Rintama pitää...

Taas viikko lusittu. Näin se elämä etenee kohti hautaa, hitaasti mutta kovin epävarmasti. Ajattelin, jos tänään olisi ihan selvältä päältä ja huomenna täräyttäs jonkinlaiset humalat. En ole vielä päättänänyt sen olemuksesta, mutta eiköhön se minulle valkene lauantaina tai mustene sunnuntaina. Siitähän voisi tehdä jälleen vaikka juoppohullun päiväkirjan. Aivan kuten tuossa blogauksessa 1.8 menevää vuotta. Eli realiaikaista toimintaa kännipäissään...jääpähän siitäkin illasta jokin muisto. Katsotaanpa sitä lähempänä...ehkä.

Suomessa eletään jälleen työtaisteluiden syksyä, enkä voi olla ruotimatta sitäkin asiaa. Eniten esillä on ollut Tehyn taistelu palkoistaan. Kovat on jo piipussa, niinkuin pitääkin. Täytyy kuitenkin muistaa kolikon kääntöpuoli. Ne työthän ei vähene, vaikka palkkaa saadaankin lisää. Ja ne palkat ovat muuten ihan törkeän huonot siihen työmäärään!

Olen kuitenkin henkilökohtaisesti täysin heidän puolellaan, vaikkakin se ehkä tietänee hienoista verojen nousua. Mutta eipä se taida Matti Meikäläisen pussissa paljoa tuntua. Eli...

PITÄKÄÄ RINTAMA JA TAISTELKAA SELKÄ SUORANA!!!