It's hockey time

Jokavuotiset jääkiekon MM-kisat ovat taas menossa. Eli ruudussa pyöriin jälleen alkulohkojen ajan kunnon B-luokan viihdettä. Mielestäni nämä kisat alkaa olla joka keväistä pakkopullaa, eli toisinsanoin, ei enää jaksa sytyttää eikä liiemmälti kiinnostakkaan. Kyllähän ne Suomen pelit pitää kuitenkin ihan pelkän isänmaallisuuden takia katsoa. Maanpetturiksi vielä leimaavat, jos töissä herkuttelee ja mainostaa katsovansa vain Pohjois-Amerikkalaista kiekkoviihdettä.

Yleensä ottaen kummastuttaa tänä päivänä koko nimitys MM-kisat. Nimittäin jos oikein tarkkaan katsotaan, niin oikeasti suurin osa maailman parhaista pelaajista vääntävät NHL:ssä vielä tällä hetkellä play offeja, joten ei nämä kisat nykymuodossaan mielestäni ansaitse noin ruhtinaallista titteliä. Amatöörien MM-kisat olisi kai sitten liian alentava nimitys, koska kaikki pelaajat taitavat ansaita leipänsä ja ihan varmasti ne leivänpäällisetkin kumilätkän paukuttamisesta. Lukuunottamatta tietenkin näitä näitä B-sarjan maita. Lisäksi suurinta osaa pelin todellisista tähdistä ei voisi vähempää kiinnostaa koko kisat. Puhutaan siis nyt lähinnä Kanadalaisista ja Yhdysvaltalaisista huipuista. Tänä vuonnahan Ruotsillakaan ei niitä Sundineja tai Forsbergeja rostereissaan onneksi keiku. Näille pelaajille Stanley Cup on se ainoa arvokas palkinto jääkiekossa.

Mistä nämä suurimpien tähtien poissaolot sitten johtuu? Ajatelkaapa, jos itse jauhaisitte rapakon takana 82 runkosarja peliä ja päälle play offit, ei ainakaan minulla tulisi ihan heti päälimmäisenä mieleen lähteä raahaamaan haisevia pelikamoja jonnekkin toiselle puolelle palloa esim. Venäjälle (tosin nyt pelataan Kanadassa) torakoiden sekaan pelaamaan vielä pikkuisen jääkiekkoa, vaikka voisi painua Bahamalle vetämään lonkkaa tai vittu vaikka Las Vegasiin törsäämään niitä järkyttäviä dollaripinoja, mitä ei kauden aikana ehdi tuhlailla. Kiitos pitkien pelimatkojen. Sitä paitsi onhan kisat pidetty kerran 90-luvulla Suomen Turussa.

Nämä jääkiekon kehitysmaat kisoissa pistää vituttamaan ehkä eniten. Pelataan ns. turhia matseja pari kappaletta joukkueita vastaan, keiden peli muistuttaa enempi halonhakkuuta ja junnutason luisteluharjoitteelta taaksepäin.
Ihmettelelen siis mitä vittua nämä maat tekevät yleensä tällä tasolla. On perkele Tanskaa, Ranskaa, Sloveniaa, Italiaa ja kai tähän listan perään pitäisi lisätä myös Norja, joka sumputti onnistuneesti miltei Suomen nurin. Tämä Suomen rämpiminenhän Norja pelissä ei nyt ole kellekkään vähääkään lätkää seuraaville mikään ihmetapaus. Joka vuotinen ylimielisyyden tunnetila se on, joka taas tärkeissä peleissä näkyy kepin tärinänä kädessä ja huonosta voittamisen halusta. Eli toisinsanoin, ei osata voittaa sitä viimeistä peliä ja ollaan liian nöyriä. En edes jaksa muistaa montako loppuottelua on hävitty. MM-tasolla ainakin 4 ja World Cupeissa ja olympialaisissa kertaalleen.

Jos mennään hiukan Suomen taktiikka puoleen, niin ensiksikin tuntuu siltä, ettei tämä välimallin valmentaja Shedden tiedä itsekkään, mitä ns. pelikirjaa käyttää. Omaa vai apuvalmentaja J.Jalosen. No, Jalonenhan astuu toivottavasti ensi vuonna puikkoihin. Ei ulkomaalainen valmentaja ole välttämättä Suomelle enää SE juttu. Ehkä, joskus 80-luvulla olisi ollutkin, varsinkin kun muistaa miltä Suomen peli näytti silloin vanhaa kunnon punakonetta vastaan. Nuoremmille voin kertoa, että lähes samalta, kuin esim. Suomi vs. Unkari näyttäisi tänä päivänä, näin kärjistettynä. Tosin taisi silloin CCCP aikoina maitten välisten pelaajienkin taso olla vähän toisenlainen. Asiat olivat ammoisina aikoina Neuvostoliitossa sellaiset, että jos et lähtenyt kisoihin, olit samalla sotilaskarkuri, koska Äiti Venäjällä armeija kesti 9-11 vuotta ja lähes kaikki huippupelaajat olivat armeijan joukkuessa, Moskovan ZSKA:sa. Eli niskalaukaus oli todennäköisesti lievin rangaistus siihen aikaan.

Toiseksi: Missä on J.Pesonen? Oulun kärppien ja koko kotoisen Sm-liigan paras pistemies. Hän olisi mielestäni juuri sopiva mies Hyvösen ja Kapasen ketjuun. Pelasihan hän miltei koko kauden Hyvösen kanssa kärpissä samassa ketjussa. Eli tutut kuviot pitäisi olla. Ei sillä, että Antti "p***u" (tuo sana ei suinkaan ole pieru) Pihlström olisi huonosti pelannut, mutta esim. Jussi Jokisen olisin itse jättänyt vielä penkille mailan tuppea pureskelemaan, Pihlström kun tuo aktiivisuudellaan painetta vastustajan puolustukseen ja loppuunajetuilla taklauksilla sitä tiettyä kovuutta joukkueeseen.

Kolmanneksi: Mihin ketjuun Vanhempi Koivun veljeksistä? Todennäköisesti Selänteen ja Peltosen väliin. Näin ainakin uskon. Eli isopää Jokinen siirtynee laitaan. Entä, miten Saku Koivun tulo vaikuttaa joukkueen henkeen? Joku tulee ja joku toinen joutuu polkemaan pelin ajaksi kuntopyörää. Sellaista on hoki. Minun mielipidettä jos kysytään, tuo Koivu ainakin kokemusta ja johtajuutta. Se on eri asia tarvitaanko sitä. Ja sitä paitsi, minultahan sitä ei kysytä, joten se siitä.

Neljänneksi: Jos Suomi ei löydä keinoja edes Norjan tasoisen joukkueen puolustus muurin murtamiseen, miten käy jatkossa? Ei hyvältä näytä, mutta ehkä tämänpäiväinen Slovakia peli näyttää jotain, vaikka ei vieläkään puhuta mistään todellisesta mittarista. Tästäkin saadaan kiittää Slovakian huippupelaajien kieltäytymisistä ja rantalomista. It's hockey time baby!