Hätä ei lue lakia

Kuten jo aikaisemmin kerroin, tapasin perjantaina runkkarin. Ihka oikean sellaisen. Kiikelintien portin juuressa oli herra tattiaan hakkaamassa. Kokemus oli hämmentävä näin silminnäkijän roolista katsottuna. Tunsin myötahäpeää ja samalla asia herätti minussa suurta hilpeyttä. Asia syöpyi jotenkin verkkokalvoille, ettei sitä varmaan saa pois kuin repimällä ne päästä. Vai auttaisiko jokin terapia?

Sen verran aukea paikka oli, ettei kyseistä toimituksesta jäänyt mitään arvailujen varaan. Ensin toki luulin herran kuseksivan, mutta katse autuaasti kohti taivasta kuin ihmettä odottaessa ja käärme kädessä sai tajuamaan tilanteen vakavuuden. Olisi nyt taltuttanut käärmeensä muualla, tai painunut syvemmälle skutsiin.

Ymmärrän toki herran yskän. Mies oli varmaan n.70 vuotias ja jos siinä iässä salon saa pystöön, niin pakkohan siihen on isännän viiri vetää. Karun tästä kohtaamisesta teki se, että pultsarilla oli Nightwishin: Wish i had an angel paita päällään.

Kun tälläiset pervertikot pyörii kesälaitumilla ja koulut alkaa, särähtää korvassa huono yhdistelmä. Kun on vielä kyseessä suosittu lenkkeilypolku ja syksykin saapuu mukavan pimeine iltoineen, niin mitäpä luulette? Onko tämän kaltaisilla miehillä kulta ajat?! Voin kertoa että on! :)

Tiedättekö muuten mikä on piheyden huippu?

-Mies lähtee Thaimaahan ja ottaa omat lapset mukaan...Hehe!

...Jään odottamaan syksyä!