Alghazanth oli minulle vielä 90-luvun loppupuolelle tusina bändi, joka veteli muodikkaasti Dimmu Borgirin vanavedessä syntikkapitoista Black Metallia.
Wreath Of Thevetat -levyn jälkeen muuttui minulla ääni kellossa. Loistava oli tuo toistaiseksi uusin, vaikka samassa 90-luvun hengessä mentiinkin
Tuhkaluukun kolmas luukku on maistiainen tulevalta. En ole vielä kyseistä kappaletta edes kuullut/videoata nänhyt, syystä, että se on vasta eilen julkaistu...joten!
skip to main |
skip to sidebar
-Tarinoita elämisen vaikeudesta ja vähän muustakin-
Vieraskirja
Arkisto
- kesäkuuta (8)
- toukokuuta (7)
- huhtikuuta (5)
- maaliskuuta (4)
- helmikuuta (5)
- tammikuuta (4)
- joulukuuta (27)
- marraskuuta (6)
- lokakuuta (5)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (7)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (6)
- toukokuuta (6)
- huhtikuuta (8)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (7)
- tammikuuta (8)
- joulukuuta (12)
- marraskuuta (9)
- lokakuuta (11)
- syyskuuta (10)
- elokuuta (14)
- heinäkuuta (11)
- kesäkuuta (13)
- toukokuuta (10)
- huhtikuuta (12)
- maaliskuuta (12)
- helmikuuta (11)
- tammikuuta (14)
- joulukuuta (16)
- marraskuuta (15)
- lokakuuta (14)
- syyskuuta (13)
- elokuuta (14)
- heinäkuuta (14)
- kesäkuuta (16)
- toukokuuta (14)
- huhtikuuta (25)
- maaliskuuta (22)
- helmikuuta (21)
- tammikuuta (26)
- joulukuuta (22)
- marraskuuta (29)
- lokakuuta (23)
- syyskuuta (26)
- elokuuta (40)
- heinäkuuta (27)
- kesäkuuta (32)
- toukokuuta (18)