Luihin ja ytimiin

Mokoma on jollain tapaa mielestäni napakka bändi. Vaikka ehkä joittenkin mielestä se on liian "valtavirta" metallia, on siinä kuitenkin fingerporillinen sitä aitoa tekemisen meininkiä ja ripaus sitä paljon puhuttua undergroundia. Epäilen vahvasti että, näitten "minä inhoan Mokomaa koska sitä soitetaan radiossa" puritanistienkin levyhyllystä sitä levyllinen löytyy. Tai sitten sieltä tietokoneen kaukaisimmasta sopukasta, minne kaverit ei kännipäissään löydä edes vahingossa.

Minä tutustuin tähän poppooseen josku Kurimuksen aikoina(2002) ja mietiskelin että, tässä sitä taas Timo Rautiaisen perässä hiihdellään ja lipsutellaan Timon hanuria. Erehdyin...onnekseni, vaikka en faniksi tunnustaudukkaan. Mokomalla on kuitenkin jollain tapaa se oma juttu, vaikka tuulia on haisteltu joka ilman suunnista. Hyvä niin, harva se enää näinä päivinä mitään täysin uutta keksiikään.

Tämä uusinkaan levy (Luihin ja Ytimiin) ei petä, mutta eipä se kyllä pääse puskista ketään yllättämäänkään. Eikä varmasti ole tarkoituskaan. Kuullostaa ihan...Mokomalta. Ne parit pakolliset "crossover" hitithän sieltä löytyy. Eli jo tutuksi tulleet kaavat, tarttuva kertosäe+Marko Annalan puhdas laulu. Tällaisen paatuneen metallimiehen korvaa hivelee kyllä enempi tämä runttaus osasto, esim kappaleet Nujerra Ihminen(video) ja Ammu, Hautaa ja Vaikene. Ensin mainitussa muuten hauska Dark Funeral riffi ja mukava blast beatti. Ei tässä anteeksi pyydellä, eikä anneta. Toimii varmasti kaikille, kelle edellisetkin.

Jatkan nyt tuon uutukaisen kuuntelua ja analysoin sitä ehkä toisten. Mikä on nyt hyvin epätodennäköistä. Eiköhän tässä tullut jo pääpiirteittäin selväksi tämän kupletin juoni, mikä ei ollut kyllä tarkoitus, kun tätä aloin kirjoittaa. Vittu tämä mikään levyn arvostelu blogi ole. Olisi perkele tämänkin 10min. aikana voinut tehdä jotain hyödyllistä, esim. hakea töitä. Lazy bastard! Tässä nyt uutta Mokomaa videona. Enjoy!