Puuttuvat palaset

Pessimistijollani sai pientä tuulenvirettä purjeisiinsa tänä aamuna. Nimittäin työllistymiseni ensi kesäksi näyttää, ainakin vielä suhteellisen hyvältä. Kunhan nyt vain puuttuvat palaset loksahtaisivat paikoilleen. Epäilen, että ainoa mikä tässä voisi mennä enää puihin on se, että olen maininnut hakemuksessani jatkavani opintoja ensi syksynä. Sehän oli kyllä vain sanojen helinää, nimittäin ei ole aikomus jatkaa.

Yleensähän tämä opiskelu vaikuttaa vain positiivisesti kesätyön saamiseen, mutta tässä tapauksessa se voi olla jopa este, koska työ tulisi olemaan jatkossa vakituinen. Puuuh! On se vaikeaa, kun koskaan ei ole asioitaan hoitanut oikein. Mutta pirustako näitä etukäteen tietää, ainoastaan sen tietää, että kyrvälleen menee yleensä aina.

Alkaa ärsyttämään tämä jokapäiväinen tunteiden sekamelska. Toisena päivänä lyödään niin, että luu paistaa ja taas toisena päivänä pienikin toivon häivä saa maailman näyttämään huomattavasti paljon paremmalta paikalta. Vähemmästäkin alkaa aivot hapantua.

Pidetään nyt peukaloita pystyssä. Ja toivotaan, että se tunnelin päässä näkyvä valo ei ole taas se vastaantuleva juna.