Vanhan loppu, uuden alku(ko)?

Työvoimatoimiston "kartoitus" on nyt onneksi taakse jäänyttä elämää. Ei siinä mitään. Työharjoittelu oli varsin mukavaa ja välillä jopa mielenkiintoista. Kiitos siitä Makelle! Hyvin pysyttiin pienistä vastoinkäymisistä huolimatta aikatauluissa.

Muuten tämä pakkopulla oli varsin turhanpäiväisyyttä pursuileva kaiken maailman tietokoneen käytön opiskeluineen ja CV:en tekemisineen. Allekirjoittaneella siis tuttua huttua. Ymmärrän tämän turhanpäiväsyyden niille, keillä ei oikeasti ole edes mahdollisuutta työllistyä, joihin en itse katso (vielä) kuuluvani.

Kurssin ihmiskirjo oli muutenkin aika mielenkiintoinen. Oli kultaseppää, luokan opettajaa, pari sähköasentajaa ja tradenomi. Luulisi, että pelkästään noilla ammattinimikkeillä löytyisi töitä. Tiedä sitten, onko näillä kyseisillä ihmisillä sitten haluja? Voin sanoa varmana tietona, että töitä kyllä olisi.

Kurssilla oli myös pari kuudellakymmenellä olevaa rakennusmiestä ajalta joilloin naulapyssyt olivat kaukaista tulevaisuutta. Mietin, että kukahan mahtaa palkata miestä, kenen eläke odottaa jo nurkan takana? Kuullostaa ehkä ikärasismilta, mutta mielestäni ei kukaan. Sad but true! Tässäpä on jälleen osoitus työvoimatoimiston nerokastakin nerokkaammista leimahduksista. Pitäisiköhän siellä katsoa syntymäaikaa työttömyysajan sijaan? Tiedä sitten, mutta kyllä me työttömät ollaan hyvissä käsissä.

Sitten toisiin kuviin ja tunnelmiin. Taru kertoo, että monikansallinen metsäyhtiö Ab Stora Enso Oy olisi palkkaamassa minua paperin tekoon muutamaksi kuukaudeksi. Eli pieni valon häivähdys pilkistää sittenkin tunnelin päässä. Tosin hyvin pieni, sillä osastomestarin mukaan minut on palkattu, mutta työhönottajan korviin tämä taru ei ole jostain syystä vielä kantautunut. Ovatko sitten erehtyneet henkilöstä? Minun tähtien asennon tietäen, asia on juurikin näin. Tai vaihtoehtoisesti, jos minut palkattaisiinkin, niin eiköhän tässä jotain traagista tapahdu kohdalleni. Eletään siis varsin mielenkiintoisia ja odottavia aikoja.

Uskon kuitenkin, että tämä asia selviää vielä ensiviikon alkuun mennessä. Toivotaan nyt perkele kerrankin parasta, mutta tottakai siihen tuttuun ja turvalliseen pessimistiseen tyyliin. Eli ei vielä vedetä juhlalippua puolta tankoa korkeammalle. Viinaa tosin ajattelin tänään vetää. Nuppiin asti...eli reilummalti sanoisin...ja sanonkin.

HYVÄSTI!