Pieniä pilkahduksia

Eipä ole enää tiskihuolia...perkele! Tämähän se on ollut nyt viime päivinä tämän perheen kupletin juoni. Eipä silti, tuntuu vain aina siltä, että ihan mihin tahansa ryhtyykin, vaatii se aina hirvittäviä ponnistuksia, puhelisoittoja ja järjen sumentumista, vaikka se ei edes olisi itsestä kiinni. Tämäkään ei tehnyt poikkeusta. 5min. hommaan meni neljä päivää. Olisi kai ollut helpompi, ainakin henkisesti, asentaa tuo mokoma tiskausmasiina itse. Harkinnassa siis edelleen tuo kiinteistöhuoltajan vakanssi, mistä muutama päivä sitten tänne näpyttelin.

Muita kuulumisia: Ajattellimme lähteä härkäporukalla mökille. Posion korpimaisemiin. Pitkästä aikaa. Kesällä kun ei kerennyt, pitää nyt lähteä hankkimaan sinne krapula ja flunssa, koska mökillähän ei saatana sisällä olla, vaikka sataisi kirveitä. Kokoonpano on vielä hieman epäselvä. Näillänäkymin ainakin minä, Epa ja ekonomi Oulusta. Saa nähdä sitten muista.

Voitinpa muuten arpajaisissa, varmaankin ensimmäistä kertaa elämässäni. En rahaa, tietenkään, mutta saan valitsemani futis joukkueen virallisen pelipaidan. Näin minulle sähköpostissa ystävällisesti kerrottiin. Saa sitten nähdä, milloin tuo Liverpoolin punainen paita minun ruhoani koristaa, vaikkakin aika epäkäytännöllinenhän tuollainen paita loppukädessä on. No, aito on kuitenkin aina aito. Eli tuonne muiden fanipaitojen joukkoon vain. Puuuh!!

Minä alan nyt pakkaamaan. Hakatkaa te vaikka tattianne...perkeleet!