Terveisiä perseestä

Nonniii! Työvoimatoimiston työkartoittamiskurssin työvoimalainalainen työharjoittelu on siis alkanut. Ei siinä mitään. Nälkäpalkallahan tässä mennään ja arvokkaita liiton päivärahoja kuluu siitä huolimatta, että tämä on työvoimatoimiston neronleimauksia.

Eilen ajeltiin ilta kahdeksaan asti Oulu/Oulunsalo/Kempele akselia ristiin rastiin bensamittareita korjailemassa. Ei edes pahemmin vituttanut, vaikka räntää tuli vaakatasossa ja hommahan on kuinkasmuutenkaan ulkohommaa.

Autossa istuminen, mihin menee valtaosa ajasta, on aika puuduttavaa pääkopalle, perseestä nyt puhumattakaan. Ja kohta pitäisi lähteä keikalle Lumijoelle. Missäköhän vitussa sekin on? Arvelen kohtaavaní siellä villi-ihmisiä ja petoeläimiä, eli odotukset ovat korkealla. Toivottavasti uutterille ja urheille mittarimiehille ei käy, kuten miehille elokuvassa Syvä Joki...KVIIK KVIIK!!!

Tätä nyt ainakin pari päivää tällä viikolla ja pari ehkä ensiviikolla. Katsotaan miten jaksaa ja miten tyttö pärjäilee mummolassa. Eli kirjoitellaan tänne jos keretään.