End of the road

Sain tänään erittäin synkän suru uutisen. Hyvän ystäväni Äiti on valitettavasti nukkunut ikuiseen uneen sairauden johdosta. Toivon ja uskon, että hänen on nyt parempi, ilman kipua ja tuskaa. Otan syvästi osaa suruun.

Henkilökohtaisesti tiedän mitä vanhemman menetys tuntuu, ja sitä surua ei voi sanoihin pukea, eikä mielestäni tarvitsekkaan. Tällaisina hetkinä unohtuu kaikki muu, sitä miettii maailman kiertokulkua ja sen julmuutta. Ainainen kysymys kuitenkin kuuluu MIKSI? Tuohon ikuiseen kysymykseen ei löydy valitettavasti vastaajaa ehkä koskaan. Meistä kukaan ei ole täällä ikuisesti, ja kaikella on aina tarkoituksensa. Nyt oli hänen hetki lähteä. R.I.P

Hänen muistoa kunnioittaen tämä blogi pitää hiljaisen hetken maanantaista 22.-29.10 ajan.

Huomenna kuitenkin vielä jotain ja maanantaina listat...sen jälkeen hiljaksellaan viikko.