Juopottelua tiedossa...

Rakas päiväkirja. Se nyt näyttää taas huolestuttavasti siltä, että tänään joutuu taas sisuskaluja desinfioimaan. Eli se siitä taas, mutta minäpä olenkin viikonlopun kuivilla, perheen parissa esittäen parempaa ihmistä. Alan siis pehmentyä, muutun sohvaperunamaiseksi tohvelisankariksi. Päivä päivältä musiikkimakuni kaartaa kohti Yölinnun haikeita hanuri sävelmiä. Muutaman kerran vuodessa itkeskelen ja lauleskelen baareissa räkä nenästä valuen Reijo Kallion kappaletta "viikonloppuisä". Kuoroon yhtyy koko baarin sohvaperunat ja muut tuurijuopot. "Elämän valttikortit" ja "saat miehen kyyneliin" voisivat olla myös hienoja paloja noihin herkkiin hetkiin.
Oih! Se olisi niin kaunista, paluu suomalaisen baarikulttuurin juurille.

Ehkä näin huonosti ei minulle tule käymään, ei ainakaan lähiaikojen tavotteisiin kuulu. Minähän suorastaan nuorrun päivä päivältä kun muut vanhenee, se ehkä taas johtuu ns. kolmenkympin kriisistä. Tai sitten vaihdevuosista. Onko niitä miehillä? Jos on niin milloin ja miten ne ilmenee?! Kertokaa...vai kysynkö suoraan Suosikki lehden Bees&Honey palstalta? Onko sitä enää olemassa koko lehteä? En ole sitä lehteä sitten 80-luvun avannut. Olen esitttänyt fiksumpaa ihmistä ja lukenut vain Soundia ja muita korkeamman kulttuurin musiikki julkaisuja. Minä hyvä kröhöm!!

Iltasella siis juopottelua Epan kanssa. Laitetaan iltasella vielä jotain jos kerkeää juomiselta. Jotain musaa vaikka...tai sitten ei. Ja jos vanhat merkit pitää paikkansa huomenna on aika hiljaista näyttöpäätteen tällä puolen...tai sitten ei, vitustako sitä koskaan tietää...tai tietäähän sen...vai tietääkö. Iltaseen nyt kuitenki, menen moikkaan nyt Äitiä.