Kaikkialla pelkkää odottelua

Tämä alkaa jo tuntua korvien välimaastossa. Tämä odottelu nimittäin. Ensin odotellaan 9 kuukautta ja nyt on odoteltu 12 päivää jo siitä yli. Tilanne on nyt ehkä jo loppusuoralla, kun synnytys käynnistetään näillä hetkillä. Eli nyt sitten odotellaan puhelinsoittoa milloin tilanne olisi kypsä ja uusi tulokas saataisiin puristettua tähän pahaan maailmaan. Eipä ole uudella elämällä häävi alku. Maanantai päivän lapsi. Ja vielä näin harmaa ja sateinen.

Tilannetta ei helpottanut myöskään se, että sähkökatkoksen johdosta ollaan töissäkin vain istuttu ja ihmetelty kavalaa maailmaa. Sielläkään ei siis saa muutakuin odottaa. Aika liitää kuin siivillä.

Eiköhän tämä tilanne tästä vuorokauden aikana jo laukea. Muuten laukeaa pää. Enkä puhu nyt munanpäästä. Se ei laukea enää koskaan, jos akka on ns.härillään. Minä ja apteekki saavat pitää siitä huolen. Kiitos!

Laitan Burzumin Dunkelheitin soimaan. Siinä saa kulutettua reilun seitsämän minuuttia. Pieni aika ihmiskunnalle, iso minulle.