Mikä on kun ei taidot riitä?

Kylläpä se koettelee. Viimeinen yö töissä oli yhtä suurta perkelettä. Mikähän juju siinäkin on, kun päivä alkaa päin persettä, kiihtyy vauhti vaan loppua kohden. Pitääkö tässä alkaa kohta uskomaan johonkin kohtaloon? Akkojen kotkotuksia taitavat sellaiset hommat olla, aivan kuten horoskoopit.

Suoraan sanottuna lauantain vastaisena yönä minusta taisi olla enempi harmia, kuin vastaavaa hyötyä. Minulla oli siis työllistävä vaikutus, vaikka luonnollisesti pitäisi olla juuri päinvastoin. Ihmettelen, että olen yleensä edes elävien kirjoissa. Eli kupletin juoni oli seuraava: Minä kun kämmäilin kiihtyvällä tahdilla, kellon käydessä kohti aamuyötä, joutuivat muut kiristämään tahtia, ettei perse repeäisi taas toisessa suunnassa. Olen suorastaan ylpeä itsestäni.

Oli sentään onni, että muilla (ei minulla!) oli ns.6 pullon vapaa alkamassa, luulen nimittäin, että muutoin olisin suhteellisen litteässä muodossa, kopiopaperina jossainpäin maapalloa. Tyhmästä päästä kärsii koko työyhteisö.

Huomenna jälleen aamuksi valmistamaan massaa. Puuuuh!!! Heikolla menestyksellä...luulen.

Ei se tästä!