torstaina, joulukuuta 24, 2009
keskiviikkona, joulukuuta 23, 2009
Joukossa se tyhmyyys tiivistyy
Kylläpä saatiin jälleen osoitus ihmisen tyhmyydestä ja varsinkin siitä, kuinka se tiivistyy tiivistymistään joukossa.
Tänään, kaiken sen markettirumban keskellä parkkipaikalla autoja oli kolme perätysten ja luonnollisesti monta myös rivissä. Miten perkele ei leikkaa ihmisellä, joka on ravintoketjun huipulla ja on saatana käynyt kuussa jo 60-luvulla voi olla noin tyhmä. Tai tässä tapauksessa, miten noita tyhmiä on noin paljon yhtä aikaa? Se on erittäin mukavaa lasten ja pursuavine kauppakasseineen hiki lakin alla huomata olevansa motissa.
Onneksi minä en tähän tilanteeseen joutunut, vaan akka jo muutama kymmen muu. En edes tiedä kuinka kovaa olisin lyönyt sitä neroa, joka sitä omaa rotteloa olisi tullut siirtämään sen infossa ramppaamisen ja odottelun jälkeen.
Kaiken huipuksi autoja oli jalkakäytävillä ja luonnollisesti invapaikalle ajaneet kokivat sillä sekunnilla ihmeparantumisen ja kävely luonnistua yllättävänkin hyvin. Toki on muitakin invalideettejä, kun liikuntakyvyttömyys, mutta tajuatte kai pointin.
Siis oikeasti. Mikä vittu tässä joulussa on, että tämä tekee ihmisesti täysin harkintakyvyttömän idiootin? Ei vain pysty käsittämään. Menkää itseenne!
Siitäkin huolimatta, huomenna tulee se pukinketale sitten. Vielä pitää olla kiltisti ja pukkia odotellessa voi ottaa vaikka ....hmmmmmmm.....glögia, terästettynä tottakai.
Tänään, kaiken sen markettirumban keskellä parkkipaikalla autoja oli kolme perätysten ja luonnollisesti monta myös rivissä. Miten perkele ei leikkaa ihmisellä, joka on ravintoketjun huipulla ja on saatana käynyt kuussa jo 60-luvulla voi olla noin tyhmä. Tai tässä tapauksessa, miten noita tyhmiä on noin paljon yhtä aikaa? Se on erittäin mukavaa lasten ja pursuavine kauppakasseineen hiki lakin alla huomata olevansa motissa.
Onneksi minä en tähän tilanteeseen joutunut, vaan akka jo muutama kymmen muu. En edes tiedä kuinka kovaa olisin lyönyt sitä neroa, joka sitä omaa rotteloa olisi tullut siirtämään sen infossa ramppaamisen ja odottelun jälkeen.
Kaiken huipuksi autoja oli jalkakäytävillä ja luonnollisesti invapaikalle ajaneet kokivat sillä sekunnilla ihmeparantumisen ja kävely luonnistua yllättävänkin hyvin. Toki on muitakin invalideettejä, kun liikuntakyvyttömyys, mutta tajuatte kai pointin.
Siis oikeasti. Mikä vittu tässä joulussa on, että tämä tekee ihmisesti täysin harkintakyvyttömän idiootin? Ei vain pysty käsittämään. Menkää itseenne!
Siitäkin huolimatta, huomenna tulee se pukinketale sitten. Vielä pitää olla kiltisti ja pukkia odotellessa voi ottaa vaikka ....hmmmmmmm.....glögia, terästettynä tottakai.
maanantaina, joulukuuta 21, 2009
torstaina, joulukuuta 17, 2009
Jouluäpinöitä 2009 osa 2: Perinteiden perinteinen joulu
Perinteiden joulu jolkuttaa kohti, ja kaikki perinteiseen jouluun kuuluva pyllyily alkaa lähentyä uhkaavasti. Operoiminen minuutti aikataululla siis alkaa, ja sitä myötä ainakin minulla alkaa vitutuskäyrä nousemaan tasaisen varmasti.
Perinteiseen jouluun kuuluu joulukorttien lähettely. Mukavaa askartelua lasten kanssa. Mutta miten minusta tuntuu, että tästäkin pienestä huvista ollaan saatu pakkopullaa, joka kylvää paniikkia viimeistään siinä vaiheessa, kun huomataan että sen naapurin Irman osoite onkin vaihtunut, ja kortit pitäisi olla postissa näillä näppäimillä. Uskomatonta. Miksi tätä ei voitaisi aloittaa vaikka edes yhtä päivää aikaisemmin, niin olisipa taas yksi palanen siitä tavattomasta häsläyksestä takana.
Perinteiseen jouluun kuuluu myös ne rasittavat joululaulut. Ei siinä mitään, mutta miten minusta tuntuu, että ne markettien joululaulujen ns. instrumenttaali versiot ärsyttävyydellään saavat ihmiset ostohysterian pauloihin. Nimittäin joskus ne paukuttaa korvakäytäviin sellaisella volyymillä, että ihminen tietää tasan tarkkaan, että se joulu kaikessa kauheudessaan on totta, ja nyt on ostettava jotain...äkkiä! ...ja paljon.
Joululauluissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kieltämättä niissäkin olisi jo uusiutumisen aika, mutta eihän sitä voi, koska joulu on niin perinteinen. Ja Katri Helena laulaa tänäkin vuonna taas ikuisesta Joulumaasta. On ehkä niiden jeesustelupersejoululaulujen jälkeen rasittavin hoilotus.
Perinteinen jouluaatto kun saapuu, niin tämä perinteisyys konkretisoituu ja kaiken pitää mennä perinteisesti, kuten se on mennyt viimeiset 30 vuotta. On tietenkin totta, että jouluna tehdään ne asiat aina noin suurinpiirtein samalla tavoin, mutta auta perkele, jos jokin menee niin, kuin ei ole ennen mennyt. Joulu on pilalla. Rosolli haisee enemmän aikuisen alapäälle mitä viime jouluna, ja kinkkukin on vetistä. Haudallekkaan ei pääse, koska ne 12137 muutakin ovat raahaamassa kynttilöitä maatuville samaan aikaan. Loppujen lopuksi ne eivät edes syty, tai pahimmassa tapauksessa ne ovat jääneet ostamatta. Joulu on viimeistään tässä vaiheessa pilalla.
Perinteisesti jouluaattona pitää myös kiertää kaikki mummot, papat, anopit ja anoppipuolet. Miksi? Jos ei näitä rituaaleja voida suorittaa pyhinä niin saa jäädä minun puolestani sitten käymättä. Toki kauempaa matkustaville tämä taitaa olla pakollinen velvollisuus, eli se on ymmärretävää.
Ja sinne joulukirkkoonkin pitäisi sen yököttävän riisupuuron jälkeen ehtiä, mihin unohtui kaikessa hötäkässä laittaa manteli. Ja vasta tämän jälkeen Katri Helenan Joulumaa soi kaihoisasti kirkon lehtereiltä.
Ja missä se perkeleen perinteinen joulumielikin on? Siihen pitää soittaa taas joulumaata, josko se sitä kautta löytyisi.
Omasta mielestäni jouluun toki kuuluu vääjäämättä kaikkea perinteistä ja kummallisia perinteitä, ja eihän joulu tunnu joululta ilman niitä. Tämähän on fakta. Mutta jotkut ihmiset eivät hyväksi sitä tosiasiaa, että tämä kieltämättä kaamosta katkaiseva aika ei mene sen aina käsikirjoituksen mukaan, ja tarvitseeko mennäkkään. Eihän niitä enää erottaisi toisistaan, jos näin tapahtuisi.
Omalta kohdaltani voin kertoa, että meidän joulu vietetään kotona ilman mitään ylimääräistä sukulointi rumbaa ja sambaa. Joulupukki tulee jos on tullakseen, ja kun lapset painu unille, tämä tonttu saattaa ottaa glögiä ja soittelee omia kulkusia ja ennen kaikkea rauhoittuu, vaikka tänä jouluna ei ole mistä rauhoittua. Se EI ole perinteistä.
Perinteistä joulun odotusta!
PS. Tänään vielä perinteisille joulu ostoksille. Iltasella suu napsaakin sitten sopivasti, näin joululoman alkamisen kunniaksi.
Perinteiseen jouluun kuuluu joulukorttien lähettely. Mukavaa askartelua lasten kanssa. Mutta miten minusta tuntuu, että tästäkin pienestä huvista ollaan saatu pakkopullaa, joka kylvää paniikkia viimeistään siinä vaiheessa, kun huomataan että sen naapurin Irman osoite onkin vaihtunut, ja kortit pitäisi olla postissa näillä näppäimillä. Uskomatonta. Miksi tätä ei voitaisi aloittaa vaikka edes yhtä päivää aikaisemmin, niin olisipa taas yksi palanen siitä tavattomasta häsläyksestä takana.
Perinteiseen jouluun kuuluu myös ne rasittavat joululaulut. Ei siinä mitään, mutta miten minusta tuntuu, että ne markettien joululaulujen ns. instrumenttaali versiot ärsyttävyydellään saavat ihmiset ostohysterian pauloihin. Nimittäin joskus ne paukuttaa korvakäytäviin sellaisella volyymillä, että ihminen tietää tasan tarkkaan, että se joulu kaikessa kauheudessaan on totta, ja nyt on ostettava jotain...äkkiä! ...ja paljon.
Joululauluissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kieltämättä niissäkin olisi jo uusiutumisen aika, mutta eihän sitä voi, koska joulu on niin perinteinen. Ja Katri Helena laulaa tänäkin vuonna taas ikuisesta Joulumaasta. On ehkä niiden jeesustelupersejoululaulujen jälkeen rasittavin hoilotus.
Perinteinen jouluaatto kun saapuu, niin tämä perinteisyys konkretisoituu ja kaiken pitää mennä perinteisesti, kuten se on mennyt viimeiset 30 vuotta. On tietenkin totta, että jouluna tehdään ne asiat aina noin suurinpiirtein samalla tavoin, mutta auta perkele, jos jokin menee niin, kuin ei ole ennen mennyt. Joulu on pilalla. Rosolli haisee enemmän aikuisen alapäälle mitä viime jouluna, ja kinkkukin on vetistä. Haudallekkaan ei pääse, koska ne 12137 muutakin ovat raahaamassa kynttilöitä maatuville samaan aikaan. Loppujen lopuksi ne eivät edes syty, tai pahimmassa tapauksessa ne ovat jääneet ostamatta. Joulu on viimeistään tässä vaiheessa pilalla.
Perinteisesti jouluaattona pitää myös kiertää kaikki mummot, papat, anopit ja anoppipuolet. Miksi? Jos ei näitä rituaaleja voida suorittaa pyhinä niin saa jäädä minun puolestani sitten käymättä. Toki kauempaa matkustaville tämä taitaa olla pakollinen velvollisuus, eli se on ymmärretävää.
Ja sinne joulukirkkoonkin pitäisi sen yököttävän riisupuuron jälkeen ehtiä, mihin unohtui kaikessa hötäkässä laittaa manteli. Ja vasta tämän jälkeen Katri Helenan Joulumaa soi kaihoisasti kirkon lehtereiltä.
Ja missä se perkeleen perinteinen joulumielikin on? Siihen pitää soittaa taas joulumaata, josko se sitä kautta löytyisi.
Omasta mielestäni jouluun toki kuuluu vääjäämättä kaikkea perinteistä ja kummallisia perinteitä, ja eihän joulu tunnu joululta ilman niitä. Tämähän on fakta. Mutta jotkut ihmiset eivät hyväksi sitä tosiasiaa, että tämä kieltämättä kaamosta katkaiseva aika ei mene sen aina käsikirjoituksen mukaan, ja tarvitseeko mennäkkään. Eihän niitä enää erottaisi toisistaan, jos näin tapahtuisi.
Omalta kohdaltani voin kertoa, että meidän joulu vietetään kotona ilman mitään ylimääräistä sukulointi rumbaa ja sambaa. Joulupukki tulee jos on tullakseen, ja kun lapset painu unille, tämä tonttu saattaa ottaa glögiä ja soittelee omia kulkusia ja ennen kaikkea rauhoittuu, vaikka tänä jouluna ei ole mistä rauhoittua. Se EI ole perinteistä.
Perinteistä joulun odotusta!
PS. Tänään vielä perinteisille joulu ostoksille. Iltasella suu napsaakin sitten sopivasti, näin joululoman alkamisen kunniaksi.
tiistaina, joulukuuta 15, 2009
Joulu Goatin konttiin 2009
Pieniä ja huonoja vinkkejä joulupukin konttiin. Itse en edes vaivaudu turhuuksien markkinoille tänä vuonna. Ainakaan isommin. Jotain kukkarolle sopivaa pitänee kuitenkin hankkia. Vai pitäisikö sanoa, että kukkaroon sopivaa kooltaan. No, tässä jälleen jotain kulutusjuhlan vinkkejä äänilevyjen+muun sälän muodossa.
AMORPHIS: Eclipse
Jos suunnittelee hankkivansa uusimman, eli Skyforgerin kannattaa hankkia kylkeen tämä eclipse myös, joka mielestäni on parasta Joutsenen vokalisoimaa Amorphista. Oikein hyvä tämä uusinkin, ei niin mätön ystäville.
SURVIVOR ZERO: CMXCIX
Menin vanhaan halpaan, ja tulkitsin bändin täällä yhden biisin perusteella. Kokonaisuus olikin huomattavasti parempi, mitä se kyseinen videobiisi. Käy Sotajumala - In Flames diggareille. Pitänee kirjoittaa tästä itsekkin joulupukille, vaikkapa ensi vuonna.
AJATTARA: Joululevy
Mitäpä olisi Joulu ilman Ajattaran riipiviä versioita joululauluista. Kyytiä saavat M.A Nummisen: Joulupukki puree ja lyö, Juicen: Sika, ja Hei Tonttu ukot. Nämä höystettynä muutamalla koverilla (mm. Nylon Beat) ja muutamalla omalla ennenjulkaisemattomalla biisillä. "...hetken kestän elämää, sekin synkkää ja ikävää..."
DARKSPACE : I, II, III
Darkspacen koko tuotanto on siis kyseessä, jos painetta löytyy lompakosta. Hämyilevää Black Metal, Ambient avaruushäröilyä. Ei kuitenkaan mitään Jean Michel Jarre kamaa, vaan synkkää ja karua äänimaisemaa. Sopii vuodenaikaan, kuin punakuonolle nenä. Suosittellaan ehdottomasti pimeässä, lapuilla kuunneltavaksi.
SLAYER: World Painted blood + Slayer kirja
Fanille oiva paketti. Joel McIver kirjoittama, ei virallinen historiikki Christ Illusioniin asti ja uusin musiikillinen hengentuotos. Suoraan sanottuna kumpikaan näistä ei ole mikään mestariteos, mutta kirja täydentää kuitenkin tuon levyn tuomaa pientä pettymystä.
CONTRADICTION: The Essence of Anger
Perinteistä Trashiä saksanmaalta, yhdestä trashin syntymaista. Uppoaa varmasti vanhankin rässin ystäville.
Siinäpä taas äkäisesti jotain. Tokihan voitte ostaa sen hittituotteen, mikä tänä jouluna näyttäisi olevan tuo fakiiri matto, eli jokin hierova piikkimatto. Ei perkele, mitäköhän vielä?!
AMORPHIS: Eclipse
Jos suunnittelee hankkivansa uusimman, eli Skyforgerin kannattaa hankkia kylkeen tämä eclipse myös, joka mielestäni on parasta Joutsenen vokalisoimaa Amorphista. Oikein hyvä tämä uusinkin, ei niin mätön ystäville.
SURVIVOR ZERO: CMXCIX
Menin vanhaan halpaan, ja tulkitsin bändin täällä yhden biisin perusteella. Kokonaisuus olikin huomattavasti parempi, mitä se kyseinen videobiisi. Käy Sotajumala - In Flames diggareille. Pitänee kirjoittaa tästä itsekkin joulupukille, vaikkapa ensi vuonna.
AJATTARA: Joululevy
Mitäpä olisi Joulu ilman Ajattaran riipiviä versioita joululauluista. Kyytiä saavat M.A Nummisen: Joulupukki puree ja lyö, Juicen: Sika, ja Hei Tonttu ukot. Nämä höystettynä muutamalla koverilla (mm. Nylon Beat) ja muutamalla omalla ennenjulkaisemattomalla biisillä. "...hetken kestän elämää, sekin synkkää ja ikävää..."
DARKSPACE : I, II, III
Darkspacen koko tuotanto on siis kyseessä, jos painetta löytyy lompakosta. Hämyilevää Black Metal, Ambient avaruushäröilyä. Ei kuitenkaan mitään Jean Michel Jarre kamaa, vaan synkkää ja karua äänimaisemaa. Sopii vuodenaikaan, kuin punakuonolle nenä. Suosittellaan ehdottomasti pimeässä, lapuilla kuunneltavaksi.
SLAYER: World Painted blood + Slayer kirja
Fanille oiva paketti. Joel McIver kirjoittama, ei virallinen historiikki Christ Illusioniin asti ja uusin musiikillinen hengentuotos. Suoraan sanottuna kumpikaan näistä ei ole mikään mestariteos, mutta kirja täydentää kuitenkin tuon levyn tuomaa pientä pettymystä.
CONTRADICTION: The Essence of Anger
Perinteistä Trashiä saksanmaalta, yhdestä trashin syntymaista. Uppoaa varmasti vanhankin rässin ystäville.
Siinäpä taas äkäisesti jotain. Tokihan voitte ostaa sen hittituotteen, mikä tänä jouluna näyttäisi olevan tuo fakiiri matto, eli jokin hierova piikkimatto. Ei perkele, mitäköhän vielä?!
keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009
Musta Joulu, musta koulu, musta elämä.
Sanoo ilmatieteenlaitos mitä tahansa, ja oli lunta jouluna tai ei, niin minun joulusta on tuleva musta. Näillä näkymin myös koko ensi vuosi menee samalla värillä, jos tätä omaa sielunelämää, ja itse konkreettistakin puolta värikartastosta katsoo.
On kai kaikille itsestäänselvää, että opiskelijan elämä on köyhää, mutta nyt näyttää, että sitä köyhää opiskeluelämää ei vuodenvaihteen jälkeen enää ole, koska niin köyhää se on, että näillä näkymin ja näillä tuloilla se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Siis miettikää mihin tuo ruhtinaallinen 221€uroa kuukaudessa riittää?!? Kerronpa teille. EI mihinkään.
Varsinkin näin joulun alla, vaikka selvänä asiana pidin sitä, että mihinkään kaupalliseen ralliin ei lähdettäisikään, niin nyt asian laita on oikeasti se, että lahjoja ei tässä taloudessa osteta, muutakuin pakolliset kummeille yms. Käpylehmät ja käsintehdyt villasukat saavat ajaa muut joulun ähkynsä. laskuihin menee jälleen kaikki, ja lopuillu voisi ostaa vaikka tikkuaskin.
Kuten sanottua, tuo joulu nyt on mitä on. Mutta eniten tässä pistää mielen jälleen ahtaaksi nämä opinnot. Varsinkin nyt, kun on huomannut pärjäävänsä, yllättävänkin haastavissa aineissa ja motivaatiokin on ollut vähintään kiitettävää.
Mutta kuinkas muutenkaan. Ei saatana minulta onnistu mikään, vaan kaikki kaatuu aina siihen samaan, eli rahaan. Tuohon niin välttämättömään ja ahneutta aiheuttavaa kilisivään ja suhisevaan maailmanpahaan. Kortisto, täältä tullaan taas. Viisaampana niinkin, mutta lyötynä.
Eli kylläpä taas näyttää häikäisevältä nuo tulevaisuuden näkymät, tai siis nämä ihan oven takana olevat asiat. Taas olisi helpompaa heittää köysi kattotuolin yli ja antaa aamutuulen kauniisti keinuttaa, mutta kun asun kerrostalossa, ja kaiken lisäksi vuokralla, niin lykkääntyy tuokin teko. Perkele!!!
Vitun hauskaa joulun odotusta ja nauttikaa elämästä, keillä sitä on!
On kai kaikille itsestäänselvää, että opiskelijan elämä on köyhää, mutta nyt näyttää, että sitä köyhää opiskeluelämää ei vuodenvaihteen jälkeen enää ole, koska niin köyhää se on, että näillä näkymin ja näillä tuloilla se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Siis miettikää mihin tuo ruhtinaallinen 221€uroa kuukaudessa riittää?!? Kerronpa teille. EI mihinkään.
Varsinkin näin joulun alla, vaikka selvänä asiana pidin sitä, että mihinkään kaupalliseen ralliin ei lähdettäisikään, niin nyt asian laita on oikeasti se, että lahjoja ei tässä taloudessa osteta, muutakuin pakolliset kummeille yms. Käpylehmät ja käsintehdyt villasukat saavat ajaa muut joulun ähkynsä. laskuihin menee jälleen kaikki, ja lopuillu voisi ostaa vaikka tikkuaskin.
Kuten sanottua, tuo joulu nyt on mitä on. Mutta eniten tässä pistää mielen jälleen ahtaaksi nämä opinnot. Varsinkin nyt, kun on huomannut pärjäävänsä, yllättävänkin haastavissa aineissa ja motivaatiokin on ollut vähintään kiitettävää.
Mutta kuinkas muutenkaan. Ei saatana minulta onnistu mikään, vaan kaikki kaatuu aina siihen samaan, eli rahaan. Tuohon niin välttämättömään ja ahneutta aiheuttavaa kilisivään ja suhisevaan maailmanpahaan. Kortisto, täältä tullaan taas. Viisaampana niinkin, mutta lyötynä.
Eli kylläpä taas näyttää häikäisevältä nuo tulevaisuuden näkymät, tai siis nämä ihan oven takana olevat asiat. Taas olisi helpompaa heittää köysi kattotuolin yli ja antaa aamutuulen kauniisti keinuttaa, mutta kun asun kerrostalossa, ja kaiken lisäksi vuokralla, niin lykkääntyy tuokin teko. Perkele!!!
Vitun hauskaa joulun odotusta ja nauttikaa elämästä, keillä sitä on!
lauantaina, joulukuuta 05, 2009
Darker Grounds
Kemiläistä metallia. Julkaisevat kohtapuolin muuten levyn. On sitä paskempaakin kuultu, mutta myös huomattavasti parempaa. Mun mielestä laulaja on PASKA!
perjantaina, joulukuuta 04, 2009
Piikujoulut, mikä ihana tekosyy
Näin joulua odotellessa, sen kaiken tuperruksen ja ylimääräisen hösläämisen keskellä on myös kiva vaihtaa niinsanotusti vapaalle, ja viettää pikkujoulua. Nehän tunnetusti ovat niitä juhlia, jolloin on hyvä tehdä itsestään koko konsernin edessä täysi idiootti. Näinhän se menee, tai sitten vastaavasti pyritään sukupuoliseen kanssakäymiseen firman typyjen kanssa. Huonolla menestyksellä luonnollisesti.
Henkilökohtaisesti jätin viime viikonlopun kinkerit väliin. Jostain syystä ei vain ollut virtaa, eikä mitään suurta tunteen paloakaan kyseisiin juhliin. Eiköhän noita vielä oile tulevaisuudessa edessä.
Huomenna, eli lauantaina olisi vuorossa luokan, eli meidän prosessinhoitajien ja laboratorio puolen pikkujoulut. Tässä jo pistää mietityttämään, että mitäköhän niistäkin tulee. Varsinkin kun labran puolella koeputkien kanssa näpertävät tyttöset ovat suurin osa hissukka porukkaa, niin luulenpa, että maanantaina se on vieläkin hiljaisempaa. Voi myös olla, että allekirjoittanut tuttuun tapaansa riisuu kostyymin niskastaan, ja painaa päänsä sunnuntai aamuna häpeästä tyynyyn, ja miettii sitä, että koko koulun edessä tuli lorttia heilutettua. Saapa nähdä, mutta koetetaan olla rauhassa, toivotaan, että sisäinen halu paljastaa itsensä koko kansan nähden pysyisi nyt kerrankin poissa.
Hiphei Ja tipvittutap!
Henkilökohtaisesti jätin viime viikonlopun kinkerit väliin. Jostain syystä ei vain ollut virtaa, eikä mitään suurta tunteen paloakaan kyseisiin juhliin. Eiköhän noita vielä oile tulevaisuudessa edessä.
Huomenna, eli lauantaina olisi vuorossa luokan, eli meidän prosessinhoitajien ja laboratorio puolen pikkujoulut. Tässä jo pistää mietityttämään, että mitäköhän niistäkin tulee. Varsinkin kun labran puolella koeputkien kanssa näpertävät tyttöset ovat suurin osa hissukka porukkaa, niin luulenpa, että maanantaina se on vieläkin hiljaisempaa. Voi myös olla, että allekirjoittanut tuttuun tapaansa riisuu kostyymin niskastaan, ja painaa päänsä sunnuntai aamuna häpeästä tyynyyn, ja miettii sitä, että koko koulun edessä tuli lorttia heilutettua. Saapa nähdä, mutta koetetaan olla rauhassa, toivotaan, että sisäinen halu paljastaa itsensä koko kansan nähden pysyisi nyt kerrankin poissa.
Hiphei Ja tipvittutap!
torstaina, joulukuuta 03, 2009
P.I.S.S
Tämä on juuri niin hyvä, mitä Kiss yleensä on. Kukin tahollaan määrittää sen, mitä se sitten onkaan. Hyvin "rimmaa" noin duppaukset.
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009
Jouluäpinöitä 2009 osa 1: Joulu kesäkuussa
On taas se aika vuodesta, että lapsia pelotellaan ikkunan takana kyyläilevillä tontuilla, ja kaikki se muu ylenpalttinen häslääminen voi alkaa. Eli on siis aika aloittaa myös jo näin joulukuun toisena päivänä jo perinteiseksi muodostunut jouluäpinä osio, koska onhan joulu perinteinen ja perinteitä kaavamaisesti noudattava juhla, joka juontaa kai alunperin Nasaretin miehen, tuon puusepän pojan syntymiseen. Siis nostetaan se olkipukki nyt pöydälle hyvissä ajoin, koska se on tämän päivän trendi.
Tuntuu, että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kalenteria kun katsoo, tulee joulu kyllä päivämäärälleen ajallaan, mutta kun vastaavasti katsotaan kaupan hyllyjä ja kaupan mainostamista, on kaupan alalla todennäköisesti eri almanakka.
Joulukoristeita kynttilöineen ja palloineen roikkuu hyllyissä jo lokakuussa, puhumattakaan mainostamisesta, jolla se turhanpäiväisyyden tarve saadaan luotua. Tämän ymmärtää, koska tänä päivänä joulu on kaupanalan tärkein aika.
Lelulehtisiä ja lukuisia muita mainoksia putkahtelee postiluukusta lähes joka päivä roskakorillinen, ja ainakin näiden lelulehtien sanoma tällä saralla menee oikeaan osoitteeseen, ja sen turhan rojun tarve saadaan luotua ihmiseen jo lapsena. Meilläkin nämä lelu mainokset ovat asiansa hoitaneet, ja niitä laavataan lähes päivittäin. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Lapset ovat lapsia ja ennenkaikkea joulu on lasten juhla mitä suuremmassa määrin ja asian näin ymmärtää. Mutta kuitenkin hommasta on mielestäni lähtenyt koko juju, koska nykyään joulupukkia ja sitä aattoillan kliimaksia aletaan odottaa jo loka-marraskuun vaihteessa. Ja koska pieni lapsi ei tunnetusti ole se pitkäjänteisin olio maan päällä, käy odottavan aika tätä nykyä päivä päivältä pidemmäksi, ja uhkailut ikkunan takana piileskelevästä muistiinpanoja tekevästä pukin apurista alkaa käydä turhauttaviksi ja asian ydin menettää merkityksensä, koska tätä menoa se menee ympäri vuotiseksi. Eli hammaspeikko ja laiturin alla asusteleva lapsia nappaava näkki, ovat vielä ainakin kovempi uhkakuva lapsen mielikuvituksessa, mutta tontut lähestyvät tällä saralla uhkaavasti.
Palatakseni äpinän pääpointiin, on joulu kaupan hyllyillä kohta ympäri vuotista, ja joulusta on tuleva vieläkin materialistisempi ja kaupallisempi, mitä se kieltämättä on jo nyt. Voi myös olla, että joulua juhlitaan tulevaisuudessa vähintään kaksi kertaa vuodessa, tai parhaassa tapuksessa jotain vastaavaa kerran kuussa.
Sitä odotellessa, olkaa kiltisti. Tontut ja tonttuja on liikkeellä.
Tuntuu, että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kalenteria kun katsoo, tulee joulu kyllä päivämäärälleen ajallaan, mutta kun vastaavasti katsotaan kaupan hyllyjä ja kaupan mainostamista, on kaupan alalla todennäköisesti eri almanakka.
Joulukoristeita kynttilöineen ja palloineen roikkuu hyllyissä jo lokakuussa, puhumattakaan mainostamisesta, jolla se turhanpäiväisyyden tarve saadaan luotua. Tämän ymmärtää, koska tänä päivänä joulu on kaupanalan tärkein aika.
Lelulehtisiä ja lukuisia muita mainoksia putkahtelee postiluukusta lähes joka päivä roskakorillinen, ja ainakin näiden lelulehtien sanoma tällä saralla menee oikeaan osoitteeseen, ja sen turhan rojun tarve saadaan luotua ihmiseen jo lapsena. Meilläkin nämä lelu mainokset ovat asiansa hoitaneet, ja niitä laavataan lähes päivittäin. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Lapset ovat lapsia ja ennenkaikkea joulu on lasten juhla mitä suuremmassa määrin ja asian näin ymmärtää. Mutta kuitenkin hommasta on mielestäni lähtenyt koko juju, koska nykyään joulupukkia ja sitä aattoillan kliimaksia aletaan odottaa jo loka-marraskuun vaihteessa. Ja koska pieni lapsi ei tunnetusti ole se pitkäjänteisin olio maan päällä, käy odottavan aika tätä nykyä päivä päivältä pidemmäksi, ja uhkailut ikkunan takana piileskelevästä muistiinpanoja tekevästä pukin apurista alkaa käydä turhauttaviksi ja asian ydin menettää merkityksensä, koska tätä menoa se menee ympäri vuotiseksi. Eli hammaspeikko ja laiturin alla asusteleva lapsia nappaava näkki, ovat vielä ainakin kovempi uhkakuva lapsen mielikuvituksessa, mutta tontut lähestyvät tällä saralla uhkaavasti.
Palatakseni äpinän pääpointiin, on joulu kaupan hyllyillä kohta ympäri vuotista, ja joulusta on tuleva vieläkin materialistisempi ja kaupallisempi, mitä se kieltämättä on jo nyt. Voi myös olla, että joulua juhlitaan tulevaisuudessa vähintään kaksi kertaa vuodessa, tai parhaassa tapuksessa jotain vastaavaa kerran kuussa.
Sitä odotellessa, olkaa kiltisti. Tontut ja tonttuja on liikkeellä.
tiistaina, joulukuuta 01, 2009
Radio Millenium
Huumorimusiikilla on se huono,tai ehkäpä hyvä puoli, että ne jaksaa naurattaa vain kerran. Jos edes sitä. Tässäpä pientä parodiaa musiikkivideoiden muodossa. Pätkät on Radio Millenium ohjelmasta, mikä käsittääkseni pyörii myös....yllättäen radiossa. Nerokasta. Osansa saavat Irina, Tähkän apina, Nightwish, Fintelligens.
perjantaina, marraskuuta 27, 2009
Teacher`s pet
2.Jaksoa on nyt kulutettu ja kostutettu koulun ankeita penkkejä. Titrattu, tehty laadun valvontaa, laskettu, laskettu bulkkia, laskettu tiheyttä, laskettu repäisyvoimaa ja vähän vielä laskettu titrimetriaa. Niin ja on myös laskettu painetta ja vääntöä. Eli siis pääpiirteittäin ollaan laskettu matematiikkaa, ja jostain syystä korkeakoulu pohjaista kirjaa hyväksi käyttäen. Tässä alkaa olla melkoinen matemaatikko tätä nykyä, paitsi että, maanantaina ei enää muista ainutta kaavaa, tai ainakaan miten ne numerot siihen kaavaan sijoitetaan.
Laadun valvonta on sikäli ollut ihan mielenkiintoista, vaikkakin se eri paperilaatujen repiminen ei ole ollut niinkään mielenkiintoista sitten, kun 3-vuotta on täytti. Silloin se varmaankin oli jopa mukavaa, oli siitä vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa.
Paperia ollaan myös poltettu, tarkasteltu eri laatujen tiheyttä, painoa yms. turhanpäiväistä paskaa. No, se nyt kuuluu tähän alaan, ja nytpä sekin on taputeltu. Ja tiedoksi. Stora Enson A4 paperi ei ole ihan sitä, mitä asiakkaalle luvataan, mutta ei kerrota sitä kellekkään. Eihän?
Olen myös jostain syystä joutunut kaiken maailman edustustehtäviin, tyyliin työpaikkojen kehityskeskustelut. Tiedättehän, kahvia pullaa ja joku asiasta tietämätön vailla "kenttä" kokemusta oleva lässyttämässä paskaa.
Olen kuulemma opettajien valitsema luottamusmies. Varsinainen runkkareiden pääluottamus mies sanoisin. Tämä kai kertoo siitä, että opettajat haluavat minusta silloin tällöin eroon mussuttamasta, tai sitten olen hoitanut asiat lyhyen opiskelu aikanani hyvin. En tiedä, mutta jotain on miehessä muuttunut ajoista, jolloin tämä tarkkailuluokan pelle puhkoi opettajien auton renkaita, ja muksi niitä tarvittaessa pitkin kehoa.
Eli nyt kun toinen koe viikko on takana, on jälleen hyvä, ja pakko nollata tilanne alkoholilla. Jos sitä tänään vain hitusen maistelisi ja huomenna harrastaisi sitä Kemin urheiluautoilijoiden pikkujouluissa oikein kunnolla. Katsotaan nyt sitten vielä.
Laadun valvonta on sikäli ollut ihan mielenkiintoista, vaikkakin se eri paperilaatujen repiminen ei ole ollut niinkään mielenkiintoista sitten, kun 3-vuotta on täytti. Silloin se varmaankin oli jopa mukavaa, oli siitä vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa.
Paperia ollaan myös poltettu, tarkasteltu eri laatujen tiheyttä, painoa yms. turhanpäiväistä paskaa. No, se nyt kuuluu tähän alaan, ja nytpä sekin on taputeltu. Ja tiedoksi. Stora Enson A4 paperi ei ole ihan sitä, mitä asiakkaalle luvataan, mutta ei kerrota sitä kellekkään. Eihän?
Olen myös jostain syystä joutunut kaiken maailman edustustehtäviin, tyyliin työpaikkojen kehityskeskustelut. Tiedättehän, kahvia pullaa ja joku asiasta tietämätön vailla "kenttä" kokemusta oleva lässyttämässä paskaa.
Olen kuulemma opettajien valitsema luottamusmies. Varsinainen runkkareiden pääluottamus mies sanoisin. Tämä kai kertoo siitä, että opettajat haluavat minusta silloin tällöin eroon mussuttamasta, tai sitten olen hoitanut asiat lyhyen opiskelu aikanani hyvin. En tiedä, mutta jotain on miehessä muuttunut ajoista, jolloin tämä tarkkailuluokan pelle puhkoi opettajien auton renkaita, ja muksi niitä tarvittaessa pitkin kehoa.
Eli nyt kun toinen koe viikko on takana, on jälleen hyvä, ja pakko nollata tilanne alkoholilla. Jos sitä tänään vain hitusen maistelisi ja huomenna harrastaisi sitä Kemin urheiluautoilijoiden pikkujouluissa oikein kunnolla. Katsotaan nyt sitten vielä.
tiistaina, marraskuuta 24, 2009
perjantaina, marraskuuta 20, 2009
Top 100 levyt Nro 81: Anthrax - Among The Living
Siinä missä Slayer, Metallica, Testament yms. julkaisivat genren kulmakivet, ei tämä Anthraxin kolmas tuotos paljoa noista hävinnyt. 1987, jolloin tämä julkaistiin, oli Speed/Trash -metalli buumi ehkä kovimmillaan ja Iron Maidenin, Mercyful Faten ja Judas Priestin apinoiminen oli jätetty taka-alalle, joka vahvasti kuului myös mm.Slayerin ja Anthraxinkin debyyteissä. Näinä vuosina alkoi siis tapahtua.
Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.
Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.
Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.
Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.
Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.
Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!
Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.
Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.
Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.
Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.
Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.
Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!
torstaina, marraskuuta 19, 2009
Heil Varg, Heil Burzum
Uusi Burzum levy siis tulee sittenkin. Suurella mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tämä tuotos pitää sisällään. Ambient häröilyä, vai sitä itseään.
keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009
Mediapeliä
En voi olla palaamatta vielä tähän H1N1 hysteriaan, mikä tuntuu leviävän nyt täysin käsiin. Kuten aikaisemmin tarinoin kuinka valitettavaa on, että siihen joku kuolee, niin todellisuudessa joka vuosi kuolee ihmisiä normaaliin influenssaan, ellei jopa suurempikin määrä. Ja aivan kuten tässä sikainfluenssassa, nämä kuolintapaukset ovat jo olleet ns. toisen taudin kourissa, ja näin olisivat kuolleet jokatapuksessa jopa sääsken pistoon. Ehkä vähän yliampuva vertauskuva, mutta juuri sellainen, joka tätä ihmisen typeyyttä kuvastaa tämä taudin kohdalla.
Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.
Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!
Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.
Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.
PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.
Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.
Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!
Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.
Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.
PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.
perjantaina, marraskuuta 13, 2009
Videot viikonlopuksi
Jo lähes traditoksi paisunut videot viikonlopuksi jälleen kerran. Paskaa maan ja helvetin välistä, ja useinhan se menee tuohon jälkimmäisenä mainittuun.
Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.
Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.
Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.
Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.
Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.
Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.
keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009
Top 100 levyt Nro 82: Metallica - Kill 'Em All
Tämä levy on varmasti ruodittu jo jokapaikassa tuhanteen kertaan puhki, joten en tälle palstatilaa paljoa anna. 1983 julkaistu Metallica debyytti on kaikessa karuudessaan varmasti yksi niistä albumeista, jotka Venomin Welcome to Hell:in ja Slayerin Reign in Bloodin on eniten vaikuttanut tämän päivän, jo varsin populaariseen metalli musiikkiin.
Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.
Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.
Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!
Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.
Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.
Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!
perjantaina, marraskuuta 06, 2009
Diagnoosi: Luulotauti!
Nyt kun tämä riivaus ja pahin kulkutauti sitten mustan surman, eli sikainfluenssa kaataa solkenaan porukkaa hautaan, on tämä saatanan soppa valmis.
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.
Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.
Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.
Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.
Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?
keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009
Joku Loiri
Uuno Turhapurolle ei mene hyvin. Ensin meni paras kaveri, eli Härski Hartikainen. Sitten appiukko, ja heti perään vaimo. Pari päivää sitten viikatemies nappasi myös anopin. Kovin kaukana ei ole sekään kaunis päivä, että menee Johtaja U.Turhapuro itsekkin.
Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".
Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.
Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.
Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.
Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".
Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.
Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.
Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
