebin lempi pinnalla, eli asfaltilla, mestaruuden saavuttaminen on huomattavasti tiukemmassa mitä se oli tänä vuonna. Ainutta voittoa ei saa Ranskan miehelle soralla antaa, ja siellä on painettava törkeällä riskillä.
Ja muistettakoon edelleen ja kertaalleen jos toiseenkin se, että ilman Loebin pari ulosajoa ja nuottivirhettä + tallin sähläyksiä olisi mestaruus shampanjaa ruiskuteltu jo todennäköisesti Australiassa. Yksi on siis ylitse muiden, ja Hirvosesta on näemmä tuleva ikuinen kakkonen, ja kakkosia ei muista enää vuosikymmenten jälkeen kukaan, vaikka satunnaisia voittoja kisoista vyölle tuleekin.
Eli nyt Mikko kovaa harjoitusta pikipinnalla, ja pää pystöön. Aikasi tulee vielä, mutta en usko sen tapahtuvan vielä ensi vuonna.
Epäilystä siitä, että oliko Loebin mestaruus ansaittu, ei liene poikkisanaa, mutta hyvä on kuitenkin spekuloida.
En tiedä, oliko Fordin tallipäällikkö Malcolm Wilsonilta kovinkaan fiksu veto antaa Jari-Matti Latvalan voittaa Sardiniassa, koska tarkkaan laskettuna tämä maksoi Hirvosen mestaruuden. Toisaalta Latvalan itseluottamuksen, ja ehkä jopa koko uran kannalta tämä oli tärkeää. Tuossa asiassa katseltiin siis mielestäni sekä huomista ja eilistä, olihan Latvala ryssinyt Puolassa melko lahjakkaasti ajettuaan viimeisellä erikoiskokeella, joka kaiken kukkuraksi oli ns.yleisö ek, ulos. Sinivalkoisin silmin siis tallimääräyksen kautta, olisi mestaruus tullut Suomeen, sen ainoaan ja oikeaan paikkaan maailmassa.
Näin siis mestaruuden olisi pokannut Hirvonen. Mutta Loebin eduksi laskettaneen, että vaikka Citröen talli teki myös virheen Australiassa ajattaessaan Loebiä, ja muitakin citikan miehiä luokittelemattomilla osilla, sai Hirvonen jo viiden pisteen kaulan. Espanjassa sitten Loebin tallikaverin Daniel Sordon menoa hillittiin sen verran, että Loeb sai körötellä ohi ja voittoon. Eli tallimääräyksen ruma pää nousi esille, mikä varsinkin moottoriurheilussa on kuitenkin oikea syöpä. Kaikesta huolimatta, Loeb voitti eniten kisoja, vaikka pari kertaa päräytti uloskin. Oikea mies siis voitti, oli niitä tallimääräyksiä puoleen jos toiseen.
Jokotai, oli Hirvonen ainoa virheettömän kauden tehnyt kuljettaja. Ei ainutta omaa virhettä, mutta se ei nyt vain enää yksinkertaisesti riitä. Jostain täytyy puristaa, eikä se ole enää paljosta kiinni. Onko ne sekunnit sitten kiinni autosta, miehestä vai riskin otosta, sitä tuskin tietää kukaan. Mutta ensi vuonna, kun viimeistä vuotta ajetaan ns. WRC kalustolla, olisi Hirvosen aika syöttää soraa Loebille, mutta kun ensi kaudella on peräti 4 kesää Loebin lempi pinnalla, eli asfaltilla, mestaruuden saavuttaminen on huomattavasti tiukemmassa mitä se oli tänä vuonna. Ainutta voittoa ei saa Ranskan miehelle soralla antaa, ja siellä on painettava törkeällä riskillä.
Ja muistettakoon edelleen ja kertaalleen jos toiseenkin se, että ilman Loebin pari ulosajoa ja nuottivirhettä + tallin sähläyksiä olisi mestaruus shampanjaa ruiskuteltu jo todennäköisesti Australiassa. Yksi on siis ylitse muiden, ja Hirvosesta on näemmä tuleva ikuinen kakkonen, ja kakkosia ei muista enää vuosikymmenten jälkeen kukaan, vaikka satunnaisia voittoja kisoista vyölle tuleekin.
Eli nyt Mikko kovaa harjoitusta pikipinnalla, ja pää pystöön. Aikasi tulee vielä, mutta en usko sen tapahtuvan vielä ensi vuonna.
maanantaina, lokakuuta 26, 2009
Kepulit
Rakasta pääministeriämme Matti Vanhasta on kai nyt ruodittu täälläkin ihan tarpeeksi, mutta sen verran täytyy vielä kaivella viime viikkoisia uutisia. Mutta lyhyesti. Eli jostain olin lukevinani, että 41% suomalaisista on tyytymättömiä pilluntuskaiseen pääministeriimme.
Siis mitä vittua? Vain 41%!!! Lyhyen laskukaavan mukaan siis 59% on tyytyväisiä? Vai onko tämä suurempi prosenttiosuus alle kouluikäisiä lapsia ja maahanmuuttajia, ketkä eivät osaa lukea lehtiä, tai lukea ylipäätäänsäkään?
Toki nämä politiikan ulkopuoliset asiat eivät saisi vaikuttaa äänestäjiin, mutta ei ne kyllä voi olla vaikuttamattakaan. Eiköhän nämä herran sekoilut "siviilissä" kerro jo jotain miehen pätevyydestä. Sitä paitsi en muista kyllä miehen saavuttaneen mitään mainittavan arvoista kansamme eduksikaan. Joten miettikään ketä tai mitä puoluetta ensi vaaleissa äänestätte.
Jääköön tämä siis viimeiseksi Vanhasta koskevaksi äpinäksi ja laitetaan homma arkkuun, pariin metriin ja multaa päälle. Arkku tehdään luonnollisesti tuppeensahatusta koivusta.
Siis mitä vittua? Vain 41%!!! Lyhyen laskukaavan mukaan siis 59% on tyytyväisiä? Vai onko tämä suurempi prosenttiosuus alle kouluikäisiä lapsia ja maahanmuuttajia, ketkä eivät osaa lukea lehtiä, tai lukea ylipäätäänsäkään?
Toki nämä politiikan ulkopuoliset asiat eivät saisi vaikuttaa äänestäjiin, mutta ei ne kyllä voi olla vaikuttamattakaan. Eiköhän nämä herran sekoilut "siviilissä" kerro jo jotain miehen pätevyydestä. Sitä paitsi en muista kyllä miehen saavuttaneen mitään mainittavan arvoista kansamme eduksikaan. Joten miettikään ketä tai mitä puoluetta ensi vaaleissa äänestätte.
Jääköön tämä siis viimeiseksi Vanhasta koskevaksi äpinäksi ja laitetaan homma arkkuun, pariin metriin ja multaa päälle. Arkku tehdään luonnollisesti tuppeensahatusta koivusta.
keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009
Vitutusta, hikeä ja sitä itseään!
Näin kun ilma lämpötila alkaa painumaan miinus merkkiseen suuntaan, on luonnollista, että orvaskeden päälle pitää alkaa kerätä paksumpia vaatekertoja. Ei tämä itselle mitään hankaluuksia tuota, mutta nuo "rakkauden" hedelmät, eli lapset, tuottavatkin mieleen sitä ihanaa v- sanalla alkavaa olotilaa.
Varsinkin aamuisin se vaatteiden ylle saattaminen itsenäisesti on jostain syystä ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikka se aika pitkälle on jo hallinassa. Tietenkään tuon nuorimman ei luonnollisesti tätä tarvitse vielä hallita, vaikka se jo kovasti kiinnostaa. Vielä.
Vieraskoreutta tai ei, niin tämä kääntyy päälaelleen päiväkodissa, jossa pukemisen reippautta jopa kehutaan. Mikä perkele siinä on, että tämä ei onnistu kotona. Ei kotoa lähdettäessä, eikä myöskään kotiin palatessa, jolloin on siis kysymys niinkin helposta toimesta, kuin riisuminen. Jostain syystä "avuttomuus" iskee myös lapsia päiväkodista haettaessa. Joku lapsipsykologi vastatkoon siis viisaampana huutooni!
Tästä pääsemmekin sellaisella aasinsillalla päivähoitoa koskeviin vitutuksiin, että se aasi todennäköisesti hukkuisi sitä siltaa ylittäessään.
On se perkele kummaa hommaa, että ns. alan ammattilaiset eivät osaa niin yksinkertaista pienen lapsen hoitoon liittyvää rituaalia, kuin vaipanvaihto. No onhan se varsin epämiellyttävää touhua, että ainakin minulla tulee vasta syöty ruoka nieltyä kahteen kertaan. Ei kuitenkaan luulisi tämän mukavuuden tuottavan ammattilaisille kovinkaan suurta tuskaa. Laiskuutta, tai sitten tämä on jotain jyrkkä EI, avopuoliskon harrastamalle viherpiiperrys kestovaippa hörhöilylle.
Jokatapauksessa lähes poikkeuksetta hakiessani mukuloita päivähoidosta, on nuorimmaisella lähetys vaipassa. Sanotaanko, että n. kuudessa tapauksessa kymmenestä. Tämä tapahtuu siis lähes aina, oli kello sitten 14 tai 15.
Minun "kirjanpitoni" mukaan tämä lähetys tulee suolesta lähes poikkeuksetta heti päiväunilta herättäessä, eli noin kahden aikaan.
Väitteet siitä, että se on sen ilmeisesti vasta vääntänyt ei pidä paikkaansa, mitä nämä lapsenhoidon ammattilaiset väittävät naama peruslukemilla. Suoraan sanottuna se lapsen perse muistuttaessaan paviaanin vastaavaa kertoo aika paljon siitä ajasta kauanko tämä ihmisen pakollinen tarve on siellä aikaansa viettänyt ja muhinut. Ei siinä mitään, mutta tässä vaiheessa tulee taas ongelmaksi tämä pukeminen. Sen lisäksi, että vitutuksen ja hien määrän voi määrittää rahassa, sappea kiehuttaa henkilökunnan välinpitämättömyys. Eli se hoito loppuu tasantarkkaa pilkulleen siihen sekunttiin, kun jompi kumpi vanhemmista päiväkodin oven aukaisee. Vaihda siinä sitten vaippaa ja yritä saada toinen pukemaan itsekseen vaatteensa päälle. Tämän jälkeen kaikkia vituttaa ja hiki virtaa.
On tämä talvi vain leppoisaa aikaa joka osa-alueella. Sen ja syysloman alkamisen kunniaksi taidan riipaista muutaman oluen tänään.
Varsinkin aamuisin se vaatteiden ylle saattaminen itsenäisesti on jostain syystä ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikka se aika pitkälle on jo hallinassa. Tietenkään tuon nuorimman ei luonnollisesti tätä tarvitse vielä hallita, vaikka se jo kovasti kiinnostaa. Vielä.
Vieraskoreutta tai ei, niin tämä kääntyy päälaelleen päiväkodissa, jossa pukemisen reippautta jopa kehutaan. Mikä perkele siinä on, että tämä ei onnistu kotona. Ei kotoa lähdettäessä, eikä myöskään kotiin palatessa, jolloin on siis kysymys niinkin helposta toimesta, kuin riisuminen. Jostain syystä "avuttomuus" iskee myös lapsia päiväkodista haettaessa. Joku lapsipsykologi vastatkoon siis viisaampana huutooni!
Tästä pääsemmekin sellaisella aasinsillalla päivähoitoa koskeviin vitutuksiin, että se aasi todennäköisesti hukkuisi sitä siltaa ylittäessään.
On se perkele kummaa hommaa, että ns. alan ammattilaiset eivät osaa niin yksinkertaista pienen lapsen hoitoon liittyvää rituaalia, kuin vaipanvaihto. No onhan se varsin epämiellyttävää touhua, että ainakin minulla tulee vasta syöty ruoka nieltyä kahteen kertaan. Ei kuitenkaan luulisi tämän mukavuuden tuottavan ammattilaisille kovinkaan suurta tuskaa. Laiskuutta, tai sitten tämä on jotain jyrkkä EI, avopuoliskon harrastamalle viherpiiperrys kestovaippa hörhöilylle.
Jokatapauksessa lähes poikkeuksetta hakiessani mukuloita päivähoidosta, on nuorimmaisella lähetys vaipassa. Sanotaanko, että n. kuudessa tapauksessa kymmenestä. Tämä tapahtuu siis lähes aina, oli kello sitten 14 tai 15.
Minun "kirjanpitoni" mukaan tämä lähetys tulee suolesta lähes poikkeuksetta heti päiväunilta herättäessä, eli noin kahden aikaan.
Väitteet siitä, että se on sen ilmeisesti vasta vääntänyt ei pidä paikkaansa, mitä nämä lapsenhoidon ammattilaiset väittävät naama peruslukemilla. Suoraan sanottuna se lapsen perse muistuttaessaan paviaanin vastaavaa kertoo aika paljon siitä ajasta kauanko tämä ihmisen pakollinen tarve on siellä aikaansa viettänyt ja muhinut. Ei siinä mitään, mutta tässä vaiheessa tulee taas ongelmaksi tämä pukeminen. Sen lisäksi, että vitutuksen ja hien määrän voi määrittää rahassa, sappea kiehuttaa henkilökunnan välinpitämättömyys. Eli se hoito loppuu tasantarkkaa pilkulleen siihen sekunttiin, kun jompi kumpi vanhemmista päiväkodin oven aukaisee. Vaihda siinä sitten vaippaa ja yritä saada toinen pukemaan itsekseen vaatteensa päälle. Tämän jälkeen kaikkia vituttaa ja hiki virtaa.
On tämä talvi vain leppoisaa aikaa joka osa-alueella. Sen ja syysloman alkamisen kunniaksi taidan riipaista muutaman oluen tänään.
perjantaina, lokakuuta 16, 2009
keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009
Top 100 levyt Nro 83: Gehenna - Malice (Our Third Spell)
Gehenna oli yksi nuoruuden kovista jutuista, vaikka ei sitä nyt enää mikään poikanen ollut tämänkään tuotoksen ilmestymisen aikana, eli elettiin vuotta 1996. Siis onpa tästäkin julkaisusta pompsahtanut jo yli kymmenen vuotta.
Tämä järjestyksessään kolmas pitkäsoitto ilmestyi siis vuonna 1996, ja näin jäi 90-luvun puolivälin jälkeisten klassikoiden mm.Satyriconin: Nemesis Divinan ja Dimmu Borgirin Enthronen jalkoihin, vaikka minun mielestäni yltää tasoltaan vähintään samoihin, vaikka ei kummampaa mainetta ja tuskin sitä mammonaakaan tällä saavuttanut. Sääli, sillä tämä on yllättävän kova lätty. Toisaalta Gehenna oli tuolloin pienehkössä underground asemassa, ja on kai sitä vieläkin, vaikka tyyli on muuttunut hieman nekrompaan death sävytteisen metallin suuntaan. Tällä nyt puntarissa olevassa levyssä on siis tuon ajan tyylille uskollisena varsin puhtoiset soundit, sitä syntetisaattoria unohtamatta. Vakaasti uskon, että jos ei esim. Dimmu olisi tehnyt loisteliasta, ja mielestäni Stormblåstin ohella parastaan eli Enthrone Darkness Triumphantiaan, olisi tämä saavuttanut ehkä sille oikeuttavamman aseman.
Tuon ajan tyyliinhän kuului tietynlaisten folk- melodioiden käyttö, mitä ainakin Satyricon paljolti viljeli, teki Gehenna sitä jo oikeastaan ensimmäisellä demollaan 1993. Mutta jolle tuo sana folk särähtää korvaan, niin ei kannata sitä säikähtää. En tarkoita niilla mitään yliampuvaa ylipirteää humppaa, vaan sitä melankolisempaa, mutta siltikin tarttuvaa puolta. Ei kuitenkaan mitään liian konstikasta kuuloelimille. Ja tätäkään, sanoisin jopa herkkua ei ole tarjolla, kuin muutamassa biisissä.
Bändin eduksi ehdottomasti pitää todeta tietynlainen omaleimaisuus, vaikka tämä ihan perinteiseltä kuivakalta norselta kuullostaakin. Tämän levyn jälkeenhän siis ote vaihtui hieman suoraviivaisemmaksi, ja kuten jo mainitsinkin, hieman säröisemmäksi ja brutaalimmaksi.
Jos ei puhuta kokonaisuudesta, niin mainitsemisen arvoisia biisejä ovat ainakin nerokas Made To Suffer, Bleeding The Blue Flame ja Manifestation. Muita ihan yksittäisiä pläjyksiä on hankala hakea, koska tämä on yksinkertaisen hyvä paketti kaikessa komeudessaan. Hiemän pyyhkeitä täytynee antaa ainoastaan turhan pitkästä kestosta (58min), mikä aina särkee kokonaiskuvaa keskittymisen herpaantuessa.
Bändin jäsenistösä mainittakoon ainakin Sanrabb ja Dirge Rep. Laulaja Dolgarin juupas eipäs leikkiä bändissä jätettäköön nyt kuitenkin mainitsematta. Kaksi ensin mainittua ovat siis vaikuttaneet mm. Gorgorothissa, Mayhemissa, Blood Red Thronessa, Satyriconissa, Orcustuksessa, Enslavedissa, Aura Noirissa, vain muutamia mainitakseni. Suhteellisen hyv CV. Eli kysymyksessä ei ole ihan eilisen teeren poikia, vaan Norjan maalla arvostettuja muusikon planttuja.
Kuten sanotaan, tukehtui norjalainen Black metal viimeistään näihin aikoihin, vaikkakin siellä kellareissa kyteekin edelleen, mutta ne tulitikku leikit ovat jääneet vähemmälle, uskoisin. Eli siis sellaista roihua tuskin enää nähdään, mitä se 90-luvun alussa aina sen puoliväliin oli.
Tämä järjestyksessään kolmas pitkäsoitto ilmestyi siis vuonna 1996, ja näin jäi 90-luvun puolivälin jälkeisten klassikoiden mm.Satyriconin: Nemesis Divinan ja Dimmu Borgirin Enthronen jalkoihin, vaikka minun mielestäni yltää tasoltaan vähintään samoihin, vaikka ei kummampaa mainetta ja tuskin sitä mammonaakaan tällä saavuttanut. Sääli, sillä tämä on yllättävän kova lätty. Toisaalta Gehenna oli tuolloin pienehkössä underground asemassa, ja on kai sitä vieläkin, vaikka tyyli on muuttunut hieman nekrompaan death sävytteisen metallin suuntaan. Tällä nyt puntarissa olevassa levyssä on siis tuon ajan tyylille uskollisena varsin puhtoiset soundit, sitä syntetisaattoria unohtamatta. Vakaasti uskon, että jos ei esim. Dimmu olisi tehnyt loisteliasta, ja mielestäni Stormblåstin ohella parastaan eli Enthrone Darkness Triumphantiaan, olisi tämä saavuttanut ehkä sille oikeuttavamman aseman.
Tuon ajan tyyliinhän kuului tietynlaisten folk- melodioiden käyttö, mitä ainakin Satyricon paljolti viljeli, teki Gehenna sitä jo oikeastaan ensimmäisellä demollaan 1993. Mutta jolle tuo sana folk särähtää korvaan, niin ei kannata sitä säikähtää. En tarkoita niilla mitään yliampuvaa ylipirteää humppaa, vaan sitä melankolisempaa, mutta siltikin tarttuvaa puolta. Ei kuitenkaan mitään liian konstikasta kuuloelimille. Ja tätäkään, sanoisin jopa herkkua ei ole tarjolla, kuin muutamassa biisissä.
Bändin eduksi ehdottomasti pitää todeta tietynlainen omaleimaisuus, vaikka tämä ihan perinteiseltä kuivakalta norselta kuullostaakin. Tämän levyn jälkeenhän siis ote vaihtui hieman suoraviivaisemmaksi, ja kuten jo mainitsinkin, hieman säröisemmäksi ja brutaalimmaksi.
Jos ei puhuta kokonaisuudesta, niin mainitsemisen arvoisia biisejä ovat ainakin nerokas Made To Suffer, Bleeding The Blue Flame ja Manifestation. Muita ihan yksittäisiä pläjyksiä on hankala hakea, koska tämä on yksinkertaisen hyvä paketti kaikessa komeudessaan. Hiemän pyyhkeitä täytynee antaa ainoastaan turhan pitkästä kestosta (58min), mikä aina särkee kokonaiskuvaa keskittymisen herpaantuessa.
Bändin jäsenistösä mainittakoon ainakin Sanrabb ja Dirge Rep. Laulaja Dolgarin juupas eipäs leikkiä bändissä jätettäköön nyt kuitenkin mainitsematta. Kaksi ensin mainittua ovat siis vaikuttaneet mm. Gorgorothissa, Mayhemissa, Blood Red Thronessa, Satyriconissa, Orcustuksessa, Enslavedissa, Aura Noirissa, vain muutamia mainitakseni. Suhteellisen hyv CV. Eli kysymyksessä ei ole ihan eilisen teeren poikia, vaan Norjan maalla arvostettuja muusikon planttuja.
Kuten sanotaan, tukehtui norjalainen Black metal viimeistään näihin aikoihin, vaikkakin siellä kellareissa kyteekin edelleen, mutta ne tulitikku leikit ovat jääneet vähemmälle, uskoisin. Eli siis sellaista roihua tuskin enää nähdään, mitä se 90-luvun alussa aina sen puoliväliin oli.
perjantaina, lokakuuta 09, 2009
Ryhmä X
Ensimmäinen viikko toisesta opiskelujaksosta on nyt historiaa. Jos nyt tarkkaillaan tulevaisuutta, ei se mennytkään ihan niin, mitä lukujärjestys kertoi. On nimittäin aika teoria painotteinen jakso tiedossa. Eivät näköjään opettajat itsekkään tiedä, mitä meille luupäille aikovat opettaa, ja kaiken tuon lisäksi, olemme valtaosan viikosta ilman valvontaa, eli opettajaa. Eihän siinä, kyllähän isot miehet pärjäävät, mutta kun nämä isot miehet, tässä tapauksessa meidän pienryhmä, on täynnä tyhmiä, kuten allekirjoittanut, ei se asia tahdo mennä perille pelkillä aakkosilla ja numeroilla. Kyllä siihen kaipaisi myös sitä itse opetusta. Mikähän perkele siinä on, että luullaan kun se täysikäisyys on saavutettu, on kaikki itsestään selvää, niinkuin se kirjassa tai monisteessa lukee?
Voi tietenkin olla, että opettajat ovat lukujärjestyksiä tehdessään unohtaneet koko meidän ryhmä X:än, joka on siis vahvuudeltaan kokonaista 4. Ei kai muuten tällaine voi olla mahdollista, että oppilaat ovat suurinpiirtein koko viikon ilman opettajaa. Tai sitten se on sitä nykyaikaa, tai etäopiskelua koulussa.
Tämä menevä viikko ollaan siis tapeltu fysiikan ja fysiikan kaavojen kanssa. Muunneltu celsiuksia kelvineiksi ja asteita radiaaneiksi. Herää jälleen se suuri opiskelijan kysymys: Miksi? Missä minun tarvitsee noin tehdä, kun en ole niihin edes koskaan törmännyt. Tuohon kelviniin ehkä joskus. Kai kuitenkin kaikella on tarkoituksensa, tai sitten ne eivät ole yksinkertaisesti muuta keksineet, koska tuo fysiikka kestää kokonaista kaksi opintoviikkoa, ja tuossa ajassa se pitäisi sisäistää. Sanotaanko näin, että kyllä sen sisäistää, mutta ponnistelua vaatii, että sen numerolitanian saa näpyteltyä laskimeen oikeassa järjestyksessä kaiken maailman piin, ja neliöjuurien kanssa. Tähän kun lisätään vielä jako- ja kertomerkit, alkaa laskin pukata jo erroria näytölle.
Muita havaintoja: Työssä käydessä ja niiden jälkeen, kuten olen aikaisemminkin se täälläkin todennut, jää vielä virtaa muihinkin askereihin, mutta jostain syystä tuo aivoilla työskentely ei tuo samanlaista virtapiikkiä. Mistä lie johtuu, mutta joka päivän jälkeen laiskottaa niin perkeleesti, että hyvä jos jaksaa suihkussa käydä. Hoida siinä sitten uhmaikäisiä lapsia. Kaikella kai kuitenkin on aikansa, eli eiköhän se vielä tästä.
Näyttää tämä blogi menevän aika opiskelu- painotteiseksi, mutta eipä tuota elämään muutakaan, köyhyyden lisäksi mahdu.
Nyt siis oluet kylmään ja nollataan mennyt viikko niin hyvin, että maanantaina ei muista menneistä opinnoista taas mitään. Yksin kai sitä jälleen oluen makua ihmetellään ja siinä sivussa päihdytään. Eipä tosin olisi taksi/kapakka ralliin varaakaan. Joten sosiaalista kanssakäymistä keskenään. Great!
Voi tietenkin olla, että opettajat ovat lukujärjestyksiä tehdessään unohtaneet koko meidän ryhmä X:än, joka on siis vahvuudeltaan kokonaista 4. Ei kai muuten tällaine voi olla mahdollista, että oppilaat ovat suurinpiirtein koko viikon ilman opettajaa. Tai sitten se on sitä nykyaikaa, tai etäopiskelua koulussa.
Tämä menevä viikko ollaan siis tapeltu fysiikan ja fysiikan kaavojen kanssa. Muunneltu celsiuksia kelvineiksi ja asteita radiaaneiksi. Herää jälleen se suuri opiskelijan kysymys: Miksi? Missä minun tarvitsee noin tehdä, kun en ole niihin edes koskaan törmännyt. Tuohon kelviniin ehkä joskus. Kai kuitenkin kaikella on tarkoituksensa, tai sitten ne eivät ole yksinkertaisesti muuta keksineet, koska tuo fysiikka kestää kokonaista kaksi opintoviikkoa, ja tuossa ajassa se pitäisi sisäistää. Sanotaanko näin, että kyllä sen sisäistää, mutta ponnistelua vaatii, että sen numerolitanian saa näpyteltyä laskimeen oikeassa järjestyksessä kaiken maailman piin, ja neliöjuurien kanssa. Tähän kun lisätään vielä jako- ja kertomerkit, alkaa laskin pukata jo erroria näytölle.
Muita havaintoja: Työssä käydessä ja niiden jälkeen, kuten olen aikaisemminkin se täälläkin todennut, jää vielä virtaa muihinkin askereihin, mutta jostain syystä tuo aivoilla työskentely ei tuo samanlaista virtapiikkiä. Mistä lie johtuu, mutta joka päivän jälkeen laiskottaa niin perkeleesti, että hyvä jos jaksaa suihkussa käydä. Hoida siinä sitten uhmaikäisiä lapsia. Kaikella kai kuitenkin on aikansa, eli eiköhän se vielä tästä.
Näyttää tämä blogi menevän aika opiskelu- painotteiseksi, mutta eipä tuota elämään muutakaan, köyhyyden lisäksi mahdu.
Nyt siis oluet kylmään ja nollataan mennyt viikko niin hyvin, että maanantaina ei muista menneistä opinnoista taas mitään. Yksin kai sitä jälleen oluen makua ihmetellään ja siinä sivussa päihdytään. Eipä tosin olisi taksi/kapakka ralliin varaakaan. Joten sosiaalista kanssakäymistä keskenään. Great!
keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009
Ihana päivä!
Se on tehty taas. Nimittäin se syksyinen ja keväinen rituaali. Tosin ei se keväällä tuota niin paljoa harmaata ohimolle, mitä näin ensimmäisillä lumupyryillä, kuten tänään. Puhun nimittäin lempi puuhastani, eli renkaan vaihdosta. Siitä on kieltämättä tällä palstalla jauhettu loputtomiin, eli se siiitä. Sen verran pitää kuitenkin sanoa, että tuo pienoinen vinkka lumisateen kanssa saa aikaan kiitettävän määrän liikettä nivusiin, yms, kehon osiin. Aikaa meni tähän rengasperseilyyn ainoastaan 23min. Mielestäni kohtuu suoritus ainoastaan rengasavainta ja haitaritunkkia hyväksi käyttäen, millä luonnollisesti saa autosta vain yhden kulman ilmaan kerralla.
Oikeastaan tieto siitä, että iltapäivällä on tämä vittu taas edessä, löi mielen vitutuksen autuaaseen tilaan heti aamulla. Kun vielä koulun tupakkapaikalla tajusi askin olevan tyhjä, oli päivän vitustuskäyrä vertikaalisesti hyvin jyrkkä. Mutta vielä se, että en saanut autoani pois koulun parkkipaikalta poislähtiessäni, kun joku saatanan aasi oli ajanut isipapan paskakasan autoni perään. Luonnollisesti, jos molemmilla sivuilla ja edessä on autoja, niin pois pääsy on mahdollista vain ilma teitse, ja tätä ominaisuutta ei 90-luvun alun ranskattarissa ole. Aikansa ne kehotuksestani keskusradioon auton rekisteri numeroa huuteli, kunnes syyllinen löytyi. Paikalle pelmahti pyylevä poika, ja raaputteli lumen alta esiin ensin rekisteri numeron ja pisti tupakaksi. Hienoa. Ensinnäkin ei ilmeisesti ollut, todennäköisesti isipapan auton rekisteri numero jäänyt mieleen, mutta kuka SAATANAN URPO ajaa autonsa noin? Ei saatana edes naiset! Ei edes tyhmät sellaiset. Ja toiseksi. Pistää nyt siinä ihmetellessä tupakaksi. Ja kun luonnollisesti siellä isin uudessa silmäterässä ei saa sisällä polttaa, niin se piti imeä siinä minun pakkivaloja ihmetellessä. Perkele, että meinasi sulaa kotelo siihen paikkaan, mutta tilanne jäi kuitenkin vain keskisormen, tuon kansainvälisestikkin tieliikenteessä käytettyn käsimerkin railakkaaseen heilautukseen. Kosto on suloinen saatanan apina!
Oikeastaan tieto siitä, että iltapäivällä on tämä vittu taas edessä, löi mielen vitutuksen autuaaseen tilaan heti aamulla. Kun vielä koulun tupakkapaikalla tajusi askin olevan tyhjä, oli päivän vitustuskäyrä vertikaalisesti hyvin jyrkkä. Mutta vielä se, että en saanut autoani pois koulun parkkipaikalta poislähtiessäni, kun joku saatanan aasi oli ajanut isipapan paskakasan autoni perään. Luonnollisesti, jos molemmilla sivuilla ja edessä on autoja, niin pois pääsy on mahdollista vain ilma teitse, ja tätä ominaisuutta ei 90-luvun alun ranskattarissa ole. Aikansa ne kehotuksestani keskusradioon auton rekisteri numeroa huuteli, kunnes syyllinen löytyi. Paikalle pelmahti pyylevä poika, ja raaputteli lumen alta esiin ensin rekisteri numeron ja pisti tupakaksi. Hienoa. Ensinnäkin ei ilmeisesti ollut, todennäköisesti isipapan auton rekisteri numero jäänyt mieleen, mutta kuka SAATANAN URPO ajaa autonsa noin? Ei saatana edes naiset! Ei edes tyhmät sellaiset. Ja toiseksi. Pistää nyt siinä ihmetellessä tupakaksi. Ja kun luonnollisesti siellä isin uudessa silmäterässä ei saa sisällä polttaa, niin se piti imeä siinä minun pakkivaloja ihmetellessä. Perkele, että meinasi sulaa kotelo siihen paikkaan, mutta tilanne jäi kuitenkin vain keskisormen, tuon kansainvälisestikkin tieliikenteessä käytettyn käsimerkin railakkaaseen heilautukseen. Kosto on suloinen saatanan apina!
perjantaina, lokakuuta 02, 2009
Simetek ralli In Car
Tuli sitten kötösteltyä tuollainen ja todettua, että Windows Movie Maker on ehkä köpöin editointi ohjelma, mitä olen koskaan käyttänyt.
Jakso jaksollistajärjestelmää
Ohi on! Nimittäin ensimmäinen opintojakso. Kemian kaavoja on pyöritetty päässä niin, että taitaa Mendelejev pyöriä samaa vauhtia haudassaan. Seuraavassa jaksossa onkin enemmän työ -painoitteista opiskelua, mikä kelpaa kyllä minulle. Kiitos!
Kun on, kuten minä, matemaattisesti avuton, ei se opiskelu tälle alalle ole ihan leikkiä, kuten se joillekkin voi olla, mutta kemian kokeesta tuli kuitenkin repaistua H2. Eli asteikolla toiseksi paras pistemäärä. Loput kokeet napsahtelivatkin sitten K3:seen, eli kun arvosteluasteikko on tätä nykyä 1-3, niin ns. kiitettäviä tuli kaikenkaikkiaan 4, ja tuo mainitsemani kakkonen. Siis ei sitä täysin tyhmä ole, vaikka siltä ulkokuori voi näyttää. Ensi jaksolla sen huomaa, jäikö se oppi kuitenkaan tukan alle, kun tuota matematiikka yms. pitäisi hyödyntää titrauksessa sun muussa läträyksessä. Jotain hydrauliikkaa ja sellunkeittoa olisi myös tiedossa.
Viikonloppu meneekin nyt kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Laatuaikaa siis tiedossa. Puuh!!! Laulelen siis Reijo Kallion viikonloppuisää koko viikonlopun, mutta kyllä sitä voi muutaman oluen nauttia, mutta vain muutaman. Täytyy olla lailla partiopojan valmis yöherätyksiin, joita aina jokunen yössä tulee. Joten saa tulla harjoittelemaan Äitinä oloa, jos haluaa. Mielummin tietenkin neiti ihminen, koska mieheltä se tuskin onnistuu. Siis neitinä ja äitinä olo. Tai mistäs vitusta minä tiedän. ...Tai no menköön perkele, hätätapauksessa mieskin käy!
Kun tuossa tuli tuo viikonloppuisä kappale esille, niin olkaatte hyvät. Voi vittu, että hirveä biisi. "...en ole katkera, mutta kuitenkin..."
Kun on, kuten minä, matemaattisesti avuton, ei se opiskelu tälle alalle ole ihan leikkiä, kuten se joillekkin voi olla, mutta kemian kokeesta tuli kuitenkin repaistua H2. Eli asteikolla toiseksi paras pistemäärä. Loput kokeet napsahtelivatkin sitten K3:seen, eli kun arvosteluasteikko on tätä nykyä 1-3, niin ns. kiitettäviä tuli kaikenkaikkiaan 4, ja tuo mainitsemani kakkonen. Siis ei sitä täysin tyhmä ole, vaikka siltä ulkokuori voi näyttää. Ensi jaksolla sen huomaa, jäikö se oppi kuitenkaan tukan alle, kun tuota matematiikka yms. pitäisi hyödyntää titrauksessa sun muussa läträyksessä. Jotain hydrauliikkaa ja sellunkeittoa olisi myös tiedossa.
Viikonloppu meneekin nyt kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Laatuaikaa siis tiedossa. Puuh!!! Laulelen siis Reijo Kallion viikonloppuisää koko viikonlopun, mutta kyllä sitä voi muutaman oluen nauttia, mutta vain muutaman. Täytyy olla lailla partiopojan valmis yöherätyksiin, joita aina jokunen yössä tulee. Joten saa tulla harjoittelemaan Äitinä oloa, jos haluaa. Mielummin tietenkin neiti ihminen, koska mieheltä se tuskin onnistuu. Siis neitinä ja äitinä olo. Tai mistäs vitusta minä tiedän. ...Tai no menköön perkele, hätätapauksessa mieskin käy!
Kun tuossa tuli tuo viikonloppuisä kappale esille, niin olkaatte hyvät. Voi vittu, että hirveä biisi. "...en ole katkera, mutta kuitenkin..."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
