Niin siinä kavi. Veli Venäläinen näytti punakoneen malliin kuinka hokia pelataan. Sanoisin jopa, että olisi ollut lajin kannalta vääryys, jos Suomalaiset olisivat edenneet finaaliin. Samat sanat pätee Sveamamman poikiin. Eli turnauksen parhaat joukkueet pelaavat kullasta, Ruotsi ja Suomi niistä himmeimmsistä. Tosin pelillisesti Suomen ei pitäisi olla näinkään korkealla.
Onko sitten järkevää tällaisessa turnauksessa enää pelata pronssista? Ketä se enää motivoi, kun periaatteessa tärkein peli siihen mennessä on hävitty? Tuskin ketään, mutta pronssiset riipukset saa kaulaan joukkue, kellä siihen riittää nälkää. Ja Suomihan pelaa hurreja vastaan, joten eiköhän se lataus ja nälkä tule nukutun yön jälkeen kuin itsestään. Luulisin ainakin.
Mikä sitten meni eilen vikaan? Itse en peliä nähnyt, mutta hienoja olivat Venäjän pari maalia mitkä jälkeenpäin näin. Eli Suomi ei saanut paikoista sisään ja Venäläinen sai. Tästä erottaa ammattilaisen. Ja sitten vielä Mr.Shedden. Kolmannessa erässä alettiin sekoittaa ketjuja. Eli tämän johdosta karmeita vaihtovirheitä, joista seurauksena jäähyjä liikamiehityksestä. Luulisi, että ammattimiesten pitäisi tietää kenen kanssa vaihtaa, mutta jos ottelun hektisimmillä hetkillä sekoitetaan peluutusta, on ammattimieskin ihmeissään. Varsinkin jos koko turnauksen ajan on vaihdettu saman miehen kanssa, ollaan yhtäkkiä poissa kuviosta. Eli ei oltu hereillä. Tämäkin erottaa ammattimiehen jostain muusta. Perkele! Pakki-pakki, sentteri-sentteri. Pitääkö tämäkin asia tulla Kemistä asti teille opettamaan. Nämä jääkiekon lainalaisuudet opetettiin jo F-junnuissa.
Ja se Suomen ylivoima...en edes viitsi sanoa. Taisi mennä enemmän omiin, kuin vastustajan. Puuh!
Se siitä ja sen kestävyydestä. Tänä vuonna kaaduttiin Sheddeniin, ja mielestäni myös Selänteen, Peltosen ja Saku Koivun pienoiseen tehottomuuteen. Onko kyseisillä herroilla enää annettavaa? Näillä esityksillä todellakaan ei. Olisiko sitten jo aika ajaa nuorempia sisään? Ehkä. Se onko niitä, onkin sitten jo aivan toinen tarina.