Ei vain puhdasta, vaan säihkyvän puhdasta

Voi vittu miten tuo tiskivuori keittiössä voikin vituttaa. Ajatuskin siitä, kuinka vesi valuu käsistä kohti kainaloita, samalla kun kurotan jynssäämääni kattilaa sinne kuivauskaapppiin, pistää kiristämään otsalohkon verisuonia. Se on mielestäni varsin epämiellyttävä tunne. Käytännön kätenä osaan myös yleensä teloa itseäni tiskivedessä lilluviin teräesineisiin. Toinen mikä tässä mukavassa kodin pikku askareessa kohdallani pistelee on tieto siitä, ettei tähän saatanan luukkuun saa asennettua astianpesukonetta. Kuinka se olisikin elämänlaatua parantava vinha vehje, mutta kun taas ei mikään onnistu, niin ei onnistu. Toivottavasti tästä kohta päästään. Kunhan vain löytyy se sopiva...asunto meinaan.

Jotain hyvääkin. Ensi viikolla taitaa olla hiihtoloma. Sehän tietää sitä, että huonompi puoliskoni on kotona viikon, mikä taas tietää hienoista velvollisuuksien vähenemistä kasvattajana. Puuh! Kieltämättä tässä on pienen hengähdystauon ansainnut. Arvostan suuresti niitä Äitejä ketkä tätä tekee ympäri vuorokauden, ympäri vuoden yksin. Työstä tämä välillä käy, se täytyy myöntää.

Ei se saatana taas auta. Jos tiskivuori ei tule minun luokseni, on minun mentävä tiskivuoren luo. Vittu! Heti kun lakkaan köyhtymästä, ostan kertakäyttö astioita aimo läjän...tai sitten sen astianpesukoneen. Uudessa asunnossa tuon värkin on ehdottomasti oltava vakiona.

...Että tältä pohjalta tällä kertaa.