Jouluäpinöitä: Turhuuden markkinat

Olen heikkona kaikenlaiseen pieneen ja miksei vähän suurempaankin viihde-elektroniikkaan. Joskus on jopa vaikea pysyä aisoissa, näissä mahtavia ja kalliita vimpaimia pursuavissa putiikeissa ja järjenjuoksuni onkin piiputtanut useammin kuin kerran. Joku viisashan on sanonut hulluuden olevan lähellä neroutta. Eipä muuten pidä paikkaansa. Mistä näitä "viisaita" sanojen seppiä aina löytyykin?!

Kaiken maailman virityksiä on minulle siis jo kertynyt kaappeihin pölyä keräämään, joista osa jopa suoraansanottuna turhanpäiväisiä. Eli rahaa on vedetty vessasta alas heinähäkillinen. Turhimmat lienevät, videokamera, kannettava DVD-soitin ja 200 levyn vaihtajalla oleva CD-soitin. Perkele! Mitäköhän vittua tuolla kannettavalla DVD-soittimellakin tekee, ja mitäköhän mahtoi ostohysterian pauloissa pyörivän heikon ihmisen ullakolla silloin ostohetkellä liikkua?!

Onnekseni likviditeettini ei anna enää myöten näille vouhotuksille ja tyydyinkin tänään ihmettelemään lähinnä keittiön virittämiseen tarvittavia laitteita. Olin äimänä. On sitä olemassa nykyään jos minkänäköistä keitintä ja kattilaa. On perkele expresso keitintä, fondue keitintä ja näkyy olevan limukoneetkin tehneen "comebackit". Myyjät jaksavat nyt fabuloida ja yrittävät keksiä uskottavia argumentteja näistä turhaakin turhemmista laitoksista. Joihinkin tämä menee läpi, raha polttaa taskussa ja jotainhan on ostettava ihmiselle jolla on jo kaikkea. Onhan sentään Joulu.

Eli näillekkin laitteilla käy jo ehkä Tapaninpäivänä ns."kreppiraudat" ja ne joutuvat sinne kaappiin pölyttymään, leipäkoneen, monitoimikoneen ja vohveliraudan kavereiksi. Sen 80-luvun hulluina voisina hankitun limukoneenhan sieltä voi nostaa nyt pöydälle, koska se on tämän Joulun kuuminta kamaa ja retroiluhan on nt myös IN.

Ja vielä pieni sisustus vinkki. Se muutama Joulu sitten saatu kuntopyörä, jota että ole enää vuosiin käyttäneet. Siitä saa näppärän pyykkitelineen.