Uskottomuutta

"Olen jo pitkään epäillyt, että vaimoni on uskoton. Usein käy niin, että kännykkä soi toistuvasti ja hän vain vilkaisee puhelimeen ja katkaisee soiton vastaamatta siihen. Hän on usein "tyttöjen" kanssa ulkona, ja kun kysyn keiden tyttöjen, on kyseessä aina joku työkaveri, jota en tunne. Olen yrittänyt seurata ikkunasta, kun hän palaa taksilla kotiin, mutta hän kävelee aina viimeisen korttelivälin ja minä ainoastaan kuulen kuinka auto ajaa matkoihinsa. Mahtaako olla taksikaan?

Pari päivää sitten halusin tarkistaa kellonajan hänen kännykästään ja hän sai siitä huutoraivarin kiljuen, ettei hänen kännykkäänsä saa koskea ja että minä kyylään. En ole halunnut kovistella häntä tästä asiasta ja luulen, etten edes halua tietää totuutta asiasta, mutta eilisiltana päätin kuitenkin tarkistaa tilanteen.Jäin väijyyn asuntomme lähellä olevaan puistikkoon pensaan juurelle röllipuku päällä ja kivääri kädessä.Pitkähkön odottamisen jälkeen lähistölle pysähtyikin mersu, jossa vaimoni suuteli kiihkeästi minulle täysin tuntematonta miestä.Siirryin piiloon oman autoni taakse, etteivät he havaitsisi minua. Siinä kyykkiessäni huomasin autossani alkavaa ruostetta takalokasuojan kaaressa.Pitäisikö minun teidän mielestänne vaihtaa koko kaari vai asentaa vain uusi levikeosa?"

Heh heh! Varsin mukamas hauskakin tarina. VITTUUU!!

Jaa-a! Tänään olisikin todennäköisesti viimeinen yövuoro tuossa firmassa. Ainakaan vähään aikaan. Nimittäin työt alkavat lähestyä loppuaan ja sinnittely byrokratian pyörteissä alkaa taas parin viikon päästä. Pää sulaa jo pelkästä ajatuksesta.

Huomenna voisi olla tavattoman rohkea ja ottaa jopa muutaman oluenkin, ihan vain sen pään sulamisen jouduttamiseksi, mutta siitä ehkä huomenissa enempi, jos rohkeus vain sen sallii.