Aina kotikisassa on pientä ylimääräistä puristusta, niinkuin nytkin. Paskanpää jäykkänä sitä aina miettii mihin perkeleeseen tässä on taas iso nenä tungettu. Ensimmäisellä pätkällä se onneksi helpottaa, ja siinä se on ehkä lajin pointti. Järkyttävä adrenaliinin purkaus, että se aiheuttaa ylimääräistä vipinää punttiin.
EK1 Junko
Odotettavissa kapeaa, röykkyistä mutta suhteellisen nopeaa metsäautotietä. Taisin mainita kuskille, että täällä ei auta sarhailla, tai ajat on katsottava kalenterista. No! Sehän meni heti vituille. Kuljettajasta näkyi, että eipä olla taas vuoteen auton puikoissa oltu. Ei ilmeisesti edes siviiliautonkaan, vauhdista päätellen. Kaksi pahaa vaihdemissiä ja suoralla turhaa pumppailua. Viimeisessä ysikympissä arvottiin vielä oikeaa vaihdetta sellaiset 6-8sek. "Oootas hetki" Sanoi arvon kuljettaja. No vittu! Mihinpä tässä nyt kiire olis! Eli toisinsanoin homma oli jo paketissa. Luokka pohjista jäätiin heti 12sek. Eli toista viikkoa.
EK2 Laivakangas
Ei tietoa tien luonteesta. Jostain hypystä olin kuuullut, ja siihenkin olisi pystynyt vähän sitomalla laukottaa täysillä. Nyt alkoi jo kulkea paria turhaa sladitusta lukuunottamatta, mutta siitähän tunnetusti yleisö tykkää, kello taas ei. Varsin turhaa soramonttu pyöritystä missä välillä näkyvyys oli todedella heikkoa, mutta haastattelujen perusteella se oli sitä kaikille. Noin puolivälissä pätkää alkoi sitten valot vilkkua kopissa kuin tivolissa. Hattarat vaan puuttui. Öljynpainevalohan se sieltä vilkutteli iloisesti. Komea oli ollut kuulemma öljysuihku Starletin perässä, minkä kuvaaja oli saanut ikuistettua. Sepä taisi ollakkin meidän tähtihetki tässä rallissa.
Olishan se nyt ollutkin, jos minä poika olisin maaliin päässyt. Ja kaikki yhden viallisen suodattimen takia. Perkele...5€ vikaan se kaatui taas. Perkele! Jos pitää keskeyttää, niin silloin keskeytetään kunnolla vastedes.
