Ei puku miestä tee

Mitä enempi häissä on outoja ihmisiä, sitä enempi ahdistaa. En tuntenut ainuttakaan ihmistä. Eli Lauantaisen ahdistukseni määrä oli jotain, mihin ei mittayksikötkään riitä. Toisinsanoin vitutusta päästä varpaisiin. Onneksi taidan jotenkin smalltalkin jalon taidon.

Jostain syystä osaan jotenkin aina "ryssiä" tällaisissa tapahtumissa typerällä heitoilla, mitä itse nimitän joskus huumoriksi. Kehuskelin nimittäin ilmaa kuin morsianta, kun räntää satoi ja ehdotin hääautoksi poliisiautoa jossa teksti, elinkautisvangit. Eipä uponnut huumori jäyhään pohjoisen kansaan ei. Minä se sitten osaan. Tämän takia suosittelen sen boolin nostamistä pöytään hyvissä ajoin, jo ihan yleisen viihtyvyyden takia. Perkelettäkö sitä pihtaamaan, koska kaikki sitä odottaa kuola suupielistä valuen jo ruuan jälkeen. Sen verran niitä viinalle persoja on aina.

Häiden ilmapiiri on muutenkin aina käsin kosketeltavan kireä, Anopit syynää toistensa tekemisiä ja pyörivät yleensä pitopalvelun jaloissa jos suinkin mahdollista. Ja ne typerät leikit. Samat joka kekkereissä. Niitä ei onnekseni nyt nähty, siitä iso + merkki. Pappi oli muuten allerginen kalalle...eli mahdollisuudet pienelle puhdistukselle olivat myös otolliset. (Tähän semmonen hymiö)

Ihmettelen vain yhtä asiaa. Miten on mahdollista että maailman ehkä ahdistavin vaatekerta, eli puku, kutistuu vaatekaapissa joka kerta kun sen sieltä esiin kaivaa? Poliisi tutkii asiaa ilkivallan tekona.