Isän ankeutta

Nyt se alkaa! Nimittäin meikäläinen on tästä päivästä alkaen täysipäiväinen kodin haltijatar. Taakse jää nyt viikolla rilluttelut, näin ainakin luulisin. Akka kun on viikot sivistämässä itseään koulussa, painaa meikäläinen imuri kädessä ja mukula kainalossa pitkin kämppää. Essu täytynee hommata mitä pikimmin, mielellään sellainen valkoinen jota koristaa punaiset sydämmet. Tämä lastenhoitajan nakki tarkoittanee myös sitä että joudun myös hiekkalaatikolla tapaamaan muitakin Äitejä. Kauheaa! Älä tule hyvä kakku, tule paha kakku. Leikkipuistot ovat myös niitä pahimpia kohtaamispaikkoja muiden Äitien suhteen. Siellä sitä sitten manataan, kuinka se on raskasta tämä arjen pyörittäminen. Saattaahan siinä joku reseptikin vaihtua. Ilmeisen kovat ajat on tulossa.

Entäpä jos tapaan siellä leikkipuistossa jonkun kohtalotoverin? Salasuhdehan siitä syntyy, piru vie. No, sillä saralla tulee olemaan aika hissua. Nimittäin viereisen rapun yh-Äiti on aikas turjake. Kasvoista voi lukea ajan ja alkoholin patinoiman sielun. Ei kiitos! Entäpä vastapäisen talon perhepäivähoitaja? Eipä sieltäkään päin taida lemmen tuulet puhallella. Noin 200kg sitä itteensä ja ääni on matalampi kuin itse Barry Whitellä. Eli täytyy lähteä merta edemmäs kalaan. Kaupungissa on pari varteenotettavaa ns yh-parkkia.

Tosiasiassa sieluahan tämä taitaa vain parantaa. Nämä pikkuihmiset kun ovat täynnä aitoa elämäniloa. Mutta toisaalta taas ahdistaakin, se on sitten tätä kokoajan. Ei paljon jää aikaa omille asioille, ihan kun niitä nyt edes olisi. Onhan onneksi mummolat olemassa. Tukin tuon vompatin sinne jos se rupee tosissaan rassaamaan pikku hermoa.

Sitä paitsi Big Brother alkaa tänään, täytynee rimpauttaa soneralle että kytkevät 24/7. Sen näköjään sais ihan ilman korvausta. Ilmeisesti klo 21.00 julkisuuden haluiset apinat päästetään sinne sisään. Näin köyhää on siis oma elämä, kun pitää perverssillä tavalla muitten elämää tirkistellä. Tätä se työttömyys teettää! Kiva kiva!