Tulin, näin, voitin!

Festarit saatu onnellisesti päätökseen. Sen huomaa kehon joka sopukassa. Huh huh!! Kehoni pukkaa ulos jotain mystistä kuonaa, sellaista hien ja rasvan sekoitusta. Tuoksuu hivenen kuolemalta. Pakki on sekaisin, niskat kepeän jäykät ja äänessä on hellää käheyttä. Vain muutamia arkoja paikkoja mainitakseni.

Laitetaan huomenna jotain elävää tai pysäytettyä kuvaa tänne, ja jotain muuta äpinää. Kiitokset vaan hyvästä seurasta Millalle, Niinalle, Mikalle, Esalle ja Jarvikselle. Vähän väsynyttä oli välillä, mutta muuten varsin hyvä reissu. Ensi vuonna uudestaan!...Jos olen elossa!